FINNISH SELF TAUGHT CONTEMPORARY MODERN AMA TE ARTE ARTIST. PAINTINGS DRAWINGS PHOTOGRAPHS SOUNDTRACKS. IN PURSUIT OF THE PERFECT LINES AND BRUSH STROKES. ART FROM 1992 TILL FUTURE!!!
Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

 

 

Su 23.9.2018 9.14 Liika rutinoituminen on vaarallista. Kun elämä menee liian turvalliseksi, niin on parempi tehdä pöpilän uhallakin ratkaisuja, jotka pakottavat hakemaan uutta ja uudenlaista mallia tekemiseen. Miksikö pöpilän uhalla, johtuu siitä, että kun haetaan uutta siinä määrin, että vanhaa jää taakse, niin stressitekijöiksikin löytyy haasteiden myötä perinteisen persaukisuuden lisäksi yhtä ja toista uutta. Sitä on kaikenlaista riittämättömyydestä keskinkertaisuuteen jämähtämisen pelkoon. Kun tekeminen on kaikilta osin tavoitteellista, niin sitä odottaa tulosta myös. Tällaisilla ajatuksilla, huomenta.

Su 23.9.2018 2.07 Kävijämäärät ovat kääntyneet laskuun, mutta sille on luonnollinen selitys: vähentynyt kansainvälinen aktiivisuus, johon tulee kyllä korjausta,  kun lähdetään mukaan taas ulkolaisille alustoille, portaaleille kisaamaan. 

Seuraavana on vuorossa Circlen Artist if the Year,-kisa jonne yritän saada edustavan valikoiman uutta tavaraa..., ei sillä että uskoisin aivan parhaille pärjääväni, mutta jos sinne samoille sijoille kärjen tuntumaan, minne ennenkin, mutta nyt paremmalla materiaalilla...eli 50 parhaan joukkoon on tavoite, joka onnistuessaan on voitettu asia ilman muita palkintoja.

Tavoitteet on hyvä pitää korkealla, mutta realistisina,  mutta päämäärä saa toki olla jopa niin korkealla, ettei sinne elinaikana päästä.

Huomenna Apocalypticaa katsastamaan. Saatan ottaa jonkun juomankin, vaikka maanantaina on tarkoitus herätä hyvissä ajoin.

Hyvää alkavaa viikkoa, jos meikästä ei ennen sitä mitään kuulu. Öitä.

Pe 21.9.2018 14.24 Meikäläisen on kummallisesti toimivien aivojeni kanssa parempi pysytellä liioista ihmiskontakteista erossa. Tuo erilaisuus toivottavasti kääntyy taiteen puolella edukseni lopulta.

Tänään kävin Amos Rexissä. Tapasin kivan, luonnollisen kauniin naisen. Sekin on maailma, johon olen kokenut, ettei minulla ole oikeutta, kun tilanteeni on, mitä on, eikä muutosta ole näkyvissä.

Taiteella tulen tuskin koskaan itseäni elättämään, mutta aioin silti yrittää. Jos menetystä joskus tulee, niin melkein kaiken suhteen se tullee liian myöhään, kun elämä on pääosin eletty jo, mutta mitäpä sitä itkemään. Ihan itse olen valintani tehnyt.

Tauluja viety kehystettäväksi, ja saanen ne ensi viikon aikana valmiina myyntiyrityksiin ja ryhmänäyttelyyn tyrkytettäväksi.

Eilen tein hakemuksen galleriatilasta. Kunhan se on saatu toimitetuksi asianomaisille, niin sitten taas odotellaan, kuinka käy, ja jos menee läpi, niin sitten on mietinnässä,  mistä rahat. Jotain ideaa on, mutta katsotaan nyt, kun kulupuoli nousisi kehystyksineen melko järkyttävälle tasolle.

To 20.9.2018 9.49 Mielelläni sanoisin, että asiat riitelevät eivät ihmiset, mutta ei se niin ole. Pysyttelen mielummin riitojen ulkopuolella, mutta sosiaalisissa suhteissa se tuntuu olevan mahdotonta, koska näkemystä on yhtä monta kuin ihmisiä.

