FINNISH SELF TAUGHT CONTEMPORARY MODERN AMA TE ARTE ARTIST. PAINTINGS DRAWINGS PHOTOGRAPHS SOUNDTRACKS. IN PURSUIT OF THE PERFECT LINES AND BRUSH STROKES. ART FROM 1992 TILL FUTURE!!! Expressionism.
Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

 

ke 15.5.2019, 8.21 Viime vuonna annoin yhdelle kuvalle nimeksi Brain Damage Silloin en arvannut, miten kohdalleen se, osuukaan. Toki tulevaisuus oli tekemättä, mutte se kertoo siitä, että tunsin jo ennen olevani erilainen. Ei minusta tämän normaalimpaa enää tulekaan. Oleb mitä olen, kunhan sinut itteni kanssa. Fysioterapiaryhmästä taukoa, joten pitää yrittää itse tehdä enemmän treeniä, jotta yhteydet joskus palaa. Taloustilanne on mitä on. Kustannusten leikkuulla on rajansa ja tuloja ei kasvateta. Päätetty, ettei San Diegoon lähdetä ja New York vaatisi rahaa sekin jo passin saamiseen. Tingitään alkuun taidepuolen kuluista, ja tehdään tästä enempi harrastus, kun tasokin ob mitä on, eikä hommaan tule tukea, rahallista tai muutakaan. Tyydytään omaan osaan. Mutta mennään kuuluisasti ETEENPÄIN. pe 10.5.2019 7.40 En ole saanut katsottua, minne uudet sivut edes tulevat, saati aloitettua tekemistä. Käsi toimii pääosin paremmin jo, mutta vie aikaa ennen kuin paremmin tekemisessä voi olla kiinni. Taidetta aletaan ajan puitteissa kuitenkin enempi tekemään, vaikkei vielä hyvään tasoon pysty. San Diegon näyttelyyn olen selvittänyt tieni, jos rahavarat yllättäen kasvavat. Päätähtäimeksi laitettu kuitenkin New York 2020, kun tämä kevät jäi väliin. Rahasta kaikki kiinni, senkin jälkeen kun olet niin hyvä, että kelpaat, mutta pitää ajatella laskupinoa ja jääkaapin sisältöä myös. Kauppa käy erittäin huonosti, ja sillä ei rahoiteta mitään. Vanhoja töitä viedään eteenpäin, kunnes kunnollista uutta syntyy. Neuropsykologiset testit menivät huonosti. Se meni väsymyksestä johtuneen huonon vireen piikkiin. Toiminnallista ajattelua se onneksi mittaa. Älykkyystestit jätän suosiolla muille. Toki nyt huomasi väsymyksestä huolimatta, ettei kaikki kunnossa ole. Eteenpäin silti mennään. .

To 2.5.2019 2.57 Artavitasta tuli taas finaalipaikka, mutta se ei ole mitään syötävää. Oli tarkoitus muutta a taidetta yleisöystävällisempään suuntaan, mutta saattui tulemaan 15.12. ja tapaturma. Tehdään se myöhemmin, jos tämä vielä lentoon lähtee.

Sivut täällä loppuvat. Uusi sivusto ilmoitetaan täällä linkkeineen. Jos aikaa ja malttia tehdä kokonaan uusi jollekin alustalle.

Pe 26.4.2019 12.31 Lisätty linkki, Circle, Spotlight 13 ja Circlen profiili.

21.4.2019 18.08 Vaikea päivä. Ei vaan saa otetta mihinkään. Arki periaatteessa sujuu, mutta arki ei riitä. Siitä ei saa  otetta. Ei saa tehtyä a s ioita,joihin pystyy. Masennusta juu. Terve merkki. Masentua nyt. Se on merkki, että aivot toimivat jota kuinkin normaalisti. Henkisesti ja fyysisesti romuna juu.

Ju. Ei nyt jaksa, mutta pienet unet helpottaa, jahka saa nukuttua.

la 20.4.2019 22.13 Kirjoittamisessa kirjaa varten on tärkeää myös olla johdonmukainen, tyylillisesti ja muuten. Materiaalini päivitykseen on tehty eri aikoina, eikä ilman muokkausta täyttäisi tätä kriteeriä. katsotaan nyt.

La 20.4.2019-21.20-Ju. En tehnyt terveenäkään juuri asioita, joiden onnistuminen oli itsestään selvyys, vaan työskentelin mielummin abstraktien asioiden, kuten taiteen parissa. Ei siinä ole muutosta tapahtunut. Sama halu on yhä. Miksi tehdä asioita, joissa lopputulos on täsmälleen etukäteen nähtävissä ilman yllätyksiä.

La 20.4.2019-20.09 Netti toiminut kohta viikon siskon miehen suosiollisella avustuksella ja ehjillä, lyhyemmillä piuhoilla. Netille ei nyt vain muuta käyttöä kuin musiikin kuuntelu, 24/7. Pelikonetta ei laitettu kuntoon ja muu vaatiikin melkein rahaa, jota ei ole.

Pe 19.4.2019 23.58 Tuo Circlen Spotlight 13 ilmestynee vähän myöhässä, näilä näkymin 22.4. Siinä siis ehkä jotain minulta.

Pe 19.4.2019-18.40 Hyvää uutta taidetta ei tule aikoihin, joten voisin yhtä hyvin olla hiljaa. Ei minusta kirjailijaa  tule, joten voisin kirjoittamisen lopettaa täälläkin. Kirjailijuus vaatii laskelmointia ja harkintaa, joihin minusta ei taida olla.

 

 

En tiedä. Ju. Aloitanko kirjan päivittämistä ollenkaan. Ei sellaiselle tilausta ole. Ja nyt pitää jo oikeasti alkaa ajatella jääkaapin sisältöä.

To 18.4.2019-15.52 Lisätty linkki Circlen profiiliini, jonka tekstiosa siellä vanhaa.

Kerrotaan, miten kisat meni, myöhemmin. Osallistutaan mahdollisuuksien (raha) mukaan jatkossakin. Kun ei hyvällä tasolla pysty tai kykene, niin harjoitetaan kättä, kunnes pystyy, jos siis enää tulee pystymään. Ei minulla paljon muuta ole, kuin taide. Ja ehkä jäin henkiin siksi, että asiat sen parissa kesken. 

Arki sujuu, ei normaalisti, mutta hyvin. Kotiapu ei juuri mitään hoidollista voi tarjota kuin verenpainemittaukset. No. Se on hyvin miehelle, jollle on olemassa mittojen mukaan tehty pyoratuoli, joka jäi sairaalaan. Tämäkin osaltaan kertoo toipumisen nopeudesta. Ja minähän olen laiska ihminen, työtä vieroksuva.

Tukekaa elävää taiteilijaa. Ostakaa. Ju. Meinasi henki lähteä ja arvoni nousta. Mutta minä aion nostaa arvoani vielä eläessäni, jos siis päiviä vielä riittää taiteen tekemisen saamiseen hyvälle tasolle. Parhaiden joukkoon.

Ti 16.4.2019 5.23 Circlen jasenyys uusittu huonosta rahatilanteesta huolimatta. Circlesta profiili katosi jo viime vuonna, mutta sen jalkeen on ollut ainakin yks hyva kisa markkereilla, silla paljon muuta uuttahan ei tullut.

