FINNISH SELF TAUGHT CONTEMPORARY MODERN AMA TE ARTE ARTIST. PAINTINGS DRAWINGS PHOTOGRAPHS SOUNDTRACKS. IN PURSUIT OF THE PERFECT LINES AND BRUSH STROKES. ART FROM 1992 TILL FUTURE!!!
Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

 

TÄÄLLÄ JULKAISTAAN KAIKENLAISTA MITÄ MIELEEN PÄLKÄHTÄÄ!!!

- Olen sitten ärsyyntynyt, huvittunut, positivinen, negatiivinen tai muuten eri mieltä -      Jos on asiaa, ja usein kaikenlaista höpinää, vaikkei varsinaisesti mitään asiaa olisikaan...eli kaikenlaista täysin asian vierestä... Lähes kaikki teksti tulee sen suuremmalti miettimättä sellaisena kuin sen kirjoitan juurikaan mitään jälkikäteen korjailematta... Kirjoitan lähinnä ajan kuluksi elikkä huvikseen, kun en tiedä kuka lukee vai lukeeko kukaan... Jos tietäisin, että lukijoita on enempi, niin saattaisin pakottautua kirjoittamaan säännöllisemmin, vaikkei mitään kummempaa mielessä liikkuisikaan - asiasta tai jostain kaukaa sen vierestä....### ...Ja lisätään vielä sen verran, että täällä ja "Ajatuksia taiteessa-" osiossa ilmaistut asiat ovat mielipiteitä, jonkunlaisia ajatustuotoksia, eivät tietoa. Niiltä osin kuin täällä "tietoa" esiintyy, niin siihen pitää suhtautua varauksella, koska minä en koskaan kirjoittaessani (harvoin muutenkaan) googlettele mitään tietoperäisiä asioita, vaan toimin varsin kehnon muistini varassa. *** Toki siellä pääkopassa on oikeaakin tietoa, niiltä osin kuin sitä sinne on niin paljon päntätty kertauksen periaatteella, että jotain vahingossa jäänyt. Vältän kuitenkin turhan ja tarpeettoman  (ja etenkin kyseenalaisen) tiedon tietoista opettelemista. Sen mitä muistaa, muistaa ja mitä ei, ei mahda mitään...  *** 19.2.2017 klo 18.12 (lisäys infoon)

 

 

2.3.2017 13.41 Lisättäköön tuohon alla olevaan vielä se, että naurettavinta mitä tiedän on, että parempiosaiset jotenkin "kadehtivat" sitä, että jotkut saavat kaiken tekemättä mitään. Todellakaan ei saa kaikkea, vain niukan toimeentulon, josta ei tosiaan mihinkään kovin kummoiseen ylimääräistä jää. Ja, lopultakin suurin osa työttömistä haluaisi töihin. Joillakin on on jopa ajankäyttöongelmia - eivät saa aikaa kulutettua järkevästi. Onkin olemassa kaikenlaisia "päiväkerhoja." Työssä käyvällä ihmisellä, olettaen ettei hän ole alipalkattu (lue orja) on sentään taloudellista vapautta vapaa-ajallaan tehdä jotakuinkin mitä haluaa, kuten matkustella ja syödä laadukkaasti, ja mahdollisesti ostaa trendikkäitä, laadukkaita ja merkkituotteita, jopa luksusta jos sellaista kaipaa. Köyhän gourmet-ateria onkin jotakuinkin kebab ja pizza. Taloudellinen hyväosaisuus luo myös mahdollisuuksia suunnitella tulevaisuuttaan, kun köyhät ihmiset elävät enempi päivä kerrallaan tietämättä, mitä tulevaisuus tuo tullessan - joku yllättävä ylimääräinen meno, kuten esimerkiksi tietokoneen hajoaminen olisi jo melkein katastrofi ja laittaisi talouden pitkäksi aikaa sekaisin.

2.3.2017 11.30 Eräs Facebook-kaveri oli taas vaihteeksi jakanut jutun, jossa toimittaja yrittää selvitä minimituloilla - tietystikin onnistumatta siinä, kun lopultakaan ei ole pakko. No. Niillä minimituloillahan sitä tässä itsekin elellään. Sosiaalitoimisto ja Kela kyttäävät jokaista ylimääräistä roposta, mikä muiden hyväntahtoisuudesta silloin tällöin löytää meikäläisen kohteeksi. Jos jotain ylimääräistä hetkellisesti on, se vähennetään raa'asti mahdollisesta toimeentulotuesta. Juurikin se, että monet työssä käyvät tuttavanikin ovat taloudellisessa ahdingossa, ja usein velkaantuneet, tekee heillekin monesti täysin käsittämättömäksi vielä persaukisemman ihmisen tilanteen. Ei ole pitkä aika, kun joku työssäkäyvä kaverini kyseli ihan vastavuoroisuuden nimissä lainaksi rahaa. Tokikin olisin lainannut, jos ylipäätään yhtään olisi ollut. Minula on useimmiten väliaikaisesti rahaa jotakuinkin samoihin aikoihin kuin palkkaa saavillakin eli alkukuusta, ja sillonkaan sitä ei moneksi päiväksi muualle voi irrottaa.

Taiteen tekeminen pakottaa myös omalta osaltaan priorisoimaan menoja - ainakin, jos näennäisesti mukamas jotain ylimääräistä on. Melkein aina ei ole. Monesti tarvitaan myös kaikenlaista tarviketta, johon rahaa ei ole, ja silti niitä hankitaan velaksi tietämättä, milloin pystyy maksamaan takaisin vai pystyykö yleensä.

Missäkö tämä jatkuva selviytymisen äärirajoilla eleleminen näkyy? Raha riittää kyllä niukkaan valikoidusti ostettuun ruokaan, ja minun tapauksessani tupakkaan, johon meneekin suurin osa kaikesta tulosta. Mutta. Juu. Olen asunut tässä osoitteessa nyt noin viisi vuotta, ja vaikka sainkin tupaantuliaisiksi pari valaisinta, no, tarkalleen kolme, niin eteisestä puuttuu yhä valaisin. Myös makkariin ja olkkariin tarvittaisiin yksi lisää. Kun ostoslista on täynnä tämänkaltaisia ns. pikkujuttuja, niin ei oikein edes tiedä mistä aloittaa. No ostin velaksi muistikortin, kun niillä halvoilla kiinalaisilla ei todellakaan mitään tee. Se maksoi 44 €, joten ei todellakaan tarvitse miettiä muuta ostoslistalta poistettavaa vähään aikaan. Vaatteiden ostoa ei tarvitse harkitakaan. Ei pysty mitään uutta ostamaan. Viimeksi, kun olen varsinaisessa vaatekaupassa käynyt, minulle ostettiin lahjaksi jokunen paita ja farkut. Kun tulen vastaan kadulla, saatan näyttää jotakuinkin kodittomalta. Eilen olin asioilla ja tulin metrosta, ja moikkasin tuttuani. En tiedä, että eikö hän huomannut minua vai eikö hän ollut huomaavinaan.

No. Nyt voisin ottaa puheeksi matkustamisen hinnan, mutta en. En aio nyt puhua sen enempää metrolippujen hinnoista tms. Puhun suomalaisesta luokkajakoisuudesta. Minullakin oli aikanaan ns. korkean profiilin tuttavia, kavereita. Mutta tosiasiahan on se, että kun putoaa jonnekin niin alas, josta ei ole paluuta, olet ilmaa. Poissa silmistä, poissa mielestä. Olkoonkin, että taide oli minun valintani, se ei muuta mitään. Ei Suomessa ole taidemarkkinoita huippunimillekään, miten taiteen tekemisessä voisi nähdä mitään järkeä ilman kaupallista tulevaisuutta, ilman mahdollisuutta saada järkevää toimeentuloa kuulumatta taiteen kenttään, jolloin ollaan apurahojen ulkopuolella pääosin. Se, ettei tunnu olevan kunnolla edes ihminen ihmisten joukossa vain siksi, että on köyhä. Omalta kohdalta pääosin valittu köyhyys. Nyt ei ole enää mahdollista valita. On vain tehtävä sitä, minkä parhaiten osaa, ja jos se ei ole tarpeeksi hyvää, niin kärsittävä jatkossa kuten tähänkin asti. Suuremmalti valittamatta, tyytyen osaansa yksinäisten hyljättyjen joukossa. Se, parempiosainen on tietoinen, ettei kaikilla mene hyvin. On helppo olla yrittämättäkään ymmärtää, ummistaa silmänsä ja syyllistää itseään köyhää sen ansainneena tai valinneena. Tässä nyt jokunen pintapuolinen ajatus, mitä tässä hetkessä suuremmalti ajattelematta tuli mieleen. Minä elän köyhyyttä, en jaksa märehtiä ajatuksissa siinä enempää kuin on pakko, ja minä ajattelen mielummin suuria asioita eläen toivossa jostain paremmasta, ansaitsen sen tai en.