Sama koskee taidettakin, yksittäistä teostakin, jota on mahdotonta ihan täysin samoin nähdä. Kokijan näkökulma on aina subjektiivinen, enemmän tai vähemmän, eikä toisen asemaan objektiivisesti voi asettua paraskaan myötäeläjä, olipa kuinka empaattinen tahansa. 

Minä en tiedä empatiasta mitään, joten miksi voisin odottaa muiltakaan, että taidettani osattaisiin katsoa muiden näkökulmasta katsoen objektiivisesti. Jos kuvassa on risu tai joku muu roskalta näyttävä asia, niin se nähdään risuna, tai roskana, yrittämättäkään nähdä muuta. Hyvää päivänjatkoa.

Ma 17.9.2018 6.29 Eilen ihan hyvällä tasolla taas, mutta toki vielä piirrellen aloittelematta maalausta.

Vain "mielikuvitus", marker ja paperia. Sitten toimeksi. Muina apuvälineinä ei edes valokuvaa, mallista puhumattakaan,  koskapa sellaiseen ei varaa, ja kun ostajia ei  ole, niin tilaustöitä ei tarvitse miettiä... 

Tuossa alimmassa toki virhettä, mutta vertailukohtaa ei ole olemassa, vaan kyseessä on Non Existing Imaginary Person.

Hommaa jatketaan taas, kun aikaa on. Seuraavaksi kehystyttämistä ryhmänäyttelyä varten. En oikein osaa päättää, mutta salkullinen on katsottu erikseen, joista valitaan ryhmänäyttelyyn tyrkytettäviä. 

To 13.9.2018 23.48 Vaikka olen ikävä ihminen, joka pahoittaa mielensä tarpeettoman usein, niin taiteeni saattaa leimautua negatiivisesti tarpeettoman paljon minuun henkilönä, sillä käsittelen varsin yleismaailmallisia aiheita - olkoonkin, että aihepiirit usein ovat goottilaisen tematiikan äärellä, enkä tarkoita tällä sitä historian goottilaisuutta, vaan nykyajan goottien tunneskaalaa tai siksi miksi se yleisesti mielletään (olen huomannut kuuntelevani väliin aika paljon goottibändejä, vaikken mitään leimaa otsaan haluakaan), mutta se on vain yksi osa-alue, ja vaihtoehtoa löytyy - etenkin abstrakteilla "töillä"  ei useinkaan ole mitään tekemistä kyseisten aihealueen kanssa, olkoonkin, että niissäkin töissä löytää usein esittävyyttä, ja aika monissa piirustuksissa on nähtävissä esimerkiksi siipeä, ja lentoa, liikettä ym, joille jokainen voi etsiä omaa tulkintaa, koska yhtä ja ainoaa ei usein ole, koska merkityksiä, vastakkaisia kaksoismerkityksiä, ja muuta vaihtoehtoa on usein yksinkertaisessakin piirustuksessa, ja oman tulkintani, sen mitä valmis kuva minulle on puhunut, saatan kertoa nimessä tai olla kertomatta. Öitä

To 13.9.2018 9.13 Lisätään nyt tähänkin osioon vaihteeksi pari kuvaa.

Tässä ensimmäinen isompi markkerpiirustus, kokoa A2 (59,5x42 cm), joka tehty jossain välissä.

 

Ja tässä seuraava, ja samalla ensimmäinen esittävämpi tässä koossa markkereilla. Vireessä olisi ollut parantamisen varaa. Väritys on hieman tylsää puuhaa, jolloin ajatukset lähtevät karkailemaan usein väärille urille, epäolennaisiin asioihin. Se näkyy sitten lopputuloksessa herkästi virheinä, mutta nyt radikaaleimmilta kuitenkin vältyttiin.

