FINNISH SELF TAUGHT CONTEMPORARY MODERN AMA TE ARTE ARTIST. PAINTINGS DRAWINGS PHOTOGRAPHS SOUNDTRACKS. IN PURSUIT OF THE PERFECT LINES AND BRUSH STROKES. ART FROM 1992 TILL FUTURE!!!
Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

 

TÄÄLLÄ JULKAISTAAN KAIKENLAISTA MITÄ MIELEEN PÄLKÄHTÄÄ!!!

- Olen sitten ärsyyntynyt, huvittunut, positivinen, negatiivinen tai muuten eri mieltä -      Jos on asiaa, ja usein kaikenlaista höpinää, vaikkei varsinaisesti mitään asiaa olisikaan...eli kaikenlaista täysin asian vierestä... Lähes kaikki teksti tulee sen suuremmalti miettimättä sellaisena kuin sen kirjoitan juurikaan mitään jälkikäteen korjailematta... Kirjoitan lähinnä ajan kuluksi elikkä huvikseen, kun en tiedä kuka lukee vai lukeeko kukaan... Jos tietäisin, että lukijoita on enempi, niin saattaisin pakottautua kirjoittamaan säännöllisemmin, vaikkei mitään kummempaa mielessä liikkuisikaan - asiasta tai jostain kaukaa sen vierestä....### ...Ja lisätään vielä sen verran, että täällä ja "Ajatuksia taiteessa-" osiossa ilmaistut asiat ovat mielipiteitä, jonkunlaisia ajatustuotoksia, eivät tietoa. Niiltä osin kuin täällä "tietoa" esiintyy, niin siihen pitää suhtautua varauksella, koska minä en koskaan kirjoittaessani (harvoin muutenkaan) googlettele mitään tietoperäisiä asioita, vaan toimin varsin kehnon muistini varassa. *** Toki siellä pääkopassa on oikeaakin tietoa, niiltä osin kuin sitä sinne on niin paljon päntätty kertauksen periaatteella, että jotain vahingossa jäänyt. Vältän kuitenkin turhan ja tarpeettoman  (ja etenkin kyseenalaisen) tiedon tietoista opettelemista. Sen, mitä muistaa, muistaa ja mitä ei, ei mahda mitään...  *** 19.2.2017 klo 18.12 (lisäys infoon)

 

 

Su 19.11.2017 14.36 Metallican ReLoad -albumin 20-vuotis"juhlan?)" kunniaksi tuli Soundista uusi päivitetty arvostelu sen tiimoilta. En ole itse Metallican alkuaikojen fanaattinen fani, vaan pikemminkin vieroksun noita ensimmäisiä albumeja, suurelta osin Master of Puppets'iakin. Toki siellä hienoja hienoja biisejä on alkuajoillakin, jopa meikäläisen outoon ja valikoivaan makuun. Uudemmista albumeista myös Lulu on täysin väärin ymmärretty levy. Se kun tuli trashbändiltä. Lou Reedille se tullee varmaan olemaan omia merkkipaaluja, mutta eihän Metallica saa uusiutua ja tehdä kokeellista rock-levyä. Noniin takaisin asiaan:

Tuo Reload alkaa biisillä Fuel, joka kyllä rullaa hyvin, mutta hieman yksioikoisesti. Kappaleen vertauskuvallinen anti siitä mitä se polttoaine on ei iske meikäläiseen ehkä juurikin niistä kliseisistä syistä joilla keskinkertaisempiakin bändejä arvostellaan.

Memory Remains'illa esiintyvä Marianne Faithfull istuu mielenkiintoisena, joskin musiikillisesti melko merkityksettömänä kuriositeettina levyn lyriikoihin, joita osa tavantallaajista ehkä osin tarttuvaa kertosäettä lukuun ottamatta vierastaa.

Uuden version tekemistä eli Unforgiven II:sta Soundin kriitikko piti vanhan päälle paskantamisena. Sen voinee tulkita niinkin, mutta jos kuulisi tämän kappaleen tietämättä ensimmäisestä versiosta, saattaisi muodostaa mielessään täysin erilaista kuvallista kertomusta. Musiikillisesti tai lyriikoiltaan ei mitään ihmeellistä, kummoista tai nerokasta Metallican mittakaavassa, mutta ihan kelpo balladi, joka on monin osin enemmän jopa makuuni kuin se mustan levyn osa yksi.

Carpediem Baby -fraasinniminen kappale etenee hieman laiskasti, mutta kun unohtaa bändin historian metallibändinä, niin mitäpä valittamista tässäkään lopulta on, kun lyriikkapuoli osuu kohdilleen melko yleismaailmallisena.

Omakohtaisesti eräänä puhuttelevimmista balladeista oleva Low  Man's Lyric toimii edelleenkin hienosti. Tyypillinen Metallica-fani varmaan ihmettelee varmaankin miksi, mutta minä en ole varsinaisesti ko. yhtyeen fani jos minkään, vaan hyvän musiikin fanittaja. Onhan se ikävää tietty mennä Metallican keikalle, jos odotuksena on, että saa kuulla alkuaikojen Metallicaa, ja päätykin kuulemaan tavaraa Loadilta ja Reloadilta, jotka minulle ehkä sitä puhkikuunneltua Black Albumia tärkeämpiä.

Muista hienoista kappaleista albumilla parasta on Until It Sleep, joka itselleni tuo ehkä hieman jotain satukirjamaista "kauhua" ja komerossa olevia mörköjä mieleen perehtymättä enempi lyriikoihin. Ah. Juu se olikin Loadia, jolla myös muita hienoja biisejä, joka ehkä onkin lähempänä sitä -91?  Ilmestynyttä klassikkoalbumia.

Mainittakoon kuitenkin vielä Reloadsilta Devil's Dance sellaisena vertauskuvallisena suomalaiskansallisia pirunpolkan mielikuvia mörökölleineen herättelemässä.

No niin. Kunhan jotain höpinää, kun aloin Soundin kritiikin innoittamana kuuntelemaan pitkästä aikaa Metallicaa. Nykyään on hienoa, että kun tekee mieli kuunnella jotain eli mitä tahansa, nin sitä tarvitse löytyä levyhyllystä. Voi avata jonkun laitteen ja sieltä sen Spotifyn, Youtuben tai jonkun muun... Load ja Reload toki löytyvät levyinäkin, joten niiltä osin olen täytellyt yhtyeen jäsenten lompakko-osaston kolikkopuolta, ja kuten nykyään nähty muusikkojen tulot tulevat keikkailusta, jolta jää yhä vähemmän aikaa luomiselle eli levyjen tekoon. Sääli sinänsä, mutta markkinat ovat sen näin määritelleet. Erilaisten toistopalveluiden palkkiot eivät monillekaan artisteille kummoisestikaan tuloa tuo.

Voi olla, että kuvataiteenkin tulevaisuus on  sen kaupallistamisessa kopioiksi alkuperäisen sijaan ja laskemalla myyntituottoa kopioiden määrän varaan yrittämättäkään myydä originaalia "masteria." Ja johan niin pystyvät parhaat tekemäänkin. Esimerkiksi gonzomies Ralph Steadman on pitänyt kaikki originaalit itsellään ja myynyt kopioita nimmarilla. Dali myi aikanaan jo pelkkiä nimmareita piittaamatta onko kopio edes hänen työnsä pohjalta. Kun on tarpeeksi iso,  niin voi unohtaa moraalin, ja kääriä rahat taskuun. Edellä mainitusta johtuen Dali-väärennökset ovat ongelmallisia. Signeeraus tai toisaalta myös sen puute eivät todista välttämättä mihinkään suuntaan. Nykyään ns.  hipsteriys on kyllä muodissa eli tietynlainen varakas tai hyvätuloinen laatua, käsityöläisyyttä, tuotteiden tarinoita arvostava nuori kuluttajasukupolvi. Tuo hipsteriys siitä ylikaupallistamisesta poikkeavana nykyajan ilmiönä, joka vielä arvostaa yksilöllisyyttä siinä määrin, että jokainen juotu kahvikupponenkin sisältöineen saa olla mahdollismman uniikisti rakennettu.

to 16.11. 16.42 Nyt olen siinä määrin kypsähtänyt hakemaan töitä, joihin ei kelpaa, joten pidän suosiolla taukoa, ja jatkan sitten, kun saan kerättyä uskoa jonkunlaisen järkevän työpaikan saamisen mahdollisuuteen. Hukkaan tuossa touhussa vain energiaani muista puuhista pois. Patistelkoot sitten työkkäristä taas, jos näkevät, että -80-luvun merkonomin papereilla muutaman vuoden työkokemuksineen ja muine koulutuksineen mitään tekee, kun kielitaitokin on vähemmän täydellistä.

Jatkan taiteen parissa.... Kirjoitanpa ehkä vanhasta materiaalista ite-kirjan, ja ynnään sinne siinä määrin lainauksia itseäni todistetusti viisammilta, että saan omankin tekstini vaikuttamaan jossain määrin järkeenkäyvältä. No. Niin. Avaan pullolisen viiniä ja menen rentoutumaan tai ainakin tyhjäämään pääni pelin äärelle. Palaillaan, jos siltä tuntuu, mutta tältä illalta byebye.

Su 22.10. 11.56 Noniin.Töitä on haettu valikoidusti. Tavoitteena päästä tekemään jotain jolla ehkä olisi oikeasti jotain merkitystä, sekä itselleni että muille. Tarkoitus olisi myös saada talousasiat kuntoon. En näe itseäni sellaisena kuin muut ehkä  minut näkevät eli sosiaalipummina. Koen tekeväni jotan yhtä lailla tärkeää kuin ihmisten työn kuvat ovat keskimäärin. Se, jos menisin pyörittelemään numeroita, olisi lopultakin aika turhanpäiväistä. Sen osaa tehdä kuka tahansa koulunsa käynyt kirjanpitäjä paremmin kuin minä, kun taas minun oikeaa kiinnostuksen kohdetta taidetta sellaisena kuin minä sen näen, osaavat tehdä vain harvat jos yleensä kukaan muu kuin minä.

Se että teen taidetta ei ole muilta pois, mutta jos saan paikan kirjanpitäjänä, se on pois siltä, jota se paikka oikeasti kiinnostaa. 

Lopultakin ju. Lopetan höpötykset täällä. Katseltuani tilastoja huomasin sen mitä arvelinkin: siitä huolimatta, että höpisen täällä suomeksi, yleisöni on muualta. Siksi aion jatkossa paneutua kirjoittamaan huonolla englannillani niille joita taiteeni tuntuu kiinnostavan edes jossain määrin. Kukaan ei ole profeetta omassa maassaan vai miten se meni. Profeettaa tai muutakaan vastaavaa minusta ei tule enkä sellaiseen pyri, mutta mahdollisia tulevia taloudellisia resursseja käytän tulevien neronleimausteni kansainväliseen markkinointiin ja unohdan suosiolla, että minusta Suomessa mitään voisi tulla. Voi olla, että tämä umpikuja eteenpäin pyrkimisessä on suurelta osin itse aiheutettua, mutta sen sijaan että tyytyisin osaani, aion vain laajentaa elinpiiriäni, ja alan katsastella uusia mahdollisuuksia. Ehkä, jos olisi omaisuutta mitä myydä, olisin jo häipynyt maasta.

La 1.10.2017 15.07 Olen melkoisen laiska googlettelemaan sellaisten sivistyssanojen merkityksiä, joita en tiedä (eli en ole tietoisesti kehittänyt tuota puolta 15 vuoteen). Tässä yksi päivä kuitenkin selvittelin kovasti muotiin tulleen sanan, koherentti, tarkempaa määritelmää. En nyt rupea kirjoittamaan tähän googlettelemalla selville saamaani. Voitte ihan itse miettiä, missä määrin koherenttia kirjoitukseni täällä ovat. Olisin voinut toki "kysellä mielipidettänne" ihan suomenkielelläkin. Lainausmerkit laitoin juurikin jälkikäteen tuohon, kun eihän se kysymys ollut siinä sitä edeltävässä lauseessa. Turhaan kyselisin mitään, kun niitä vastauksia ei kuuluisi. Jatkossakin minä pitäisin vain monologia, ilman että näiden pätkien välissä on muuta kuin hiljaisuutta. Niinpä: pitäkää mielipiteenne tai kertokaa se. Ihan sama, niin kauan kun vastailen omiin kysymyksiini, tai mitä nyt päähän tuleekin suuremmalti ihmettelemättä tai kyselemättäkään. Tämä riittää tällä erää, joskus toiste sitten lisää.

La 23.9.2017 13.01 Ehkä minäkin pystyisin tarjoamaan täällä parempaa ja harkitumpaa sisältöä vähemmillä virheillä, mutta siinä olisi se vaara, että tämä sivusto kasvaisi tarpeettoman suosituksi, ja se ei toki ole tarkoitus. No. Mikä sitten on? Lopultakin ne tärkeimmät asiat ovat siellä taiteen keskiössä, vaikka joku ehkä lukisikin mielummin outoa logikkaani, joka vain hatarasti pohjaa tosiasioihin ja sivuuttaisi taidepuolen olan kohautuksella. Ehkä useampi on samaa mieltä kanssani useammin kuin uskaltaa myöntää, koskapa vastaväitteitäkään ei liiemmin kuulu. Harvempi uskaltaa julkisesti sanoa olevansa samaa mieltä kanssani, kun minä olen vain se hullu taiteilija, mutta miten hullu lopultakaan olen?

La 23.9.2017 2.38 Minulla oli jokunen sana mielessä, ennen tänne tuloa, joita oli tarkoitus käsitellä. No. Palaan niihin myöhemmin, jos ne mieleen palaavat.  Tuli myös mieleen palikkatestit. Se miten testin ensimmäinen osa määrittää seuraavat. Se, jos vaikkapa kahden valvotun yön jälkeen sinut määritellään debiiliksi, kun vähempijärkinen loistaa testeissä nukuttuaan hyvin testiä edeltävät yöt hyvin. Olen lapsena näitä palikkatestejä tehnyt koskaan myöhemmin yrityksistä huolimatta mitään diagnoosia tai muitakaan tuloksia saamatta. Juu. Olin jo kakarana se ongelmatapaus, ja ainoa  lähipiirissä. Olen ollut työkykyarvioinnissa aikuisiälläkin. Lopullisessa arvioinnissa minulle puolittain annettiin mahdollisuus valita, kumpaan ruutuun ruksi: työkykyinen vai työkyvytön. Sitä en lopultakaan tiedä missä määrin tuo oli osa testiä, mutta näin itsessäni enemmän toivoa kuin ehkä muut, ja pyysin laittamaan rastin kohtaan työkykyinen, ja sitähän tässä ehkä oikeastikin hiljalleen aletaan olla, omalta taholta ja muiden puolelta tulleesta kiukuttelusta, epäuskosta ja suoranaisesta vittuilusta ynnä muusta huolimatta tai ainakaan ihan koko ajan uskoaan itseensä menettäen. 

Juurikin tuo, muiden epäusko tai välinpitämättömyys sen suhteen mihin pystyn ja mitä osaan tai mitä olisin kykenevä oppimaan saa minut tekemään monenlaisia asioita joita en oikeastaan kovin hyvin  tai ollenkaan osaa. Nämä kympin oppilaat päättäjinä eivät ehkä ymmärrä ja omasta nuoruudestaan muista (koska oppimishaluttomuus ei heitä koskenut?)  että se oppivelvollisuuden (tai jos halutaan sanoa: oikeuden) lisääminen kolmella? vuodella ei välttämättä kaikkien opiskelijoiden osalta lisää halua heillä oppia asioita, jotka heitä lähtökohtaisesti ei kiinnosta. Kun tarkastelee itseään siinä iässä missä olisi pitänyt tehdä päätöksiä tulevaisuuden suhteen, niin kiinnostuksen kohteet olivat, eivät vähissä, vaan olemattomat kouluaineita kohtaan - ja tämä koski myös toista astetta. Tuskinpa olin ainoa, ja miksikö se siitä olisi muuttunut. Monet kuitenkin suorittavat jonkunlaisen koulutuksen, vaikkei se heitä kiinnostaisi tai motivoisikaan. (Niin minäkin jotensakuinkin). Nuorilla saattaa olla usein valintoja tehdessä  motivoijana tekijänä jopa pikemminkin alalla olevat ja tulevat taloudelliset potentiaalit kuin kutsumus ja oikea mielenkiinto asiaa kohtaan puhumattakaan palosta, jota voisi myös intohimoksi kutsua. Myös väärät käsitykset ja jopa "väärät arvot, ihanteet tms"  vievät väärään tai sitten pahaenteisen oikeaan suuntaan riippuen tulkinnasta. ...

No. Juu. Tulin puhumaan jotain älykkyyden, lahjakkuuden ja ahkeruuden  ja osin muidenkin asioiden summasta suurpiirteisesti katsasteltuna, mutta päädyin puhumaan lapsena ja aikuisena harrastetuista palikkaleikeistä... vai päädyinkö... kirjoitin jotain, joka deletoitui, sitten kirjoitin taas enkä muista missä määrin pitäydyin vanhassa, ja onko sillä edes väliä tai edes sillä miksi tämän kirjoitin, kun tääkin häkkyrä on jatkuvasti tiltissä, eikä pysy mun vauhdissa, ja juuri siksi kaikki kestää kymmenkertaisesti kauemmin kuin aihetta on. 

Edellä mainitusta syystä johtuen harvenen ja ehkä hiljalleen katoan lopullisestikin tästä osiosta. Aikaa toki on, mutta käytän sen mieluimmin itsekin tehokkaammin kuin huonosti toimivien laitteiden ääreltä. Öitä.

 

To 31.8.2017 21.04 Mistäkö tiedotusvälineissä (lähinnä Yle) keskusteltiin mm. eilen liittyen tuohon alla mainittuun tapaamiseen. Juurikin siitä Trumpin möläytyksestä, joka ei ole uutisoinnin arvoinen, ja siitä miksi Niinistö ei korjannut Trumpia. Studioissa oli Vanhasta sun muita kommentoimassa ja antamassa mielipidettä asiasta. Niinistö teki juuri niin kuin pitikin eli ei ruvennut oikomaan kaikille osapuolille selviä asioita. Jopa minä tiesin heti tuon möläytyksen tultua, ettei päätöksiä ole tehty, eivätkä nämä herrat keskenään kauppoja päättämässä ole. Trumpilla ole koko kaupan kanssa muuta tekemistä kuin, että on mahdollista että Suomi ostaa hävittäjät maasta, jossa hän toimii tai on toiminut presidenttinä. Ja ostajapuolellakin Suomen presidentti ei niitä päätöksiä tee. Toki Trump voi ja saa pitää myyntipuheensa silloinkin, kun aika ja paikka eivät välttämättä oikeita ole. Samaahan Niinistökin tekee eli mainostaa suomalaista osaamista erilaisten tapaamisten yhteydessä mahdollisen yhteistyön tms toivossa. Kyse on Suomi-kuvasta, sen hyvien puolien esille tuomisesta ja ihan markkinonnistakin ilman välittömiä myyntitarkoituksia. Voisi ajatella, että kyse on osin varsinaisen markkinoinnin valmistelusta ja kiinnostuksen herättämisestä.