27.2.2017 14.15 Homot saivat tasa-arvoisen aviliittonsa. No. Ei siinä mitään. Mutta miksi kirkon pitäisi uudistua hyväksymään homoparien vihkiminen? Ei tarvitse. Mitään sellaista uutta "pyhää" tekstiä ei ole kirjoitettu, jonka pitäisi muuttaa kirkon kantaa oikeasta ja väärästä. Kirkon ja sitä myötä pappien ei ole pakko suvaita ns. Raamatun mukaista tietoisen synnin tekemistä, jos ei tuomitakaan. Maailma muuttuu. Toki kirkkokin voi uudistua ja muuttua niissä puitteissa, kun se niiden oppien pohjalta on mahdollista, joihin se perustuu. Jos se ei kelpaa, niin parempi etsiä sellainen aate, joka "hyväksyvämpi", jonka puoleen kääntyä. Yleensä juurikin ne kirkosta eronneet vielä pitävät suurinta meteliä siitä, miten kirkon pitäisi toimia. Tuo siis suurin piirtein faktaa, jos oletetaan että luterilainen kirkkomme jatkossakin pohjaa Raamattuun. Kuulun itse vielä kirkkoon, vaikken näekään, että olisi pakonomaisesti kuuluttava johonkin voidakseen harjoittaa haluamaansa uskontoa ja ollakseen "yhteydessä" korkeampiin voimiin, yläkertaan, ja tietääkseni kirkkoon ovat tervetulleita nekin, jotka eivät seurakuntaan kuulu. Ja. Tietääkseni apua jaettaessa siellä ei kysytä mihin kukin kuuluu tai mikä kukakin on. Ainakaan ei pitäisi kysyä. Tässä kirkkovihkimiskysymyksessä ei pitäisi olla mitään epäselvää.. Henkilökohtaisella tasolla meikäläiselle on ihan sama, mutta mitä virkaa kirkolla loppupeleissä on, jos sen piirissä sallitaan tapahtuvaksi jotain joka ei sinne todellakaan Raamatun mukaan kuulu. Pappeja ei ainakaan pitäisi pakottaa toimittamaan vihkimenoja vastoin omaa vakaumustaan. Pappi toimii kuitenkin ainakin vertauskuvallisesti Jumalan nimissä. Ja jos joku ei usko luterilaisen kirkon oppeihin, niin miksi hänet sitten pitäisi ylipäätään kirkollisin menoin vihkiä, oli kysymys sitten homoista tai heteroista? Mielestäni vain perinteiden nimissä tapahtuvat kirkolliset häät ovat tarpeettomia. Näihin asioihin ei ole syytä suhtautua niin keveästi kuin muuhun hääjuhlahumuun. Loppupeleissä tällä minulle mitään merkitystä ole, kun en itse kirkon aktiivikävijöitä ole. Niiltä osin kuin luterilaisen kirkon opetukset perustuvat Raamattuun, tulkinnanvaraa ei juuri ole, ja ihmettelenkin mitä kaikkea kirkkoon ollaan sallimassa ihan vain maailman muuttuessa. Kirkko voi muuttua ajan mukana toki myös, mutta vain tietyissä raameissa. Kaikkea tulkintaa ei voi venyttää loputtomiin.

8.2.2017 Tämä äärioikealla olevan porvarihallituksen toimet ihan sieltä hallituksen alkutaipaleelta lähtien ovat saaneet meikäläisen erittäin, jopa hyvin, hyvin vihaiseksi siinä määrin pidättäydyn koskaan, ikinä äänestämästä mitään noista kolmen puolueen nykyisistä tai tulevista jäsenistä, edes siinä tapauksessa, että jos jonkun onnenkantamoisen, lottovoiton tvs. kautta onnistuisin, sattuisin vahingossa joskus rikastumaan.

Jotenkin tuntuu siltä, että jopa SDP, puheenjohtahja Rinteen kauniisti koristelluista lauseista opppositiosta huolimatta, on liian oikeaalla. Tämän ovat osoittaaneet monien aikaisempien hallitusten toimet, toimeksi jättämättömyydet.

ÄÄNESTÄKÄÄ TULEVAISUUDESSA MITÄ TAHANSA, MUTTA ESTÄKÄÄ TÄMÄN NYKYISTEN KALTAISET TÄYSIN PORVARISTON KUKKARON ETUJA AJAVIEN HALLITUSTEN VALTAAN ELI HALLITUKSEEN YKSIN TOISTENSA KANSSA KESKENÄÄN PÄÄSY!!!!!

SUOMEN PERUSARVOJA SYSTEMAATTISESTI ROMUTTAVIA HALLITUKSIA EI TARVITA!!!! JA MIETTIKÄÄPÄ VAIN, MITÄ TEHDYT VIRHEET TULEVAISUUDESSA MAKSAVAT!!!!

TARVITAANKO SUOMESSA PÄÄMINISTERINÄ YKSINVALTAISESTI, KEKKOSMAISESTI TOIMIVAA L..........................S-HIHHULIA TOISTE!!!!! 

Ja älkää sanoko minua loiseksi. Elän kyllä kädestä suuhun. Maksan kuitenkin melkein kaikesta veroja, ja vaikkapa ne eivät riitä kattamaan menojani, joihin tarvitaan lisäksi muiden veroja. Se on kuitenkin pientä todelliseen loisijaan verrattuna. Otetaan esimerkki: maksan palvelumaksuja ja ties mitä 7,50-9,50 €/kk, ja vaihtelevia summia maksavat muutkin eri pankkeihin vaihtelevasti koko ajan huononevasta palvelusta. Minun palvelumaksuni ovat kohtuullisen suuri osuus (ei kohtuullinen) minimaalisista tuloistani - ja etenkin niistä tuloista, jotka ovat käytettävissä vuokranmaksun ja muiden pakollisten maksujen jälkeen. Jossain siellä Nordean huipulla on mies nimeltä "Nalle-" Jotain. Niin, oletteko kärryillä...!!!! KUINKA MONEN KÖYHÄN KUSTANNUKSELLA TÄLLAISET IHMISET LOISIVAT. MINÄ LOISIN OMIEN VEROJENI LISÄKSI EHKÄ YHTÄ IHMISTÄ, KUN JONKUN PÄÄOMAPYRAMIDIN HUIPULLA OLEVA IHMINEN LOISII MILJOONIEN KÖYHIEN JA MUIDENKIN KUSTANNUKSELLA!!!! PARADOKSAALISTA ?      Miksi siltikin olen sitä mieltä, että ihmisellä pitää olla mahdollisuus rikastua - myös Suomessa? Palkkatyö ei rikastuta kuin harvoja, ja ne harvat harvoin ansaitsisivat bonuksiaan, mutta silloin kuin ansaitsevat - ja silloinkin kuin eivät - ei ole mitään syytä kadehtia, vaan olla iloinen että joku on sen verran fiksu, että tajunnut pyytää mahdollisesti tappioiota tekevältä yhtiötä kunnon palkkiot (toimitusjohtajat eivät saa palkkaa!!!!) bonuksineen. Jos yrityksellä on varaa maksaa, miksi minä olisin kateellinen. Ei se minulle kuulu, ellen ole yrityksen omistaja. Silloin asia toinen. Jos olisin yrityksen omistaja, menisin yhtiökokoukseen, ja huutaisin vaahto suussa, että EI SE NYT VAAN KÄY! MIKSI MAKSAISIMME 50.000 €/kk TUOREELLE JOHTAJALLE, KUN 30 VUOTTA TALOSSA OLLEET, SILLE TYÖURANSA UHRANNEET SAAVAT 20.000 - 40.0000 vuodessa. Niin ei se minulle kuulu, kun en omista mitään mainittavaa (Kalleimman esineeni eli kameran objekstiiveineen jouduin viemään kaniin, kun laskujen jälkeen tili meni jotakuinkin nollille),mutta sinulle osakkeenomistajana se saattaa kuulua!!!