Tämä esittävämpi on tehty pienikokoisemman, "Wonder Person'in" pohjalta, joten sitä on hieman hahmoteltu lyijykynällä. Luonnostelu ei ole kuulunut työmetodeihini, ei  liioin lyijykynä juurikaan, mutta katsotaan nyt,  jos sitäkin aletaan harrastaa enempi. Luonnostelulla päästään isommista virheistä, mutta toisaalta puhdas improvisaatio onnistuneena on jotenkin palkitsevampaa.

Jahas, jos alkaisi valmistautua työpäivän puolikkaaseen. Viikonloppuja.

Ti 11.9.2018 23.18 Seuran näyttelyäkin pukkaisi lokakuussa. En tiedä yhtään, mitä tämänvuotisista (tähän asti 1200 mustavalkoista ja värillistä markkeria sekä noin 200 sekatekniikalla tehtyä paperityötä) kehystyttäisi ja tyrkyttäisi näyttelyyn. Isompia ei oikein olisi varaa kehystyttää, kun ei vielä tietoa lopullisista veronpalautuksistakaan, joista pitäisi riittää muuhunkin.

Luulenpa, että yksi kehystettävä on vasta selvillä, ja sekin tulee omalle seinälle lopulta - olipa sitä kohtaan kiinnostusta tai ei, ja ehkä näyttelyyn tyrketettävien joukkoon myös... Se on se ensimmäinen kansainväliseen tosin suppeaan julkaisuun päässyt "Losing My Mind on Paper nro jotain." Muilta osin kaikki on auki, jopa sekin millä maksan kehystykset ja näyttelymaksun...

Ja toisaalta en juuri nyt kaipaisi mitään ylimääräisiä hässäköitä, mutta varmaan on parin päivän sisään käytävä piirustuksia läpi, ja yritettävä löytää mahdollisimman hyvää viivaa sisällään pitävää juttua pienillä virheillä. Tekniikka, kun on mitä on, niin täydellisiä tuskin löytyy.

Seuran näyttelyissä on perinteisesti ollut vaihtoehtoa moneen makuun niin hinnan kuin tekniikan puolesta sekä esittävämmästä abstraktimpaan. Suosikaa suomalaisia eläviä taiteilijoita, kuolleet eivät rahaa tarvitse. Ostakaa originaalia kopioiden ja massatuotteiden sijaan. Käsityö on aina arvokkaampaa kuin kopiokoneella väännetty taide.

Ugh. Olen puhunut. Tervetuloa. Voi olla, etten itse avajaishässäköihin lähde, vaan tutustun näyttelyyn itse rauhallisempana ajankohtana, kuten on muidenkin näyttelyiden kyseessä ollen tapana ollut.

 

Tuossapa tuo. Tervetuloa.

Su 9.9.2018 14.24 Olen kaiken tavoin vältellä joutumista liikaa tai ollenkaan näkyville vääristä syistä eli haluan, että tulos ja tehty taide tulee loppupeleissä ratkaisemaan, ei se mitä tai kuka minä olen. Imagoni on kovin negatiivinen, mutta paskat minä siitä, vaan yritän olla ajattelematta, mitä muut minusta ajattelevat ja sitäkin mitä mieltä minäkin kenestäkin olen... Yritän vielä kehittää tekemisen tasoa eteenpäin, ja katsastaa ensi tilassa, mitä väreillä syntyy.

Samaa kehittämistä omaan tekemiseen tarvitaan muussakin toiminnassa ja työssä, mitä tahansa se onkin. Valmiit muualta tulleet toimintamallit ilman halua parantaa, on tuhon alkua.

Paikalleen jämähtämiseen ei ole varaa. Ihmiset kyllästyvät ennen kuin on selvinnyt edes se, mistä siihen mennessä on kysymys. Toiminta ilman ajatusta on painajainen... tuo oli lainaus, en tiedä mistä. Samoin on ajatus ilman tarvetta hyödyntää sitä toiminnan ja teon kautta.

Teen oman osani sovituista velvotteista muualla, sitten oman osani ilman velvotteita vapaaehtoisesti, ja siirrän kaiken energiani taiteeseen, kun yrittäjyyteen ei lopulta realistisia mahdollisuuksia, niin ettei konkurssi olisi varojen puutteessa jatkuvasti uhkana...