Katsotaan hetki, silla rahaa ei hirveasti voi laittaa menemaan - ainakaan, kun uutta tasokasta ei synny viela, mahdollisesti kuukausiin, jos koskaan, se voi olla,, ettei entiselleen toivuta koskaan,  Haluanko mina toisaalta se entinen ollakaan,  Eteenpain. Pyrkimyksena kuitenkin. Siksi tarkoituksena paasta- nopeasti taas laadun jaljille. Tekemisen aareen. Kuntoutusryhma alkaa vasta 2 viikon kuluttua, eika senkaan kautta ihmeita odotella. Edelleen mennaan vasemmalla, ainakin nama tahan.

Eilen oli hinku ottaa juomaa. En kuitenkaan ottanut, joten 4 kk jo ilman. Ei alkoholismi maarittele tekemisiani. Tai tekematta jattamattämisiani. Viime vuosi kertoo sen. Mutta hengen se voisi vieda nyt, joten olkoon toistaiseksi.

Eilen olisi ollut ryhma paihdeklinikakalla, muttei muistanut. Milloin olen lie viimeksi. Kyse ei niinkaan siita, mita muut voivat antaa minulle, vaan siita, ettei minusta taida olla apua muille. Edelleen asennevammainen tapaus.

Tammi-helmikuussa, kun olin pois taalta taalla kohtuullisen hyvin kavijoita. Ehka jaan viettamaan sairaslomaa. Huomenna laakari. Ehka kuntoutustuelle sairasloman jatkoksi, ettei joudu aktiivimallin leikkuriin, silla fyysiseen tyohon en pysty ja muuhun en kai kelpaa.

Ma 15.4.2019 23.04 Piirtelya tanaan. Parantamisen varaa jai jopa kuntoon nahden. Ensi kerralla sitten parempaa. Kuukausia mennee ennen kuin hyvaa.

Tama palsta on muuttunut sairaskertomkseksi. Auts.

Su 14.4.2019 23.05 Kirjoitin seuraavan Faceen, ni kai sen voi tannekin: Mielestani laskelmointi ei kuulu taiteeseen, suunnitelmallisuus kylla. Laskelmointi vie vaarien asioiden aarelle, kuten rahan tavoitteluun ja yleison miellyttamisen aarelle. Taidetta ei tehda tykkaysten takia. Se on viihdetta. Suuri menestys isoine myynteineen on lopun alkua. Tarkoitan, etta kun sinusta tulee miljonaari, alat elaa kuin miljonaari.

En toisaalta usko nalkataiteilijuuteenkaan.

La 13.4.2019 17.42 Laitetaan kuvaa kahden viikon takaa.

Ju. Ei se aivan kamalaa tilanne huomioiden. Pari kuukautta sitten ei kyna pysynyt kadessa puumerkin tekoon asiakirjoihin.

 

Pe 12.4.2019-18.16 Tuo Circlen Spotlight 13, jossa tiettavasti jotain meikal ta ilmestynee 19.4. 

Tokikaan tyoni siella eivat nayttavia, vertailuss a muihinkaan kun varit puuttuvat, mutta oman linjan sailyttaminen on kisoissa ja muissakin tarkeaa.

To 11.4.2019  Lahdetaan katsastamaan entista tyopaikkaa (tyokokeilu) ihan ajan kuluksi tanaan. Taide on lasna. Enempi taas, kun erilaiset hakemukset tehty. Seuraava isompi urakka on veroilmoituksen teko, lahinna kulupuolen laskeminen. Sitten voi heittaytya vaikka taiteen pariin kun aikaa on. Sairaslomalla ollaan. Toki kunto on rajallinen vaikka toipumista on tapahtunut.

Ke 10.4.2019 1.34,  ,,Osallistuttu vaihteeksi yhteen kisaan (Artavita)., Lahetetettiin rohkeasti taas markkereita. Katsotaan nyt. Laatua on, mutta lopputulos ei ole nayttava. Tunteella tehty. Kylla.

 

,,Ma 8.4.2019 Kuvani tulee Circle Foundation for Arts'in julkaisuun 13, joka ilmestynee huhtikuun lopussa. Se tulee olemaan digitaalisesti katsottavissa Circlen sivuilta (linkki).

En muista, mita siella on esilla, mutta alkuperaiset tyot tulevat olemaan myynnissa.

Su-7.4.2019-17.48-Tokikaan en nuorru enaa, ja vaikka uskon hyvaa taidetta luovani viela tulevaisuudesa, niin nyt ei ole omassa historiassa merkittavan taiteen aika.

Viime vuonna ja jo aiemmin on kuitenkin saatu kelpo jalkea aikaan. Yritetaan edistaa niiden asiaa ja kun hetki on sopiva yritetaan niita loppuelaman merkkiteoksia.

Muutaman piirustuskerran jalkeen siihen voisi arvella kuluvan ei niin loputtoman kauan, kun voi jo yrittaa parempaa.

Nayttelytoiminta  varojen puitteissa on myos mahdollista. Kansainvalinen promootio myos varojen puitteissa tulee kyseeseen. Tasta esimerkkna jo maksetut kaksi sivua Circlen julkaisussa, joihin ei varaa olisi ollut.

Su 7.4.2019 11.02 Poistettu linkeista Hanke yksityisnayttelyn rahoittamiseksi. Mitapa mina muilta rahaa kinuamaan oman agendan eteenpain viemiseen. Hanke oli myos vanhentunut. Ja epaonnistunut.

Jarjestellaan nayttelya sitten, kun rahaa on.

Taidetta myydaan kuitenkin edelleen.

su 7.4 2019 2.31 Viime kuussa vähiten kävijöitä vuoteen. Pitäisi hiljaa olla. Karkoitan vaan kaikki pois. 

La 6.4.2019-0.03-Sairaalassa,oltuani hilkulla kuolla, en kuitenkaan kuolemaa  ajatellut kuin ihan lopussa, jolloin ajattelin vievani itse loppuun sen, mika jai leikkaispoydalla kesken, jahka kotiin paasen.

Monella tapaa joutaisi. Juu. Mutten aio lahtea ennen aikojani, vaikka kaikki pysahtyisi tahan, enka koskaan enaa saisi paikkaa New Yorkiin tai muuallekaan.

Voi olla, etta olisi aika siirtya viivasta, jota ei nyt pysty, vareihin, mutta turvaudun jatkossa ainakin jonkun aikaa markkereihin, olivatpa ne tyot miten tuomittuja tahansa etukateen. Vareilla saisi viivassa nyt olevia puutteita korjattua ja viivan jatettya kokonaankin pois.

Yha tama vasemmalla. Kirjoitus siis. Kun oikea on, mita on motoriikkoineen.

Kuntoutus? Olen varannut ajan fysioterapiaryhman kartoitukseen. Eli esikayntiin. Muusta ei tietoa. Arki. Se on parasta kuntoutusta. Elama, jonka ainakin hetkeksi viela sain. En takaisin, mutta kuitenkin. Siteeraus "Elama on."

Pe 5.4.2019 20.28-En halua mainetta aivoverenvuodon lapikayneena taiteilijana, vaan taiteilijana. Kuitenkin teilla, muutamat seuraajani, on oikeus tietaa, mita tapahtuu ja miksi uutta ei tule, vaikken julkinen henkilo olekaan. Taiteenikaan ei erityisen julkista ole, mutta parhaani mukaan sita esittelen joillain kanavilla.

Ke 3.4.2019 18.04 En ollut kiinnostunut 24/7 sängyssä makoilusta,eli tarjotusta kuntoutuspaikasta, niin papereissa lukee "Kieltätynyt kuntoutuksesta." Himassakin voi makoilla. Ja sitä tehdään.