Ti 30.8.2017 12.55 Niinistö tapasi Trumpin. Maailmalle ehkä melko merkityksetöntä, mutta Suomelle historiallista. Kun katselin tuossa äskettäin tallennusta lehdistötilaisuudesta, niin itselleni jäi päällimmäisenä mieleen Trumpin kunnioittava suhtautuminen pientä Suomea ja sen presidenttiä kohtaan. Ehkä Suomen sotien jälkeisessä historiassa idän ja lännen välissä tasapainoilevana pikku valtiona on ollut jotain suuresti kunnioitettavaa. Osin tämä kävi ilmi jo siitä Trumpin sanomasta käsityksestä Venäjän kunnioituksesta naapuriaan kohtaan...ja ehkäpä juurikin siksi, kun isossa naapurissamme ajoittaisista erimielisyyksistä huolimatta on kunnioitusta pienelle naapurilleen, niin on ansainnut jos nyt ei Amerikan, niin sen presidentin henkilökohtaisen kunnioituksen piakkoin 100-vuotiaana itsenäisenä valtiona....

Niinistö osoitti tiettyä suurta valtiomiesmäisyyttä eräänlaisella vaatimattomalla, sopivan nöyrällä, mutta samalla rohkealla tyylillään - juurikin ei esiintymällä neuvonantajan vaan pikemminkin aloitteentekijän ja keskustelunavaajan roolissa. Juuri siitä syntyy muiden osapuolten kunnioitus, että ei tyrkytetä neuvoja, mutta silti rohkeasti avataan keskustelua aroillekin alueille yhteisen ja etenkin maailman ja siinä sivussa Suomen omankin edun nimissä. Kun iso kuuntelee pientä tämän väkisin tyrkyttämättä mielipiteitään tai ainakaan neuvoja, niin jotain on tehty oikein. Kyllä tämä nosti Niinistön presidenttinä lopullisesti sinne suurten, suurimpien suomalaisten vaikuttajien ja valtiomiesten joukkoon historiassamme, ainakin minun silmissäni, ja niillähän minä maailmaa tarkastelen väliin ehkä monen mielestä outoon tapaankin.

Väliin on juurikin ärsyttänyt istuvien presidenttien liiallinen varovaisuus sanomisissaan ja rohdeuden (?) puute ottaa kantaa moniinkaan asioihin. Joihinkin sisäpoliittisiin asioihin kantaaottamattomuuden saattaisi helposti ajatella johtuvan enemmänkin puoluetaustasta kuin vastuunpaosta...ja lopultakin kaikki asiat eivät niin yksinkertaisia ole kun esimerkiksi kaksi erilaista näkökantaa politiikassa taistelee keskenään. Kumpikaan ole välttämäti oikea tai väärä enempää kuin toinen. Ehkä on parempi varoa sanomisiaan, ettei tarvise jälkikäteen niitä selitellä tai jopa peruutella? Presidentti kasvaa vastuuseen ja henkilökohtaisesta taustasta ulos ilman että hänestä tulee erotuomari tai moraalinvartijakaan. Hänelle yhteinen etu menee oman tai poliittisten näkökantojen eli puolueiden käsitysten ohi. Hyvä presidentti suurelta osin uhraa itsenä isänmaalle? Ja maailmalle...?

Ti 22.8.2017 23.49 Mitäs asioita minä täällä seuraavaksi käsittelisin. Pilkkimisasioita (se on yksi tietokonepeli, jota pelailen vaihtelevalla menestyksellä)? vai jotain muuta josta mukamas jotain tiedän. Alanko antamaan totovihjeitä, niin kuin muutkin raveja seuraavat, jotka eivät siitä kunnon tuottoa saa, sikäli kun yleensä on koskaan rahaa, millä kokeilla edes jotain pientä. Sen verran katsastin huomista Vermoa, että urheilullisesti näyttää hyvältä, mutta pelillisesti hommat on sillä tolalla, että parempi alkaa odotella syksyä, ja niitä viime keväänä unohdettuja hevosia. No. Muutama euro joskus. Parhaimmillaan se pelastaa pari seuraavaa kuukautta, pahimmillaankaan mitään kummoista muutosta huonoon ei tule. Jos pelaa vitosella, kympillä tai millä tahansa, niin pitää varautua siihen että se on  lähtökohtaisesti yhtä lailla ajan vietettä ja hukattua rahaa kun lähikuppilassa juotu tuopponen. Yksi tapa mitata harrastukselle hintaa on se, kuinka monta euroa siihen kuluu tunnissa. Tässä suhteessa ravien seuraamiselle on tullut kovin pieni hinta verrattuna esimerkiksi siihen, mitä joskus baariin meni. Paljonko vuositasolla on vähän tai paljon? Verrattuna mihin, kehen vai pankkitilin suuruuteen tai olemattomuuteen...muihin menoihin tuloihin... Kaikki voidaan suhteuttaa, mutta ihmisten erilaiset arvostukset, painotukset määrittelevät mittasuhteita ym. Taiteeseen sijoitettu roponen ei katoa. Se vain muuttaa muotoaan. Samoin jäätelöön käytetty euro ei katoa. Henkilökohtaisella tasolla se katoaa mahaan, eikä enää hyödytä syöjäänsä taloudellisesti, mutta myyjän puolella se euro jatkaa kulkuaan. Tässä tulee se pointti miksi minä laitan rahaa esim taiteeseen ja taidetarvikkeisiin. Se on rakentavaa, ja kasvaa  jollain tapaa korkoa, jos ei muuten nin henkisenä sellaisena. Toivottavasti nuo sekavat ajatukset antoivat jonkunlaista käsitystä taloudellisesta ei ehkä niin kaupallisesti tuottavasta, mutta kuitenkin osin tuottoa ajattelevasta näkökulmasta... Oliko siinä mitään järkeä?

La 5.8.2017  0.05 Muutama sana. Tänään tuli taas puhetta, jossa asetettiin syntyperäiset suomalaiset ja pakolaiset sosiaaliturvan etujen suhteen eriarvoiseen asemaan. Noni. Jaksan uskoa edelleen että toimeentulotukivirkailjat toimivat ohjeiden ja sääntöjen mukaan. Siltikin olen saanut huhutietona toimeentulotukipäätöksiä nähneiltä tietoa, että kantasuomalaisten ja muualta tulleiden kohtelu olisi eriarvoista. Tämä tieto ei ole eilisestä luokattomasta keskustelusta, jossa kellään osapuolella ei ollut mitään faktaa esittää  - minullakaan. Päädyin kuitenkin miettimään, missä ne oikeat syyt eriarvoisuuteen ovat, ja sain joitain mahdollisia vastauksia. Juurikin pakolaisia ovat tukiviidakossa avustamassa yliopistokoulutetut ihmiset, kun kantasuomalaiset hakevat tukia mutu-pohjalta. Pakolaiset ovat pääosin maista, joissa ollaan perhekeskeisiä ja muslimitaustaisia. Uskonkin, että tuosta huolimatta ero voi olla tavallisempi kuin suomalaisen kantaväestön keskuudessa. Se maistraatista haettu eropaperi ei välttämättä ole heidän mielestään ero yläkerran silmissä. Juurikin tullaan uskonnollisiin ja kultturillisiin eroihin kantaväestöön. Ja näistähän me emme tiedä. Minäkin vain arvailen. Mutta mitäkö tämä mahdollistaa? Ajatteleppa kuinka paljon perheenisän pitää saada palkkaa elättääkseen vaikkapa kolmi- tai nelilapsisen perheen. Alkooko sytyttää? Riittääkö siinä se mediaanipalkka, mitä se nyt onkaan? Etenkään jos vaimo ei ole töissä tai koskaan ollutkaan? (Ja jos olisi niin palkkaperusteiset tuet olisivat enemmän). Niin. Juu. Alkaako ero taloudellisista syistä houkuttelemaan? Miehen palkasta lähtee ex-vaimolle elatusmaksut tai jos mies ei ole töissä, eikä näin ollen pysty maksamaan, niin kyllä ne tukien (elatusmaksujen) saaminen taataan äidille. Noni. Kuinka moni on kuullut elatusmaksu-ulosottojen nollauksesta? Niin juu. En tiedä onko sitä olemassa enää. Se koskee kantasuomalaisia yhtä lailla. Minä mitään tiedä, mutta älkää tekään puhuko asioista joiden yksityiskohtia ette tiedä. Ottakaa selvää ja vaatikaa itsekin oikeuksienne mukaan. Niin tuosta nollauksesta. Kerroin siitä eräälle tuttavalleni, joka tiettävästi pääsi sen ansiosta taloudellisesti kuiville, eikä myöhemmin muistanut enää edes ko. neuvoa minulta kuulleeni. Kukapa nyt minulta mitään käyttökelpoista voisi kuulla. Voisin kertoa kaikenlaista esimerkkinä lisääkin, mutten nyt jaksa. Tämäkin juttu nyt jää heti alkuunsa tähän, vaikka vasta aloittelin, kun nyt pitää ajatella omia kauneusunia. Eikun öitä. Jatkan tästä tai jostain muusta aiheesta sitten kun jaksan tai huvittaa faktoja tarkistamatta oikean ja kuvitellun vanhan tiedon pohjalta. Nukkukaa hyvin. Niin juu. Eron ottaminen taloudellisita syistä. Olisin innokas tutkiskelemaan tilastoja, että miten metsään oletukseni meni, mutta juurikin (taas tuo) taloudellisten seikkojen pohtiminen jäi nyt pahasti raakileeksi. Noni öitä.

1.00 Pari juttua pakko lisätä vielä. Ensinnäkin tuo eronneet on vain yksi esimerkki. Ju. Kyllä. Tiedän. Pitää virallisesti asua erossa. Eli kirjat pitää olla muualla. Tiettävästi valvontaa on sen suhteen onko avioliitto oikea, eikä paperiavioliitto, mutta valvotaanko eron totuudellisuutta? Ja jos valvotaan, niin kuinka vaikeaa nyt on pysytellä poissa jostain osoitteesta oikealla tai väärällä hetkellä, tai jos sattuu olemaan väärään aikaan paikalla, niin kuinka vaikeaa on sanoa olevansa vaikkapa lastaan, tai lapsiaan moikkaamassa. Ni. Nyt. Uudelleen öitä.

To 20.7.2017 22.03 Noni. Minä olen saanut tarpeekseni. Siirtykää te muutama hassu seurailija tutkailemaan vaikkapa uuninpankkopoika Sakari "Saku" *Timosen juttuja. Hän on oikeastaan oikeasti jotain selkeää mieltä asioista vaikkakin myös selkeän puolueellisesti siellä vihervasemmalla? vai onko? Kuitenkin näyttää, ettei mitään kritiikkiä sinne suunnalle löydy. Eipä sillä, että juuri minullakaan, mutta minä elän köyhyyttä. Minulla on siihen subjektiivinen näkökulma.

To 15.6.2017 12.17 Tuli tuossa taannoin kutsu kauppaopistosta -89 valmistuneiden muisteloihin. Rupesin tässä miettimään, mitä päällimmäisenä asiana tulee mieleen tuossa paikassa vietetyistä viimeisistä kuukausista. No. Ainakin koerumba, kun piti uusien kokeiden lisäksi uusia seisemän joulukuussa hylättyä eli piti lukea tekstiä joka ei kiinnostanut yhtään. Sitten oli vielä kahdenkymmenen prosentin poissaolosääntö, jonka johdosta en ollut päättäjäispäivänäkään millään muotoa varma, saanko edes todistusta. Piti yrittää vain kuunnella tarkkavaisesti, sanotaanko meikäläisen nimeä vai ei. Viimeisten kuukausien aikana rahaa ei ollut koskaan, ja vain pieneltä osin sai pidettyä nälkää poissa koulusta saaduilla onnettomilla (koon puolesta) ruokatarjoiluilla. Kävin jopa liikuntatunneilla sen verran kuin pakko nostelemassa puntteja. Kun nuo kasvot välivuosien takia vaihtuivat, niin en muista hämärästi kuin muutaman ihmisen, ja heidänkään nimiä en  muista. Jaa. Pitäisikö sitä sitten mennä tekemään tutkimusta, miten stereotypisesti merkonomien elämä on mennyt. Löytyykö kenties joku muukin, joka on ihan eri alalla nykyään, ja tehnyt muutenkin niitä vähemmän järkeviä päätöksiä elämässään.

To 15.6.2017  4.07 Kun tässä ei saanut nukuttua vielä, niin yritin viihdyttää itseäni ja joitain yksittäisiä lukijoita varsin joutavilla ajatuksilla. Jatkan vielä sen verran, että niillä pienipalkkaisilla nuorilla ihmisillä on vielä mahdollisuus muuttaa elämänsä suuntaa, mutta entä vanhemmilla ja jo eläkkeellä olevilla. Nykyisyys ja tulevaisuus on tehty ajat sitten, ja ainakaan työperäisen työkyvyttömyyden aiheuttama jopa kasvanut sairaskulupuoli ei helpota tulevaisuuden suunnittelua pienellä eläkkeellä. Raskaista ja pienipalkkaisista töistä on jääty ennen aikojaan eläkkeelle, jossa näkyy viimeisten vuosien heikot ansiot. Olisiko siinä, tuohon ikävään rakoon jääneiden asiassa korjaamisen varaa?

To 15.6.2017 3.44 Kun tässä ei vielä nukuta, niin jatketaan vielä. Verkkokauppa mainosti ainakin aikanaan korkeakorkoisia osamaksuluottoja "apuraha"nimikkeellä. Mikähän se semmoinen apuraha on, joka vie velkakierteeseen. Itselläni on ollut hieman toisenlainen käsitys siitä, mitä se apuraha on. Se on plusmerkkistä ilmaista rahaa, kun taas em kaupan kohdalla apuraha kääntyy pahasti pakkasen puolelle miinusmerkkiseksi ilman, että saadaan mitään etua paitsi korollinen luotto. Näitä kummallisia sanojen väärinkäytöksiä on nykyään paljon. Hallituskriisin yhteydessä Ylen mukaan Sipilä perui hallituksen eronanomuksen, vaikka samassa uutisessa mainittiin että Sipilä oli vasta matkalla jättämään sitä. Olisi siis pitänyt uutisoida, että Sipilä perui eronpyyntönsä jättämisen tai jätti pyytämättä eroa tai jotain vastaavaa. Samoin Ylellä on mennyt muun muassa sanojen siirtolainen ja pakolainen  merkitykset sekaisin. Ei ole yhdentekevää, kun sanojen merkityksiä ei ymmärretä, jos asiat muuttuvat ihan jopa päinvastaisiksi. Luulen tämän johtuvan lukioissa höllentyneistä suomenkielen vaatimuksista. Minun ei tarvitse osata kielioppeja sun muita, mutta toimittajilta sellaista voisi olettaa vaadittavan.

To 15.6.2017 3.15 Kulloinkin vallassa oleva hallituksen vetäjä ottaa mielellään kunniaa paranevasta talouden tilanteesta, joka saattaa pikemminkin johtua globaalista kaupankäynnin vilkastumisesta Trumpeista ja muista huolimatta. Samoin Suomen tilanne saattaa parantua Sipilästä huolimatta eikä hänen ansiostaan (toivon olevani väärässä), mutta kun joskus viiden tai kymmenen tai kahdenkymmenen  vuoden kuluttua maksetaan tämän hallituksen aiheuttamaa laskua, se menee sen hallituksen piikkiin, joka tulee sitten joskus vallassa olemaan. Loppupeleissä pienet maksavat aina isojen laskut. Jos joku putoaa korkealta, hän tuskin putoaa heti leipäjonoon, kuten pienipalkkaiselle käy helposti viimeistäänkin heti ansiosidonnaisen loputtua. Onnea kaikille teille muutamalle, jotka tämä hallitus on työllistänyt, ja joillekin muille (vähintään yhtä useille) hyvää huomenta ruokajonoon.

To 15.6.2017 Jos jota kuta jäi ihmetyttämään, mikä siinä etusivun lauseessa oli vitsikästä. Ju. Ei mikään. Ei ole työtä, lomaa, palkkaa, ammattia, "ylimääräistä" yhdeksää euroa päivässä tai mitään muutakaan - ainakaan firmaa. 

To 15.6.2017 0.21 En minä periaatteessa kännejä tarvitse, mutta se viina on usein tarpeen välittäjäaineena ihmisten kanssa seurustellessa.

Ti 13.6.2017 Hallitus kaatuu...? Huomenna? (1.39 siis tänään?) Mutta eiköhän se pääministeri puhu itselleen riittävän kannatuksen omaavat uudet(/uuden) hallituskumppanit. Näin ennakkoon voisi arvella niiden löytyvän rkp:stä ja kristillisistä, mutta riittääkö kumpikaan yksinään? Rinne sanoi illalla selvästi, ettei sdp:n meno hallitukseen tule kysymykseen. Luulen itse, ettei tuo niin selvää ole, ja että loppupeleissä sdp olisi Sipilälle se mieluisin uusi hallituskumppani. Uudet vaalit eivät sinänsä muutosta toisi, paitsi että Orposta saattaisi tulla pääministeri, mikä ei oikein kiehdo. Sipilän sanelupolitiikan (manipulointipolitiikan?) vaihtaminen vielä enempi rahamiesten valtaan...hmmh... Toisaalta ei oikein innostaisi ajatus kokonaan vasemmalla olevakaan hallitus... Ihan sama lopultakin meikäläiselle, mutta mahdollinen hallitusneuvottelujen pitkittyminen tai uudet vaalit tuovat kumpikin epävarmuutta markkinoille, ja lopultakin se on tuo yrityssektori, joka pitää Suomea pystyssä - olkoonkin, että sen tuotot jakautuvat epätasaisesti harvoille ja valituille.