Suurin syy siihen miksi yrityksistä merkittävä osa kaatuu ensimmäisen vuoden kahden kuluessa on riittämätön alkupääoman puute. Siksi minusta ei tule yrittäjää, ja keskityn viemään energiaa taiteen puolelle.

Työelämässä minua ei tarvita. Minua ei yleensäkään kuunnella, niin mihin minua tarvittaisiin. Rutiineja varten. Minä tarvitsen haastetta. Tai niin paljon rutiinia, ettei ehdi kyllästyä. Minä en mielelläni pysähdy. Toki tulee aika, kun selkä on paskana. Sitten on pakko pysähtyä.

...ja kun inspiraatio katoaa ja käsi tulee epävarmaksi, mitä jää jäljelle. Tyhjyys, joka on täytettävä. Sen tyhjyyden täyttäminen on ennen tapahtunut epäterveillä keinoilla. Siksipä toivon, että pystyn tulevaisuudessa olemaan taiteessa kiinni täysipäiväisesti.

Lisäilen jotain kuvaa taas lähiaikoina. Nyt jatkan piirtämistä, kun maalaamiseen ei aikaa tänään ainakaan.

Ti 4.9.2018 21.13 Yritetty olla tekemisen äärellä viime päivinä. Sunnuntaina oli paremmin aikaa, ja pystyi jollain tapaa keskittymään olennaiseen, muutoin taso ollut vain perushyvää. Se, ettei mitään mainittavia harppauksia eteenpäin ole tullut viime viikkoina johtuu, ei niinkään siitä, että olisin jämähtänyt paikoilleni, vaan kaikesta epäolennaisesta, joka pakottaa ajatuksia väärään suuntaan. Ajan puute ja heikko, olematon, taloustilanne ovat kiusana, ja alankin ehkä etsiskellä taas palkkatyötä tuon nykyisen yhdeksän euron sijaan...

Sellaisen löydettyäni katsastan mahdollisuutta perustaa työn ohessa yritystä, koskapa ainakin nuo palkkatuetut työt ovat rajatun kestoisia.

Jos yritystä ei palkkatuetun työn aikana kunnollisella pääomalla ole mahdollista  perustaa, niin mahdollisen työn jälkeen palataan lorvimaan ansiosidonnaisella, ja tehdään työkkäriltä puolisalaa pitkää päivää taiteen parissa, jolla kuitenkin tarkoitus joskus elää loppupeleissä, mahdollisesti osin tehden graafista suunnittelua, jonka uskon sopivilla ohjelmilla onnistuvan täysin virheettömästi.

Ju. Tiedän, että yrittäminen vaatii väliin pitkää päivää, jotta saa ostettua itselleen vapaa-aikaa, mutta minä en ole ahneuksissani miettimässä sellaisen perustamista suurien voittojen takia, vaan tullakseni kunnolla toimeen ja rahoittaakseni taiteellisia, osin mahdollisesti kaupallisiakin, projekteja.

Kaupallisuuteen olen muutenkin siirtymässä osin, ihan vain testatakseni ja harjoitellakseni, jota kaikki käden harjoittaminen käytännössä on, osin pakotetusti. Olen valmis hiljalleen tekemään pieniä kompromisseja eteenpäin päästäkseni taiteellisella polullani, joka varsin mutkainen on ollut.

Edellä mainittuun viitaten olen mahdollisesti tietyin varauksin valmis harkitsemaan tilaustöiden vastaanottamistakin, vaikka Kela veisikin ne rahat vähennyksenä muusta.

Olen myös työkkärille jättänyt yhteydenottopyyntöä selvittääkseni, missä määrin ja millä ehdoilla työkokeilun aikana on vapaa-ajalla mahdollista tehdä palkkiota vastaan muille töitä, vaikka ihan vain aiesopimuksia saadakseen, jotta ehkä olisi pankille  esittää jotain mahdollisen tulevan työsopimusehtoisen palkan lisäksi.