Toki tiedetään, ettei tästä omin avuin selvitä. Kuntoutukseen pääsy voi olla kiinni myös toistaiseksi maksamattomista sairaalalaskuista. Sovitaan asiaa, kun jaksetaan. Rahaa ei juuri ole nyt.

Sairaalassa ollessa join muutaman maksullisen kahvin. Juuri muuta rahaa en käyttänyt 3 kuukauteen. Pois tultua pankissa. Rahaa,140 €. Luulin laittaneeni säästöön toista tuhatta. Sairaalalaskuista huolimatta.

 

Ilmoittauduttu Kupkan opastetulle kierrokselle. Sen verran hyvä hän oli, että ansaisee toisen käynnin minultakin.

Ti 2.4.2019 17.48 Tänään pistäydyin katsastamassa hienoa Kupkaa Ateneumissa. Se otti siinä määrin voimille, ettei tänään muuta. Kävely oli ongelmaista.

su 31.3.2019 20.24 Piirsin vielä muutaman mitään jippoja käyttämättä. Nyt ainakin huomiseen taukoa. Jos en vähennyksiä verojen korjaukseen laske huomenna ja ylihuomenna, niin piirrellään. - - - - - - - - - - - - - - - - - -------+

su 31.3.2019 18.30 Piirtelyä. Noin 10 kpl toistaiseksi. Paras into karisi, kun näki heti alkuun, ettei omalla tasolla merkittäviä töitä ole tulossa. Toki sen tiesi jo etukäteen, mutta todellisuus aina vähän syö miestä. Saatan jatkaa vielä. --------..

su 31.3.2019 14.25 Elämä alkaa normalisoitua? Tässä mennyt viikko, jonka aikana on ehtinyt vessaan. Pari läheltä piti tilannetta on ollut, mutta kusemisen viimeisiä tippoja lukuun ottamatta housut ovat olleet turvassa. Myös kusihätä tulee yllättäen, yllättävämmin ainakin kuin ennen. Aivoverenvuoto joulukuussa, sairaalan yllytyksestä housuun laskettelusta tuli vähän tapa ja ikääkin alkaa olla, niin ettei enää kauaa pidätellä. Ju. Pitää näistäkin asioista puhua ilman leikin laskua, mutta kun ei puhuta, niin nyt puhuin vähän kirjoittamalla tuohon. - - - - - Aivoverenvuotoon kuulemma, googlen mukaan, kuolee ensimmäisen vuoden aikana 50 % ihmisistä. Toki he yleensä meikää vanhempia, mutta pitäisikö testamentti tekaista vai onko mulla mitään arvokasta? Taulut, piirustukset noin 3000 kpl. Ei oikein muuta. ----

su 31.3.2019 13.03 Suomalaisessa viimeinen bonusten käyttöpäivä, joten ostin pari lehtiötä ja markkereita, vaikka kumpiakin ennestään on runsaasti luottaen, että niitä tulee menemään eli, että on jo kuntoutunut tai kuntoutuu siinä määrin, että ruvetaan yrittämään (kuuluisasti) eteenpäin. Tuli hommasta sitten mitä tahansa. Ehkä aloitan jo tänään. Muuten ju, yhtään markkerpiirustusta ei ole myyty. Öljyt ovat kyllä kaupaksi käyneet. Värejä. Sitä ihmiset enempi haluavat kuin viivoja. Joskus sitten, väriä, Ei vielä. Tulen taas joskus näyttämään tulosta, oli se miten huonoa tahansa. Ja kuvien kera. Se vaatii jo jotain muuta (kuvat) kuin mobiilia. Wifin. ____________________________________

_ la 30.3.2019 21.56 Olen pysynyt poissa täältä, koska nettiongelmia, eikä oikein asiaakaan. Taidetta ei vielä ole tehty. Ongelmia motoriikan lisäksi sairaalavuoteella menetetyissä lihaksissa. Tämä päivitys jää lyhyeksi, koska tulee kännystä. Ja minä en tykkää mininäppiksistä. Asiaa tulee ehkä myöhemmin taiteen puolelta myös enempi kerrottavaksi, vaikka en ensimmäisiltä taiteen teon yrityksiltä paljon odotakaan. Taide on kuitenkin läsnä, jos ei muuten, niin taidekirjojen muodossa. Ja toki niitä meikäläisellä on, vaikka kirjastoonkin tuli velkaa sairaalan ja siellä olon takia. Myös maksuissa (kirjojen ostot ym) on ollut ongelmaa nettiyhteyden puuttumisen takia. Kännyllä en voi tunnistatua verkkopankissa, tabletilla kyllä. En halua liian monille laitteille kaikkea. Ehkä olen vanhanaikainen, mutta hoidan asiat mieluiten kotoa, jossa olen yleensä voinut luottaa yhteyksiin.

 

Ke 27.3.2019 10.11 Mitäkö? Harjoitukset jatkuvat. Tänään kävin aamusta hakemassa paketin, joka olisi postiluukusta mahtunut ja jota ei arvon takia olisi tarvinnut sitä kautta.

Alan pian piirtää, kun periaatteessa sen osaan. Toki käsi ei toimi, vaikka siinä ei vikaa. Vika on aivojen käskytyksissä ja sairaalavuoteella menetetyissä lihaksissa. Ju. Bodari en toki ollut ennenkään, vaikka ajoittain painoja nostelinkin. Kunto oli kohtuullinen, jota tukevat sairaalan mittaukset. Arvot.

Olen istahtanut muutamaan kertaan lattialle ja laittanut kaapelit kuntoon. Yrittäkääpä itse nousta ilman käsiä ylös. Toki käsissä vielä vähän voimaa on ja pääsin ylös sohvan reunalta.

Viime kuussa, jolloin ei juuri päivityksiä, kävijöitä oli erityisen runsaasti. Kiitos. Ehkä pysyttelen taas poissa.

Ke 27.3.2019 Sairaalassa ollessani uhkasin sairaalaa Facessa oikeusjutulla. Nyt syy on eri, mutta perusteita ehkä olisi enemmän jopa.

Mitä ilmeisemmin sairastin sairaalassa ollessani psykoosin, johon en asianmukaista hoitoa saanut. Ainakaan kohtuullisessaa ajassa. (Psykoosinestolääkitystä ei tiettävästi alkuun ollut ja myöhemmin se oli riittämätön. Minulla on lääkelista, josta tämä mm ilmenee - potilaskertomus. Ilmiselvä hoitovirhe, joka perusteena riittävä). Mitä oikeusjutulla onnistuessaankaan voittaa suomalaisilla korvauskäytännöillä, vaikka luulen, että tiedän missä virheet tehtiin?

En toki joutunut sairaalaan mielenterveysongelmien takia. Ne vain ovat osa minua. 

Toki olen vittuuntunut palattuani persaukisuuteen. Mikään muu ei olekaan kuin ennen. Elämä on pääasiassa tehty, mutta nyt nostetaan uusia kortteja pakasta.

Ju. On minulla vakuutuskin, joka korvannee kallon murtuman, muttei siitä aiheutuneita vammoja. Korvaussumma ollee satasissa, jahka tarvittavat lääkärintodistukset saan. 

Parempi keskittyä olennaiseen ja jättää rikastumishaaveet amerikkalaisille.

Olennaista on taide, jopa minun taiteeni. Muu on toissijaista.

Oma taiteen tekeminen on toistaiseksi menetetty.

Mutta sitä tullaan harjoittamaam siitä huolimatta. Tai juuri siksi. 27.3.2019 huomio.