 

6.2.2017 No. Päätin kuitenkin tehdä vastatarjouksen, johon sain vastatarjouksen, jossa tultiin vähän vastaan... Hyväksyin alustavasti tarjouksen, kun halvemmallakaan ei Suomesta saa. Jatkossa selvittelen mahdollisuuksia tilata merkkituotteita ulkomailta. Halvempia tuotteita, kuten palettiveitsiä voi tilata vaikka Kiinasta, mutta pitää varautua, ettei saa ihan täysin sitä mitä tilaa. Palettiveitsiä yms. olenkin ostanut onnistuneesti halpamaista, myös kokeilumielessä usb-tikkuja ja muistikortteja, jotka puolestaan eivät ole ongelmitta toimineet koskaan. Kiinalaisia muistikortteja ja -tikkuja voi käyttää luomatta yksinkertaisempiakaan hakemistoja, mutta niihin ei vain yksinkertaisesti voi luottaa, joten ei missään tapauksessa esim. järjestelmäkameralla otettaviin tärkeämpiin kuviin. Epäilenpä myös, että ilmoitetut muistikorttien ominaisuudet, esim. class 10, lähes poikkeuksetta eivät pidä paikkaansa. Puhelimessa on kokeilumielessä 128Gb kiinalainen halpakortti, joka on muuten toiminut hyvin (ilman kansio-rakennelmia), paitsi kuvia tietokoneelle siirtäessä tulevat ongelmat esiin. Tämän ongelman ratkaisin viemällä kuvat (onnistuneesti!) pilveen, ja sieltä sitten tabletile ja tietokoneelle. Mitään kiinalaista halpatekniikkaa en ole vielä löytänyt, jonka käyttö olisi täysin sujuvaa ilman korvaavien keinojen etsimistä. Geek'illä ja Wishillä ei ole oikeastaan mitään kunnon käyttökelpoista tavaraa. Mekaanisissa laitteissakin on lähes poikkeuksetta jonkunlaista virhettä, mutta jos osaa varautua..., niin tervemenoa ostamaan sekundalaatua. Niin, siis jos haluaa etsiä laatua kohtuuhintaan, niin sitä kannattaa etsiä länsimaista, euroopasta ja Usasta. Yleensä ihan täysi polkuhinta on merkki sinänsä jo olemattomasta laadusta. Eivät vähänkään varakkaammat kiinalaisetkaan osta oman maansa roskatuoyåtteita, vaan enimmäkseen oman maan ja suurelta osin länsimaiden merkkituotteita. Voi olla että, jos kiinalaisella naisella näkee tyylikkäät muotivaatteet kalliine kelloineen ja laukkuineen, niin nämä tuotteet ovat suuremmalla todennäköisyydellä aitoja merkkirtuotteita kuin, jos samantapaisen länsimaisen naisen tapaisi Euroopassa. Ehkä tuo vastaan tuleva nainen olisikin jonkin kiinalaisen roskaa suoltavan tehtaan johtajan vaimo tai itse johtajatar. Tämmöstä tässä nyt tällä kertaa.

6.2.2017. 12.12.  Mitäkö tällä kertaa. Puhun nyt muutaman sanan suomalaisen kaupanteon joustamattomuudesta. Olin ostamassa enemmän taidetarvikkeita kerralla. Verkkokaupassa tottakai tarkastan hintoja huolella ja vertaan muiden kauppojen hintoihin mahdollisuuksien mukaan. Ko. nimeltä mainitsemattomassa kaupassa olivat muun muassa eräät väriputkilot 20 % alennuksessa 5.2. asti. Tarjouspyynnön tein jo 4.2. ja vastauksen sain nimellä tilausvahvistus 6.2. En ollut tilannut vielä, vaan pyytänyt tarjousta. Lisäksi olen Itä-Helsingin taideseuran jäsen, jonka pitäisi vaikuttaa hintoja alentavasti. Kuitenkin "tilausvahvistuksen" mukaiset hinnat oli poimittu suoraan verkkokaupan luettelosta ilman mitään alennuksia. Värien hintakin oli alentamattomalla tasolla, kun tarjous ei enää tänään 6.2. ole voimassa. Nyt on kysymys erikoistuotteista eli taidetarvikkeista, jotka kyllä vaativat myyntipuolella erikoisosaamista, ja ehkäpä onkin niin että siellä myyntipuolella on taidekoulutuksen saanutta (tai opiskelijaa) henkilökuntana, mikä on ihan ymmärrettävää. Se ei ole kuitenkaan selitys, etteikö voisi tarkastaa päivämääriä, ja etteikö prosenttilasku voisi edes perusperiaatteiltaan olla hallussa. Voi olla, että Suomessa kuluttajan on turha yrittää kilpailuttaa yrityksiä tai hakea paljousalennuksia, mutta ei tarvitse ihmetellä jos suomalaiset kuluttajat tilaavat yhä enenevässä määrin tavaraa ulkomailta, ja myös tuovat kassikaupalla mitä ihmeellisimpiä tuotteita matkoiltaan. Tähän tosiasiaan, että suomalaisen kuluttajan on turha lähetellä tarjouspyyntöjä, on törmännyt turhan usein. Se kaupankäyntitapa kuuluu Suomessa vain yritysten välillä käytävään kauppaan. Yksityishenkilöille tarjotaan "luettelohintoja" tyyliin ota tai jätä tai etsi muualta...tietysti kohteliaimmin sanoin. Vaikea sanoa, missä määrin Suomessa yrityksissä aliarvioidaan kuluttajien hintatietoisuus, tietoisuus hintojen ja laatujen suhteista ynnä muusta, mutta suoranaista kusetustakin tai sen yritystä tulee kokeneeksi.

Ju. Mitäkö sitten tein. En jättänyt vastatarjousta, vaan ilmoitin etten noilla hinnoilla kauppoja tee. Nyt aion katsella, että mistä saisi vähän kohtuullisempaan hintaan joko Suomesta tai ulkomailta tai sitten voi olla että lykkään hankintoja kunnes taas tarjouksessa jossain, ja ostan sieltä täältä tarjouksista, kunnes kaikki tarvittava kasassa. Jos kauppaa ei synny, niin kuka hyötyy...? Niin mielellään kuin aina suosisikin suomalaista, niin ainakin tällaisen minimituloiselle ihmiselle se on tehty äärimmäisen vaikeaksi, ja välillä tuntuukin, että mitä hyödyttää edes yrittää.

 

31.12.2016   20.17.  Vuosi 2016. Mitä siitä ajattelisi? Monella tapaa ehkä painajaismaisin vuoteni koskaan. Nuo menneen vuoden sysimustat yöt ja päivät toivottavasti jäävät sinne ja uusi vuosi alkaa paremmalta, uudelta toivottavasti vakaammalta pohjalta, jossa jo hiljalleen vuoden päättyessä alankin olla. Jos joku heittää loskaa silmilleni, en aio siitä piitata,. Pyyhin sen vain pois ja jatkan matkaa. Sen mitä saa, olen aika pitkälti itse tilannut,joten en valita. Alan olla suht sinut itseni kanssa, ja taide on mennyt aimo harppauksen eteenpäin, ja tulee menemään nopealla tahdilla, jos kykenen fyysisiin sessioihin tarpeeksi usein hyödyntääkseni ideoita ja luonnoksia. Uskon kuitenkin, että vuoden 2017 aikana sa an aikaiseksi joitain hienoja maalauksia taantumatta, vaikka tiettyä paluuta tyylillisesti osittain tulen tekemään sinne jonnekin alkuajoille. Sana "paluu" on kuitenkin nimellinen. En palaa minnekään lähtöpisteeseen tai aloita nollasta, vaan jatkan siitä missä ollaan. Tietyllä tapaa tässä on aina ollut enempi tai vähempi tyhjän päällä, ja elänyt kädestä suuhun erilaisten tukien ja muiden hyvän tahdon varassa. Lainaankin tässä erästä kiinalaista sanontaa: "Vasta, kun toisista riipuvaisuus on poissa, ihminen toteuttaa omaa voimaansa." Taloudellisesti taiteen tekemisen kannalta tähän on matkaa, jos se ylipäätään on mahdollista, joten pieni lepo taloudellisesta paineesta tehden jonkin aikaa normaalia työtä voisi olla jopa terapeuttista. Mahdollisuudet saada mitään sellaista työtä, josta saisi palkkaa niin mainittavasti, että se käytännössä muuttaisi taloudellista tilannetta suuntaan tai toiseen on kovin pieni, joten keskityn alkuvuodesta toistaiseksi taiteeseen ja katson, jos jotain ilmaantuu. Positiivisella mielellä lähden uuteen vuoteen, mitä tahansa se tuokin mukanaan. Pahin on koettu ja nyt voi mennä enää ylöspäin haastaen itseään, mitä ja milloin tekeekin.

Toistaiseksi en päivitä sivuilla uudempaa materiaalia, mutta voi olla että kasaan kokoon jotain vanhemmasta tuotannosta. Saatan kirjoittaa joskus jotain tai olla kirjoittamatta, oli asiaa tai ei, asiasta tai asian vierestä.

Kiitokset kaikille kävijöille vuodesta 2016 ja hyvää uutta vuotta 2017!