Miksikö ei ole järkevää aloittaa toiminimellä mitään? Tuo ei ollut retorinen kysymys, koska aion vastata. Siksi, että huonosti, jos käy, niin velkojat voivat ottaa velkojen panttina koko henkilökohtaisen omaisuuden, jolla ei vielä ole kunnolla edes odotusarvoa.

Tulevaisuudessa taidekokoelmani arvo voi olla mitä tahansa nollasta yli puolen miljoonan, ja voi olla että, jos huonosti käy, sitä tunnearvoakin sillä on vain minulle. Olkoonkin, että arvo olisi kahdenkymmenen vuoden päästä nolla, niin en edes sataatuhatta vastaan kaikesta olisi valmis luopumaan lähivuosina.

Kyse on kuitenkin elämäntyöstä, olkoonkin, ettei se historiaan millään tavoin jäisi, ja näin ollen olisin tuhlannut puolet elämästäni saamatta mitään muuta julkista merkintää tai hyväksyntää kuin mitä olen itse tänne väsyksissä kirjoittanut. Öitä

Sen verran vielä, että käykää ihmeessä Amos Rexissä katsomassa japanilaisen ryhmän lupaavalta vaikuttava näyttely vai pitäisikö sanoa spektaakkeli, paha sanoa kun en itse ole sinne vielä ehtinyt. Samoin kannattaa käydä katsastamassa David Hockney Taidehallissa, jonne sinnekään en ole vielä päässyt.

Kummatkin näyttelyt ajattelin katsastaa vähintään kahdesti, jahka sopiva aukko aikatauluissa on. Nyt uudelleen öitä.

Su 26.8.2018 22.36 Nyt oli hyvinkin pitkälti peräti viikko väliä piirtämisessä, ja se jollain tapaa näkyi heti tuloksissa, niin että vaikka jälki periaatteesa oli hyvää, niin lopputulos jäi kaikkien piirustusten osalta suht keskinkertaiseksi, jos nyt ei huonoakaan ollut - sellaiseksi, jossain määrin merkityksettömäksi.

Katsotaan nyt, josko tässä ensi viikolla olisi aikaa paneutua paremmin ja tiiviimmin muutamana iltana, tai edes parina jo ennen viikonloppuakin piirtämisen saloihin, ja ehkä sitten jo jonain lauantaina tarttua pensseliin, ja katsoa, minkälaista yllätystä konkreettinen maalauspuuha tuo mukanaan.

Viikko sitten lisäilin samantasoisesta sessiosta jokusen kuvan tänne, mutta nyt en taida, vaan pikemminkin alan poistella joitain muita kuvia, jossa ei näy mitään omaperäisyyden siementäkään, siis itselleni uuden uniikkiuden, koskapa omanlaisiaanhan nuo kaikesta huolimatta ovat, hyvässä ja pahassa..., mutta nyt mielummin positiivisten tulosten jäljille jatkossa. Jos se vaatii enemmän harkintaa, niin sitä sitten harjoitetaan, ehkä....

Mahdollisesti jotain osin selkeämmin surrealistista ehkä tulevaisuudessa. Vaikka tuo voimallisemmin ilmaisullinen tyyli on ehkä minulle enemmän omiaan, niin väliin ehkä jotain hieman pikkutarkempaa kosketukseen viivan sijaan perustuvaa vaihteeksi... Ehkä lyijykynät esille pitkästä aikaa... No. Enpä tiedä...

Kuukauden kävijäennätykset menossa taas rikki. Varmaankin taas ne ulkomaiden elävät asialla, mutta kiitos siitä huolimatta kaikille, jotka täällä meikäläisen höpötyksiä käytte lukemassa ja kuvia katsastamassa.

Pe 24.8.2018 1.35 Lisätään nyt kerrankin pari ehdotonta suositusta eli perinteisempää taidetta tarjolla Taidehallissa parhaillaan, ja esillä on David Hockney'lta ilmeisestikin maalauksia..., mutta olipa häneltä esillä mitä tahansa, niin se on jossain määrin kiinnostavaa..., haluaisin itse nähdä jotain niitä perspektiiviltään ja väreiltään  näyttäviä maisemia, mutta en tiedä, mitä siellä on...