 

Ti 19.3.2019-18.28 Tarkoitus   aloittaa taas taiteen,, tekemisen yrittäminen lähipäivinä. Samoin aloitellaan veroilmoituksen teko pian. Se ei jääne yritykseksi. Pöntöllä piti käydä. Joten jatkui nyt loppuun. Nykyisin hätä tulee alle minuutissa, ja alle minuutin pitää ehtiä.

Miksikö taiteeseen liittymätöntä hölyn pölyä. Kun nyt ei käsin kirjoitella vihkoon. Koneella onnistuu, vaikka toki kestää.  Tabletilla, kun kone ja yhteydet tiltissä.

Uusi kone ostetaan tarvittaessa huonosta rahatilanteesta huolimatta.

 

Ti 19.3.2019 13.34-Toki mennaan aika paljon klassikoita kuunnellen ja katsastaen, mm Deep Purple, Pink Floyd jne.

Toki, kun netti ei toimi, niin hupi etsitaan, mista voidaan. Pitaisiko aakkoset laittaa paalle.

Ti 19.3.2019 1.24-Mitapa muuta. Circlen vuoden taiteilja-kisassa olen kaiketi mennyt finaaliin, jolla tuli paikka New Yorkissa. Valitettavasti sairaala vei tuon mahdollisuuden.

Katsotaan nyt, voiko vanhoilla toilla yrittaa jotain samanlaista. Uutta, kun ei ihan heti silla tasolla ainakaan.

Tuo tuli piIrustuksilla varikuvien joukossa, mista, hieman ylpea. Vain mina olen tarpeeksi kahjo edes yrittamaan moista markkereilla.

Mitaan flowta lienee turha odotella, ellei ala piirtaa. Kun se tulee, niin kirjoittaminenkin sujuu kuin itsestaan. Kun se tulee, rajoitteet, paitsi toimimaton kasi poistuvat. Joulukuun 13. rajoja ei ollut tulevaisuuden suhteen. 15. Paiva tilanne muuttui. Ja silla mennaan. Eteenpain.

Ma 18.3.2019-2.31-Herasin yhden maissa. Laitoin Townsendin Retinal Cirkuksen pyorimaan. Sen verta vauhdikasta menoa hiljemmallakin aanella, ettei heti kohta kai nukutakaan.

Eilen urheilin sen verran, etta kioskilta sikareita. Varaa ei olisi ollut. Lisaksi kavely oli vaikeaa. Ju. Oikea jalka sokona myos. Siihen on tukikin, joka nyt jai matkasta.

Aloitellaan piakkoin harjoitusta piirtamisessa. Ajattelin yksi paiva, etta ne maalaa, jotka ei osaa piirtaa, muttei se niin ole. Toki vareilla saa helposti kaikkea hienoa aikaiseksi, eika niin tarvitse valittaa viivasta.

Vareilla tunteiden ilmaisukin onnistunee hyvin. On yleismaailmallisia standardeja, joita tosin kaytan vain vahan.

Huomasin juuri, etta 200.000 mennyt rikki. Se tosin tekee vuotta kohti hieman vahemman. En mina suosiota kaipaa, taiteeni kylla, mutta en kuitenkaan lahde seuarailemaan muotioikkuja.

Su 17.3.2019 17.08-Olen joskus puhunut hulluuden merkityksesta taiteessa. Nyt, kun ei pysty taidetta tekemaan, niin se ei tunnu tavoittelemisen arvoiselta, hulluus siis. Siksipa tassa paikkareille.

Su 17.3.2019  9.23 Saatan kasitella taalla asioita, joita ei kehtaa esim liiallisen subjektiivisuuden takia kehtaa Facebookiin laittaa. 

Mita nyt? Ei ole mitaan mielessa,  mutta henkisesti kovilla tassa on oman kykenemattomyytensa kanssa. Enka tarkoita tuolla alapaan juttuja. Se ei kokenut kolhuja tapaturmassa,  eika paakopan vammojen seurauksesta. Mina en ollut kovin houkutteleva ennenkaan, nyt viela vahempi.

Mitapa muuta. Tietokone kaipailee palautusta. Palautuslevyt? Missa lie. Onko niita edes tuoreita? TaItaa olla yksi valine vahempi. Tervetuloa veroilmoituksen teko.

16.3.2019 13.50 Kuvien parissa. Ju. Aika rientaa, vaikkei niita hyvalla tasolla juuri pysty enaa, viela tekemaan. Paivitellaan tata sivustoa, ja tehdaan, mita voidaan muutakin nyt.

16.3.2019 12.10 Jokunen kuva. Ei galleriaan, vaan tanne.

 

 

 

Pe 15.3.2019 17.59 Eilen oli tapaturman kolmikuukautispaiva. Tallin rajuuden ja leikkauksen ilmeisen vaikeuden takia sairaalassa meni kolme kuukautta ja olen toipunut ilmeisen hyvin. Verrattuna mihin?

Henkisen puolen ongelmat olleet muille luultavasti ilmeisempia kuin itselleni. Eteenpain on eraita tunnussanojani. Ja noudatin ilmeisesti alkuun sita niin hyvin, etta sain kusipaisen maineen. Jota edesauttoi sairaalaan ja sen elamaan sopeutumattomuus, vaikkei suurempia valittamisen aiheita ollut, paitsi sankykeskeinen elama ja kuntoutuksen vahyys. Virikkeettomyys ja aktiviteettien puute. Prk ma tarvitse kuin tietokoneen, mutta olin ilman toimivaa puhelinta ja nettia 2 kk. Ehka osin omaa saamattomuuttani ja huonokuntoisuttani niin kavi. Henkilokunnan vahyys hetkellisesti vaikeavammaisten joukossa on valitettavaa. 

Pe 15.3.2019-15.12 Toki nyt perjantai, viidestoista, jonne siis nuo edellisetkin paivitykset.

Tanaan ostin sovittamatta, koska se pukeminen hankalaa, kahdet verryttelyhousut ihan sita puketumista helpottamaan. Syomassa myos. Ja ruokaostoksilla. Kavelya tuli naille askeleille riittavasti, mutta ei normi-ihmiselle juurikaan. Mina nyt normi-ihminen ennenkaan.

No. Nyt kayn ostamassa sita tilaa. Sitten ehka lisaan kuvaakin.

Koska tuo olen mina. Eraassa kisassa tama kuva  mainittiin erikseen, eika aiheetta. Ominta itteani se on. Ju. 

Tama myos. Taksi taiteeni muuttui viime vuonna. Tama on A3-kokoa ja on kehystettyna omalla seinalla.

Puhuin jotain, kuinka kavijamaarat lahti nousuun, mutta se tapahtuIkin ennen tapaturmaa. Jo. Marraskuussa. Ehka se on merkki taiteen parantumisesta ennen katkosta, ehka loppua.

 

Pe 14.3.2019 8.55 Kun elamalta lahtee pohja, johon rakentaa, mita tehda?. Eteenpain pyristellaan siita huolimatta. Periksiantamatta, mutta antaen itselleen oikeutta hermoromahdukseen ajoittain. En aio tyytya olemaan perusvammainen tai joksi meidat katseillakin mielletaan. Vaan painan harkapaisesti menemaan.

Sana lienee kiertanyt, etta hepulle tapahtunut jotain. Koskapa kavijamaarat nousseet joulukuussa. . Jollain tapaa hengissa olllaan. Taman valittaen totean taulujeni omistajille, joista suurin itse olen. Tervetuloa ostoksille.

Ajattelin laittaa tuohon jonkun kuvan, mutten laita, koska tuli ilmoitus, ettei levytila riita. Ostetaan lisaa, muttei nyt. Kylla mulla. Kuvia. Uutta. Ei viela...

