FINNISH SELF TAUGHT CONTEMPORARY MODERN AMA TE ARTE ARTIST. PAINTINGS DRAWINGS PHOTOGRAPHS SOUNDTRACKS. IN PURSUIT OF THE PERFECT LINES AND BRUSH STROKES. ART FROM 1992 TILL FUTURE!!!
Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

JuJOITAKIN AJATUKSIA TAITEESTA(ni)/ SOME THOUGHTS ABOUT (MY) ART - ja muustakin, kun ajatus karkaa sivuraiteille

 

 

 

Ma 24.4.2017 23.13 Ei ole juurikaan tullut kirjoiteltua tänne, eikä tuohon toiseenkaan palstaan. No. Eivät nämä mitään varsinaisia kunnon blogeja ole. Lauantaina aloin piirtää ja maalata taas, mutta meni sen verran ylienergiseksi, että laitoin jarrua päälle. Tuo meikäläisen maalaaminen on vähän samanlaista kuin kirjoittaminen, eli vaihtelevanlaatuista. Välillä jostain puuttuu pilkku, välillä piste on väärässä paikassa, tarvittaisiin adjektiivia tai jotain muuta sopivaa sanaa huonon ilmaisun sijaan. Tällä tavoin syntyy toisinaan niitä omalla mittarilla mitattuina olevia mestariteoksia, ja toisaalta myös sitä ongelmajätettä. Ei sillä niin väliä. Keskityn nyt lähitulevaisuudessa enempi tekemiseen turhia pohdiskelematta, on sieltä sitten tullakseen merkityksetöntä terapiamaalausta tai parempaa. Kun sitä keskinkertaista tekee tarpeeksi, se kehittyy paremmaksi saadessaan uutta ilmettä hiljalleen,  kunnes se lopulta on hyvää, jopa erinomaista jonkun mielestä, jos ei muiden niin omasta näkökulmasta - se lienee tärkeintä. Taide on ilmaisumuotona kuitenkin subjektiivista, niin tekemisen kuin kokemisenkin osalta. Kukin maalaus esittää eri ihmisille niin monin tavoin kuin sillä "näkijöitä" on. Ei ole varsinaisesti oikeaa ja väärää tulkintaa. (Olkoonkin, että olen jotain omaa näkökulmaa laittanut joidenkin kuvien tekstitykseksi). Omassa tulkinnassaankaan ei kannata olla liian ehdoton, vaan pitää mieli avoimena ja nähdä omatkin maalaukset eri tavoin eri aikoina erilaisissa mielentiloissa olematta liian sokea. No. Niin tämä höpinä alkaa mennä taas sellaiseksi, että alan hiljalleen käydä nukkumaan. Palaan asiaan tai sen viereen taas sitten joskus. Öitä.

La 8.4. 19.05 Siinä määrin paskamainen olotila, että parempi irroittautua kaikesta taiteen tekemisestä vähäksi aikaa ihan tietoisesti. Sitten jatketaan, kun siltä tuntuu. Se voi tapahtua huomenna, viikon päästä tai milloin vain. Kirjoittamista jatkan samoin sitten, kun jaksan. Turha yrittää vääntää väkisin mitään. Palaan asiaan sitten, kun jotain uutta tapahtuu, jos mitään tapahtuu. 

Ti 4.4.2017 23.38 Vieläpä ju sen verran alla olevasta, että joku saattaa tiedustella, että mistä tuo kirja, mikä se n nimeksi sitten tuleekaan, tulee olemaan saatavilla. Muutamalle ensimmäiselle kyselijällä voin lähettää kuvattoman pdf-version ilmaiseks sähköpostitsei. Myöhemmin tulevaa kuvallisten pdf-version julkaisumahdollisuuksia selvittelen ehkä Elisa-kirjassa, ja jos se ei onnistu, laitan kuvattoman pdf-version ilmaiseen jakeluun, ja odottelen parempia taloudellisia aikoja pienen omakustannepainoksen otattamiseen laadukkaana, mutta kotikotoisena, kovakantisena kirjana. Paljon on vielä auki, mutten mene liikoja asioiden edelle. Jonkun pitäisi vielä oikolukeakin sitten ns. valmis teos, jota ennen ei kannata lähteä julkisesti teuraalle. On tässä muutenkin riittävästi ongelmia, ilman että laittaa liian keskeneräistä materiaalia mihinkään. Sitä on tällä sivustolla ihan riittävästi, ja minulla on omat kieroutuneet syyni siihen, miksen ole poistanut mitään...!!! :-)