 

26.12. 0.31 Pari sanaa erään hallituksen jäsenen uskonnollisesta suuntautumisesta. Se on yhteisö, jossa pidetään yhtä, ja tuetaan muita ongelmissa, niin kauan kuin olet yhtä ko yhteisön sääntöjen kanssa ajattelematta tai ainakaan toimimatta oma-aloitteisesti, itsenäisesti, arvostelematta yhteisöä. Se on kapea-alainen uhteisö, joka hylkää täysin omansa, jos tämä ei koe yhteisön arvoja omikseen eli..., miten tällainen ihminen, joka ei kunnioita yhteisön oman jäsenen omaa vapaata ajattelua, voisi kunnioittaa tai ymmärtää yhteisön ulkopuolisten toimia, tekemisiä, ideologiaa tai mitään. Tämä on hyvin vahnakantainen, tiettyvä arvoja noudattava, kapeanäkökulmainen, tuomitseva, jopa pelotteleva, siitäkin huolimatta, että arvojen pohjana on pyhä kirja, jonka opetuksissta löytyy rakkauden, suvaitsevaisuuden, armon, ja paljon muuta sanomaa tuomitsemisen, syntisten pelottelun helvetillä, kadotuksella ym. lisäksi. Ko. yhteisö tuntuu unohtaneen, että ihmisten tehtävä ei ole tuomita, vaan se kuuluu korkeammalle taholle. Myös vallan käytön moraalia, oikeutusta tiettyjen asioiden suhteen, armon ja anteeksiannon ym.merkitystä... Mielestäni, niiltä osin kuin Raamattua olen lukenut, monet kristillisten puolueidenkin jäsenet tuntuvat elävän niin kaukana todellisuudesta, että pienen ihmisen ymmärtämistä tarvittaisiin sielläkin enempi... Meitä syntisiä tulee auttaa muutenkin kuin holhoamalla, laittamalla ahtaammalle. Raamatussa sanotaan, että älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi. Halveksuva asenne ketä tahansa kohtaan, oli tämä tavoiltaan huono tai parempi, kukaan ei ole synnitön, on sitä tuomitsemista. On paljon kristittyjä, jotka elelevät norsunluutorneissaan, tulematta sieltä alas köyhän "alemman sosiaaliluokan" pariin, ja tyytyvät keskustelemaan, seurustelemaan vain omat arvot omaavien kanssa, tai vähintäänkin samaa yhteiskuntaluokkaa olevien kanssa. Yhtä paljon tai jopa enempi? on tietty oikeita kristittyjä jotka eivät hurskaste, vaan auttavat ja toimivat, niin kuin kunnon kristitty tekeekin... ja sitten on niitä yhteisöjä, jotka eivät ymmärrä oman yhteisön ulkopuolisen todellisuuden kurjuutta alkuunkaan, koska he olettavat että ne parempiosaiset osallistuvat ja haluavat osallistua muuallakin. Todellisuus on kuitenkin ihan muuta. Se ei itsessään tee ihmistä pahaksi, mutta hyvä ihminen yrittää tehdä hyvää, eikä maksimoida kurjuutta, olkonkin jos se on ansaittua? Onneksi hyviä ihmisiä on suurin osa kaikissa uskonnoissa, ja myös ateisteissa, agnostikoissa.... Itse olen aika huono kristitty, enkä kovin hyvä ihminen muutenkaan, mutta yritän kasvaa koko ajan hieman paremmaksi ja osallistua enemmän, jos en muuhun niin vaikuttamiseen, siltä osin kuin pystyn. Me kaikki voimme yrittää tehdä jotain pientä. Paljosta pienestä kasvaa suurta. Ja onneksi tällaista asennetta on yhä enemmän. Sitä tarvitaan. 

 

25.12. 19.34 Kaksi ihmistä eksyy metsään. Toinen kiipeää puuhun, saadakseen uutta näkökulmaa, ja samalla toinen alkaa sahata samaa puuta pikki saadakseen polttopuita... Eipä tässä muuta.

25.12.2016 18.08 Anteeksipyytäminen muilta on hyvä osata. Itse yritän säännöllisin väliajoin pyytää muilta anteeksi ihan varmuuden vuoksi. Olisi myös hyvä osata antaa itselleen armoa, ja ehkä amånteeksikin, eikä aina piiskata itseään henkihieveriin tai hulluuden rajamaille. No. Toisaalta on hyvä vaatia itseltään liikaa, jotta ylittäisi keskinkertaisuuden rajan. Jos tulee ylilyöntejä, joita ei voi arvostella (alle arvostelukynnyksen - huonompi kuin nelonen arvosteluasteikolla 4-10), niin sinne joukkoon tulee sitten niitä poikkeuksellisiakin klassikoja, olkoonkin ne sitten harvassa. Minä en tee seiskoilla mitään, se on sitä mihin kuka tahansa pystyy, jos saan seiskan keskiarvoksi, niin haluan että se koostuu mielummin kympistä ja nelosesta kuin kahdesta seiskasta. Moni ei ymmärrä logikkaani. Eikä tällä tavoin voikaan esimerkiksi työelämässä toimia. Työelämässä minimilaatu voi olla seiskaa, mutta mielummin työskentelisi alalla, jossa pyritään kokoajan kymppiin, ja jos tulee silloin tällöin nelonen, niin korjataan se nelonen kymppiin, eikä seiskaan.... Ehkä tämä logiikka perustuu siihen, että tietty omasta mielestä kympin oivallus ei täysin tavoita arvostelijaa, ja se saa nelosen, vaikka tähtään kymppiin. Jos jotakuta pyydettäisiin tämä sepustus, se toivottavasti saisi nelosen tai kympin. Joku antaisi varmasti jotain muuta, mutta vain niihin ääripäihin olisin tyytyväinen. Todella huono voi yhtä hyvin kuin todella hyvin osoittaa poikkeuksellista erilaisuutta, jota tarvitaan enemmän kuin kukaan haluaa myöntää. No. Ei siinä mitään. Täyttäkää työnantajat tarjoamanne työpaikat jatkossakin keskinkertaisuuksilla. Älä ajattele,vaan tee niin kuin minä sanon. Minä en vaadi muilta mitään. Minulla ei ole oikeutta. Itseltäni vaadin. Silloin tällöin erehdyn pyytämään jotain käyttämään aivojaan, sen sijaan että tyytyy valmisiin rakaisuihin. Ajattelu. Tuo katoava luonnonvara. Silloin tällöin (nyt) kirjoitan hyvin pienen osan muistiin. Ja nämä ajatuset ja ne kerrat ajattelemattomuuksissani loukkaan jotain, niiden vuoksi pyytelen jatkuvasti anteeksi varmuuden vuoksi, ja palaan taas itsekin turhanpäiväisiin ja pinnallisempiin kuvioihin, arkisempiin ajatulsiin, tekemisiin ja muuhun... Taide on elämää, elämä on taidetta minulle, ei se siitä muuksi muutu, vaikka kuinka niputtaisin tavaraa liukuhihnan äärellä tai mitä tahansa tulenkin tekemään.

23.12.2016 2.23 Vuodet vierii. Välillä näyttää siltä, ettei mikään muutu, vaikka olemme jatkuvassa muutoksen tilassa. Koko ajan tulee uutta tietoa, jonka mukana eilispäivän historiaa kirjoitetaan uusiksi. Tämä päivä muistetaan tulevaisuudessa eri tavoin. Joku muistelee sitä nostalgisena unohtaen millainen se todellisuudessa oli tai kaivaten niitä hyviä asioita, joita siellä tulevaisuudessa ei ehkä enää ole... Tiedä häntä. Ajattelisin mielelläni, että itsenikin kohdalla olisi enemmän aika toimia ajattelun sijaan eli mennä johonkin tyhjänpäiväiseen työhön taiteenteon sijaan. Tehdä kahdeksan tuntia töitä päivässä ja levätä toinen mokoma sen sijaan että kiduttaa itseään turhanpäiväisillä ajatuksilla ja tarpeettomalla tai ainakin hyödyttömällä toiminnalla itseään 16 tuntia päivässä. Katsotaan.

20.11.2016 16.24 Is Artavita trusted "organisation?" I don't know. I tried to browse with Google, but couldn't find enough information. If I get some kind of certificate of excellence, does it have any value or shall I go to toilet with it? It could be that Artavita will be something for art some day, but it is not respected enough to same for art than FIAP and PSA and some other organisations are now for photographs. Can we anyway compete in art? They should understand the my meanings of my own art? Can they do that just looking at picture of painting without knowing anything about me or my hihstory? Are they any meanings of this kind of certificates? What are them proofing on? That you can or can't paint, draw or do something else? Yes. But no, I don't take a part Artavita. Maybe later... Photography is different form of art. I'm not succeed so very well, because I send my kind of photos to contests. My world is minimal. There are not so much stories in my photographs as they want, and then when there are it is too clear as for example my photo called Potato Finale. If you try to use strange compositions or other way too subjective way to express your intention, you will be reputated... This is understandable because somehow they (jurys) have decide, make them choises. Photography is more clear art form to compete. There are lot of meters what you have to take a consideration. Art is more complicated and subjective. You don't have to think what story you going to say. Your understanding is different and similar right than others. I can control somehow what is experiencers understanding for example with strange abstract paintings colors, structures, forms and, with giving name what reflects somehow what has I meant it for to be. Same concerns somehow with representative art and  photographs. I've been lazy to take photographs, but more lazy I've been to making them good with Photoshop and other equipments. I somehow know what I'm doing wrong and in future, maybe after year, shall do it better and going to work hardly. It is not so important what people think about my photos. I am more interested in what they are thinking about my art. That is why I'm going to explain the meanings of some art works later if I can do it in English... If can't I'll do it in Finnish...  That is enough for this day...I typically don't explain anything,but now- maybe I have to...