(Ylla olevat siis perjantaina, mutta, asiavirheita en juuri taalla korjaa.)...

To 13.3.2019 2 0.17 Pukeutuminen ja muu vie kohtuuttomasti aikaa. Kaikki on ny vaikeaa. No. Kyl ma tan tiesin. Helppoa ei ole, eika tule. Piirtanyt en ole. Viela. Viimevuotisia kuvia lahetin Circlen Spotlight-julkaisuun, ja tama luonnollisesti maksoi, vaikka kutsuttuna olin siella.

Nyt ei asennetta oikein mihinkaan. Paitsi itsesaalin sekaisiin hermoromahduksiin, joista ensimmainen tuli jo sairaalassa. Mikaan ei ole kuin ennen. Se entinen mina kuoli sinne leikkauspoydalle. Nyt pitaa kaikki katsoa uusiksi. En tieda, mita tassa alkaa tehda. Kunnes taidetta taas pystyy. Kirjanpito onnistunee yha. Toki. Sekin, sen tekeminen vie aikaa. Kuten kaikki. Kun kasi toimii 30 % ehka.

To 21.2  2019 perjantains 14.12-. Iskin pääni rapuissa,seurauksella, että aivoleikkaukseen. Leikkauksen jälkeen teholla, josta Laaksoon, josta tämä tulee. Parisen kuukautta ilman puhelinta ja nettiä. Siskon likka hoitaa laskuja, mutta muuten asiat ovat niin ja  näin. Tänään vastasin työkkäripuheluun ja tilasin pankkin käyttäjätunnukset y m. Veroilmoitus pitäisi ensi viikolla.

keskiviikossa,vasta olin, vaikka torstaita eletään. Hah haha hahhaa haa.

Pe 14.12.2018 14.43 Eipä tässä hirveästi enää muuta elämää ole kuin taide, mutta taide onkin elämää suurempaa, ainakin omaa elämää suurempaa, jopa se oma taide.

To 13.12.2018 11.03 Juuri nyt ei pysty, ei kykene. Ahdistus ja masennus nostaa päätään, epäusko tekemisen ja oman taiteen tekemisen järkevyydestä, kannattavuudesta hieman kateissa.

Turhautuneisuutta ja motivaation puutetta, josta kyllä yli päästään, jahka tässä saa itsensä kuntoon. Lopultakaan ei voi tehdä loputtomasti itselleen, ilman että sillä on merkitystä kellekään muulle. Työn teon merkitys katoaa, ja sitä myötä motivaatio, ja halu etsiä uutta, kun ei ole ketään jonka kanssa jakaa niitä löydöksiään.

Masennus tai ahdistus on tässä vaiheessa kestettävissä, vaikka tilasta en pidäkään. Se, että näkee itsensä ja työnsä muuttuvan tarpeettomaksi ei tunnu hyvältä, mutta katsotaan nyt jos löytää uutta intoa aloittaa jotain, ehkä sellaista uutta ideaa, jonka uskoisi saavansa siinä määrin lahjakkaasti kehitettyä eteenpäin, että jaksaa taas ryhtyä toimeen.

Toimettomuus vain sopii huonosti kenellekään, eikä minullekaan, koska se ruokkii itseään ja vie vääränlaisten asioiden ja ajatusten pariin pois myös idean tasolta. Jonkunlaista positiivista mantraa olisi saatava ajatuksen tasolle itsesuggerrointiin, jolla saa positiivista uskoa huomiseen, ja siihen että jaksaa tehdä jotain sen hyväksi. Koen vain ongelmana, etten taida tietää, mikä minulle on hyväksi. Muut tietävät sen aina mukamas paremmin.Muiden ehdotukset työkkäri mukaan lukien ovat, että katsele työpaikkoja, mutten katso, että onnellisuuteni tai edes tyytyväisyys löytyy minimipalkkaisista kahdeksan tunnin työpäivistä tai muustakaan, jossa tehdään työtä epämääräisen yhteisen hyvän eteen merkityksettömästi esimerkiksi numeroita, lukuja eri tileille jakaen.

Jos odotatte jotain tapahtuvaksi, niin näyttää että lähiaikoina ei kummempia tapahdu, mutta saattaahan se toimettomuus jonkunlaista kummallista ajatusta synnyttää.

Hyvää joulunalusaikaa.

Ti 11.12.2018 0.10 Selailin sunnuntaina Picasson Retrospective -kirjaa MOMAn näyttelystä (Museum of Modern Art, NY). Tuli siinä sitten mieleen, että olen itsekin nähnyt kaksi suhteellisen tasokasta Picasso-näyttelyä Suomessa, joten piti minulle melko harvinaisesti vuosilukuja tarkastella googlesta. Retretti, Punkaharju, 1994 ja Ateneum 2009-2010. Sinänsä en ole Picasso-fani ollut kahteenkymmeneen vuoteen, vaikken niin tyhmä ole, että yrittäisinkään hänen merkitystään vähätellä.

Vaikutuksensa moderniin taiteeseen ja yleisemminkin nykyisille sukupolvillekin on kiistämätön, mutta minulla on vahva tunne, että Picassolle kävi liian nopeasti liian hyvin, ja uusien asioiden, joita tulvi kyllä, luo siirtyessä tekninen puoli kärsi liikaa tuotteliaisuudesta, joka arvattavasti tapahtui osin viinin voimalla, joka entisestään heikensi teknistä puolta.

Myöskään ismit, jotka Picassolle olivat läheisiä, ovat surrealismia lukuun ottamatta itselleni jääneet mielenkiinnon kohteina pääosin jo taakse. Kubismi on nykyisellään melkein ärsyttävää. Aihepiireissä on paljonkin kiinnostavuutta, koskapa ne ovat melko samantyyppisiä kuin jo alkuaikojen ekspressionismissa oli tapana tai yleistä ainakin - olkoonkin, että omassa ekspressionismissa esineet ja vastaavat ovat poissa.

Kirjasta huomasi myös selkeästi, että suurin innoittaja Picasson kubistisen kauden alkuvaiheessa oli Braquen ohella Cezanne. Tämä tulee etenkin joistakin maisemista niin selkeästi esiin, ettei paljon puutu, että jotkut Picasson ja Cezannen työt menisivät sekaisin, jos parempaa tietoa ei olisi.

Cezanne on minulle tietyssä mielessä yhtä suuri tai jopa suurempi kuin Picasso. Juuri noiden maisemien uusi nerokas ilmaisutapa väreineen ja viivoineen. Tässä kohtaa tuon esiin sen, että myös Soutine vääristeli maisemaa vielä rajummin abstraktiksi aikanaan Cezannen opeilla, mutta kukapa häntä maisemista tuntisi. Hänet tunnetaan raadoistaan, ja siitä knoppitiedosta, että hän oli menettää kuulonsa, kun joku ötökkä teki pesän hänen korvaansa. Rauha myös rauhattoman elämän eläneen Soutinen sielulle. 

Jatkossa jätän tällaisen höpötyksen niille, jotka ovat taidehistorian tunneilla käyneet turhaa tietoa tankkaamassa, siis minulle turhaa, jollekin ei, kun voi  jollekin tuoda leivän päälle muutakin kuin margariinia.

Siis muun muassa nuo vuosiluvut. Niillä ei ole merkitystä, vaan sillä mitä kuvat jätttivät näyttelyssä alitajuntaan. Siitä millainen muistijälki jäi, vaikkei konkreettisesti kummoista muistaisikaan. Tässä ollaan eräänlaisen kömpelön valikoidun eideettisen (valokuva-) muistin jäljillä. Tarpeellinen tulee mieleen, sitten kun on tullakseen eli kun sitä oikeasti tarvitaan.