...ja  toinen syksyn pakollinen on Amos Rexin avajaisnäyttely, joka lupailee nykyaikaista osallistavaa kokemusta, ainakin kuvien perusteella, joista saa käsitystä jopa spektaakkelimaisuudesta..., ja uskoisin tämän vetävän taannoisen Ya-Yoi Kusaman HAM-näyttelyn tapaan paljon eri-ikäistä väkeä..., sana tullee kiertämään sitten aikanaan..., paha sanoa, kun meikäläisen kaveripiirissä hyvin vähän edes tasokkaiden näyttelyiden katsastajia..., vaikka jokunen ehkä harrastaa avajaisissa viininmaisteluilla käymistä, niin harvempi lähtee nykytaiteen äärelle ihan vain taide-elämysten takia..., no. Se, kun ei viihdettä ole..., mutta uskoisin näiden näyttelyiden saavuttavan jonkinasteista kiinnostusta harvemminkin museoissa  piipahtavien mielessä, ...näissä näyttelyissä esillä olevat teokset kun eivät liene samalla tavoin luotaantyöntäviä ja vieraannuttavia kuin monet abstraktit taideteokset esimerkiksi joillekin ovat, vaan näillä on myös oma viihdearvonsa, vaikkakin taiteesta kyse on...

Tuossa oli ennakkoarviota, ennenkuin kirjoittaja on nänhyt vielä yhtään mitään...

Pe 24.8.2018 0.34 Alla Taidekirja(ko) - kirja taiteen tekemisen jäljillä olemisesta - kirjan sisällöstä pari, no muutama kuva. Voisin periaatteessa käydä pudottamassa hinnan muutamaan euroon, kun tuloilla ei niin väliä, koska niitä ei koskaan riittävästi eli ovat nollilla, ja menojen kautta miinuksella - ainakin taiteesta tulevat rahat, ja pahasti, joten etsikää ilmaiset huvinne muualta...

Minun pitää syödä siinä missä muidenkin, ja sen yhdeksän euron perässä juokseminen on pois taiteesta, mikä minua erittäin suuresti surettaa, osin jopa vituttaakin väliin, mutta toisaalta tuo yhdeksän euron tavoittelu tuo minulle ammattitaidon, jonka kautta voisin edetä ammatillisella uralla. Niin ju, aivan kirjanpitäjänä. Ura tosin on liikaa sanottu, luvattu.

Niin. Ju. Aloitin työkokeilun. Toki nyt on vapaus sen muutaman päivittäisen työtunnin lisäksi tehdä taidetta ja muuta, miten paljon lystää ilman, että työkkäri tulee kysymään, kuinka paljon tunteja mihinkin hommaan olen käyttänyt. Ja tuo on siis, ns taivahan tosi, sillä tuolta arkiston puolelta löydätte kirjoitusta siitä, miten meikäläisen työnhaku meni poikki, mutta selvitettyäni pariin otteeseen työllistäneeni itseäni 0 tuntia, pääsin takaisin työttömäksi työnhakijaksi, ja oikeutetuksi työmarkkinatukeen, jonka suuruuden voitte tarkistella ihan mistä vain, siis lopultakin jos tarkistatte, niin huomaatte, ettei ole aihetta puhua suuruudesta, vaan pienuudesta. 

Ihan niin kuin kalastajille sintit ovat koolla pilattuja, siis pienellä koolla, niin ne ovat tämän maan tuetkin, jotka eivät mahdollista nousemista taloudellisesta ahdinkosta, vaan pakottavat ihmisen usein epätoivoisiin tekoihin, joista ne kuuluisat pikavipit vaikka esimerkkinä. Jollekin ihmiselle normaalikorkoinen laina voisi olla mahdollisuus, mutta saadakseen sellaisen ilman takuita pitäisi olla säännöllisiä tuloja ja luottotiedot kunnossa...