19.11.2016 3.42 No. Yksi asia vielä. Sinänsä merkityksetön. Ihmetyttää, kun julkisuudessa on pyörinyt joillekin outo sana "vakuutussalkku." No ei siinä sinänsä mitään kummallista, mutta sitä kummastelen kun kukaan toimittaja ei ole tarttunut asiaan, ja selittänyt tavalliselle kansalle, mitä se tarkoittaa...siis tietääkseni, kun en itse lue lehtiä. Ju. tiedän itse suurinpiirtein sanan merkityksen, mutten niin perusteellisesti, että alkaisin sitä selvitellä, joten kokeilkaa onneanne vaikka google-haulla...

19.11.2016 3.22 Rupesin jo miettimään tätä kunniakasta asiaa "maailman vähiten korruptoitunein maa,"  mutta kun aloin miettiä, mitä näiden muinaisten kylpylälomien jne tilalle on tullut, niin... Ennenhän se ei ollut lahjontaa, jos raha (ruskeassa kirjekuoressa tai muuten) ei vaihtanut omistajaa, mutta kun lain toimeenpanijat alkoivat tulkita sen lopulta lahjonnaksi niin kuin pitikin,  ja lopultakin joitakin kai jopa jollain tavalla rangaistiinkin? Niin. Ju. Aloin miettiä millaisia muotoja nykyajan korruptiolla on? Ei ny taida uskaltaa alkaa miettiä tämän pidemmälle... Parempi sulkea silmät siltäkin asialta tai olla välittämättä, ajatella, että mitä se meikälle kuuluu, niin kuin oikeastaan, mikä asia nyt yleensäkään meikälle mitään kuuluu... Taidan jatkossa keskittyä pohdiskelemaan taidefolosofisia asioita täällä.... Sitä vaan, että tämä mikään joulumaa tämä Suomikaan ole...

 

19.11.2016 2.26   Kaikenlaista tullut pähkäiltyä taas viime aikoina. No. Nyt ajattelin harmaata taloutta. Kaikki tietävät rakennusalan, kun se on ollut otsikoissa ulkomaisine aliurakoitsijayritylsineen ja muine hämärämiehineen - suomalaisineenkin, joten siitä ei sen enempi..., mutta jos ajatellaan ihan tavallista pienyrittäjää. On ihan normaalia, että tuloja vähätellään ja menoja liioitellaan, ainakin viranomaisten suuntaan mm.verottajalle (tavallisille työssäkäyville tuloja liioitellaan, kehutaan, ja valitetaan miten kovan työn takana kaikki on ja pitkää päivää tehty ilman lomia ja juuri nyt oli pitkästä aikaa mahdollisuus pitää lomaa ja käydä Karibialla tms., ja kovalla työllä tyhjästä noustu)... Ni. juu. Tuo verottajan kusettaminen tuntuu joillekin olevan ihan ylpeilyn aihe, ja sitä ei koeta  aina edes rikolliseksi. Sitten, jos jäädään kiinni, vedotaan tietämättömyyteen. Esimerkiksi tavaroiden ottaminen omaan käyttöön on äärimmäisen usein suuripiirteistä, vaikka se pitäisi tehdä kirjanpidon kautta. Myös pienemmät yrittäjät harjoittavat "lehmänkauppoja," mutta kun ei puhuta miljoonista, vaan pikemminkin kolikoista tämä unohtuu usein ihan tavallisilta ihmisiltä, jotka niitä ehdottavat yritykselle, ja yritykset keskenään niitä vasta harjoittavatkin. Mutta, juu. Jos nyt päättäisin tilata pizzaa ja maksan ostokseni käteisellä. Millä todennäköisyydellä nämä pizzarahat lyödään kassaan? Varmaan prosenttiosuus on kohtuullisen suuri, mutta myös kassaan lyömättömien käteisostosten osuus on luvattoman suuri. Moni erehtyy,jos luulee, että tämä koskee vain pizzerioita..., entä kampaaja, joka laittaa ns. vapaa-ajallaan kassakoneen ulottumattomissa "ystävähintaan" kenties juuri sinun ehdotuksestasi, tai kuka tahansa melkein minkä tahansa alan edustaja....,,,,  milloin yrittäjä on yrittäjä? Missä menee lehmänkauppojen raja?No. Tuossa vain pientä kosketusta, unohtamatta sitä, miten yrittäjällä tahtoo mennä omat ja firman kuitit sekaisin... Kunhan raapaisin vähän pintamaalia  - palaan leffan pariin joitakin yrittäjiä suututtaneena unohtaen, että suurin osa yrittäjistä on rehellisiä. Kuinka suuri? 

 

10.10.2016 16.55.   Köyhillä, minullakin, on usein tapana ihmetellä, etteikö rikkaiden ahneudella ole mitään rajaa. No.Emme me köyhätkään pyhimyksiä ole. Kun miettii omia moraalisia ratkaisuja ja tekojaan, niin eivät ne sen hyväksyttävämpiä ole kuin parempiosaisienkaan puuhastelut, vaikka lain puitteissa toimisikin. Sitä yrittää selitellä itselleen jotain okeutusta jonkin, esim. köyhyyden varjolla. Hyvä ja paha ovat samalla tavalla kaikille musta ja valkoinen - ei ole harmaata aluetta, muuta kuin lain tuomina porsaanreikinä tai muu mukamas oikeutus yms, jotka näyttäytyvät eri elämäntilanteessa oleville ihmisille erilaisina... Yhtä paljon kuin tehdyt teot, myös tekemättä jättämättä jääneet saattavat olla ratkaisevia. 

22.9.2016 Kirjoitan pari sanaa siitä, että miksi en juuri kirjoittele tänne. Ajatukseni ovat sen verran omituisia useimmiten, etten itsekään jaksaisi moisia lukea kirjallisessa muodossa, ja kun en itsekään noita allaolevia tekstejä uudelleen vaivaudu lukemaan, korjaamisesta puhumattakaan, niin kaipa tämä on jonkinlaista julkista itseterapointia eli pannaan sanoja tähän vähän siinä jörjestyksessä, jossa niitä mieleen tulee liiemmin ajattelematta asiaa sen kummemmin järkeistämättä ja siihen myöhemmin palaamatta. Hoidan tämä asian silloin tällöin (yleensä) käyttäyen apuna muistivihkoani eli sitä kuuluisaa sinikansivihkoa. Se miksi kutsun sitä muistivihkoksi, johtuu siitä että kirjoitan mitä sattuu eli kaikenlaista ideaa ynnä muuta, mutta en missään tapauksessa proosaa edes lyhyessä ytimekkäässä synopsismuodossa. No niin. Se oli siinä tällä erää ellei joku satu vahingossa kommentoimaan, jolloin joutuisin lukemaan kaiken tämän uudelleen osatakseni vastata....!!!! ;)

20.9.2016 15.19   Tänään käsiteletiin hallituksen budjettiesitystä eduskunnassa...!!! En nyt mene yksityiskohtiin, vaan kerron joitain subjektiivisia asioita ja mahdollisesti yritän ajatella jopa vähän objektiivisestikin.

Yleisesti ottaen hallituksen linja on täysin hakoteillä, mutta mitä nyt "porvari"hallitukselta voi odottakaan. Uusia työpaikkoja tulle kyllä syntymään enemmän kuin vanhoja menetetään, mutta mihinkään suurempaan, merkittävään nousuun edes lyhyellä aikavälillä ei mahdollisuuksia, ja pitkällä aikavällillä leikkaukset koulutuspuolella ja varsinaisten suurten massojen työllistymisen keinojen puute, investointihalukkuuden nostamisen keinojen puute, tai ainakin vähäisyys voi johtaa siihen, että tilanne ei konkreettisesti parane pitkään aikaan...     Se, että yritetään saada työtön keppi/porkkana -menetelmällä itse työllistymään on marginaalista. Myös hallitus voi tulevaisuudessa iloita työttömyyden vähentyneen seuraavasta suunnittellusta toimenpiteestä: yli 55-vuotiaat pitkäaikaistyöttömät -> eläkkeelle eli yksi osa ongelmaa ratkaistu.

Olen sitä mieltä, että löysä valtiolle hyödytön raha pitää saada liikkeelle investointien muodossa olemassa oleviin ja uusiin yrityksiin keinottelun, verojen välttelyn, jopa ihan tilillä makkuuttamisen ja monenlaisen muun hyödyttömän sijaan. Köyhillä; työttömillä, eläkeläisillä, pienituloisilla, ja jopa keskituloisilla perheillä ei ole löysää rahaa, vaan tulot menevät lyhentämättömänä sentilleen kulutukseen ja palautuvat eri verojen muodossa hyvin suuressa prosenttilukemassa julkishallinnolle.

Tämä vallassa pysyminen ja hallitseminen keskiluokkaan pohjaamalla ja sen tyytyväisenä pitämisenä sitä varakkaampia toki unohtamatta alkaa olla yleismaailmallinen ilmiö. Niin tehdään mm. Venäjällä.