Ma 10.12.2018 22.29 Niin. Lopultakin unohdin tuosta alta sen, mitä alun perin tulin sanomaan. Se, että taiteeni ei saavuta merkitystä muille, vähentää sen arvoa ja iloa itsellenikin, koskapa taide kaikissa muodoissa ja kokemukset siitä on tarkoitettu lopulta jaettavaksi. Pitäisi olla joku paikka, missä kokea sitä fyysisenä, koskapa tämä digitaalinen kuva, mitä täällä on näkyvillä, on vain kaupallista tyrkytystä. Taiteesta, ihan kaikkien taiteesta ja ihan kaikesta taiteesta pitäisi mahdollisimman monien päästä osalliseksi, olipa se hyvää tai ei.  Ja nuo kokemukset jonkun hyvyydestä ja huonoudesta ovat aina subjektiivisia. Kenenkään ei pidä edes yrittää asettautua taiteilijan nahkoihin, vaan luoda itse oma tulkintansa. Mitä moninaisempia tulkinnan mahdollisuuksia, sitä parempi. Ja, jos saa mahdutettua useampaa tulkintaa muutamaan viivaan kuin satoihin, sekin on mielestäni parempi, koskapa jossain määrin minimalisti olen.

Olen itse sitä mieltä, että suurimpien klassikoiden pitäisi olla museoissa kaikkien nähtävillä, sen sijaan että ne olisivat jonkun miljardöörin kassakaapissa, josta ne aika ajoin nostetaan esille pienen piirin ihailtavaksi. Tällä nyt en omaa taidettani tarkoita, koska sillä on pitkä matka museokelpoiseksi, jos yleensä sellaiseksi tulee koskaan nykyisen kuvatulvan hyökyjen aikana.

Ma 10.12.2018 21.35 Väsynyt, turhautunut, jopa masentunut alkaa olla tässä. Ei juuri nyt jaksa pitää yllä motivaatiota tavoitteellisessa tekemisessä. Mitä tekemään lisää uuden- tai vanhan, tai minkäälaista, jos tuotoksista saa fyysisenä näkyville vain jokusen omalle seinälle. Taiteeseen liittyy  (yksityis-)näyttelytoiminta, ja yhteen, kahteen ryhmänäyttelyyn vuodessa riittäisi muutaman päivän täysimittainen työskentely. Silloin ei olisi vaikeutta valita uusista töistä esiteltäviä. 

Samoin ei riitä motivaatiota juuri nyt kirjan päivittämisenkään, kun työmäärä olisi iso, ja ainakin e-kirjana kaupaksi saaminen vaikeaa. Painettuun ei mahdollisuutta, vaikka se edelleenkin mielessä on, että joskus, kun jotain rahaa on, niin sellainenkin tulee.

Kyllähän se olikin odotettua, ettei taiteella elä, mutta jotain odotusta oli, että jotain saisi joskus kaupaksi, ja niin kattaisi edes osan kuluista. Kirjasta tuli viime vuodenvaihteessa muistaakseni 14 euroa, enkä nyt uskalla liioin mitään kummempaa odotella. Tämän- ja viimevuotisia tauluja mennyt nolla, eli ehkä se ei kaikilta osin ole paremmaksi mennyt. Tuo taiteeni.

Vaikka tätä ei rahan takia tehdä, ja pienellä yrittämisellä saisi huomattavasti isompia tuloja pienemmillä tuntimäärillä, mutta muuten aikataulujen puolesta rasittavammin johdon ja valvonnan alaisena, pahimmillaan avokonttorissa, joka ei meikäläisen mielenterveydelle sopiva paikka rehellisesti sanoen, vaikka meikäläisen sanoihin usein jotain sarkasmin tapaista osuu.

Aloin jo katsella, siis suunnittelin alkamaan katsella kaupungin avoimia paikkoja, mutta sivusto oli jumissa silloin taannoin kun tällaista mielessä kävi. Eipä tässä muutenkaan enää ole fyysisesti, tai henkisestikään moneenkaan työhön sopivassa kunnossa, joten katsotaan nyt.

Ehkäpä tässä vaan tarvitsee lomaa kaikesta, jotta saa motivaation ja sitä kautta vireen taas hyväksi, ja ennen pitkää taas entiselleen, parhaimmillaan oikeinkin erinomaiseksi.

Ju. Jotain taloudellisesti potentiaalista, mahdollista pitäisi keksiä, mutta mitäpä tässä osaa kouluja käymätön yhteiskunnan laidalle eksynyt enää keksiä asuntoa menettämättä. Vuokrarahoista ei enää nipistellä rahoitusta muuhun. Pankkiin ei ole asiaa. Velkaa hämärämiehiltä en ota, niin ainakaan siitä syystä ei asiaa tulla ovikelloa soittelemaan.

Pikavipit. Miksi niitä ei kielletä, kun lopulta muuta vaihtoehtoa ei ole, vaikka tietää sen olevan lopun alkua. Loppu tulee muutenkin, mutta niillä saa pitkitettyä sitä. Siinä se. Kieltäkää ne. Tai antakaa mahdollisuus kohtuhintaiseen  isompaan lainaan, jolla asioita saa oikeasti alulle.

Pitäisikö aloittaa opiskelu ja ottaa lainaa, perustaa yritys opintolainalla. Siten olisi ehkä mahdollista saada pariksi kuukaudeksi liikkumavaraa. Mahdollisella tulevalla tutkinnolla saa optiota lainaan, vaikka homma jäisi sitten  kesken. Opintolainan nosto kerralla ja suunnilleen starttirahan suuruinen opintoraha per kk ym....

Kunhan nyt huvikseen mietin onnistuisiko helpommin kuin normaalilla starttirahalla, jota puoli vuotta maksetaan, ja joka työmarkkinatuen suuruinen on. Miettikää itse lisää jos kiinnostaa, minä en. Taide on, minun juttu. Vieköön ennenaikaiseen hautaan sitten, jos on viedäkseen.

Hyvää alkanutta viikkoa. Onnittelut kaikille veronpalautuksen saajille. Minä odottelen seuraavia. Öitä.

Su 9.12.2018 20.40 Tänään tapahtui se, mitä ei edes tuon viimeisimmän taudin pahimmassa kuumetilassa tullut, eli tuli täydellinen jumi ja kyvyttömyyden tila uuden luomisessa. Toki olisi voinut vanhojen ideoiden ja töiden pohjalta työstää jotain jossain määrin uudenlaista, mutta automaattisesti, vain kynä käteen ja paperia esille ottaaen vastassa oli mahdoton tehtävä. Kyse ei ollut mistään tyhjän paperin kammosta, vaan tyhjästä päästä.

Ehkä tämä oli muistutusta yläkerrasta, että muistappa pyhittää lepopäivä.

Lähipäivinä ehkä vaihteeksi pastellia, akvarellikynällä jotain tai ehkäpä kalligrafikynillä piirtämistä. Noihin jälkimmäisiin on mustetta, vaikkei avaamattomassa, lahjaksi saadussa paketissa niitä olisikaan. Kiitos ML.

En tiedä, mitä tässä. Ehkäpä rennosti taidekirjojen tutkailua ja muuta kevyttä puuhailua suurempia miettimättä. Ehkä pientä strategiaa tuleville päiville.