Hups. Ju. Nyt lipsahti nämä jutut taas väärälle osastolle. Olisivat joutaneet roskikseen tuonne Negatiivi-Peralle, mutta taisin kaivaa ne jostain kasasta vahingossa tänne. No. En. Koska en luonnostele mitään tänne. "Kirjaan" kyllä sitten joskus, jos sellaisia vielä aikaa kirjoitella. Noni. Nyt palattiin melkein asiaan, ja asian äärellä ollessa on hyvä lopetella. Öitä

 

 

Ma 13.8.2018 23.03 Tekemisen meininki ollut hyvällä tasolla, siis silloin kun on ollut aikaa olla tekemisen äärellä. Viiva alkaa olla aika lailla sitä, mitä pitääkin, eli loputkin rajoitteet ovat poistumassa piirtämisessä.

Vielä jäljellä olevat virheet saadaan karsittua hankkimalla piirustusalusta ja mahdollisesti piirustuspöytä, jos graafisia juttuja enempi alkaa tekemään..., jos on ideaa nykyaikana vääntää käsin, kun tietokoneella mahdollisuudet ovat paremmat, ja kaikki on helpommin ja varmemmin, nopeamminkin,  toteutettavissa.

...mutta toisaalta en usko, että tarvitsen useinkaan  tulevissa töissäni näinkään hyvää kättä, miksi tämä on kehittynyt nopeasti,koska luulen, että se lyhyempi ja röpelöisempi viiva pisteineen ja muineen on enempi minun juttuni, ja voi olla että muutenkin hiljalleen siirryn maalailemaan, kun ei piirustukset kaupaksi käy...

Julkaistu Youtubessa näyttönä parantuneesta taidosta ja osaamisesta joitakin videoita...,  mutta tokikaan ne eivät viihteestä käy, vaan ovat tylsiä dokumentaarisia pätkiä tästä ajasta, siis tämän hetken piirustamisesta ja sen tasosta... Taitoa voinee tuskin hiljalleen kukaan enää kiistää, mutta toki lopputulokset eli piirustukset ja niiden taiteellisuus sun muu ovat katsojan silmässä, ja siten merkityksentä sontaa tai sitten jonkun mielestä jotain mielenkiintoisempaa, ehkä koristeellista sisustustaidetta tai ihan mitä tahansa.

Kun otetaan paperi eteen ja kynä käteen, eikä harkita mitään ennen ensimmäisen viivan tekemistä, niin siitä on tarkoitukselliset merkitykset kaukana. Työn edetessä tapahtuvat hetkelliset pysähtymiset eivät nekään tarkoita miettimistä, vaan odotusta mihin käsi hakeutuu, ja mitä se alkaa tehdä. Markkerilla myös haetaan oikeita piirustuskulmia, jotta jälki on sopivaa tarkoitukseen... siinäkään ei ole kyse miettimisestä, vaan kaikki tapahtuu hyvin suunnittelemattomasti eli automatistisesti, jonka seurauksena piirustus syntyy lähes itsestään vuosien kokemuksen loppusummana. Nopeus tai hitaus on juuri sellaista, miksi se milloinkin muodostuu.

Automatismi on tavallaan surrealismia, ja niin ovat toisinaan konkreettisemmin kuvanikin, mutta varsinaisesti en unimaailmassa liiku, vaan alitajunnan muilla osa-alueilla, en unen tai liioin todellisuuden puolella, vaan siellä jossain...

Tämä "kyky" saattaa kadota milloin tahansa, joten hyödynnän sitä niin pitkään kuin voin. Sitten, kun ei pysty tyhjästä luomaan, niin käytetään kertyneitä ideoita ja niitä töitä, jotka tyhjään paperiin ovat ilmestyneet, mutta realistiseen kuvaan en siirtyne koskaan..., paitsi satunnaisesti harjoitellessa. Bb. 

Tässä pari esimerkkiä viime päiviltä. Kameran (känny)  optiikka vääristää paikoin kohtuuttoman paljon...


©2018 TAIDEBLOGIKO - ajatuksia taiteesta(ni) | layout2 - suntuubi.com