Näyttäisi siltä, että pohjoismainen hyvinvointivaltiomalli, jossa heikoista pidetään huolta, eikä heitä tarpeettomasti kyykytetä alkaa ainakin Suomen osalta tulla tiensä päähän. Se, että keppi/porkkana-menetelmällä yritetäänkeppiä heiluttamalla saada ihminen hakemaan olemattomia töitä tai työllistämään porkkanallla itsensä ei ole uusi ilmiö. Porkkanoita erilaisten työllitymissetelien ja työllisyystukien muodossa on ollut ennenkin. kysymys on siitä, että onko näistä porkkanoista hyötyä yritykselle. Kuinka moni yritys on valmis työllistämään saadessaan pientä rahallista etua keltään, joka tuo mukanaan nipun byrokratiaa täytettävien papereiden muodossa ja myöhässä maksettavia ELY-keskusten korvauksia, joiden perään soitellessa menee turhaa aikaa ja tarpeettommia kirouksia, ja joita odotellessa pieni yritys voi joutua jopa maksuhäiriöiden partaalle... Tätä tarinaa voisi eri esimerkkien valossa jatkaa tuntikausia, mutta mitä hyödyttää kertoa pienen ihmisen ajatukset ihmisen arjesta vieraantuneista poliitikkoja, kun ne eivät hetkauta parempituloisiakaan auttamaan erityisen mainittavissa määrin todellisessa hädässä olevia suomalaisia, joista useat kuitenkin vielä jaksavat uskoa parempaan huomiseen.

19.5.2016 17.51.  ...ja, jos joltain jäi Hämeen-Anttilan haastattelu ennen Tanska-ottelua näkemättä, niin käykää jossain katsomassa... Sääli, ettei samaa ajattelutapaa, nöyryyttä, empatiaa ja realiteettia löydy vissiin yhdeltäkään vaikutusvaltaisemmalta poliitikolta. Hän on "pieni suuri mies,"'jolla jalat maassa.

 

19.5.2016 17.23.   Tuli tässä mieleen: Olin aikanani vakuutusyhtiössä maksuliikenteen puolella töissä, niin mielenkiintoisinta siinä oli aina se kun joku  epäselvä, hyvin vaikeasti selvitettävä maksu tuli eteen. No, vielä haastavampaa ja mielenkiintoisempaa oli selvitellä asiakkaan maksuja, perusteella että ne olivat menneet (elettiin -80-90-luvun vaihdetta) kauan sitten ulosmittaan, mikrofilmiltä - ei sen takia, että asiakas uhkasi tulla haulikon kanssa pääkonttoriin, vaan sen takia että silloin paneuduttiin asioihin niin perusteellisesti, että oikeus tapahtuu. Silloinen vakuutuspäällikkö ko. vakuutusten suhteen sanoi heti asiaan perehtymättäi, ettei asiaa, ulosottoja voi purkaa, mutta tutkin silti asian perin pohjin omatoimisesti, että osaisin sanoa perusteet asiakkaalle, että miksi se haulikko saa pölyttyä kaapissa ihan rauhassa. Usein vastaukset ovat yksinkertaisia, mutta jos ei ole faktaa, jonka perusteella toimia, ja tässä tapauksessa kertoa asiakkaalle tosiasiat sellaisina kuin ovat, eikä pelkästään, että:ei onnistu, onnistuu, ei onnistu... Silloin aikaa käytettiin paljonkin, ei usein, mutta kuitenkin että selvitetään asiat henkilökohtaisesti loppuun, jos on ottanut asiat selvitettäväkseen, eikä siirretä ihmistä luukulta tai työntekijältä toiselle. Tämä henkilö ei tullut haulikon kanssa toimistolle, ja olen ollut huomaavinani, että onneksi asiakaspalvelijoilla on nykyisin enemmän aikaa annettavaksi asiakkaalle sen mukaan, mitä kunkin henkilökohtaiset tarpeet vaativat riippumatta kuinka hankala tai pelottava asiakas on. Tämä tuli siis teemalla, asiakaspalvelu kunniaan asiakkan tarpeet huomioiden ja yksilöidystl. Älkää myyjät ja markkinoijat sekä neuvojat kiirehtikö - mitä enemmän neuvotte ensimmäisellä asiakaskohtaamisella, sitä nopeammin ja vaivamattomammin seuraavat menevät.... No, kunhan tuli taas jotain höpistyä!!! :-) Jatkakaa.... Korjailen kirjoitus'- ja asiavirheitä, jos jaksan... 

 

15.5.16 21.11 Odottelen tässä, että Suomen matsi loppuu, ja voisin käydä nukkumaan, ja unohtaisin sen, mitä en muista..... ;)   Siis lopettaa tämä muistin perukoiden kaiveleminen, kun sieltä tulee esiin vain niitä negatiivisia ajatuksia... ;) Jotakuinkin vaarallisinta mitä ihminen voi itselleen tehdä, on analysoida itseään liikaa ja kaivella menneitä... Joskus on parempi antaa asioiden olla, ja leijua tietämättömyydessä kuin tietää liikaa...

 

28.4.16. 7.03.    Kysykää mitä haluatte "kommentit-" osiossa, niin minä vastaan, mitä haluan - minulla mielipide melkein asiaan kuin asiaan, vaikken asiasta mitään tietäisikään. Jos haluatte lisätietoja jostain maalauksesta tai piirustuksesta, kysykää toki. Joidenkin vanhempien töherrysten alitajuntainen symboliikka on avautunut minulle itsellenikin näin esimerkiksi vasta vuosien jälkeen joskus välähdyksenomaisesti, toisinaan taas selailemalla aiempia muistiinpanoja ja luonnoksia sekä yleensä teemoja, joiden parissa olen kulloinkin tätä "väritystä" harrastanut....         Joku, kun on joskus sanonut, että taiteilijan ja amatöörin ero on siinä, että taitelijan ammatin työksi määrittää se, että hän maalaa ja luo töitä, kun taas harrastelija sen sijaan värittää...    Siksi käyntikortissanikin lukee "Amateur painter and photographer." Amatööri tekee luomistyötä rakkaudesta taiteeseen tai johonkin muuhun, kun taas työksi jotain tekevä on usein puolittain pakotettu tekemään sellaistakin, mitä ei välttämättä haluaisi...         Tässä nyt pari ajatusta aamuun huonosti nukkuneelta mieheltä....!!! :-) Huomenta, vaan... Taidan kohta yrittää jatkaa unia, jotta olen valmis tekemään jotain tuhruja energian sen sallitessa, sitten kun inspiraatio iskee....ja koskaan ei tiedä etukäteen, mitä sieltä tulee!!! Se on jännittävintä tässä hommassa itsellenikin. Vaikka olisi kuinka hyvin suunnitellut jonkun asian, niin asia saattaa kääntyä ihan toisenlaiseksi eri vaiheiden edetessä...

 

15.4.16 5.17.   Joitakin huomioita suomalaisen ja kansainvälisen verkkokaupan eroista:

Juu. Olen ostellut ulkomaisista verkkokaupoista jo vuosia erilaisia ohjelmistoja ja nykyisin jo jonkun aikaa kaikenlaista fyysistäkin tuotetta tarpeeseen, ja jopa kokeilumielessä. Ulkomaiset verkkokaupat seuraavat hyvinkin tarkasti digitaalisia jälkiä, joita niiden sivuille jättää, ja ostajan kannalta sitä parempi mitä enempi jättää. Miksikö? No. Siksi, että sen sijaan että saat sen saman mainospostin kuukausittain, tai jopa viikoittain, saat digitaalisen jäljen jättämän tarjouksen. Parhaiten tämä tarjous toimii ohjelmistoja ostaessa. Tee siis näin: ole ostavinasi tuote ja anna kaikki pyydetyt tiedot, mutta peräänny siinä vaiheessa, kun aletaan kyselemään luottokortin numeroa tai muuta vastaavaa. No. Miksikö? Usein ei mene kauaakaan, kun digitaalisten jälkien perusteella joku robotti lähettää sinulle vastatarjouksen, jota sitäkään ei ole pakko hyväksyä, joten voi olla että tulee myöhemmin vielä parempi tarjous. Immateriaalisten (ei fyysisten) ohjelmistojen (parempi myydä halvalla kuin ei ollenkaan) lisäksi tämä toimii esimerkiksi ns. Geek/Wish -tyyppisten android-sovellusten kohdalla jo niinkin hyvin, että riittää, kun teet hakuja tietystä tuoteryhmöstä, ja katselet jonkun tuotteen tietoja, ja sitten myöhemmin poistut sovelluksesta, niin voi olla että jo piankin saat sähköpostiin aiempaa tyrkytystä halvempaan hintaan, mitä vähän aikaa sitten katsoit ko. sovelluksen sivuilta. Tämä tuntuu olevan aika yleinen kansainvälisen verkkokaupan käytäntö, mutta miksi suomalaiset verkkokaupat eivät toimi niin? Se on retorinen kysymys, johon en vastaa itsekään, kun en tiedä. Voihan se olla, että suomalaiset verkkokaupat tyytyvät myymään suomalaisille, ja hinta on se mikä on netissä näkyvissä, eikä siinä ole neuvotteluvaraa edes robottien muodossa, vaikka olet käynyt tutkimassa tietyn tuotteen tietoja useaan otteeseen ja vertaillut hintoja muihin kauppoihin. Ei ole ehkä jäänyt digitaalista jälkeä tai sitten sitä ei noteerata. Digitaalista jälkeä ei välttämättä jää senkään takia, kun yhdelläkään suuremman luokan tekijällä ei ole mobiilisovellusta, jolla voisi jättää potentiaaliselle ostajalle vastatarjouksen. Suomalaisessa verkkokaupankäynnissä ei ole neuvotteluvaraa hintojen suhteen robottien kanssa - saati oikeasti fyysisessä myymälässä. Myyjä jättää ottamatta mielummin vähän pienemmän katteen, kun potentiaalinen ostaja kävelee ulos, ja tilaa kotoa tuotteen ulkomailta, vaikka suosisi mieluimmin suomalaisia kauppoja. Suunnilleen ainoat tuotteet, joissa suomalaiset voivat kilpailuttaa yrityksiä ovat puhelu-ja laajakaistapalveluihin (niissäkin alueelisia eroja, jopa eräänlaisia monopoleja nopeiden yhteyksien suhteen) sekä sähkön hintaan (sähkönsiirrot ovat alueellisia monopoleja, joihin ei voi vaikuttaa) liittyviä. Ahvenanmaalla vaikuttava erikoisoikeuksin toimiva verkkokauppa saa manner-Suomeen verrattuna kilpailuetua, mutta vähänkin erikoisempaa tuotetta tai arvokkaampaa ei sieltäkään juuri halvemmalla saa kuin ihan sitkeästi fyysisesti liikkeistä niitä huipputarjouksia tai esittelykoneita tai muuten vanhentumassa olevia malleja etsimällä.     Miksi siis suomaliasella kaupalla menee huonosti: nyt vastaan siihen ihan yksinkertaisesti, että se johtuu siitä että halutaan ottaa suuri kate tai jätetään kate ottamatta. Ei siinä mitään, mutta kun neuvotteluvaraa ei ole, niin ihmiset äänestävät jaloillaan etsimään halvempaa (onneksi Suomeen rantautui Lidl - ei sillä, että ruokakaupoissa tingittäisiin, mutta kuitenkin - ja sinne jäi taas yksi liike ottamatta edes vähän pienennettyä myyntikatetta. Eikö olisi parempi myydä paljon ja yksilöidymmin ja räätälöidymmillä tuotepaketeilla, kun myydä vähän, tai liian usein - ei juuri ollenkaan.    .....Ja miksi suomalaiset yritykset lähettävät niitä typeriä joukkomainoskirjeitä sähköposteihin, sen sijaan että jakaisivat asiakkaita potentiaalisiin ostajaehdokasryhmiin ja laittaisivat edes hieman yksilöidympiä tarjouksia.... Jos nyt olen ostanut Canonin kameran, niin miksi perhanassa ne lähettävät samasta liikkestä Nikonin objektiivija koskevia mainoksia...!!! Suomalainen markkinointi!!!! Sitten pitäisi vielä yrittää ulkomaan kauppaa käydä, kun on vaikeaa jo kotimaassakin. Ha ha. Ja laittakaa isommat yritykset niitä mobiilisovelluksia ja vastaavia. Hyvä koodaaja tekee sellaisen melko nopeasti, jonka jälkeen voitte seurata digitaalisia jälkiä, sen sijaan että elätte vielä -80-90-lukua asiakasetukortteineen, joilla voi seurata asiakastottumuksia ja varaston tilaa ja tilausten tarvetta jne. yleisellä tasolla.    Juu. On joillain yrityksillä mobiilisovelluksia (siis suomalaisilla), kuten vissiin Ifolorilla, joka ei käytännössä tarjoa mitään lisäarvoa normaaliin laajakaistaan verrattuna eli on pikemminkin turha, tarpeeton, ja itse asiassa tosiaan, koska se on huonompi eikä tarjoa mitään - tarpeeton.       Suomessa johtajat tulevat suunnilleen suoraan kauppakorkeasta ilman mitään realiteettia myynnistä, markkinoinnista, joten miten he osaisivat todellakaan viedä suomalaisia tuotteita ulkomaille, kun eivät osaa myydä niitä suomalaisillekaan......          Kunhan nyt taas jotain kirjoitin, kun en saanut unta tietokoneella touhuttuani......     Tätä voisi kanssa jatkaa loputtomiin, kun mielessä on niin paljon, mutten jaksa alkaa järjestelemään niitä kaikkia asioita rationaalisesti (kuten edellisiäkään) kasaan....     Uskon kyllä, että Sipilän hallitus saa yli 100 000 uutta työpaikkaa aikaiseksi, mutta kuinka monta konkurssia ja irtisanomista sitä ennen nähdään - voipi olla, että tulos on +- 0 (kun 100 000 vanhaa menetetään) tai jopa tappiolla ilman näennäisiä kosmeettisiä työllistämistoimia, jolla ihmisiä saadaan pois kortistosta, tai sitten ihan muuten vain työkyvyttömyyseläkkeelle..............'...tms.

13.4.16 18.02.  Heräsin tässä pari tuntia sitten päikkäreiltä ja katsoin MOTin 2. osan liittyen Panaman paperien tietovuotoon. En oikein jaksa ymmärtää, sitä suurta kohua, minkä tämä on aiheuttanut, koska vuoto toi julkisuuteen asioita, joista suurin piirtein kaikki uutisia seuraavat olivat jo ennestään selvillä. Se laajuus oli ehkä pieni yllätys, mikä näihin veroparatiisiyrityksiin liittyy, mutta suurimmalle osalle ihmisistä lienee jo selvää, että nytkin ilmi tulleet asiat ovat vain pienen pieni jäävuoren huippu. Miksi siis vaahdotaan yleensä koko asiasta? No. Se oli tavallaan retorinen kysymys, mutta vastaan silti, että kysymys on yhdestä perisuomalaisesta synnistä eli kateudesta, ja toisesta eli vihasta, joka johtuu siitä, että tällaisen annetaan tapahtua. Se, että joku pienyrittäjä yrittää pimittää veroja kassan ohi (esim. nämä kuuluisat 6 € pizzat) aiheuttaa ison poliisioperaation sen sijaan, että puututtaisiin isoihin tekijöihin, ja jopa laillistetettuun veronkiertämiseen pienten tulojen verojen pimittämisen sijaan aiheuttaa vihaa tai vähintäänkin ärtymistä tavallisessa veronmaksajassa.       Itse en j ole kateellinen kenellekään minkään takia, ja jos olisin niin en ainakaan sen takia, että jollain on enemmän rahaa tai tuloja, yleensä omaisuutta kuin minulla. Olisin mieluimmin kateellinen siitä, että joku osaa jotain paremmin kuin minä..., mutta en ole, vaan se että joku osaa jotain, mitä itse teen, paremmin kuin minä panee minut vain miettimään sitä, että miten voisin itse kehittyä omassa tekemisessäni paremmaksi.       Mitä taas tulee vihaan, niin en ole vihainenkaan, mutta hyvin usein ärtynyt - hyvinkin monista epäkohdista, alkaen pääministerin hallituskauden alkutaipaleella sanomista sanoista liittyen näihin talkoisiin: "Parempiosaiset osallistuvat, jos haluavat." En muista tarkkoja sanoja, kun en opettele ulkoa mitään, josta johtuen koulumenestyskin jäi aikanan varsin kehnoksi. Yritän ymmärtää kokonaisuuksia pikkuasoiden sijaan.    Siis, mitä vihaan tulee, niin en vihaa edes ketään yksittäistä henkilöä maailmassa, vaan tiettyjä instituutioita, jotka saavat ihmisen tekemään jotain vihattavaa. ISIS on yksi minun vihaamistani asioista. Sen jäsenet ovat järjestelmällisen propagandan uhreja, ja edes se mitä he tässä asemassa tekevät, eivät saa minua vihaamaan heitä yksilöinä. He vain ovat samalla tavalla sairaita kuin psykopaatit, sosiopaatit tai muuten vain mielenvikaiset, heidät vain on aivopesty siihen. Turha myöskään syyttää uskontoa, tässä tapauksessa Islamia. Uskonto väärin tulkittuna, säe sieltä täältä irrallisena kokonaisuudesta repäistynä on todellakin oopiumia kansalle, kuten erän utopisti kerran väitti. Pahimmillaan se on todella myrkyllistä ja nopeasti leviävää oopiumia, joka on kitkettävä pois ihmisten ulottuvilta.  Se lienee yhtä vaikeaa kuin oikeiden kemiallisten huumeiden vastainen sota, ja tullee jatkumaan niin kauan kuin ihmisillä on halua päihtyä sanoista ja tulla aivopestyiksi väärien "profeettojen" puheista..... jne.....  taas sitä tajunnanvirtaa, mitä tulee väsyneenä ja samalla energisenä....., voisin jatkaa erilaisilla esimerkeillä loputtomiin, mutta lopettelen tällä kertaa tähän ja keskityn muihin puuhiin... ;)