Veronpalautukset menevät lyhentämättöminä velkoihin ja laskuihin, mutta työmarkkinatuesta pitää yrittää saada jätettyä osa jouluruokia yms varten, vaikka sitten joutuisi jotain jättämään maksamattakin.

Hyvää joulunalusaikaa kaikille.

La 8.12.2018 20.15 Ju. Oman agendan eteenpäin vieminen täysin omilla ehdoilla, kaupallisuudesta tai trendeistä piittaamatta, on johtanut siihen, että meikäläinen on potkittu Circlestä pois, ainakaan profiili ei ole palannut sinne sen jälkeen, kun katosi. Ehkä en piirroksilla edistä taidetta tarpeeksi, vaan näytöksi pitäisi antaa sitä samaa, mitä yleisö haluaa - värikästä maalaustaidetta, isoa ja näyttävää taidetta huutomerkein.

Sitä tarjotaan ensi vuonna, ihan joka puolelle, mihin taloudelliset rahkeet riittävät. Aika ei riitä kaikkeen, ja tänä vuonna tarkoitukseksi, tavoitteeksi tuli saada piirustus mahdollisimman täydelliselle tasolle ongelmista riippumatta. Mielestäni onnistuin aika hyvin jälkikäteen määritellyssä suunnitelmassa, koska tarkkoja etukäteissuunnitelmiahan ei tehdä.

Jatkossa tarkoitus tehdä tietty määrä värillistäkin. No. Tänä vuonnakin tuli 20 värillistä per kuukausi, vaikkei varsinaisia maalauksia tullutkaan valmiiksi asti.

Aloitellaan pikapuoliin kirjaa elikkkä päivitystä vanhaan, joka jo ostettuihin tullee ilmaisena lisänä. Mahdollinen englanninkielinen versio saattaa tulla kyseeseen, jahka suomenkielinen on sillä mallilla, että päivitykset näkyvät myynnissä olevassa versiossa. Kevääseen mennee suomenkielisen päivityksen valmistuminen, jonka tarkoituksena tuplata nykyinen sivumäärä niin tekstin kuin kuvien osalta. Saattaapi olla, että kuvavalinnat menevät hankalaksi ja tulee loppuun vielä lisäsivua sen osalta. Kuvissa tulee olemaan runsaasti ennen julkaisematonta materiaalia laajalla skaalalla.

Maalaustakin tullaan tekemään, vaikka en tullene samalle tasolle siinä yltämään kuin piirtäjänä. Korvataan teknisiä puutteita muilla avuilla. Muut eivät lähtökohtaisesti osaa kaikkea mitä minä osaan, ja päinvastoin on paljon asioita, jotka muut hallitsevat paremmin.

Ns. Prot eivät tule mielellään myöntämään minun olevan varteenotettava tekijä, vaan pysyn heille edelleenkin jatkossa kouluja käymättömönä puliukkona ja häirikkönä, joka yrittää horjuttaa tasapainoa,  jossa ammattilaisten joukkoon  eivät amatöörit kuulu. Koulut eivät kuitenkaan anna kuin perusvalmiuksia. Se on nähty, ettei jokaisesta koulusta valmistuneesta ole tekijäksi, vaikka sitten saisi tohtorinhatun päähänsä. 

Aion jatkossakin itse valikoida, mitä teen ja mitä uutta haluan oppia. Sitä mukaa, kun tietoa tarvitaan, sitä hankitaan, ei muuten vain huvin vuoksi rasitteeksi. Tähän ikään tullut muutenkin liikaa turhaa tietoa, joten lisää ei tarvita. Asiat ovat paremmin hallinnassa, kun pystyy omaksumaan tietyt uudet sisäistettävät toimintatavat nopeasti. Ja pystyy liikoja miettimättä toimimaan sen mukaan. Sisäistämisestä juuri on kysymys, jotta pystyy toimimaan vaiston varassa. Hankitaan valikoidusti teemallista tietoa kuvan ja tekstin muodossa, joka pureksitaan, niellään ja sitten aikanaan oksennetaan paperille, ja harjoitellaan tekemisen kautta homma hyväksi. Suunnilleen noin se menee.

Hyvillä  mielin kuitenkin, niin kauan kuin on katto pään päällä. Sitten kun ei ole, saattaa vaihtua maa tai paikkakunta tai ihan mitä tahansa, koska kadulta käsin tätä hommaa  ei jatketa. Se olisi lopun alkua.

Mutta katsotaan nyt, mitä  omaisuutta voisi myydä velkojen ja vuokrarästien ym kattamiseksi niin ettei ihan karseaan alehintaan mene. Varmaan osan kirjakokoelmasta voisi laittaa myyntiin. Ja senhän lukijani tietävät, missä kamerani tällä hetkellä on... eli mitään arvokasta ei ole...

Värillinen esimerkki tältä päivältä. (42x29,5 cm). 

La 8.12.2018 15.23 Availin teeveetä seuratakseni hieman kisoja. Siellä oli ykkösellä meneillään Pisara, jossa puhuttiin siitä, miten suorittaminen ei tee autuaaksi, vaan korkein on läsnä silloin milloin ihminen on vaikeuksissa ja heikoimmillaan. 

Olen itse tullut siihen tulokseen, että ainakaan köyhällä ei ole varaa olla yhtään heikompi kuin mitä jo valmiiksi on, koska loppu menisi jo melkein itsemurhan puolelle. Lopultakin köyhän on yritettävä myös suorittaa, ja antaa niitä näyttöjä, joilla tulevaisuutta ehkä tehdään.

Hankalaksi menee. Yrittäminen vie taloudelliset ja henkiset voimavarat. Omalla kohdalla tämä tarkoittaa pahimmillaan, että ollaan pian jopa koditon, taiteen takia - ei siis ryyppämisen takia, vaikka toki sitäkin hieman harrastetaan, jotta pääsee välillä pakoon todellisuutta, joka paiskoo paskaa silmille.

Politiikot kannustavat yrittämään: hakemaan aktiivisesti töitä, joita ei ole tai jotka ovat sopimattomia, hakemaan koulutuksiin, jotka eivät muuta mitään, eivätkä välttämättä anna mitään uutta käyttökelpoista tietoa, perustamaan yrityksiä, jotka menevät pääomien puutteessa konkkaan puolen vuoden päästä.

Ilman resursseja mahdollisuudet pienevät jatkuvasti, kunnes tilanne on siinä määrin mahdoton, ettei enää välitä.

Olen itse jaksanut jatkaa aika monta vuotta toivuttuani täysin vääristä lääkityksistä, jotka minut aika pitkäksi aikaa lamauttivat toimintakyvyttömäksi. Historia oli tehnyt jo nykyisyyden ja tulevaisuuuden siinä samalla. Minut muistetaan sellaisena kuin olin antamatta nykyisinkään mahdollisuutta paljon muuta olla.

Siitä huolimatta eteenpäin jatketaan miettimättä mitään autuuksien tai armon tai muun tavoittelua, kun on kiire voittaa "menetettyjä" vuosia takaisin, jolloin olin heikko, jaksamatta mitään apuja hakea, ja sehän tässä maailmassa tiedetään, ettei kukaan tule sinulle kotiin mitään tarjoamaan.

Nyt jatkan niin kauan kuin jaksan, koskapa tiedän että ne heikot hetket masennuksineen ja muine kirouksineen tulevat ennen pitkää. Olkoon siis suorittaminen minulle autuutta ja tervehdyttävää voimaa, niin kauan kuin uskoa riittää, että taidetta saadaan tasolle, jossa sillä on elämisen mahdollisuuksia, ainakin erilaisten apurahojen kera.