Ke 7.6.2017 Tiedoksi kaikille puolitututuille, tutuille ja muillekin: minulla ei ole diagnosoitu mitään kroonista mielisairautta, kuten skitsofreniaa, ja vaikka olisikin mitä siitä,  joten minua kohtaan voisi edes jollain tasolla olla edes kohtelelias. En pyydä ketään pitämään minusta. En pidä itsekään kaikista, mutta yritän asialinjalla liikuttaessa tulla toimeen kaikkien kanssa, joiden kanssa olen tekemisissä. Hankala olen kyllä, mutta harvakseltaan tunnen tarvetta kenellekään henkilökohtaisesti vittuilla. Mutta jos jollakulla jotain on minua vastaan, niin kertokoon sen minullekin, mistä on kyse, että voin parantaa tapojani, että näitä kohtaamisia, kuten tänään (yksityiskohtiin menemättä) ei tapahtuisi. Olen yrittänyt elää säntillistä elämää lakien ja eri paikoissa olevien sääntöjen mukaan, eikä minua ole tuomittu koskaan mistään rikoksesta, ei edes syytetty. Yhden sakon olen elämässäni saanut liikenteen vaarantamisesta  ylittäessäni suojatietä. Olen myös aikoinani ajellut pummilla eri liikennevälineissä ym vastaavaa. Yritän myös nykyisin elellä suht hissuksiin täällä osaketalossa, etteivät naapurien osakkeiden arvot tarpeettomasti romahtaisi. Väkivalta ei kuulu harrastuksiini, ja on pakotettunakin se viimeinen keino. Minä en pelkää, mutta olen hermoheikkona ihmisten ilmoilla, siksi en liikahda syyttä suotta mihinkään ainakaan ruuhka-aikaan. Tokikin olen aika ajoin äärirajoilla. Sinne minä ajan itseni tarkoituksella, jotta saan itsestäni enemmän tai edes jotain irti. Voitte jatkaa juoruilua tai muuten arvailua mieleni syövereistä tai kysyä minulta suoraan. Olen ehkä äkäisen oloinen mies,  mutta minut on kasvatettu olemaan ihmisille ystävällinen. Minä en kätke todellisuutta valheellisen hymyn taakse, sillä näillä hampailla ei hymyillä. Eipä tässä muuta. Hyvää illan jatkoa niin teille terveille ja normaaleille kuin meille sairaille tai muuten poikkeavillekin.

Ma 29.5.2017 tuolla jossain puhuin jotain siitä, kuinka usein valitetaan siitä, mitä ei ole, ja unohdetaan kertoa mitä on. Edelliseen viitaten mainittakoon, että Kelasta tuli korvausta myöhästyneestä käsittelystä 25 €, jonka lisäksi saanut rahaa kasaan lähes sen verran, että saan kameran kanista, kunhan puuttuvat rahat tulevat Kelasta eli saan työmarkkinatuen. Jos joku nyt katsoo aiheelliseksi olla kateellinen, kun meikäläisellä hetkellisesti on muutama satanen rahaa, niin hän voi lohduttautua, sillä että viimeistään ensi viikolla olen yhtä pers'aukinen kuin yleensäkin. Mitään matkaa tasavuosien kunniaksi ei tehty, eikä tehdä. Ei veronpalautuksillakaan. Sitten kun ne tulevat ne ovat jo moneen kertaan menneet, ja silti ne vielä huomioidaan tulona ja vähennetään muusta tukipuolesta, olkoonkin että ensi vuoden alussa jo pelkät erilaiset jäsenmaksut tehnevät 150-200 €, ja juuri osin tällaisista kuluista johtuen saan palautuksia. Nuo mitään kuluja ole. Kulua on jos käy juomassa kupillisen kahvia tai ostaa pari kynää - nuo ovat näillä tuloilla osa järkyttävän suuria menoja. Tämän enempää en omia olemattomia raha-asioitani avaa täällä tai muuallakaan. Selvittelen tuota tulo-meno -puolta verottajan kanssa, vaikkei palautuksista mitään apua  juuri mihinkään olisikaan. Vaikka verottaja huomioisikin materiaalit, jäsenmaksut, näyttelymaksut,  ammattikirjallisuuden, lehdet ja mitä vielä on,  niin menetän pelin, ja rahat sen mukana, koska Kela ja fatta ottavat tulot huomioon, mutteivät millään tapaa menoja, vaikka nämä kohdistuisivat joihinkin tuloihin. Tämä vie motivaation työntää loputtomattomasti rahaa tuottamattomiin tai huonosti tuottamattomiin kohteisiin, vaikka lopullisena päämääräänä olisikin isompi voitontavoittelu. Ei yksityishenkilö voi sen enempää kuin yrityskään elää velaksi ja saldot nollilla siinä toivossa, että jossain kymmenen vuoden päässä odottaa isompi "palkinto."

La 27.5.2017 Lukekaa vaikkapa uuninpankkopoika Saku Timosen blogia. Hän ajattelee asioita oikeasti oikeiden asioiden ympäriltä osuen hyvin maaliin, kun minä taas kirjoitan, mitä sattuu, milloin sattuu huvittamaan. Siinä oli juurikin taas toistoa, jota en viitsinyt alkaa miettimään pois.

La 20.5.2017 1.43 Katsastin läpi noita  aiemmin tänne kirjoittamiani juttuja. Olen näköjään ollut joskus oikeiden asioiden ja ongelmien äärellä. Nyt on ehkä tullut omalle kohdalle sen verran tukalat oltavat ja omassa kurjuudessa rypeminen käynyt sen verran hankalaksi, ettei jaksa ottaa paljon kantaa yhteiskunnan epäoikeudenmukaisuuksiin. Ehkä juurikin hallituksen tarkoitus on ollut tehdä jokaiselle köyhälle subjektiivisesti niin vaikeat oltavat, ettei hänellä riitä enää voimia kuin jollain tasolla taistella oman selviytymisensä ja olemassa olonsa oikeutuksen puolesta. Surullista. Se vie juurikin väärään suuntaan  pois kaikista perusarvoista ja muusta olennaisesta. En minä ole itseni ja omien arvojeni tuotos, vaan yhteiskunnan aikaan saama hylkiö. Elämästä tehdään niin kurjaa, että alkaa elää sitä kurjuutta. Lopulta päivä päivältä pystyy vähemmän vaikuttamaan omaan elämäänsä.

La 20.5.2017 0.13 loputtoman samanlaisina toistuvat radioiden soittolistat lienevät muillekin todellisille musiikin ystäville kuin minulle pidempään kuunneltuna kidutusta. Välillä toki nostalgiatrippinä ihan kiva kuunnella tietysti jotain kanavaa joka soittaa suurelta osin puhkikuluneilta bändeiltä niitä  kaikkein kuluneimpia biisejä, kuten Stairway to Heaven, Smoke on the Water, Money, July Morning, Light My Fire jne. Tällaiselle musadiggarille (Soundin toimittajan käyttämä vanhahtava, kulahtanut termi), joka määrätietoisen järjestelmällisesti etsii hyvää uutta ja vanhaa musiikkia tiettyjen genrejen alta, ja osin ulkopuoleltakin vuosikymmenestä riippumatta. Radio musiikin etsimisen ja kuuntelun välineenä ei ole antanut pitkiin aikoihin mitään, ja usein niistä tutuistakin klassikkobändien biiseistä on hiljalleen omaksi uudeksi suosikiksi on noussut joku vähemmän soitettu ralli. Enpä tiedä noista omista uudemmista suosikkibändeistä, että onko niillä lainkaan fyysistä levymyyntiä Suomessa, mutta Spotifyn kuuntelukertojen perusteella aivan liian monet hyvät bändit ovat painuneet unohduksiin pääsemättä koskaan kunnolla pinnalle. Saksalainen progeyhtye Eloy tyrmättiin kaiketi kotimaansa takia. Siihen aikaan jäi lähes poikkeuksetta marginaalisen kulttibändin asemaan, jos oli jostain muualta kuin Englannista (poikkeuksena Usa). Pieneksi on kai jäämässä myös erään tuoreemman progeosaajan tarina, elikkä Latvialaisen? Skys-nimisen. Arena -niminen yhtye on vaikuttanut materiaaliltaan potentiaaliselta ja suurelta, mutten ole koskaan googletellut tietoa, millä vuosikymmenellä se edes toimi tai vaikutti, ja ehkä vaikuttaa... Eipä tässä muuta. Musiikista riittäisi tarinaa vaikka kuinka, vaikka ihan kuuntelijana tullaan menemään jatkossakin mitään instrumenttia tai nuottejakaan hallitsematta.

No. Jatketaan pari sanaa. Samoin kuin Spede Pasasen ja Simo Salmisen jotain "teoksia" saatettiiin pitää musiillisina vitseinä, niin joku saattaa nähdä jotain musiikillista vitsiä media-otsakkeen alla olevilla räpellyksillä, eri tavoin vain. Jollain tapaa ne ovatkin ääriärsykkeellisiä tsoukkeja, mutta niilä vain ei ole oikeastaan mitään tekemistä musiikin kanssa. Niitä ei ole sävelletty ollenkaan edes mielessä, eikä niitä ole yritetty soittaa viihdyttävästi, vaan osin juurikin silloin aikanaan putkiremontin pahimman ja raastavimman metelin aikana, vaikka se kappaleissa oleva möly ja ulina kuulostaakin vaikealta yhdistää juuri johonkin viereisestä asunnosta kuuluvaan katuporan ääneen. Juurikin tavoitteena oli saada jotain poikkeuksellista äänimaisemaa aikaiseksi ilman mitään oikeita instrumentteja tai kunnon nauhoitusvälineitä (vain tabletin keyboard ja mikrofoni). Tavoitteena oli tehdä niistä soundtrackia tuleville videoille (ja eräälle muulle projektille). Ne videot ovat vaan jääneet tekemättä, lukuun ottamatta tiettyjä rytmillisiä kokeiluja ilman tavoitteita. No. Eipä tässä tämän enempiä. Keksin vain jotain sanottavaa ajan tappamiseksi, kun tuli nukuttua alkuillasta pikkuiset unet, eikä tässä yöllä mitään suurempaa viitsi alkaa kohkaamaan kerrostalossa.

Pe 19.5.2017 16.06 Kävin työkkärissä aamupäivällä. Kotiin tultuani soittelin työpaikkojen perään. Kolme paikkaa viidestä oli mennyt. Eräs henkilö sanoi, että menee kaksi viikkoa siitä, kun he ovat ilmoittaneet paikan täytetyksi, ennen kuin se näkyy Te-keskuksessa täytettynä. Huhheijaa, mikä mättää. Elämme 2010-luvulla informaatioteknologian aikakaudella.

Työnhaku on ollut meikäläisen ongelma, olipa kyseessä sitten helpompi tai vaativampi työ, mitä haetaan. Menneisyys, oma historia ratkaisee, eivät visiot tulevasta. Siitä mitä osaa, pitäisi olla joku sertifikaatti. Todellisuudella ei ole mitään merkitystä. Noiden papereiden mukaan, mitä minulla on, tiedän jotain kirjanpidosta, vaikka tosiasiassa joku kirjanpidollinen probleema käy mielessä ehkä kerran vuodessa. Ne asiat, joiden parissa "työskentelen" päivittäin, ja jotka minua oikeasti kiinnostavat, eivät kiinnosta työnantajia, kun se todistus tiedoista ja taidoista puuttuu. Juurikin ne työpaikat, joista on eniten kiinnostunut, saavat epäuskolla maustetun hakemuksen, joka on lähetetty kiinnostuneena paikasta, mutta uskoen hävinneensä jo pelin. Ei kenelläkään työnantajalla ole aikaa ottaa kenestäkään selvää, siis oikeasta osaamisesta, taidoista tai persoonasta tai yleensä mistään, ja jos jolla kulla onkin, sittenhän minä vasta turpaan saankin. Loppupeleissä on kysymys siitä, kuka osaa markkinoida itseään parhaiten ja valehdella sujuvammin. Nyt pitäisi yritttää miettiä, miten mahdollisimman rehellisesti tekisi hakemuksen, ja kertoisi, että jos jotakin ei ole tehnyt, se ei tarkoita, ettei osaisi tai ettei olisi potentiaalia oppia. Minä näen sellaisissa asioissa, joista olen kiinnostunut kovin vähän sellaista, mitä en voisi oppia ja missä en voisi kehitttyä hyväksi. Vaikka yritänkin olla rajoittamatta itseäni, teen sitä kuitenkin. Usko loppuu. Ei usko omaan itseensä, vaan siihen, että joku uskoisi minuun. Eipä tässä muuta. Jatkan työhakemuksen teon harjoittelua myöhemmin illalla. Tässä tällä viikolla enää mitään tapahdu. Mukavaa viikonloppua. Annan teidän olla rauhassa vähän aikaa, koska tekin annatte minun. 

Pe 19.5.2017 1.23 Joku saattaa haluta, että rutisisin täällä politiikkaa persaukisen köyhän näkökulmasta, mutta minä en enää jaksa noihin hallituksen päätöksiin hallintarekistereineen sun muineen kommentoida ainakaan tällä erää mitään, ja tuleviinkaan vastaaviin en mitään ihmeempää sano. Minun sanomiseni ovat yhtä tyhjän kanssa. Muutama saattaa jotain täältä lukea ja unohtaa heti sivuilta poistuttuaan. Hallituksen linja on selvä. Siellä (eduskunnassa) ovat vasemmistolaiset oppositiosta eriäviä mielipiteitä esittämässä. Minua ei tarvita.

Kirjoittelen tänne jatkossa jotain muuta vain sivuten politiiikkaa, koska en aio sitä säännöllisemmin seurata. Mitä sen asian itkeminen auttaa, että Suomessa on Länsi-Euroopan heikoin sosiaaliturva, ja kun se vielä suhteutetaan hintoihin, niin köyhän ostovoima olematon. Tätä tosiasiaa kohtaan hallitukselta ei löydy ymmärrystä ja sana "empatia" on heille ilmeisen vieras sana. Kristittyjä ihmisiä käsittääkseni hallituksessa valtaosa. Eräiden kohdalla hieman ihmetyttää millä tasolla Raamatun keskeisten opetusten tuntemus on, kun kurjuutta pitää lisätä niiden keskellä, joilla sitä kurjuutta jo ennestään tarpeeksi on. Todellakin kaikkein surkeimmassa asemassa olevien kyykyttäminen, kun pitäisi auttaa, ja yrittää lisätä näiden ihmisten hyvinvointia, jotta he kykenisivät töihin, sitten kun niitä oikeasti on. Alkaisivat vaikka maksaa minulle 9 € päivässä siitä, että tuon niitä ongelmakohtia esiin, mitä on. Rehula puhui jossain, että voitaisiin auttaa joitain, mutta jotkut eivät avusta hyötyisi. Jos jotkut, vaikka minä, ryyppäävät rahansa, enkä hyödy avusta, niin onko se syy olla auttamatta muita. Käsitin juurikin olleen kyse rahallisesta (etujen suurentamisen syystä, ettei voi kun se ei kaiikkia auta) avusta. Luulenpa, että taannoin jo menetin yhden työpaikan, kun ei ollut kunnon vaatteita haastatteluun, ja olin sressaantunut, kun ei ollut varaa kaupungin sisäisiin matkoihin. Nykyinen tilanne perustoimeeentulotuelle joutuneelle on se, että leipäjono (ruokaakin toki) kutsuu, sillä ainakin tupakkamieheltä/naiselta menee tupakkaan valtaosa perustulosta. Sitten jos vielä sattuu juopottelemaan, vaikka vähän vain, niin ikävämpi juttu. Jos toimeentulotuen varassa edes osin elävä haluaa ostaa 30 pv aikaa päästäkseen liikkumaan vapaasti, niin siinä menee yli viikon ruokarahat....ja sitä rataa.......Ei löydy päättäjiltä ymmärrystä.....pitäisikö edes, kun tavallisilta palkkatyöläisiltäkään ei löydy, paitsi niiltä pienipalkkaisilta työn raskaan tai kevyemmän orjilta, näiltä jotka tekevät pitkää päivää palkalla, joka riittää niukkaan elantoon, mutta jolla ei juuri kustanneta vapaa-ajan huvia......................noni. Siellä on tukuttain kirjoitusvirheitä, kun tabletilla kirjoittelen...ihan sama....öitä. mä meen ny..... Juurikin tällaisen tekstin suoltamisen lopetan, ja keksin jotain oikeaa asiaa. Jotain jossa minun sanomisellani on merkitystä.

Ainakin tuosta Media-otsakkeen alta löydätte sujuvampaa tekstiä vielä keskeneräisestä kirjastani, joka liikkuu eri aihepiirissä kuin nämä negatiivi-pera jutut, mutta sekin sivuaa jollain tapaa, ja ehkä laitan sivuamaan enemmänkin, näitä köyhän ajatuksia ja ehkä lisään siihen enemmän yhteiskunnalista sisältöä niin taiteilijan kuin taiteenkin näkökulmasta henkilökohtaisesta ja yleisestä näkökulmasta.

Ju. Huomeenna väsyneenä työkkäriin ilmeisestikin haukuttavaksi loiseksi, jolla ei ole mitään virkaa, ja joka ei ansaitse mitään parempaa tai edes sitä mitä on. Ju. Hyvää työkkärikäyntiä vaan minullle. :-)                        d=@:-)&&>‰<[®™·\«%%\÷$$$$$$

To 4.5.2017 Katsastelin illan tv-ohjelmatietoja. Kummalliset kammot, jossa aiheena  "neulat", ja muut piikeihin liittyvät pelot.. Edellisellä kerralla teemana taisi olla hämähäkit. Siis tavallisia ja varsin yleisiä pelon aiheita, jopa niin normaaleja, että on kummallista nähdä niissä mitään ihmeellistä. Toisaalta minäkin saatan kirjoittaa muutaman lauseen tavallisesta otsikosta, jonka joku on viisaudessaan keksinyt (toivoen mielessä, että alkuperäinen nimi on parempi) muuttaen sen oudoksi ja sekavaksi vailla merkitystä olevaksi höpinäksi, ilman aikomusta katsastaa kyseistä ohjelmaa.

Eipä tässä oikeastaan mitään asiaa ollut. Kunhan kulutin aikaani paremman tekemisen puutteessa, ja saadakseni jonkun tämän lukeneen tuhlaamaan myös omaa aikaansa. Öitä. Palaillaan.