 

11.4.16 18.46    Ajattelisin mielelläni olevani kuvataiteessa yhtä hyvä kuin Charles Bukowski kirjailijana, ja yhtä hyvä kirjailijana kuin em. kuvataiteissa, mutta se ei pidä paikkaansa, sillä kirjailijana Bukowsi a la Chinaski on omassa genressään aivan omalla tasolla, kun minä taas pääharrastuksissani eli kuvataiteissa, olen vain keskitasoa (valokuvauksessa aktiiviharrastajaa vielä jäljessä). Kirjallisella puolella, jolle ei aikaa ole riittänyt tarpeeksi (erään materiaalin luonnoksenluonnos on puolivälissä eli synopsiksen luonnos ja vanha materiaali on - mitä on ;) eli se sisältää taiteeseen ja koheltamiseen liittyviä asioita, joita en ole vielä valmis lähtemään työstämään julkaisukuntoon): Siis lopputuloksena kirjallisella tasolla ehkä olen ehkä hyvinkin Bukowski kännissä maalaamien maalausten tasoa eli hyvin kehno - ainakin, mitä olen kyseisen "herran" töitä netissä kuvien muodossa nähnyt. Ne, jotka ihmettelevät, miksi herra on suluissa, annan neuvon: se selviää muutaman romaanin ja pari ko. henkilön runokirjan lukemisella. Bukowski on siitä mieluinen klassikkokirjailija, että jopa tällainen huonosti englantia ymmärtävä pystyy lukemaan hyvin hänen romaanejaan alkuperäisellä kielellä. Runoistakin ymmärtää suuren osan - ehkä jopa suurimman. Ihan englanniksi. Ajattelen usein Bukowskia, tai lähinnä miten hän jaksoi elämänsä läpi 70-vuotiaaksi niillä elintavoilla...

 

4.4.16 12.58. Hi.USA! Donald Trump for President? Are you ready for that? Is the world ready for that? It's not gonna happen. Haha. Good joke - Trump as president of U.S.A. Has I never heard better joke?

4.4.16 12.20.  Niin.Juu. Oliko Suomen taktiikka yöllisessä pelissä oikea? Kun heitetään tarpeeksi pitkään kruunaa ja klaavaa, ja valitaan aina kruuna, tulee lopulta aina ennen pitkää klaava, ja hävitään potti. Jokainen päätelkööt itse, mutta olisin valinnut ensimmäisen onnistuneen kruunan jälkeen klaavan, ja jos ei olisi tullut jostain syystä kumpaakaan vaan raha olisi jäänyt kallelleen, niin lopussa riskillä kaikki likoon kruunan puolesta. Kuitenkin hienosti taisteltu Suomen naisleijonat. Näillä otteilla Suomen naiset voittavat sen pronssin tarvitsematta ryhtyä uhkapeliin Venäjää vastaan. T: "Toivottasti joku eli valmentaja oppi jotain uhkapelin saloista."   Ps. Muistaakseni ko. kruuna-laava menee todennäköisyyslaskelmien mukaan kolmella heitolla: 0,5*0,5*0,5= saatte ihan itse laskea, kuinka järkevää tälläista peliä on pidemmän päälle pelata. Toki kolikko saattaa jäädä kantilleen...

Tänään 4.4.16 klo 4.33 Olen sen verran väsynyt ja purkanut suurimman osan huvittuneisuudestani suht'koht sarkastistekin jo eri puolilla, ettei hirveästi sanottavaa. Sanon kuitenkin sen verran, että kun viime viikolla jossain vaiheessa aloin kokeilla digitaalista "maalaamista," niin suuri ihmetyksen aihe oli se, että G+:ssa eräässä yhteisössä, jossa joillain maalauksillani, joihin olin käyttänyt jopa yli kymmeniä tunteja aikaa, niin muutamassa minuutissa kyhätystä digitaalisesta maalauksesta tuli enemmän tykkäyksiä kuin suunnilleen mistään oikeasta fyysisestä maalauksesta. No. Ei pitäisi valittaa, kun joku tykkää jostain, mutta nämä tekotaiteelliset imelätkin räpellykset eivät sitä ansaitsisi parempien kustannuksella.     Nyt tuntuu olevan meneillään speed painting -kulttuuri, jossa maalauksilla ei ole mitään sisältöä - useimmiten värit, sommitelmat ja maalausten yleinen tasopaino ovat täysin hukassa ja ilman mitään symboliikkaa tai muutakaan merkitystä.     Teen itsekin nopeita maalauksia ja piirustuksia, mutta yritän mahduttaa mahdollisimman vähään tilaan monitulkintaista sisältöä.    Olen kuitenkin huono arvioimaan tai vertailemaan objektiivisesti omien töiden arvoa verrattuna muiden töihin, joita näkee toki paljon ihan näin subjektiivisestikin arvioituna hyviä paljonkin, mutta suuresta massasta se on mielestäni kuitenkin pieni osa.       Taiteella voi tietysti olla pelkkää kauneusarvoa sisustuksellisesti ja muutenkin, ja yleensäkin estetiikka ja intituitio ovat ehkä jopa tärkein osa taiteessa kokijan näkökulmasta. Tekijällä voi olla täysin vastakkaisia tarkoituksia  - jopa tahallinen ärsyttäminen, tietynlainen provosointi jossain muodossa: suoranaisella tahallisella rumuudellaan, sommitelman tahallisella epätasapainottamisella tai minun rakastamalla näennäisellä omasta mielestäni hallitulla, balanssissa olevalla kaaoksella tai lähes dadamaiseen menevällä... No. Ei siitä enempää... Myös minun suuressa arvossa pitämäni minimalismi on useimmille vaikea niellä, vaikka hyvinkin vähään saa mahtumaan paljon erilaisia tulkintavaihtoehtoja ja jopa suoraan näkyviä merkityksiä tai pelkistettyä, yksinkertaista kauneutta tai rumuutta  - mikä nyt nyt milloin tavoitteena onkin. Se mikä jonkun mielessä on kaunis, ei välttämättä anna toiselle mitään. Joku taas osaa löytää näennäisestä rumuudesta kauneutta tai muuta sisällöllistä arvoa. Antiikin näkemyksissä, jollain filosofilla oli näkemys, että kauneus on täydellistä silloin kuin yksikin pieni virhe suuntaan tai toiseen on liikaa. Olen itse sitä mieltä, että kauneus ilman virheitä on tylsää, ja että jopa hyvinkin suuri määrä virheitä tekee esimerkiksi maalauksesta kauniin, ja ja myös ne tekemättömät virheet tai parannukset, jotka jättävät piirustuksen tai maalauksen ikään kuin vajaaksi, keskeneräiseksi - jopa hyvinkin luonnosmaiseksi voivat olla yksinkertaisuudessan upeita joko kauneudessaan, rumuudessaan tai muilta merkityksiltään ja ideoiltaan.

Noni. Siinä aika lailla nippuun taukoamatta laitettua tekstiä. Nyt kello on sen verran, että kun kerran olen hereillä, niin katson piakkoin alkavan naisten Kanada-Suomi -välierän. Tuo äskeinen kirjoitus oli eräänlaista tajunnanvirtaa surrealistien tapaan, joten jos ja kun siellä on virheitä - niin kirjoitus kuin muitakin, niin otan niihin kantaa sitä mukaa, kun vieraskirjaan tulee huomautuksia eli todennäköisesti en ihan heti!!! :-) Hyvää yötä!!! :-)

 

 

13.4.16 19.22. One of contemporary composers is Finnish Kaija Saariaho. I didn't like her works earlier, but nowadays I enjoy a lot of listening her  music considering that it is classical. That is music alike the best contempory bands out of mainstream - experimental, future classics. 

4.4.16. 5.41.   What makes art work valuable?   Institutional art theory has learned us that institutional art usually don't stay in history  - except maybe renaissance time, when "art" began first time really  to call actually ART. Most important art breakers came outside of institutions. Do you still remember impressionists. A lot of them succeed older age like Monet, Renoir, Pissarro et. cet. Manet and Gaugain were ones of they few who succeseed earlier and lot of they had to job other side of art like Lautrec, who made posters. Some of them made clouds for more famous painters within institutions. The most important artist were revolutionary especially in modern art history. I'm just harmless amateur and don't compare myself for them. In recent time the most valuable artists don't even paint themselves. They are more composers - like in music, the real art maker is backround, write and compose the song, and then singers just do they performances...and I don't mean only mainstream pop music without artistic purpose... This point is more classical music with and between composers, conductors and singers.... The real art in the music are the classical influenced heavy metal bands..... and other experimental musicians... Is Justin Bieber real musician and artist or only singer and performacer? Is it art? When do we even know that they don't sing play back? Britney Spears has done it, and so many other very famous singers...


©2017 NEGATIIVI-PERA BLOGI | layout2 - suntuubi.com