Usko itseen on tärkeää. Pelkkä usko ja sen myötä antautuminen korkeampien voimille ilman omia tekoja ei auta ketään. Vaaditaan siis toimintaa, jotta voi elätellä edes pientä toivoa, että asiat järjestyvät.

Auttasiko korkeimmat voimat minua heikolla hetkellä. Ehkä, ja uskon jopa että niin kävisi, mutta vain siten  jotta saisi asian tolan sellaiseksi, että pääsee tekemiseen käsiksi, ja pystyisi auttamaan itse itseään ja siinä sivussa ehkä muitakin, johon rehellisesti eivät nyt meikäläisen voimat juurikaan riitä, sen verran heikkona on kuitenkin, että yrittää ensin saada omaa elämää kuntoon, osoittautuu se sitten miten mahdottomaksi tahansa. Yritetään silti.

Oma historia on osoittanut, että väärillä asenteilla omassa kurjuudessa rypien tulee annettua ihmisille vääränlaista apua, ja parhain apu silloin on ollut kuunnella hiljaa tyrkyttämättä liikaa omia neuvoja.

Noni. Jatkan taas piirustushommia tuon hieman sekavan kannanoton jälkeen. Hyvää alkanutta viikonloppua.

Ps. Ja se paikka, josta ensisijaisesti galleriatilaa hain, ei vaivautunut meikäläiselle edes vastaamaan, kertomaan mitä ovat päättäneet, mutta eipä sillä väliä, kun mahdollisuus meni, menneiden veropalusten mukana. Tuo kuvastaa juuri sitä, mihin törmää jatkuvasti. Tehdään selvää instituutioiden taholta, että olet pelkkä pultsari, joten keskity sinä vaan juopotteluun, ja unohda taide tai ainakin sen tekeminen.

Pe 7.12.2018 2.00 Taas toivuttu taiteen pariin.

 

Pe 30.11.2018 23.20 Tänään koko päivän sen verran huonona, että aamusta piti kerätä voimia parin, kolmen tunnin ajan ennenkuin saattoi aloittaa yhtään mitään, mutta lopulta sain riittävän määrän edelleen parantuneella tasolla olevaa jälkeä näistä viimepäiväisistä. Parannettavaa jäi, koska keskittyminen tai viivakaan ei nyt ihan kohdillaan ollut. Tuloksena kuitenkin kolme A2-kokoista valmista? ja neljä A3-kokoista, joiden osalta pitää myös kysyä, että valmiitako.

Täytyy sanoa, että vastaavat menisivät tietokoneella jo liian helpoiksi.

Ensimmäinen 42x29,5 cm ja jälkimmäiset 60x42 cm., jos muistan oikein. Vapaalla kädellä kuumeisesta päästä.

 

29.11.2018 23.58 Juu. Ehkä markker ei välineenä ole kovin kiehtova, mutta niin kauan kuin piirrän, niin mielummin sillä kuin suttaavalla hiilellä tai lyijykynälläkään. Värillistä sitten kyllä pastelleilla...

29.11.2018 23.37 Raahauduin heti kohta aamusta ostamaan kymmenen markkeria, luonnoskirjan ja pienen lajitelman öljypastelleja, jotta pystyy jatkamaan tekemistä. 

Eilen ja tänään tämä nykyinen piirtämisen tyyli jatkui ihan hyvänä, vaikka pyrin nopeasti etenemäänkin, niin eteenpäin mentiin. Luonnostelulla ja harkinnalla hommaa saataisiin edelleen paremmaksi, ja myös apuvälineillä, mutta aion jatkaa vapaalla kädellä ilman kikkoja pelkkään vakaaseen käteen luottaen, ainakin niin pitkään kuin voin.

Nämä tänään A4-koossa (29,5x21 cm).

...ja tämä toissapäivänä A3-koossa (42x29,5 cm)...

Ajattelin jo, etten jatkaisi näitä, kun ei sen kummempaa sisältöä teemallisesti,mutta teen vielä jokusen isommassa koossa (60x40 cm), kun sopivaa paperia ja muuta välinettä (markereita) vielä on, ja katson jos saisin tähän jotain ideallista esittävyyttäkin vielä ympättyä jollain muotoa.

Näissä on jotain samaa pelkistetympänä kuin Vieira da Silvalla, ja ehkä Sam Vannilla, mutta toki mitään suoria lainauksia ei ole, vaan sen mukaan on menty mitä paperille sattuu tulemaan...ja yleensä, kun joku meikäläisen työ ehkä hieman monimutkaisemmalta näyttääkin, niin se tulos perustuu yksinkertaiseen tekotapaan ja osin toistoon... ;) ...eli on lopulta yksinkertainen näennäisen monimutkaisenakin. Se on osin tarkoituksenmukaista ja tavoiteltavaa.

Olen minimalisti siinä, missä ekspressionisti, abstraktisti tai surrealistikin, enkä pois sulje lopullisesti mitään ismiä, vaan etenen niillä tyyleillä, mitkä kulloinkin itselleni parhaiten sopivat, ja joihin kärsivällisys ja keskittyminen riittää, koska haluan nähdä nopeasti työn valmiina..., nopeus ei tarkoita huonoutta tekemisen suhteen tai lopputuloksenkaan kannalta. Kyse on harjoituksen kautta saaduista taidoista, joiden pohjana jonkunlaisia lahjoja on yläkerrasta saatuna.

Minä otan haastena uuden luomisen, itselleni uuden, koskapa ei kai se niin kovin uutta taiteessa ole ja perinteisillä välineilläkin mennään. Olkoonkin, että markker välineenä kuuluu enemmän mainostoimistojen kuin taiteen historiaan, eikä sen jälki samalla tavoin kuin hiilen ole ikuista. Hiilihän ei enää muuksi muutu kuin timantiksi.

Markkerin musteet tuskin kovin ratkaisevasti eroavat muista taiteessa, esimerkiksi painografiikassa käytetyistä musteista, ja kun paperi on riittävän laadukasta, niin jälki lienee pysyvää, ja piirroksen aitous säilyvänä erottaa sen esimerkiksi kopiokoneella huonolle paperille tehdystä. Aito käsityö on laatua.

Kiitokset jo tässä vaiheessa kaikille kävijöille tänä ennätyskuukautena. En tiedä, mitä teen oikein, mitä väärin, kun palaute on suhteellisen olematonta, eli ei ole tullut haukkuja, jos kehujen puute ei sellaista ole ;) -  mutta kiitos silti.

 

Ps. Ehkä se vaan on meikäläisen taiteen kanssa, ettei kukaan oikein osaa ottaa kantaa - vähän sama juttu kuin lukiossa erään esseen kanssa, joka oli arvostelun ulkopuolella kehnouden takia eli en saanut arvosanaa ollenkaan, ja se toinen ääripää oli lukion ensimmäinen esseeni, jota tieto liiasta kieliopista ei ollut vielä pilannut, vaan se oli omaa tyyliä puhtaimmillaan. Siihen olen osin takaisin pyrkinyt - omanlaiseen tekemiseen, ja sen tuloksiin. Minulle taitavat nauraa melkein lähes ihan kaikki viedessäni kaiken äärimmäisyyksiin. Olkaa hyvät vaan, ehkä minäkin joskus saan pienet naurut, en muiden kustannuksella, vaan ihan onnistumisen ilosta.

 


©2019 TAIDEBLOGI(ko) - ajatuksia taiteesta(ni) 29.11.2018 - | layout2 - suntuubi.com