To 4.5.2017 17.10 Kyselytunnilla oli taas puhetta asumistukien mahdollisista leikkauksista. Nuo asumistuet, kun aiheuttavat mukamas jatkuvaa vuokrankorotuspainetta vuokranantajataholle. Tokikin on hyvä, että vuokranantajatahot ovat voineet olla entistä varmempia vuokralaistensa maksukyvystä näiden saadessa vuokraan tukea. Entä jos asumistukeen tulee leikkauksia? Ihmiset siirtyvät asumistuelta toimeentulotuelle? Jos tulee omavastuita, joita ei huomioida toimeentulotuessa, niin tuleeko köyhimmälle osalle entistä herkemmin maksuvaikeuksia? Ja jopa häätöjä? Jo nyt toimeentulotuen varassa elelevillä on lähes poikkeuksetta tilanteita, että joudutaan miettimään, minkä laskujen eräpäiviä siirreellään eteenpäin ja mitä vaan jätetään maksamatta? Ne, joilla luottotiedot menneet, voivat jättää maksamatta vähemmän arkeen liittyviä laskuja. Ne "onnelliset," joilla luottotiedot ovat kunnossa työttömyyden alkaessa/pitkäaikaistyöttömyyden jatkuessa, joutunevat ennen pitkää tilanteeseen, jossa luottoa pitää tehdä tietämättä pystyykö sitä maksamaan takaisin, ja kierre on valmis. Eipä tässä muuta kuin nipistäkää vielä näistä jäljellä olevistakin tuista perusteena, että ne vääristävät vuokria ja yleensäkin mahdollisesti asuntomarkkinoita. Jos nykyisiä vuokralaisia häädetään kodeistaan pihalle maksukyvyttömyyden takia, niin uusia vuokralaisia on toki tulossa tilalle. Tässä nyt on kysymys perusluonteeltaan kysynnän ja tarjonnan laeista, ainakin täällä Helsingissä. Niiden mukaan pääosin mennään, niin pitkään kunnes edes jossain määrin tulee vuokrien säännöstelyä pykäliin merkittynä tai "yleishyödyllisten" tai muidenkin yritysten voiton rajaamista jollekin määrätylle tasolle. Mikä nyt on järkevää? Miksi köyhältä koko ajan pitää olla ottamassa jotain pois, kun tämä kuitenkin sen ylimääräisen jossain muodossa antaa rikkaammalle? Yleensäkin kuluttamalla kaiken, mitä on rahaa käytettävissä on, se valuu yritysten tuloksiin ja osakkeenomistajien tileille osinkoina, joita näinä ns. huonoina taloudellisina aikoina jo pitkään on jaettu investointihaluttomuudesta johtuen (?) varsin runsaskätisesti. Siinä nyt jokunen ajatus, mitä päähän pälkähti näin yht'äkkiä jäsentelemättä ihan sellaisenaan kirjoitettuna. Ei muuta kuin onnea vaan kohta satavuotiaalle Suomelle. Ei se mikään päävoitto ole ollut syntyä tänne pitkään aikaan ainakaan enää, mutta huonomminkin voisi olla, ja varmaan tulee monilla olemaankin.

La 29.4.2017 12.92 Terroritekoja on taas sattunut siellä täällä. Uhreja on ollut vaihtelevasti, jokainen liikaa. Uhrit ovat pääsääntöisesti olleet sattumanvaraisia, valikoimattomia, poliiseja lukuun ottamatta. Se, että viattomat joutuvat kärsimään, tekevät teoista erityisen raukkamaisia. Jos uhreiksi valikoituisi poliitikkoja, sotilaita ja poliiseja ei tekisi näistä teoista yhtään hyväksyttävämpiä, mutta ymmärrettävämpiä kuitenkin. Terroristit saavat huomionsa, ja se lienee aiheutettua vahinkoa tärkeämpi motivoija, olkoonkin, että joidenkin terroristien kytkökset ovat varsin löysät Isisiin tai muuhunkaan. On tapahtunut radikalisoitumista ja tulee tapahtumaan. Lukumääräisesti uhreja on vähän verrattuna vaikkapa tarpeettomiin liikenneonnettomuuksiin tai mihin tahansa muuhun, vaikkapa "normaaleihin" väkivaltarikoksiin. Silti lehtien otsikoilla yritetään loihtia pelon ilmapiiriä. Tokikin jokainen uhri on turha, mutta... Kuinka paljon todennäköisempää on jäädä auton alle tietä ylittäessään tai muuta vastaavaa... Annetaanko terrorismille tarpeettoman paljon palstatilaa ja näin ollen mainosta? Pitäisikö meidän sen sijaan vaieta heidät hiljaiseksi? Täällä Itä-Helsingissäkin on esimerkiksi pieniä kävelyteitä, joita en lähtisi naisen asemassa valomerkin jälkeen paikallisesta kuppilasta kävelemään kohti kotia, ainakaan jos päällä ovat lämpöiseen alkuiltaan terassille otettu vaatetus. Siinä yksi esimerkki todellisesta vaarasta muuttuvassa maailmassa. Todennäköistä on, että Suomessakin ennen pitkää tapahtuu terroriteko, useampiakin. Kysymys on vain siitä milloin. Se voi tapahtua huomenna tai  kahdenkymmenen vuoden kuluttua. Lähes varmaa sen sijaan on se, että ennen sitä ja sen jälkeen tapahtuu pahempiakin asioita. Se, ei tietenkään lohduta niitä mahdollisia terrorin uhreja. 

La 29.4. 10.53 Vaikka tässä on ollut jo pari tuntia hereillä, niin toiset pari mennee ennen kuin osaa alkaa orientuitumaan minkään vähänkään olennaisemman tekemiseen. Eipä tässä muuta kuin olla möllötellessä.

pe 28.4.2017 13.25 Sanotaan, että köyhän on tehtävä valintoja. Avaan tässä nyt hieman, millaisia valintoja itse tänään tein. Rahaa oli pari kymppiä. Oli tarkoitus. Käydä jopa hyvinkin pitkälti vaihteeksi parturissa, mutta turkkilainen parturi, jossa olen joskus käynyt oli tuplannut hinnan eli olisi perinyt muutamassa minuutissa tapahtuvasta koneella parimilliseksi ajamisesta normaalin tukanleikkuun hinnan. Päätin jätää väliin, kun tuo parturointi ei niin välttämätöntä ollut, ja sen sijaan käyttää rahani (20 €) taidetarvikkeisiin, siitäkin huolimatta, että olisi ollut hyvä näyttää siistiltä kaverini 50-vuotisjuhlissa. Niinpä menin Suomalaiseen kirjakauppaan, ja katselin mitä nyt eniten tarvitsisin. Paperia ja kankaita tarvittaisiin ainakin. A2-kokoinen akvarellilehtiö maksoi 29,99 tai 39,99 € tai jotain eli ei ollut rahaa tarpeeksi. Tässä siis ei ollut kyse valinnasta. Valinnaksi jäi, että otanko A3-kokoisen lehtiön 19,90 vai pari pientä kangasta (no, en olisi ottanut siihen hintaan kankaita juuri ko. liikkeestä, vaan muualta halvemmalla). Päädyin siis juurikin ottamaan tuon lehtiön, vaikka olisin voinut syödä pari päivää jota kuinkin hyvin. Se, että olisin käyttänyt rahat ruokaan ei käynyt oikeastaan edes mielessä, kun sitä on sen verran että viikonlopun yli pärjää. Taide menee senkin yli, että silloinkin kun olisi mahdollisuus parempaan ruokaan hetkeksi, hengen ravinto ja tekemisen tarve, ja tämän mahdollistaminen on tärkeämpää kaiken muun kustannuksella. Eipä tässä muuta. Jos jolla kulla jotain valittamista, vaikkapa kirjoitusvirheistä, niin siitä vaan. Jos jollakin on kysyttävää, niin kysykää rohkeasti vaan, minä vastailen mitä sattuu. Turha kuitenkaan kysellä mitään, mikä selviää yhtä hyvin googlettelemalla. Hyvää vappua! :-) Siltä varalta, että pysyttelen täältä ja muualtakin poissa taas tietymättömän aikaa.

Pe 14.4. 16.54  Kunhan pari sanaa tähän pääsiäisen oheen. Eriarvoistunut luokkayhteiskunta on enempi tai vähempi tehnyt paluun. Köyhät saavat apua vain toisiltta köyhiltä tai pienituloisilta. Nekin jotka joskus ovat itse kurjuutta kokeneet, unohtavat sen hyväpalkkaisissa duuneissaan varsin nopeasti. Se on vaan niin helppoa ummistaa silmänsä ruokajonouutisilta, ja vähävaraisen taistelusta selviytymisessä arjessa ihan perusasioiden äärellä, kun useimpien menestyneiden tuttavapiiriin ei näitä "luusereita" kuulu. Toki taustalla on kaikenlaista ongelmaa, sairautta, alkoholismia ja muutakin, mutta ongelmista selviämistä ei auta syyllistäminren ja senkin vähän tuen pois ottaminen, mitä on ollut. Pitkäaikaistyöttömille tarjotaan päivähoitoja pajoissa, joissa kunnialla asioiden hoitamisestakaan ei ole mitään hyötyä. Näitä tötteröhommia nyt ei vain kannata ilmoitella työnhaun yhteydessä. Parhaimmillaan pitkäaikaistyöttömälle on tarjolla tukityötä, jossa ainakin koeajan joutunee suorittamaan jokusen euron päiväpalkalla. Se nyt ei riitä edes kunnon lounaaseen ja matkoihin, joten koeaika voi olla tuskaisaa, epävarmaa odotusta kärvistellen minimituloilla. Yrittäjäksi ryhtyminen ilman kunnon pääomia voi viedä huonossa lykyssä asunnottomaksi. Pitää maksaa sekä yrityksen että omia henkilökohtaisia menoja kunnes alkaa voittoa tulla, jos tulee. Harvempi yritys alkaa tahkota heti alkuun tulosta. Yleensäkin se on sen verran pitkäjänteistä puuhaa, että pitäisi pystyä varautumaan ainakin ensimmäisen tilikauden reiluunkin tappiollisuuteen. Tokikin eri aloilla on vaihteluita. Monikin ammattimies voi muuttua yhden miehen yritykseksi, ja alkaa melko lailla heti saadessaan toimeksiantoa alkaa kartuttaa tuloa  heti kun ensimmäisistä laskutuksista palautuu rahaa. No. En nyt jaksa alkaa miettiä sen syvemmälti. Tässä nyt muutama ajatus, joka tuli mieleen, kun tulin tänne oikeastaan vain toivottelemaan :

Hyvää pääsiäistä! :-)

La 8.4.2017 Enpä usko, että on asiaa ihan heti. Etsikää parempaa viihdettä. Jatkan kirjoittelemista taas sitten, kun asiat ovat siinä määrin hyvin, etten kuulosta vasemmistolaispropagandaa latelevalta yhteiskunnan kelkasta ajat sitten pudonneelta, katkeroituneelta vanhalta jäärältä. Se on morot. Viikonloppuja.

5.4.2017 23.23 Korjasin em.tekstistä rajun määrän kirjoitusvirheitä. Niitä oli sen verta paljon radikaalilla tavoin, että lauseiden merkitykset muuttuivat jopa osin toisiksi.

Ke 5.4.2017 Kävijämäärä on noussut tietyillä mittareilla ylimmälle tasolle kahteen vuoteen. En tiedä missä määrin, mikäkin on seurausta mistäkin, tai edes sitä missä määrin kävijäkunta on suomalaista, kun juurikin parisen kuukautta? sitten eräälle sivustolle laitoin muiden tietojen lisäksi linkin kotisivuillekin. Niin, että johtuisiko siitä? En kuitenkaan jaksaisi enää lähteä sen kamalan englantini kanssa taistelemaan mitään tekstiä tänne.

Olisiko syytä niille muutamalle suomalaiselle kenties hyvä tarjota jotain lukukelpoisempaa materiaalia. Toki sitäkin voisi harkita, kun ajateltua ja ajattelematonta tajunnanvirtaa ja syvempääkin pohdiskelua on kirjoittamatta paljonkin, loputtomasti jopa. "Asiaahan"  riittää enemmän kuin jaksaa tai viitsii kirjoitella. Jospa sitä jonkun teeman saralla käsittelisi muistikirjaan kaukaisemmassa tulevaisuudessa päivänvalonsa mahdollisesti näkevää materiaalia tai sitten ei enää jaksaa aloittaa ensimmäistäkään taloudellisesti hyödytöntä projektia.

Tonnikalamakaronin ja teen voimalla isompien asioiden tuntikausien pohdiskeleminen pintapuolisestikin muutaman tunnin päivässä luonnosta tehdessä voi käydä rasittavaksi, etenkin kun ei ole mitään uskottavuutta, arvoa titteleiden, koulutuksen tai muunkaan kokemuksen kautta tunnustettua osaamista, joka todistaisi minun tietävän mistään asiasta lopultakaan mitään. Tiedän kuitenkin hyvin monista taiteeseen liittyvistä asioista paljon enemmän kuin kirjanpidosta, vaikka päivitin kirjanpidon "taitoja" niinkin lyhyt aika sitten kuin 2012. Tokikin koulutus meni jatkuvien pää- ja silmäsärkyjen takia pilalle. Myöhemmin seuraavana keväänä ilmeni kakkostyypin diabetes, joka oli selityksenä migreeniin verrattaviin oireisiin. Tokikin koulutuksesta kunnialla selvittiin ja hyvillä, mutta ei riittävän hyvillä papereilla, jotta olisi voinut käyttää niitä itseään mainostaessa työantajille. Ja olihan siinä sekin, että miten kauan sitä olisi talouspuolen töitä jaksanut, viitsinyt tehdä niitä saatuaan, vain palkka motivoivana tekijänä. Taiteesta tiedän laajalti kaikenlaista ja pystyn spekuloimaan myös asioista joista en paljon mitään tiedäkään loputtomiin. Mutta juurikin 25 vuotta taiteen reunalla omassa pienessä taidemaailmassani, taidetta tehden, taiteeseen tutustuen, mutta vain satunnaisesti taide- tai muuhunkaan filosofiaan perehtyen, kuitenkin enempi vieroksuen, taidehistoriaan (lähinnä taiteeseen ja taiteilijaelämäkertoihin, tekniikoihin, ym.) tutustuen.

Joidenkin taiteilijoiden "kärsimysnäytelmät" antavat usein juuri sitä voimaa, jolla jaksaa sitten omassa eri ajassa tapahtuvaa "työtä" tehdä palkatta. Tokikin ei kannata itseään historian neroihin lähteä vertaamaan taiteen kautta, mutta heidän elämänsä eri aikakausina eivät paljoakaan eroa nykypäivästä.

Tässä nyt kirjoitti, mitä ensimmäisenä mieleen tuli, jotta ihan hyvinkin pitkälti mahdollisesti aikaa kuluttaen ennen nukkumistarkoitusyritystä...no. kyl tässä jo alkaa olla väsyksissä, ja sen kyllä saattaa huomata kuka tahansa ihminen, joka tämän lukee joskus. Ei voi tietää, sehän voin olla minä itse tänään, huomenna tai joskus, milloin nyt seuraavan kerran laitan kirjaimia, sanoja, lauseita jonkunlaiseen epäjärjestykseen, niin kuin niillä on täällä tapana olla.

La 1.4.2017 18.30 Tänään kirjoitettuun lisäystä. Miten kauan velkavankeudessa elävän tulisi kärsiä? Nykyisen tilanteen kukin voi selvitellä ihan itse. Totean kuitenkin, että perintätoimistot osaavat toisinaan olla armottomia, ja kun velkojen päälle tulevat korkeat viivästyskorot ja muut kulut, niin on siinä esimerkiksi konkurssiin menneen yrityksen lainojen henkilökohtaisella takaajalla usein varmaankin mielessä maasta pois muuttaminen määrittelemättömäksi ajaksi toivoen, ettei ulosotto saisi napattua kolikkoakaan ennen velkojen vanhentumista, ettei uusi päivälaskuri ala raksuttaa vankeuden jatkoksi. Taloudellisesti isot perintään menneet velat vievät mahdollisuuden suunnitella elämää millään lailla oikeastaan koskaan. Siinä mielessä velkavankeus saattaa olla murhatuomiota raskaampi. Eikö velkavankeudelle voisi laittaa jonkunlaista aikarajaa? Riittäisikö henkilökohtainen konkurssi? Kenellä on okeus uuteen mahdollisuuteen? Samaa voisi pohtia asunnottoman näkökulmasta. Miksi kukakin joutui asunnottomaksi? Heittivätkö vanhemmat pihalle, tuliko ryypättyä, metelöityä, jätettyä vuokrat maksamatta vai ero? Jos on itse mokannut, milloin pitäisi saada uusi mahdollisuus? Entä jos sössii toisen mahdollisuuden? Pitäisikö päästä/joutua asumaan valvotusti? Entä voisiko luottotiedottomalle saada vuokratakuita jostain? Miten pitkään ihmisen pitää olla tuomittuna johonkin mokattuaan asiansa kerran? 

La 1.4.2017 17.38 Allaolevasta selviää myös miksi jarruttelen kertomasta mielipiteitä henkilökohtaisella tasolla. Mielipiteeni, olipa niiden totuusarvo sitten mikä tahansa, ovat kohtuullisen eli melkoisen jyrkkiä, voisi sanoa negatiivisia, mutta joka tapauksessa suht rehellisiä, siinä määrin kun kukaan voi rehellinen olla. Jo tiettyjen asioiden kertomatta jättäminen on tietyissä tilanteissa epärehellisyyttä, joka ei juuri suoranaisesta valehtelusta eroa, mutta sitähän nyt harrastavat kaikki. Asioista suoraan puhuminen aiheuttaa poikkeuksetta enemmän tai vähemmän ongelmia, siksi ihmiset kaunistelevat tai muutttavat asioita kulloisenkin tilanteen vaatimalla tavalla. No. Nyt jotain ihan muuta. Ei muuta kuin hyvää viikon lopun jatkoa. Palailen asiaan tai sen viereen sitten kun siltä tuntuu oli aihetta tai ei.

La 1.4.2017 15.58 ihmisillä on usein tapana liioitella kurjuuttaan, ja toisaalta kaunistella hyvinvointiaan pitääkseen julkisivua pystyssä. Köyhyydessä elämistä ei rikastuta siinä rypeminen. Asioista pitää puhua, mutta aivan liian moni muistaa puhua siitä, mitä ei ole saanut ja silloin kun saa, unohtaa puhua siitä. 

Toki monilla ovat asiat huonosti, aivan liian monilla liian huonosti, ja heitä pitää tarpeen tullen mahdollisuuksien mukaan auttaa. Kuitenkin minua ärsyttää alkuvuodesta lähtien lehdissä olleet köyhistelytarinat. Tokikin asioista pitää puhua, sillä liian monet elävät ympäristössä -pumpulissa, jossa ei suomalaisen köyhän arkea kohtaa. Kuitenkin esimerkiksi nyt viimeisimmässä tarinassa julkisuuteen nimettömänä tullut kotiäiti itkee, kun ei saa laskuihin toista kertaa rahaa, kun oli epähuomiossa tuhlannut Kelan laskuihin myöntämät rahat. Huhheijaa. Siis olenko perustellusti ärsyyntynyt. Alkaako vastuullisesti asiansa hoitavien köyhien määrä olla lopussa, kun jutut ovat tällä tasolla? Tämä naisihminen on huolissaan siitä, että nyt nämä laskut menevät ulosottoon. Mitäköhän väliä sillä on, koska jutun mukaan naisella on jo ennestään yli 10000 € ulosotossa. Sinne jatkoksi vaan, niinhän se on monella muullakin. 

Peruskoulussa olisi syytä opettaa lapsille, että mitä tapahtuu, kun ottaa lainan ja jättää sen maksamatta. Silti monet ottavat lainaa tietäen jo etukäteen, etteivät pysty sitä maksamaan. Maksamatta jättämiselle voi olla myös hyvät perusteet, kuten nyt esimerkiksi työttömäksi jääminen. Usein velkojilta on  mahdollista saada joustoa, etenkin kun perijöitä ei ole tolkuttomia määriä. Ja, yleensä kun velkaa on kymmeniin eri suuntiin, se on merkki niin suuresta välinpitämättömyydestä tai tahallisesta järjestelmällisyydestä omien asioiden hoidossa, että silloin saa syyttää omasta tilanteestaan itseään.

Tietyissä tilanteissa ihmiset tekevät ratkaisuja, jotka eivät ole järkeviä tai joihin saattaa plla enemmän tai vähemmän pakotettu, mutta lainaa ei olisi syytä ottaa vain koska sitä saa, eikä enempää kuin tarvitsee. Se on lainaa, jonka takaisinmaksu lankeaa siitä huolimatta, mikä lainanottajan tilanne on takaisinmaksun tai lyhennysten hetkellä. Jotkut lainat annetaan lainanottohetken tilanteen mukaan, jotkut kuten esimerkiksi opintolainat puhtaasti oletustusten ja odotusten mukaan. Lopulta tulevaisuus on enempi tai vähempi ennustamatonta oletusta. Mistään ei voi olla varma. Lopultakin mikään ei ole niin varmaa kukn epävarma. Todennäköisesti melkein aina jotain odottamatonta ikävää tapahtuu. Kuitenkin odotukset tulevaisuudesta lepäävät usein posiitvisten asoiden varassa. Missä menee pessimismin ja realismin raja?  Kysyjänä kriittinen realisti.

Monet puolustelevat velkojaan sillä, että ovat takaajina joutuneet maksumieheksi. Ei siitä sen enempää kuin että hyvä ystävä ei pyydä takajaksi ihmistä, jolla ei ole varaa taloudellisiin tappioihin. Oma allekirjoitus jopa papereita lukematta on monelle kallis muistutus hyväuskoisuudesta tai jaetusta riskistä tai jopa huijatuksi tulemisesta.

Turha syytellä muita, yhteiskuntaa tai mitään muutakaan omista virheistään. Oikeita "syyttömiäkin" kärsijöitä on tarpeeksi, jotta meidän syylisten pitäisi voida välttää vastuuta. Eipä mulla nyt tällä erää muuta.

No. Vielä sen verran. Tokikin yhteiskunta ja ihmisetkin ovat ymmärtämättömiä, jopa julmia epäonnistujia ja pudonneita kohtaan, mutta kun tietää, ettei mitään ylimääräistä tule mistään, ja jos tulee, se vähennetään tulevasta minimistä, niin ei pety.Tämä on ollut karvasta kalkkia niille, jotka tulevat ensimmäistä kertaa sosiaaliturvan piiriin. Esimerkiksi entisille - konkurssin tehneille - yrittäjille ja muille kovemmilta tuloilta pudonneille. Toimeentulotuella ei hankita luksusta. Kyllä. Kannattaa varautua siihen mitään, ettei juuri mitään menoja oteta menoina huomioon. Vain pakolliset terveyteen liittyvät menot, sähkölasku, kotivakuutus, vuokra - siinäpä ne ovat. Yllätyksenä tulee se, ettei puhelin- ja nettikuluja huomioida menoina, puhumattakaan edes paikallisliikenteen maksuista. Julkisuudessa liikkuu myös puhetta siitä miten mamut saavat sitäsun tätä, kun kantaväestö joutuu tyytymään siihen, että saa nälän pidettyä poissa. Totta onkin, että kotouttettavia pakolaisia autetaan elämän alkuun ja heillä on muihin nähden "ylimääräisiä" etuja, mutta missä määrin vuosia maassa olleet olisivat erikoisasemassa - siitä haluaisin nähdä jotain faktaa, ja niiltä osin kuin väärinkäytöstä tai epäoikeudenmukaisuutta ilmenee, niihin pitää puuttua, sillä juurikin tällainen on sitä herkkua, johon äärioikeisto mielellään puuttuu. Joku saa sen, mitä minä en. Aina jolla kulla on jotain, mitä sillä ei saisi olla tai jota minullakin pitäisi olla. Kateus, ahneus, tyytymättömyys. No. Nyt lopettelen tällä erää.

29.3.2017 11.10 Mikäpä tässä. Istuskelin juuri Tallinnanaukiolla kahvilla. Mukava aurinkoinen, mutta ei liian lämmin kevätpäivä. Tunsin kohtuullisen siisteisaä kesävaatteissani itseni melkein ihmiseksi, jopa siinä määrin, että kotia kävellessäni eräs laitapuolen kulkija heitti hieman halveksivalla tyylillä kysymyksen "töistä tulossa?" Tunsin melkein syyllisyyttä voidessani nauttia vapaasta ajasta keväisenä aamupäivänä olematta pakotettu tekemään mitään. Siis melkein. Taas sitä toistoa... Ei haittaa mitään - antaa mennä...

2.3.2017 13.41 Lisättäköön tuohon alla olevaan vielä se, että naurettavinta mitä tiedän on, että parempiosaiset jotenkin "kadehtivat" sitä, että jotkut saavat kaiken tekemättä mitään. Todellakaan ei saa kaikkea, vain niukan toimeentulon, josta ei tosiaan mihinkään kovin kummoiseen ylimääräistä jää. Ja, lopultakin suurin osa työttömistä haluaisi töihin. Joillakin on on jopa ajankäyttöongelmia - eivät saa aikaa kulutettua järkevästi. Onkin olemassa kaikenlaisia "päiväkerhoja." Työssä käyvällä ihmisellä, olettaen ettei hän ole alipalkattu (lue orja) on sentään taloudellista vapautta vapaa-ajallaan tehdä jotakuinkin mitä haluaa, kuten matkustella ja syödä laadukkaasti, ja mahdollisesti ostaa trendikkäitä, laadukkaita ja merkkituotteita, jopa luksusta jos sellaista kaipaa. Köyhän gourmet-ateria onkin jotakuinkin kebab ja pizza. Taloudellinen hyväosaisuus luo myös mahdollisuuksia suunnitella tulevaisuuttaan, kun köyhät ihmiset elävät enempi päivä kerrallaan tietämättä, mitä tulevaisuus tuo tullessan - joku yllättävä ylimääräinen meno, kuten esimerkiksi tietokoneen hajoaminen olisi jo melkein katastrofi ja laittaisi talouden pitkäksi aikaa sekaisin.

2.3.2017 11.30 Eräs Facebook-kaveri oli taas vaihteeksi jakanut jutun, jossa toimittaja yrittää selvitä minimituloilla - tietystikin onnistumatta siinä, kun lopultakaan ei ole pakko. No. Niillä minimituloillahan sitä tässä itsekin elellään. Sosiaalitoimisto ja Kela kyttäävät jokaista ylimääräistä roposta, mikä muiden hyväntahtoisuudesta silloin tällöin löytää meikäläisen kohteeksi. Jos jotain ylimääräistä hetkellisesti on, se vähennetään raa'asti mahdollisesta toimeentulotuesta. Juurikin se, että monet työssä käyvät tuttavanikin ovat taloudellisessa ahdingossa, ja usein velkaantuneet, tekee heillekin monesti täysin käsittämättömäksi vielä persaukisemman ihmisen tilanteen. Ei ole pitkä aika, kun joku työssäkäyvä kaverini kyseli ihan vastavuoroisuuden nimissä lainaksi rahaa. Tokikin olisin lainannut, jos ylipäätään yhtään olisi ollut. Minula on useimmiten väliaikaisesti rahaa jotakuinkin samoihin aikoihin kuin palkkaa saavillakin eli alkukuusta, ja sillonkaan sitä ei moneksi päiväksi muualle voi irrottaa.

Taiteen tekeminen pakottaa myös omalta osaltaan priorisoimaan menoja - ainakin, jos näennäisesti mukamas jotain ylimääräistä on. Melkein aina ei ole. Monesti tarvitaan myös kaikenlaista tarviketta, johon rahaa ei ole, ja silti niitä hankitaan velaksi tietämättä, milloin pystyy maksamaan takaisin vai pystyykö yleensä.

Missäkö tämä jatkuva selviytymisen äärirajoilla eleleminen näkyy? Raha riittää kyllä niukkaan valikoidusti ostettuun ruokaan, ja minun tapauksessani tupakkaan, johon meneekin suurin osa kaikesta tulosta. Mutta. Juu. Olen asunut tässä osoitteessa nyt noin viisi vuotta, ja vaikka sainkin tupaantuliaisiksi pari valaisinta, no, tarkalleen kolme, niin eteisestä puuttuu yhä valaisin. Myös makkariin ja olkkariin tarvittaisiin yksi lisää. Kun ostoslista on täynnä tämänkaltaisia ns. pikkujuttuja, niin ei oikein edes tiedä mistä aloittaa. No ostin velaksi muistikortin, kun niillä halvoilla kiinalaisilla ei todellakaan mitään tee. Se maksoi 44 €, joten ei todellakaan tarvitse miettiä muuta ostoslistalta poistettavaa vähään aikaan. Vaatteiden ostoa ei tarvitse harkitakaan. Ei pysty mitään uutta ostamaan. Viimeksi, kun olen varsinaisessa vaatekaupassa käynyt, minulle ostettiin lahjaksi jokunen paita ja farkut. Kun tulen vastaan kadulla, saatan näyttää jotakuinkin kodittomalta. Eilen olin asioilla ja tulin metrosta, ja moikkasin tuttuani. En tiedä, että eikö hän huomannut minua vai eikö hän ollut huomaavinaan.

No. Nyt voisin ottaa puheeksi matkustamisen hinnan, mutta en. En aio nyt puhua sen enempää metrolippujen hinnoista tms. Puhun suomalaisesta luokkajakoisuudesta. Minullakin oli aikanaan ns. korkean profiilin tuttavia, kavereita. Mutta tosiasiahan on se, että kun putoaa jonnekin niin alas, josta ei ole paluuta, olet ilmaa. Poissa silmistä, poissa mielestä. Olkoonkin, että taide oli minun valintani, se ei muuta mitään. Ei Suomessa ole taidemarkkinoita huippunimillekään, miten taiteen tekemisessä voisi nähdä mitään järkeä ilman kaupallista tulevaisuutta, ilman mahdollisuutta saada järkevää toimeentuloa kuulumatta taiteen kenttään, jolloin ollaan apurahojen ulkopuolella pääosin. Se, ettei tunnu olevan kunnolla edes ihminen ihmisten joukossa vain siksi, että on köyhä. Omalta kohdalta pääosin valittu köyhyys. Nyt ei ole enää mahdollista valita. On vain tehtävä sitä, minkä parhaiten osaa, ja jos se ei ole tarpeeksi hyvää, niin kärsittävä jatkossa kuten tähänkin asti. Suuremmalti valittamatta, tyytyen osaansa yksinäisten hyljättyjen joukossa. Se, parempiosainen on tietoinen, ettei kaikilla mene hyvin. On helppo olla yrittämättäkään ymmärtää, ummistaa silmänsä ja syyllistää itseään köyhää sen ansainneena tai valinneena. Tässä nyt jokunen pintapuolinen ajatus, mitä tässä hetkessä suuremmalti ajattelematta tuli mieleen. Minä elän köyhyyttä, en jaksa märehtiä ajatuksissa siinä enempää kuin on pakko, ja minä ajattelen mielummin suuria asioita eläen toivossa jostain paremmasta, ansaitsen sen tai en.

27.2.2017 14.15 Homot saivat tasa-arvoisen aviliittonsa. No. Ei siinä mitään. Mutta miksi kirkon pitäisi uudistua hyväksymään homoparien vihkiminen? Ei tarvitse. Mitään sellaista uutta "pyhää" tekstiä ei ole kirjoitettu, jonka pitäisi muuttaa kirkon kantaa oikeasta ja väärästä. Kirkon ja sitä myötä pappien ei ole pakko suvaita ns. Raamatun mukaista tietoisen synnin tekemistä, jos ei tuomitakaan. Maailma muuttuu. Toki kirkkokin voi uudistua ja muuttua niissä puitteissa, kun se niiden oppien pohjalta on mahdollista, joihin se perustuu. Jos se ei kelpaa, niin parempi etsiä sellainen aate, joka "hyväksyvämpi", jonka puoleen kääntyä. Yleensä juurikin ne kirkosta eronneet vielä pitävät suurinta meteliä siitä, miten kirkon pitäisi toimia. Tuo siis suurin piirtein faktaa, jos oletetaan että luterilainen kirkkomme jatkossakin pohjaa Raamattuun. Kuulun itse vielä kirkkoon, vaikken näekään, että olisi pakonomaisesti kuuluttava johonkin voidakseen harjoittaa haluamaansa uskontoa ja ollakseen "yhteydessä" korkeampiin voimiin, yläkertaan, ja tietääkseni kirkkoon ovat tervetulleita nekin, jotka eivät seurakuntaan kuulu. Ja. Tietääkseni apua jaettaessa siellä ei kysytä mihin kukin kuuluu tai mikä kukakin on. Ainakaan ei pitäisi kysyä. Tässä kirkkovihkimiskysymyksessä ei pitäisi olla mitään epäselvää.. Henkilökohtaisella tasolla meikäläiselle on ihan sama, mutta mitä virkaa kirkolla loppupeleissä on, jos sen piirissä sallitaan tapahtuvaksi jotain joka ei sinne todellakaan Raamatun mukaan kuulu. Pappeja ei ainakaan pitäisi pakottaa toimittamaan vihkimenoja vastoin omaa vakaumustaan. Pappi toimii kuitenkin ainakin vertauskuvallisesti Jumalan nimissä. Ja jos joku ei usko luterilaisen kirkon oppeihin, niin miksi hänet sitten pitäisi ylipäätään kirkollisin menoin vihkiä, oli kysymys sitten homoista tai heteroista? Mielestäni vain perinteiden nimissä tapahtuvat kirkolliset häät ovat tarpeettomia. Näihin asioihin ei ole syytä suhtautua niin keveästi kuin muuhun hääjuhlahumuun. Loppupeleissä tällä minulle mitään merkitystä ole, kun en itse kirkon aktiivikävijöitä ole. Niiltä osin kuin luterilaisen kirkon opetukset perustuvat Raamattuun, tulkinnanvaraa ei juuri ole, ja ihmettelenkin mitä kaikkea kirkkoon ollaan sallimassa ihan vain maailman muuttuessa. Kirkko voi muuttua ajan mukana toki myös, mutta vain tietyissä raameissa. Kaikkea tulkintaa ei voi venyttää loputtomiin.

8.2.2017 Tämä äärioikealla olevan porvarihallituksen toimet ihan sieltä hallituksen alkutaipaleelta lähtien ovat saaneet meikäläisen erittäin, jopa hyvin, hyvin vihaiseksi siinä määrin pidättäydyn koskaan, ikinä äänestämästä mitään noista kolmen puolueen nykyisistä tai tulevista jäsenistä, edes siinä tapauksessa, että jos jonkun onnenkantamoisen, lottovoiton tvs. kautta onnistuisin, sattuisin vahingossa joskus rikastumaan.

Jotenkin tuntuu siltä, että jopa SDP, puheenjohtahja Rinteen kauniisti koristelluista lauseista opppositiosta huolimatta, on liian oikeaalla. Tämän ovat osoittaaneet monien aikaisempien hallitusten toimet, toimeksi jättämättömyydet.

ÄÄNESTÄKÄÄ TULEVAISUUDESSA MITÄ TAHANSA, MUTTA ESTÄKÄÄ TÄMÄN NYKYISTEN KALTAISET TÄYSIN PORVARISTON KUKKARON ETUJA AJAVIEN HALLITUSTEN VALTAAN ELI HALLITUKSEEN YKSIN TOISTENSA KANSSA KESKENÄÄN PÄÄSY!!!!!

SUOMEN PERUSARVOJA SYSTEMAATTISESTI ROMUTTAVIA HALLITUKSIA EI TARVITA!!!! JA MIETTIKÄÄPÄ VAIN, MITÄ TEHDYT VIRHEET TULEVAISUUDESSA MAKSAVAT!!!!

TARVITAANKO SUOMESSA PÄÄMINISTERINÄ YKSINVALTAISESTI, KEKKOSMAISESTI TOIMIVAA L..........................S-HIHHULIA TOISTE!!!!! 

Ja älkää sanoko minua loiseksi. Elän kyllä kädestä suuhun. Maksan kuitenkin melkein kaikesta veroja, ja vaikkapa ne eivät riitä kattamaan menojani, joihin tarvitaan lisäksi muiden veroja. Se on kuitenkin pientä todelliseen loisijaan verrattuna. Otetaan esimerkki: maksan palvelumaksuja ja ties mitä 7,50-9,50 €/kk, ja vaihtelevia summia maksavat muutkin eri pankkeihin vaihtelevasti koko ajan huononevasta palvelusta. Minun palvelumaksuni ovat kohtuullisen suuri osuus (ei kohtuullinen) minimaalisista tuloistani - ja etenkin niistä tuloista, jotka ovat käytettävissä vuokranmaksun ja muiden pakollisten maksujen jälkeen. Jossain siellä Nordean huipulla on mies nimeltä "Nalle-" Jotain. Niin, oletteko kärryillä...!!!! KUINKA MONEN KÖYHÄN KUSTANNUKSELLA TÄLLAISET IHMISET LOISIVAT. MINÄ LOISIN OMIEN VEROJENI LISÄKSI EHKÄ YHTÄ IHMISTÄ, KUN JONKUN PÄÄOMAPYRAMIDIN HUIPULLA OLEVA IHMINEN LOISII MILJOONIEN KÖYHIEN JA MUIDENKIN KUSTANNUKSELLA!!!! PARADOKSAALISTA ?      Miksi siltikin olen sitä mieltä, että ihmisellä pitää olla mahdollisuus rikastua - myös Suomessa? Palkkatyö ei rikastuta kuin harvoja, ja ne harvat harvoin ansaitsisivat bonuksiaan, mutta silloin kuin ansaitsevat - ja silloinkin kuin eivät - ei ole mitään syytä kadehtia, vaan olla iloinen että joku on sen verran fiksu, että tajunnut pyytää mahdollisesti tappioiota tekevältä yhtiötä kunnon palkkiot (toimitusjohtajat eivät saa palkkaa!!!!) bonuksineen. Jos yrityksellä on varaa maksaa, miksi minä olisin kateellinen. Ei se minulle kuulu, ellen ole yrityksen omistaja. Silloin asia toinen. Jos olisin yrityksen omistaja, menisin yhtiökokoukseen, ja huutaisin vaahto suussa, että EI SE NYT VAAN KÄY! MIKSI MAKSAISIMME 50.000 €/kk TUOREELLE JOHTAJALLE, KUN 30 VUOTTA TALOSSA OLLEET, SILLE TYÖURANSA UHRANNEET SAAVAT 20.000 - 40.0000 vuodessa. Niin ei se minulle kuulu, kun en omista mitään mainittavaa (Kalleimman esineeni eli kameran objekstiiveineen jouduin viemään kaniin, kun laskujen jälkeen tili meni jotakuinkin nollille),mutta sinulle osakkeenomistajana se saattaa kuulua!!!

 

6.2.2017 No. Päätin kuitenkin tehdä vastatarjouksen, johon sain vastatarjouksen, jossa tultiin vähän vastaan... Hyväksyin alustavasti tarjouksen, kun halvemmallakaan ei Suomesta saa. Jatkossa selvittelen mahdollisuuksia tilata merkkituotteita ulkomailta. Halvempia tuotteita, kuten palettiveitsiä voi tilata vaikka Kiinasta, mutta pitää varautua, ettei saa ihan täysin sitä mitä tilaa. Palettiveitsiä yms. olenkin ostanut onnistuneesti halpamaista, myös kokeilumielessä usb-tikkuja ja muistikortteja, jotka puolestaan eivät ole ongelmitta toimineet koskaan. Kiinalaisia muistikortteja ja -tikkuja voi käyttää luomatta yksinkertaisempiakaan hakemistoja, mutta niihin ei vain yksinkertaisesti voi luottaa, joten ei missään tapauksessa esim. järjestelmäkameralla otettaviin tärkeämpiin kuviin. Epäilenpä myös, että ilmoitetut muistikorttien ominaisuudet, esim. class 10, lähes poikkeuksetta eivät pidä paikkaansa. Puhelimessa on kokeilumielessä 128Gb kiinalainen halpakortti, joka on muuten toiminut hyvin (ilman kansio-rakennelmia), paitsi kuvia tietokoneelle siirtäessä tulevat ongelmat esiin. Tämän ongelman ratkaisin viemällä kuvat (onnistuneesti!) pilveen, ja sieltä sitten tabletile ja tietokoneelle. Mitään kiinalaista halpatekniikkaa en ole vielä löytänyt, jonka käyttö olisi täysin sujuvaa ilman korvaavien keinojen etsimistä. Geek'illä ja Wishillä ei ole oikeastaan mitään kunnon käyttökelpoista tavaraa. Mekaanisissa laitteissakin on lähes poikkeuksetta jonkunlaista virhettä, mutta jos osaa varautua..., niin tervemenoa ostamaan sekundalaatua. Niin, siis jos haluaa etsiä laatua kohtuuhintaan, niin sitä kannattaa etsiä länsimaista, euroopasta ja Usasta. Yleensä ihan täysi polkuhinta on merkki sinänsä jo olemattomasta laadusta. Eivät vähänkään varakkaammat kiinalaisetkaan osta oman maansa roskatuoyåtteita, vaan enimmäkseen oman maan ja suurelta osin länsimaiden merkkituotteita. Voi olla että, jos kiinalaisella naisella näkee tyylikkäät muotivaatteet kalliine kelloineen ja laukkuineen, niin nämä tuotteet ovat suuremmalla todennäköisyydellä aitoja merkkirtuotteita kuin, jos samantapaisen länsimaisen naisen tapaisi Euroopassa. Ehkä tuo vastaan tuleva nainen olisikin jonkin kiinalaisen roskaa suoltavan tehtaan johtajan vaimo tai itse johtajatar. Tämmöstä tässä nyt tällä kertaa.

6.2.2017. 12.12.  Mitäkö tällä kertaa. Puhun nyt muutaman sanan suomalaisen kaupanteon joustamattomuudesta. Olin ostamassa enemmän taidetarvikkeita kerralla. Verkkokaupassa tottakai tarkastan hintoja huolella ja vertaan muiden kauppojen hintoihin mahdollisuuksien mukaan. Ko. nimeltä mainitsemattomassa kaupassa olivat muun muassa eräät väriputkilot 20 % alennuksessa 5.2. asti. Tarjouspyynnön tein jo 4.2. ja vastauksen sain nimellä tilausvahvistus 6.2. En ollut tilannut vielä, vaan pyytänyt tarjousta. Lisäksi olen Itä-Helsingin taideseuran jäsen, jonka pitäisi vaikuttaa hintoja alentavasti. Kuitenkin "tilausvahvistuksen" mukaiset hinnat oli poimittu suoraan verkkokaupan luettelosta ilman mitään alennuksia. Värien hintakin oli alentamattomalla tasolla, kun tarjous ei enää tänään 6.2. ole voimassa. Nyt on kysymys erikoistuotteista eli taidetarvikkeista, jotka kyllä vaativat myyntipuolella erikoisosaamista, ja ehkäpä onkin niin että siellä myyntipuolella on taidekoulutuksen saanutta (tai opiskelijaa) henkilökuntana, mikä on ihan ymmärrettävää. Se ei ole kuitenkaan selitys, etteikö voisi tarkastaa päivämääriä, ja etteikö prosenttilasku voisi edes perusperiaatteiltaan olla hallussa. Voi olla, että Suomessa kuluttajan on turha yrittää kilpailuttaa yrityksiä tai hakea paljousalennuksia, mutta ei tarvitse ihmetellä jos suomalaiset kuluttajat tilaavat yhä enenevässä määrin tavaraa ulkomailta, ja myös tuovat kassikaupalla mitä ihmeellisimpiä tuotteita matkoiltaan. Tähän tosiasiaan, että suomalaisen kuluttajan on turha lähetellä tarjouspyyntöjä, on törmännyt turhan usein. Se kaupankäyntitapa kuuluu Suomessa vain yritysten välillä käytävään kauppaan. Yksityishenkilöille tarjotaan "luettelohintoja" tyyliin ota tai jätä tai etsi muualta...tietysti kohteliaimmin sanoin. Vaikea sanoa, missä määrin Suomessa yrityksissä aliarvioidaan kuluttajien hintatietoisuus, tietoisuus hintojen ja laatujen suhteista ynnä muusta, mutta suoranaista kusetustakin tai sen yritystä tulee kokeneeksi.

Ju. Mitäkö sitten tein. En jättänyt vastatarjousta, vaan ilmoitin etten noilla hinnoilla kauppoja tee. Nyt aion katsella, että mistä saisi vähän kohtuullisempaan hintaan joko Suomesta tai ulkomailta tai sitten voi olla että lykkään hankintoja kunnes taas tarjouksessa jossain, ja ostan sieltä täältä tarjouksista, kunnes kaikki tarvittava kasassa. Jos kauppaa ei synny, niin kuka hyötyy...? Niin mielellään kuin aina suosisikin suomalaista, niin ainakin tällaisen minimituloiselle ihmiselle se on tehty äärimmäisen vaikeaksi, ja välillä tuntuukin, että mitä hyödyttää edes yrittää.

 

31.12.2016   20.17.  Vuosi 2016. Mitä siitä ajattelisi? Monella tapaa ehkä painajaismaisin vuoteni koskaan. Nuo menneen vuoden sysimustat yöt ja päivät toivottavasti jäävät sinne ja uusi vuosi alkaa paremmalta, uudelta toivottavasti vakaammalta pohjalta, jossa jo hiljalleen vuoden päättyessä alankin olla. Jos joku heittää loskaa silmilleni, en aio siitä piitata,. Pyyhin sen vain pois ja jatkan matkaa. Sen mitä saa, olen aika pitkälti itse tilannut,joten en valita. Alan olla suht sinut itseni kanssa, ja taide on mennyt aimo harppauksen eteenpäin, ja tulee menemään nopealla tahdilla, jos kykenen fyysisiin sessioihin tarpeeksi usein hyödyntääkseni ideoita ja luonnoksia. Uskon kuitenkin, että vuoden 2017 aikana sa an aikaiseksi joitain hienoja maalauksia taantumatta, vaikka tiettyä paluuta tyylillisesti osittain tulen tekemään sinne jonnekin alkuajoille. Sana "paluu" on kuitenkin nimellinen. En palaa minnekään lähtöpisteeseen tai aloita nollasta, vaan jatkan siitä missä ollaan. Tietyllä tapaa tässä on aina ollut enempi tai vähempi tyhjän päällä, ja elänyt kädestä suuhun erilaisten tukien ja muiden hyvän tahdon varassa. Lainaankin tässä erästä kiinalaista sanontaa: "Vasta, kun toisista riipuvaisuus on poissa, ihminen toteuttaa omaa voimaansa." Taloudellisesti taiteen tekemisen kannalta tähän on matkaa, jos se ylipäätään on mahdollista, joten pieni lepo taloudellisesta paineesta tehden jonkin aikaa normaalia työtä voisi olla jopa terapeuttista. Mahdollisuudet saada mitään sellaista työtä, josta saisi palkkaa niin mainittavasti, että se käytännössä muuttaisi taloudellista tilannetta suuntaan tai toiseen on kovin pieni, joten keskityn alkuvuodesta toistaiseksi taiteeseen ja katson, jos jotain ilmaantuu. Positiivisella mielellä lähden uuteen vuoteen, mitä tahansa se tuokin mukanaan. Pahin on koettu ja nyt voi mennä enää ylöspäin haastaen itseään, mitä ja milloin tekeekin.

Toistaiseksi en päivitä sivuilla uudempaa materiaalia, mutta voi olla että kasaan kokoon jotain vanhemmasta tuotannosta. Saatan kirjoittaa joskus jotain tai olla kirjoittamatta, oli asiaa tai ei, asiasta tai asian vierestä.

Kiitokset kaikille kävijöille vuodesta 2016 ja hyvää uutta vuotta 2017!

 

26.12. 0.31 Pari sanaa erään hallituksen jäsenen uskonnollisesta suuntautumisesta. Se on yhteisö, jossa pidetään yhtä, ja tuetaan muita ongelmissa, niin kauan kuin olet yhtä ko yhteisön sääntöjen kanssa ajattelematta tai ainakaan toimimatta oma-aloitteisesti, itsenäisesti, arvostelematta yhteisöä. Se on kapea-alainen uhteisö, joka hylkää täysin omansa, jos tämä ei koe yhteisön arvoja omikseen eli..., miten tällainen ihminen, joka ei kunnioita yhteisön oman jäsenen omaa vapaata ajattelua, voisi kunnioittaa tai ymmärtää yhteisön ulkopuolisten toimia, tekemisiä, ideologiaa tai mitään. Tämä on hyvin vahnakantainen, tiettyvä arvoja noudattava, kapeanäkökulmainen, tuomitseva, jopa pelotteleva, siitäkin huolimatta, että arvojen pohjana on pyhä kirja, jonka opetuksissta löytyy rakkauden, suvaitsevaisuuden, armon, ja paljon muuta sanomaa tuomitsemisen, syntisten pelottelun helvetillä, kadotuksella ym. lisäksi. Ko. yhteisö tuntuu unohtaneen, että ihmisten tehtävä ei ole tuomita, vaan se kuuluu korkeammalle taholle. Myös vallan käytön moraalia, oikeutusta tiettyjen asioiden suhteen, armon ja anteeksiannon ym.merkitystä... Mielestäni, niiltä osin kuin Raamattua olen lukenut, monet kristillisten puolueidenkin jäsenet tuntuvat elävän niin kaukana todellisuudesta, että pienen ihmisen ymmärtämistä tarvittaisiin sielläkin enempi... Meitä syntisiä tulee auttaa muutenkin kuin holhoamalla, laittamalla ahtaammalle. Raamatussa sanotaan, että älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi. Halveksuva asenne ketä tahansa kohtaan, oli tämä tavoiltaan huono tai parempi, kukaan ei ole synnitön, on sitä tuomitsemista. On paljon kristittyjä, jotka elelevät norsunluutorneissaan, tulematta sieltä alas köyhän "alemman sosiaaliluokan" pariin, ja tyytyvät keskustelemaan, seurustelemaan vain omat arvot omaavien kanssa, tai vähintäänkin samaa yhteiskuntaluokkaa olevien kanssa. Yhtä paljon tai jopa enempi? on tietty oikeita kristittyjä jotka eivät hurskaste, vaan auttavat ja toimivat, niin kuin kunnon kristitty tekeekin... ja sitten on niitä yhteisöjä, jotka eivät ymmärrä oman yhteisön ulkopuolisen todellisuuden kurjuutta alkuunkaan, koska he olettavat että ne parempiosaiset osallistuvat ja haluavat osallistua muuallakin. Todellisuus on kuitenkin ihan muuta. Se ei itsessään tee ihmistä pahaksi, mutta hyvä ihminen yrittää tehdä hyvää, eikä maksimoida kurjuutta, olkonkin jos se on ansaittua? Onneksi hyviä ihmisiä on suurin osa kaikissa uskonnoissa, ja myös ateisteissa, agnostikoissa.... Itse olen aika huono kristitty, enkä kovin hyvä ihminen muutenkaan, mutta yritän kasvaa koko ajan hieman paremmaksi ja osallistua enemmän, jos en muuhun niin vaikuttamiseen, siltä osin kuin pystyn. Me kaikki voimme yrittää tehdä jotain pientä. Paljosta pienestä kasvaa suurta. Ja onneksi tällaista asennetta on yhä enemmän. Sitä tarvitaan. 

 

25.12. 19.34 Kaksi ihmistä eksyy metsään. Toinen kiipeää puuhun, saadakseen uutta näkökulmaa, ja samalla toinen alkaa sahata samaa puuta pikki saadakseen polttopuita... Eipä tässä muuta.

25.12.2016 18.08 Anteeksipyytäminen muilta on hyvä osata. Itse yritän säännöllisin väliajoin pyytää muilta anteeksi ihan varmuuden vuoksi. Olisi myös hyvä osata antaa itselleen armoa, ja ehkä amånteeksikin, eikä aina piiskata itseään henkihieveriin tai hulluuden rajamaille. No. Toisaalta on hyvä vaatia itseltään liikaa, jotta ylittäisi keskinkertaisuuden rajan. Jos tulee ylilyöntejä, joita ei voi arvostella (alle arvostelukynnyksen - huonompi kuin nelonen arvosteluasteikolla 4-10), niin sinne joukkoon tulee sitten niitä poikkeuksellisiakin klassikoja, olkoonkin ne sitten harvassa. Minä en tee seiskoilla mitään, se on sitä mihin kuka tahansa pystyy, jos saan seiskan keskiarvoksi, niin haluan että se koostuu mielummin kympistä ja nelosesta kuin kahdesta seiskasta. Moni ei ymmärrä logikkaani. Eikä tällä tavoin voikaan esimerkiksi työelämässä toimia. Työelämässä minimilaatu voi olla seiskaa, mutta mielummin työskentelisi alalla, jossa pyritään kokoajan kymppiin, ja jos tulee silloin tällöin nelonen, niin korjataan se nelonen kymppiin, eikä seiskaan.... Ehkä tämä logiikka perustuu siihen, että tietty omasta mielestä kympin oivallus ei täysin tavoita arvostelijaa, ja se saa nelosen, vaikka tähtään kymppiin. Jos jotakuta pyydettäisiin tämä sepustus, se toivottavasti saisi nelosen tai kympin. Joku antaisi varmasti jotain muuta, mutta vain niihin ääripäihin olisin tyytyväinen. Todella huono voi yhtä hyvin kuin todella hyvin osoittaa poikkeuksellista erilaisuutta, jota tarvitaan enemmän kuin kukaan haluaa myöntää. No. Ei siinä mitään. Täyttäkää työnantajat tarjoamanne työpaikat jatkossakin keskinkertaisuuksilla. Älä ajattele,vaan tee niin kuin minä sanon. Minä en vaadi muilta mitään. Minulla ei ole oikeutta. Itseltäni vaadin. Silloin tällöin erehdyn pyytämään jotain käyttämään aivojaan, sen sijaan että tyytyy valmisiin rakaisuihin. Ajattelu. Tuo katoava luonnonvara. Silloin tällöin (nyt) kirjoitan hyvin pienen osan muistiin. Ja nämä ajatuset ja ne kerrat ajattelemattomuuksissani loukkaan jotain, niiden vuoksi pyytelen jatkuvasti anteeksi varmuuden vuoksi, ja palaan taas itsekin turhanpäiväisiin ja pinnallisempiin kuvioihin, arkisempiin ajatulsiin, tekemisiin ja muuhun... Taide on elämää, elämä on taidetta minulle, ei se siitä muuksi muutu, vaikka kuinka niputtaisin tavaraa liukuhihnan äärellä tai mitä tahansa tulenkin tekemään.

23.12.2016 2.23 Vuodet vierii. Välillä näyttää siltä, ettei mikään muutu, vaikka olemme jatkuvassa muutoksen tilassa. Koko ajan tulee uutta tietoa, jonka mukana eilispäivän historiaa kirjoitetaan uusiksi. Tämä päivä muistetaan tulevaisuudessa eri tavoin. Joku muistelee sitä nostalgisena unohtaen millainen se todellisuudessa oli tai kaivaten niitä hyviä asioita, joita siellä tulevaisuudessa ei ehkä enää ole... Tiedä häntä. Ajattelisin mielelläni, että itsenikin kohdalla olisi enemmän aika toimia ajattelun sijaan eli mennä johonkin tyhjänpäiväiseen työhön taiteenteon sijaan. Tehdä kahdeksan tuntia töitä päivässä ja levätä toinen mokoma sen sijaan että kiduttaa itseään turhanpäiväisillä ajatuksilla ja tarpeettomalla tai ainakin hyödyttömällä toiminnalla itseään 16 tuntia päivässä. Katsotaan.

20.11.2016 16.24 Is Artavita trusted "organisation?" I don't know. I tried to browse with Google, but couldn't find enough information. If I get some kind of certificate of excellence, does it have any value or shall I go to toilet with it? It could be that Artavita will be something for art some day, but it is not respected enough to same for art than FIAP and PSA and some other organisations are now for photographs. Can we anyway compete in art? They should understand the my meanings of my own art? Can they do that just looking at picture of painting without knowing anything about me or my hihstory? Are they any meanings of this kind of certificates? What are them proofing on? That you can or can't paint, draw or do something else? Yes. But no, I don't take a part Artavita. Maybe later... Photography is different form of art. I'm not succeed so very well, because I send my kind of photos to contests. My world is minimal. There are not so much stories in my photographs as they want, and then when there are it is too clear as for example my photo called Potato Finale. If you try to use strange compositions or other way too subjective way to express your intention, you will be reputated... This is understandable because somehow they (jurys) have decide, make them choises. Photography is more clear art form to compete. There are lot of meters what you have to take a consideration. Art is more complicated and subjective. You don't have to think what story you going to say. Your understanding is different and similar right than others. I can control somehow what is experiencers understanding for example with strange abstract paintings colors, structures, forms and, with giving name what reflects somehow what has I meant it for to be. Same concerns somehow with representative art and  photographs. I've been lazy to take photographs, but more lazy I've been to making them good with Photoshop and other equipments. I somehow know what I'm doing wrong and in future, maybe after year, shall do it better and going to work hardly. It is not so important what people think about my photos. I am more interested in what they are thinking about my art. That is why I'm going to explain the meanings of some art works later if I can do it in English... If can't I'll do it in Finnish...  That is enough for this day...I typically don't explain anything,but now- maybe I have to...

19.11.2016 3.42 No. Yksi asia vielä. Sinänsä merkityksetön. Ihmetyttää, kun julkisuudessa on pyörinyt joillekin outo sana "vakuutussalkku." No ei siinä sinänsä mitään kummallista, mutta sitä kummastelen kun kukaan toimittaja ei ole tarttunut asiaan, ja selittänyt tavalliselle kansalle, mitä se tarkoittaa...siis tietääkseni, kun en itse lue lehtiä. Ju. tiedän itse suurinpiirtein sanan merkityksen, mutten niin perusteellisesti, että alkaisin sitä selvitellä, joten kokeilkaa onneanne vaikka google-haulla...

19.11.2016 3.22 Rupesin jo miettimään tätä kunniakasta asiaa "maailman vähiten korruptoitunein maa,"  mutta kun aloin miettiä, mitä näiden muinaisten kylpylälomien jne tilalle on tullut, niin... Ennenhän se ei ollut lahjontaa, jos raha (ruskeassa kirjekuoressa tai muuten) ei vaihtanut omistajaa, mutta kun lain toimeenpanijat alkoivat tulkita sen lopulta lahjonnaksi niin kuin pitikin,  ja lopultakin joitakin kai jopa jollain tavalla rangaistiinkin? Niin. Ju. Aloin miettiä millaisia muotoja nykyajan korruptiolla on? Ei ny taida uskaltaa alkaa miettiä tämän pidemmälle... Parempi sulkea silmät siltäkin asialta tai olla välittämättä, ajatella, että mitä se meikälle kuuluu, niin kuin oikeastaan, mikä asia nyt yleensäkään meikälle mitään kuuluu... Taidan jatkossa keskittyä pohdiskelemaan taidefolosofisia asioita täällä.... Sitä vaan, että tämä mikään joulumaa tämä Suomikaan ole...

 

19.11.2016 2.26   Kaikenlaista tullut pähkäiltyä taas viime aikoina. No. Nyt ajattelin harmaata taloutta. Kaikki tietävät rakennusalan, kun se on ollut otsikoissa ulkomaisine aliurakoitsijayritylsineen ja muine hämärämiehineen - suomalaisineenkin, joten siitä ei sen enempi..., mutta jos ajatellaan ihan tavallista pienyrittäjää. On ihan normaalia, että tuloja vähätellään ja menoja liioitellaan, ainakin viranomaisten suuntaan mm.verottajalle (tavallisille työssäkäyville tuloja liioitellaan, kehutaan, ja valitetaan miten kovan työn takana kaikki on ja pitkää päivää tehty ilman lomia ja juuri nyt oli pitkästä aikaa mahdollisuus pitää lomaa ja käydä Karibialla tms., ja kovalla työllä tyhjästä noustu)... Ni. juu. Tuo verottajan kusettaminen tuntuu joillekin olevan ihan ylpeilyn aihe, ja sitä ei koeta  aina edes rikolliseksi. Sitten, jos jäädään kiinni, vedotaan tietämättömyyteen. Esimerkiksi tavaroiden ottaminen omaan käyttöön on äärimmäisen usein suuripiirteistä, vaikka se pitäisi tehdä kirjanpidon kautta. Myös pienemmät yrittäjät harjoittavat "lehmänkauppoja," mutta kun ei puhuta miljoonista, vaan pikemminkin kolikoista tämä unohtuu usein ihan tavallisilta ihmisiltä, jotka niitä ehdottavat yritykselle, ja yritykset keskenään niitä vasta harjoittavatkin. Mutta, juu. Jos nyt päättäisin tilata pizzaa ja maksan ostokseni käteisellä. Millä todennäköisyydellä nämä pizzarahat lyödään kassaan? Varmaan prosenttiosuus on kohtuullisen suuri, mutta myös kassaan lyömättömien käteisostosten osuus on luvattoman suuri. Moni erehtyy,jos luulee, että tämä koskee vain pizzerioita..., entä kampaaja, joka laittaa ns. vapaa-ajallaan kassakoneen ulottumattomissa "ystävähintaan" kenties juuri sinun ehdotuksestasi, tai kuka tahansa melkein minkä tahansa alan edustaja....,,,,  milloin yrittäjä on yrittäjä? Missä menee lehmänkauppojen raja?No. Tuossa vain pientä kosketusta, unohtamatta sitä, miten yrittäjällä tahtoo mennä omat ja firman kuitit sekaisin... Kunhan raapaisin vähän pintamaalia  - palaan leffan pariin joitakin yrittäjiä suututtaneena unohtaen, että suurin osa yrittäjistä on rehellisiä. Kuinka suuri? 

 

10.10.2016 16.55.   Köyhillä, minullakin, on usein tapana ihmetellä, etteikö rikkaiden ahneudella ole mitään rajaa. No.Emme me köyhätkään pyhimyksiä ole. Kun miettii omia moraalisia ratkaisuja ja tekojaan, niin eivät ne sen hyväksyttävämpiä ole kuin parempiosaisienkaan puuhastelut, vaikka lain puitteissa toimisikin. Sitä yrittää selitellä itselleen jotain okeutusta jonkin, esim. köyhyyden varjolla. Hyvä ja paha ovat samalla tavalla kaikille musta ja valkoinen - ei ole harmaata aluetta, muuta kuin lain tuomina porsaanreikinä tai muu mukamas oikeutus yms, jotka näyttäytyvät eri elämäntilanteessa oleville ihmisille erilaisina... Yhtä paljon kuin tehdyt teot, myös tekemättä jättämättä jääneet saattavat olla ratkaisevia. 

22.9.2016 Kirjoitan pari sanaa siitä, että miksi en juuri kirjoittele tänne. Ajatukseni ovat sen verran omituisia useimmiten, etten itsekään jaksaisi moisia lukea kirjallisessa muodossa, ja kun en itsekään noita allaolevia tekstejä uudelleen vaivaudu lukemaan, korjaamisesta puhumattakaan, niin kaipa tämä on jonkinlaista julkista itseterapointia eli pannaan sanoja tähän vähän siinä jörjestyksessä, jossa niitä mieleen tulee liiemmin ajattelematta asiaa sen kummemmin järkeistämättä ja siihen myöhemmin palaamatta. Hoidan tämä asian silloin tällöin (yleensä) käyttäyen apuna muistivihkoani eli sitä kuuluisaa sinikansivihkoa. Se miksi kutsun sitä muistivihkoksi, johtuu siitä että kirjoitan mitä sattuu eli kaikenlaista ideaa ynnä muuta, mutta en missään tapauksessa proosaa edes lyhyessä ytimekkäässä synopsismuodossa. No niin. Se oli siinä tällä erää ellei joku satu vahingossa kommentoimaan, jolloin joutuisin lukemaan kaiken tämän uudelleen osatakseni vastata....!!!! ;)

20.9.2016 15.19   Tänään käsiteletiin hallituksen budjettiesitystä eduskunnassa...!!! En nyt mene yksityiskohtiin, vaan kerron joitain subjektiivisia asioita ja mahdollisesti yritän ajatella jopa vähän objektiivisestikin.

Yleisesti ottaen hallituksen linja on täysin hakoteillä, mutta mitä nyt "porvari"hallitukselta voi odottakaan. Uusia työpaikkoja tulle kyllä syntymään enemmän kuin vanhoja menetetään, mutta mihinkään suurempaan, merkittävään nousuun edes lyhyellä aikavälillä ei mahdollisuuksia, ja pitkällä aikavällillä leikkaukset koulutuspuolella ja varsinaisten suurten massojen työllistymisen keinojen puute, investointihalukkuuden nostamisen keinojen puute, tai ainakin vähäisyys voi johtaa siihen, että tilanne ei konkreettisesti parane pitkään aikaan...     Se, että yritetään saada työtön keppi/porkkana -menetelmällä itse työllistymään on marginaalista. Myös hallitus voi tulevaisuudessa iloita työttömyyden vähentyneen seuraavasta suunnittellusta toimenpiteestä: yli 55-vuotiaat pitkäaikaistyöttömät -> eläkkeelle eli yksi osa ongelmaa ratkaistu.

Olen sitä mieltä, että löysä valtiolle hyödytön raha pitää saada liikkeelle investointien muodossa olemassa oleviin ja uusiin yrityksiin keinottelun, verojen välttelyn, jopa ihan tilillä makkuuttamisen ja monenlaisen muun hyödyttömän sijaan. Köyhillä; työttömillä, eläkeläisillä, pienituloisilla, ja jopa keskituloisilla perheillä ei ole löysää rahaa, vaan tulot menevät lyhentämättömänä sentilleen kulutukseen ja palautuvat eri verojen muodossa hyvin suuressa prosenttilukemassa julkishallinnolle.

Tämä vallassa pysyminen ja hallitseminen keskiluokkaan pohjaamalla ja sen tyytyväisenä pitämisenä sitä varakkaampia toki unohtamatta alkaa olla yleismaailmallinen ilmiö. Niin tehdään mm. Venäjällä.

Näyttäisi siltä, että pohjoismainen hyvinvointivaltiomalli, jossa heikoista pidetään huolta, eikä heitä tarpeettomasti kyykytetä alkaa ainakin Suomen osalta tulla tiensä päähän. Se, että keppi/porkkana-menetelmällä yritetäänkeppiä heiluttamalla saada ihminen hakemaan olemattomia töitä tai työllistämään porkkanallla itsensä ei ole uusi ilmiö. Porkkanoita erilaisten työllitymissetelien ja työllisyystukien muodossa on ollut ennenkin. kysymys on siitä, että onko näistä porkkanoista hyötyä yritykselle. Kuinka moni yritys on valmis työllistämään saadessaan pientä rahallista etua keltään, joka tuo mukanaan nipun byrokratiaa täytettävien papereiden muodossa ja myöhässä maksettavia ELY-keskusten korvauksia, joiden perään soitellessa menee turhaa aikaa ja tarpeettommia kirouksia, ja joita odotellessa pieni yritys voi joutua jopa maksuhäiriöiden partaalle... Tätä tarinaa voisi eri esimerkkien valossa jatkaa tuntikausia, mutta mitä hyödyttää kertoa pienen ihmisen ajatukset ihmisen arjesta vieraantuneista poliitikkoja, kun ne eivät hetkauta parempituloisiakaan auttamaan erityisen mainittavissa määrin todellisessa hädässä olevia suomalaisia, joista useat kuitenkin vielä jaksavat uskoa parempaan huomiseen.

19.5.2016 17.51.  ...ja, jos joltain jäi Hämeen-Anttilan haastattelu ennen Tanska-ottelua näkemättä, niin käykää jossain katsomassa... Sääli, ettei samaa ajattelutapaa, nöyryyttä, empatiaa ja realiteettia löydy vissiin yhdeltäkään vaikutusvaltaisemmalta poliitikolta. Hän on "pieni suuri mies,"'jolla jalat maassa.

 

19.5.2016 17.23.   Tuli tässä mieleen: Olin aikanani vakuutusyhtiössä maksuliikenteen puolella töissä, niin mielenkiintoisinta siinä oli aina se kun joku  epäselvä, hyvin vaikeasti selvitettävä maksu tuli eteen. No, vielä haastavampaa ja mielenkiintoisempaa oli selvitellä asiakkaan maksuja, perusteella että ne olivat menneet (elettiin -80-90-luvun vaihdetta) kauan sitten ulosmittaan, mikrofilmiltä - ei sen takia, että asiakas uhkasi tulla haulikon kanssa pääkonttoriin, vaan sen takia että silloin paneuduttiin asioihin niin perusteellisesti, että oikeus tapahtuu. Silloinen vakuutuspäällikkö ko. vakuutusten suhteen sanoi heti asiaan perehtymättäi, ettei asiaa, ulosottoja voi purkaa, mutta tutkin silti asian perin pohjin omatoimisesti, että osaisin sanoa perusteet asiakkaalle, että miksi se haulikko saa pölyttyä kaapissa ihan rauhassa. Usein vastaukset ovat yksinkertaisia, mutta jos ei ole faktaa, jonka perusteella toimia, ja tässä tapauksessa kertoa asiakkaalle tosiasiat sellaisina kuin ovat, eikä pelkästään, että:ei onnistu, onnistuu, ei onnistu... Silloin aikaa käytettiin paljonkin, ei usein, mutta kuitenkin että selvitetään asiat henkilökohtaisesti loppuun, jos on ottanut asiat selvitettäväkseen, eikä siirretä ihmistä luukulta tai työntekijältä toiselle. Tämä henkilö ei tullut haulikon kanssa toimistolle, ja olen ollut huomaavinani, että onneksi asiakaspalvelijoilla on nykyisin enemmän aikaa annettavaksi asiakkaalle sen mukaan, mitä kunkin henkilökohtaiset tarpeet vaativat riippumatta kuinka hankala tai pelottava asiakas on. Tämä tuli siis teemalla, asiakaspalvelu kunniaan asiakkan tarpeet huomioiden ja yksilöidystl. Älkää myyjät ja markkinoijat sekä neuvojat kiirehtikö - mitä enemmän neuvotte ensimmäisellä asiakaskohtaamisella, sitä nopeammin ja vaivamattomammin seuraavat menevät.... No, kunhan tuli taas jotain höpistyä!!! :-) Jatkakaa.... Korjailen kirjoitus'- ja asiavirheitä, jos jaksan... 

 

15.5.16 21.11 Odottelen tässä, että Suomen matsi loppuu, ja voisin käydä nukkumaan, ja unohtaisin sen, mitä en muista..... ;)   Siis lopettaa tämä muistin perukoiden kaiveleminen, kun sieltä tulee esiin vain niitä negatiivisia ajatuksia... ;) Jotakuinkin vaarallisinta mitä ihminen voi itselleen tehdä, on analysoida itseään liikaa ja kaivella menneitä... Joskus on parempi antaa asioiden olla, ja leijua tietämättömyydessä kuin tietää liikaa...

 

28.4.16. 7.03.    Kysykää mitä haluatte "kommentit-" osiossa, niin minä vastaan, mitä haluan - minulla mielipide melkein asiaan kuin asiaan, vaikken asiasta mitään tietäisikään. Jos haluatte lisätietoja jostain maalauksesta tai piirustuksesta, kysykää toki. Joidenkin vanhempien töherrysten alitajuntainen symboliikka on avautunut minulle itsellenikin näin esimerkiksi vasta vuosien jälkeen joskus välähdyksenomaisesti, toisinaan taas selailemalla aiempia muistiinpanoja ja luonnoksia sekä yleensä teemoja, joiden parissa olen kulloinkin tätä "väritystä" harrastanut....         Joku, kun on joskus sanonut, että taiteilijan ja amatöörin ero on siinä, että taitelijan ammatin työksi määrittää se, että hän maalaa ja luo töitä, kun taas harrastelija sen sijaan värittää...    Siksi käyntikortissanikin lukee "Amateur painter and photographer." Amatööri tekee luomistyötä rakkaudesta taiteeseen tai johonkin muuhun, kun taas työksi jotain tekevä on usein puolittain pakotettu tekemään sellaistakin, mitä ei välttämättä haluaisi...         Tässä nyt pari ajatusta aamuun huonosti nukkuneelta mieheltä....!!! :-) Huomenta, vaan... Taidan kohta yrittää jatkaa unia, jotta olen valmis tekemään jotain tuhruja energian sen sallitessa, sitten kun inspiraatio iskee....ja koskaan ei tiedä etukäteen, mitä sieltä tulee!!! Se on jännittävintä tässä hommassa itsellenikin. Vaikka olisi kuinka hyvin suunnitellut jonkun asian, niin asia saattaa kääntyä ihan toisenlaiseksi eri vaiheiden edetessä...

 

15.4.16 5.17.   Joitakin huomioita suomalaisen ja kansainvälisen verkkokaupan eroista:

Juu. Olen ostellut ulkomaisista verkkokaupoista jo vuosia erilaisia ohjelmistoja ja nykyisin jo jonkun aikaa kaikenlaista fyysistäkin tuotetta tarpeeseen, ja jopa kokeilumielessä. Ulkomaiset verkkokaupat seuraavat hyvinkin tarkasti digitaalisia jälkiä, joita niiden sivuille jättää, ja ostajan kannalta sitä parempi mitä enempi jättää. Miksikö? No. Siksi, että sen sijaan että saat sen saman mainospostin kuukausittain, tai jopa viikoittain, saat digitaalisen jäljen jättämän tarjouksen. Parhaiten tämä tarjous toimii ohjelmistoja ostaessa. Tee siis näin: ole ostavinasi tuote ja anna kaikki pyydetyt tiedot, mutta peräänny siinä vaiheessa, kun aletaan kyselemään luottokortin numeroa tai muuta vastaavaa. No. Miksikö? Usein ei mene kauaakaan, kun digitaalisten jälkien perusteella joku robotti lähettää sinulle vastatarjouksen, jota sitäkään ei ole pakko hyväksyä, joten voi olla että tulee myöhemmin vielä parempi tarjous. Immateriaalisten (ei fyysisten) ohjelmistojen (parempi myydä halvalla kuin ei ollenkaan) lisäksi tämä toimii esimerkiksi ns. Geek/Wish -tyyppisten android-sovellusten kohdalla jo niinkin hyvin, että riittää, kun teet hakuja tietystä tuoteryhmöstä, ja katselet jonkun tuotteen tietoja, ja sitten myöhemmin poistut sovelluksesta, niin voi olla että jo piankin saat sähköpostiin aiempaa tyrkytystä halvempaan hintaan, mitä vähän aikaa sitten katsoit ko. sovelluksen sivuilta. Tämä tuntuu olevan aika yleinen kansainvälisen verkkokaupan käytäntö, mutta miksi suomalaiset verkkokaupat eivät toimi niin? Se on retorinen kysymys, johon en vastaa itsekään, kun en tiedä. Voihan se olla, että suomalaiset verkkokaupat tyytyvät myymään suomalaisille, ja hinta on se mikä on netissä näkyvissä, eikä siinä ole neuvotteluvaraa edes robottien muodossa, vaikka olet käynyt tutkimassa tietyn tuotteen tietoja useaan otteeseen ja vertaillut hintoja muihin kauppoihin. Ei ole ehkä jäänyt digitaalista jälkeä tai sitten sitä ei noteerata. Digitaalista jälkeä ei välttämättä jää senkään takia, kun yhdelläkään suuremman luokan tekijällä ei ole mobiilisovellusta, jolla voisi jättää potentiaaliselle ostajalle vastatarjouksen. Suomalaisessa verkkokaupankäynnissä ei ole neuvotteluvaraa hintojen suhteen robottien kanssa - saati oikeasti fyysisessä myymälässä. Myyjä jättää ottamatta mielummin vähän pienemmän katteen, kun potentiaalinen ostaja kävelee ulos, ja tilaa kotoa tuotteen ulkomailta, vaikka suosisi mieluimmin suomalaisia kauppoja. Suunnilleen ainoat tuotteet, joissa suomalaiset voivat kilpailuttaa yrityksiä ovat puhelu-ja laajakaistapalveluihin (niissäkin alueelisia eroja, jopa eräänlaisia monopoleja nopeiden yhteyksien suhteen) sekä sähkön hintaan (sähkönsiirrot ovat alueellisia monopoleja, joihin ei voi vaikuttaa) liittyviä. Ahvenanmaalla vaikuttava erikoisoikeuksin toimiva verkkokauppa saa manner-Suomeen verrattuna kilpailuetua, mutta vähänkin erikoisempaa tuotetta tai arvokkaampaa ei sieltäkään juuri halvemmalla saa kuin ihan sitkeästi fyysisesti liikkeistä niitä huipputarjouksia tai esittelykoneita tai muuten vanhentumassa olevia malleja etsimällä.     Miksi siis suomaliasella kaupalla menee huonosti: nyt vastaan siihen ihan yksinkertaisesti, että se johtuu siitä että halutaan ottaa suuri kate tai jätetään kate ottamatta. Ei siinä mitään, mutta kun neuvotteluvaraa ei ole, niin ihmiset äänestävät jaloillaan etsimään halvempaa (onneksi Suomeen rantautui Lidl - ei sillä, että ruokakaupoissa tingittäisiin, mutta kuitenkin - ja sinne jäi taas yksi liike ottamatta edes vähän pienennettyä myyntikatetta. Eikö olisi parempi myydä paljon ja yksilöidymmin ja räätälöidymmillä tuotepaketeilla, kun myydä vähän, tai liian usein - ei juuri ollenkaan.    .....Ja miksi suomalaiset yritykset lähettävät niitä typeriä joukkomainoskirjeitä sähköposteihin, sen sijaan että jakaisivat asiakkaita potentiaalisiin ostajaehdokasryhmiin ja laittaisivat edes hieman yksilöidympiä tarjouksia.... Jos nyt olen ostanut Canonin kameran, niin miksi perhanassa ne lähettävät samasta liikkestä Nikonin objektiivija koskevia mainoksia...!!! Suomalainen markkinointi!!!! Sitten pitäisi vielä yrittää ulkomaan kauppaa käydä, kun on vaikeaa jo kotimaassakin. Ha ha. Ja laittakaa isommat yritykset niitä mobiilisovelluksia ja vastaavia. Hyvä koodaaja tekee sellaisen melko nopeasti, jonka jälkeen voitte seurata digitaalisia jälkiä, sen sijaan että elätte vielä -80-90-lukua asiakasetukortteineen, joilla voi seurata asiakastottumuksia ja varaston tilaa ja tilausten tarvetta jne. yleisellä tasolla.    Juu. On joillain yrityksillä mobiilisovelluksia (siis suomalaisilla), kuten vissiin Ifolorilla, joka ei käytännössä tarjoa mitään lisäarvoa normaaliin laajakaistaan verrattuna eli on pikemminkin turha, tarpeeton, ja itse asiassa tosiaan, koska se on huonompi eikä tarjoa mitään - tarpeeton.       Suomessa johtajat tulevat suunnilleen suoraan kauppakorkeasta ilman mitään realiteettia myynnistä, markkinoinnista, joten miten he osaisivat todellakaan viedä suomalaisia tuotteita ulkomaille, kun eivät osaa myydä niitä suomalaisillekaan......          Kunhan nyt taas jotain kirjoitin, kun en saanut unta tietokoneella touhuttuani......     Tätä voisi kanssa jatkaa loputtomiin, kun mielessä on niin paljon, mutten jaksa alkaa järjestelemään niitä kaikkia asioita rationaalisesti (kuten edellisiäkään) kasaan....     Uskon kyllä, että Sipilän hallitus saa yli 100 000 uutta työpaikkaa aikaiseksi, mutta kuinka monta konkurssia ja irtisanomista sitä ennen nähdään - voipi olla, että tulos on +- 0 (kun 100 000 vanhaa menetetään) tai jopa tappiolla ilman näennäisiä kosmeettisiä työllistämistoimia, jolla ihmisiä saadaan pois kortistosta, tai sitten ihan muuten vain työkyvyttömyyseläkkeelle..............'...tms.

13.4.16 18.02.  Heräsin tässä pari tuntia sitten päikkäreiltä ja katsoin MOTin 2. osan liittyen Panaman paperien tietovuotoon. En oikein jaksa ymmärtää, sitä suurta kohua, minkä tämä on aiheuttanut, koska vuoto toi julkisuuteen asioita, joista suurin piirtein kaikki uutisia seuraavat olivat jo ennestään selvillä. Se laajuus oli ehkä pieni yllätys, mikä näihin veroparatiisiyrityksiin liittyy, mutta suurimmalle osalle ihmisistä lienee jo selvää, että nytkin ilmi tulleet asiat ovat vain pienen pieni jäävuoren huippu. Miksi siis vaahdotaan yleensä koko asiasta? No. Se oli tavallaan retorinen kysymys, mutta vastaan silti, että kysymys on yhdestä perisuomalaisesta synnistä eli kateudesta, ja toisesta eli vihasta, joka johtuu siitä, että tällaisen annetaan tapahtua. Se, että joku pienyrittäjä yrittää pimittää veroja kassan ohi (esim. nämä kuuluisat 6 € pizzat) aiheuttaa ison poliisioperaation sen sijaan, että puututtaisiin isoihin tekijöihin, ja jopa laillistetettuun veronkiertämiseen pienten tulojen verojen pimittämisen sijaan aiheuttaa vihaa tai vähintäänkin ärtymistä tavallisessa veronmaksajassa.       Itse en j ole kateellinen kenellekään minkään takia, ja jos olisin niin en ainakaan sen takia, että jollain on enemmän rahaa tai tuloja, yleensä omaisuutta kuin minulla. Olisin mieluimmin kateellinen siitä, että joku osaa jotain paremmin kuin minä..., mutta en ole, vaan se että joku osaa jotain, mitä itse teen, paremmin kuin minä panee minut vain miettimään sitä, että miten voisin itse kehittyä omassa tekemisessäni paremmaksi.       Mitä taas tulee vihaan, niin en ole vihainenkaan, mutta hyvin usein ärtynyt - hyvinkin monista epäkohdista, alkaen pääministerin hallituskauden alkutaipaleella sanomista sanoista liittyen näihin talkoisiin: "Parempiosaiset osallistuvat, jos haluavat." En muista tarkkoja sanoja, kun en opettele ulkoa mitään, josta johtuen koulumenestyskin jäi aikanan varsin kehnoksi. Yritän ymmärtää kokonaisuuksia pikkuasoiden sijaan.    Siis, mitä vihaan tulee, niin en vihaa edes ketään yksittäistä henkilöä maailmassa, vaan tiettyjä instituutioita, jotka saavat ihmisen tekemään jotain vihattavaa. ISIS on yksi minun vihaamistani asioista. Sen jäsenet ovat järjestelmällisen propagandan uhreja, ja edes se mitä he tässä asemassa tekevät, eivät saa minua vihaamaan heitä yksilöinä. He vain ovat samalla tavalla sairaita kuin psykopaatit, sosiopaatit tai muuten vain mielenvikaiset, heidät vain on aivopesty siihen. Turha myöskään syyttää uskontoa, tässä tapauksessa Islamia. Uskonto väärin tulkittuna, säe sieltä täältä irrallisena kokonaisuudesta repäistynä on todellakin oopiumia kansalle, kuten erän utopisti kerran väitti. Pahimmillaan se on todella myrkyllistä ja nopeasti leviävää oopiumia, joka on kitkettävä pois ihmisten ulottuvilta.  Se lienee yhtä vaikeaa kuin oikeiden kemiallisten huumeiden vastainen sota, ja tullee jatkumaan niin kauan kuin ihmisillä on halua päihtyä sanoista ja tulla aivopestyiksi väärien "profeettojen" puheista..... jne.....  taas sitä tajunnanvirtaa, mitä tulee väsyneenä ja samalla energisenä....., voisin jatkaa erilaisilla esimerkeillä loputtomiin, mutta lopettelen tällä kertaa tähän ja keskityn muihin puuhiin... ;)

 

11.4.16 18.46    Ajattelisin mielelläni olevani kuvataiteessa yhtä hyvä kuin Charles Bukowski kirjailijana, ja yhtä hyvä kirjailijana kuin em. kuvataiteissa, mutta se ei pidä paikkaansa, sillä kirjailijana Bukowsi a la Chinaski on omassa genressään aivan omalla tasolla, kun minä taas pääharrastuksissani eli kuvataiteissa, olen vain keskitasoa (valokuvauksessa aktiiviharrastajaa vielä jäljessä). Kirjallisella puolella, jolle ei aikaa ole riittänyt tarpeeksi (erään materiaalin luonnoksenluonnos on puolivälissä eli synopsiksen luonnos ja vanha materiaali on - mitä on ;) eli se sisältää taiteeseen ja koheltamiseen liittyviä asioita, joita en ole vielä valmis lähtemään työstämään julkaisukuntoon): Siis lopputuloksena kirjallisella tasolla ehkä olen ehkä hyvinkin Bukowski kännissä maalaamien maalausten tasoa eli hyvin kehno - ainakin, mitä olen kyseisen "herran" töitä netissä kuvien muodossa nähnyt. Ne, jotka ihmettelevät, miksi herra on suluissa, annan neuvon: se selviää muutaman romaanin ja pari ko. henkilön runokirjan lukemisella. Bukowski on siitä mieluinen klassikkokirjailija, että jopa tällainen huonosti englantia ymmärtävä pystyy lukemaan hyvin hänen romaanejaan alkuperäisellä kielellä. Runoistakin ymmärtää suuren osan - ehkä jopa suurimman. Ihan englanniksi. Ajattelen usein Bukowskia, tai lähinnä miten hän jaksoi elämänsä läpi 70-vuotiaaksi niillä elintavoilla...

 

4.4.16 12.58. Hi.USA! Donald Trump for President? Are you ready for that? Is the world ready for that? It's not gonna happen. Haha. Good joke - Trump as president of U.S.A. Has I never heard better joke?

4.4.16 12.20.  Niin.Juu. Oliko Suomen taktiikka yöllisessä pelissä oikea? Kun heitetään tarpeeksi pitkään kruunaa ja klaavaa, ja valitaan aina kruuna, tulee lopulta aina ennen pitkää klaava, ja hävitään potti. Jokainen päätelkööt itse, mutta olisin valinnut ensimmäisen onnistuneen kruunan jälkeen klaavan, ja jos ei olisi tullut jostain syystä kumpaakaan vaan raha olisi jäänyt kallelleen, niin lopussa riskillä kaikki likoon kruunan puolesta. Kuitenkin hienosti taisteltu Suomen naisleijonat. Näillä otteilla Suomen naiset voittavat sen pronssin tarvitsematta ryhtyä uhkapeliin Venäjää vastaan. T: "Toivottasti joku eli valmentaja oppi jotain uhkapelin saloista."   Ps. Muistaakseni ko. kruuna-laava menee todennäköisyyslaskelmien mukaan kolmella heitolla: 0,5*0,5*0,5= saatte ihan itse laskea, kuinka järkevää tälläista peliä on pidemmän päälle pelata. Toki kolikko saattaa jäädä kantilleen...

Tänään 4.4.16 klo 4.33 Olen sen verran väsynyt ja purkanut suurimman osan huvittuneisuudestani suht'koht sarkastistekin jo eri puolilla, ettei hirveästi sanottavaa. Sanon kuitenkin sen verran, että kun viime viikolla jossain vaiheessa aloin kokeilla digitaalista "maalaamista," niin suuri ihmetyksen aihe oli se, että G+:ssa eräässä yhteisössä, jossa joillain maalauksillani, joihin olin käyttänyt jopa yli kymmeniä tunteja aikaa, niin muutamassa minuutissa kyhätystä digitaalisesta maalauksesta tuli enemmän tykkäyksiä kuin suunnilleen mistään oikeasta fyysisestä maalauksesta. No. Ei pitäisi valittaa, kun joku tykkää jostain, mutta nämä tekotaiteelliset imelätkin räpellykset eivät sitä ansaitsisi parempien kustannuksella.     Nyt tuntuu olevan meneillään speed painting -kulttuuri, jossa maalauksilla ei ole mitään sisältöä - useimmiten värit, sommitelmat ja maalausten yleinen tasopaino ovat täysin hukassa ja ilman mitään symboliikkaa tai muutakaan merkitystä.     Teen itsekin nopeita maalauksia ja piirustuksia, mutta yritän mahduttaa mahdollisimman vähään tilaan monitulkintaista sisältöä.    Olen kuitenkin huono arvioimaan tai vertailemaan objektiivisesti omien töiden arvoa verrattuna muiden töihin, joita näkee toki paljon ihan näin subjektiivisestikin arvioituna hyviä paljonkin, mutta suuresta massasta se on mielestäni kuitenkin pieni osa.       Taiteella voi tietysti olla pelkkää kauneusarvoa sisustuksellisesti ja muutenkin, ja yleensäkin estetiikka ja intituitio ovat ehkä jopa tärkein osa taiteessa kokijan näkökulmasta. Tekijällä voi olla täysin vastakkaisia tarkoituksia  - jopa tahallinen ärsyttäminen, tietynlainen provosointi jossain muodossa: suoranaisella tahallisella rumuudellaan, sommitelman tahallisella epätasapainottamisella tai minun rakastamalla näennäisellä omasta mielestäni hallitulla, balanssissa olevalla kaaoksella tai lähes dadamaiseen menevällä... No. Ei siitä enempää... Myös minun suuressa arvossa pitämäni minimalismi on useimmille vaikea niellä, vaikka hyvinkin vähään saa mahtumaan paljon erilaisia tulkintavaihtoehtoja ja jopa suoraan näkyviä merkityksiä tai pelkistettyä, yksinkertaista kauneutta tai rumuutta  - mikä nyt nyt milloin tavoitteena onkin. Se mikä jonkun mielessä on kaunis, ei välttämättä anna toiselle mitään. Joku taas osaa löytää näennäisestä rumuudesta kauneutta tai muuta sisällöllistä arvoa. Antiikin näkemyksissä, jollain filosofilla oli näkemys, että kauneus on täydellistä silloin kuin yksikin pieni virhe suuntaan tai toiseen on liikaa. Olen itse sitä mieltä, että kauneus ilman virheitä on tylsää, ja että jopa hyvinkin suuri määrä virheitä tekee esimerkiksi maalauksesta kauniin, ja ja myös ne tekemättömät virheet tai parannukset, jotka jättävät piirustuksen tai maalauksen ikään kuin vajaaksi, keskeneräiseksi - jopa hyvinkin luonnosmaiseksi voivat olla yksinkertaisuudessan upeita joko kauneudessaan, rumuudessaan tai muilta merkityksiltään ja ideoiltaan.

Noni. Siinä aika lailla nippuun taukoamatta laitettua tekstiä. Nyt kello on sen verran, että kun kerran olen hereillä, niin katson piakkoin alkavan naisten Kanada-Suomi -välierän. Tuo äskeinen kirjoitus oli eräänlaista tajunnanvirtaa surrealistien tapaan, joten jos ja kun siellä on virheitä - niin kirjoitus kuin muitakin, niin otan niihin kantaa sitä mukaa, kun vieraskirjaan tulee huomautuksia eli todennäköisesti en ihan heti!!! :-) Hyvää yötä!!! :-)

 

 

13.4.16 19.22. One of contemporary composers is Finnish Kaija Saariaho. I didn't like her works earlier, but nowadays I enjoy a lot of listening her  music considering that it is classical. That is music alike the best contempory bands out of mainstream - experimental, future classics. 

4.4.16. 5.41.   What makes art work valuable?   Institutional art theory has learned us that institutional art usually don't stay in history  - except maybe renaissance time, when "art" began first time really  to call actually ART. Most important art breakers came outside of institutions. Do you still remember impressionists. A lot of them succeed older age like Monet, Renoir, Pissarro et. cet. Manet and Gaugain were ones of they few who succeseed earlier and lot of they had to job other side of art like Lautrec, who made posters. Some of them made clouds for more famous painters within institutions. The most important artist were revolutionary especially in modern art history. I'm just harmless amateur and don't compare myself for them. In recent time the most valuable artists don't even paint themselves. They are more composers - like in music, the real art maker is backround, write and compose the song, and then singers just do they performances...and I don't mean only mainstream pop music without artistic purpose... This point is more classical music with and between composers, conductors and singers.... The real art in the music are the classical influenced heavy metal bands..... and other experimental musicians... Is Justin Bieber real musician and artist or only singer and performacer? Is it art? When do we even know that they don't sing play back? Britney Spears has done it, and so many other very famous singers...


©2017 NEGATIIVI-PERA BLOGI | layout2 - suntuubi.com