Ti 4.4.2017 22.44 Ns. Kirjan puhtaaksikirjoitus on edennyt hyvin, jonka lisäksi luonnosta uudeksi tekstiksi on syntynyt. Täällä kirjoitusasu on mitä on, ja kirjoitusvirheitäkin korjailen rajallisesti. Kirjan muotoiluun panostan enemmän, jotta sanavalintojen ynnä muun kautta olisin johdonmukainen, ja enimmät epäloogisuudet ja ristiriitaisuudet jne. tulisi vältettyä. Saattaa olla, että joudun käyttämään tarpeettoman paljon sellaisia sanoja kuin "saattaa, ehkä, usein, mahdollisesti, mielestäni" ja niin edelleen, jotta tekisin selväksi, että yleiselläkin tasolla olevat asiat eivät ole faktoja tai edes käsityksiä yleisestä mielipiteestä, ja niiltä osin kun tulen puhumaan omista käsityksistäni, niin voi olla, että varsin ehdottomanakin sanottu asia, ei ole itsellenikään välttämäti sitä, tai edes puolitotuus... Tämä teksti tässä on miettimättä laitettua,ja sekavaa. Tuossa kirjassa tulen pyrkimään lyhyeen ja ytimekkääseen, liikoja selittelemättömään tyyliin. Sattaa olla, että jossain itsellenikin hankalassa ja kyseenalaisessa asiassa, tulen valottamaan asiaa jonkun esimerkin kautta, mutta tätä tulen välttämään...

Valmista tulee sitten, kun on tullakseen. Uskoisin kuvattoman pdf-version olevan valmis hyvässä lykyssä varsin nopeasti - jopa viikossa, tai kahdessa. Kuvallinen versio  vienee viikon, pari lisää. Varsinaista aikarajaa ei kuitenkaan ole  eli jos tuntuu, että menee liian pakonomaiseksi, niin pidän taukoa,  vien ajatuksia muualle ja  puuhailen jotain muuta. Paljon riippuu siitä, millä motivaatiolla jaksaa kirjoittaa puhtaaksi, ja missä määrin mukamas muuta tärkeää tekemistä on, ja kuinka usein ja paljon pitää olla tekemättä mitään. Kela ja fatta päätöksillään huolehtii siitä, ettei aikaa tuhraannu kodin ulkopuolella missään mihinkään ylimääräisiin turhuuksiin.

Alun perin aikanaan lähdin luonnostelemaan kirjaa suurelta osin eri aihepiireistä. Se ja muutkin kirjalliset projektit jäivät hautumaan jotain kaukaista tulevaisuutta varten. En usko, että lähden viemään uutta isompaa ja pidempää projektia enää läpi. Raha on huono motivaattori, mutta jotain kaupallista potentiaalia yritän katsastella tulevaisuuden tekemisiä varten (ei koske taidetta). Tämä piakkoin toivon mukaan valmistuva tekele tulee sisältämään lähes yksin omaan uutta joulukuulta 2016 alkaen kirjoitettua tekstiä. Myös vielä tällä hetkellä jo puhtaana kirjoitetuttuna olevat suorat lainaukset jätän kokonaan pois. En tule nojaamaan kirjaa millään muotoa muiden itseäni viisaampien jo kirjoittamaan sanaan, ja niiltä osin kuin sitä tulee mahdollisesti tapahtumaan, on kyse puhtaasta vahingosta, jota paljon joskus lukeneena on vaikea välttää.

No. Eipä tässä tällä erää muuta. Palaan asiaan, kun jotain konkreettisesti uutta ilmoitettavaa on.

28.3.2017  2.06  Lisätty paperikuviin jokunen luonnoskirjaan pikaisesti tehty pastelli... Niissä nyt ei hirveästi, siis juurikaan ole ideaa. Hymh. Siksi ne saattoi jopa laittaakin tuonne gallerian puolelle. Katsellaan..., jos sitä myöhemmin jossain vaiheessa jotain..ehkä jopa parempaa... Ja nuo on otettu kännyllä keinovalossa.

26.3.2017 2.19 Juuripa niin. Samalla kun alkaa löytää fiilistä tehdä taidetta, tulee mieleen miten järjetöntä ja hyödytöntä se on. Mitään uutta ei enää voi ainakaan perinteisin keinoin tehdä. Vanhojen elävien ja kuolleitten Suomen nykytaiteen mestareiden maalaukset halpenevat ja menettävät arvoaan, kun markkinoille pukkaa koko ajan enenevissä määrin toistensa näköistä taidetta ainakin useimpien asiaa ymmärtämärtömien maallikoiden silmissä. Ja toistensa näköistähän se on asiaa ymmärtävänkin näkökulmasta. Yhä vähenenivissä määrin näkyy mitään, mikä joka jollain tapaa erottuisi radikaalimmin joukosta. Enkä minäkään tässä mitään poikkeusta kaiketi tee. Päinvastoin olen etsinyt koko ajan keinoja mennä pelkistetympään suuntaan mukamas mahdollisimman omaperäisellä tyylillä, mutta se kun on niin, ettei taiteessa ole ollut mitään todella omaperäistä ja uutta 30 vuoteen. Vaikka eletään digiaikaa, niin mielenkiintoisimmat multimediateoksetkin niiltä osin kuin niitä olen nähnyt ovat pitkän ajan takaa. Kun ajatellaan vaikka performanssitaidetta. Moni maallikko pitää sitä "tuoreena" ilmiönä -60-luvulla alkaneena ja -70-80-luvulla Suomessa ilmiöksi ja suomalaisen yleisön ihmetykseksi nouseen (Pirtola ja muut), vaikka sen juuret ovat ties missä, mutta ainakin dadaistit tekivät performansseja viime vuosisadan alkupuolella. Videotaiteessa kuvamanipulaatio on tullut yksittäisen taiteilijan ulottuville, ja yleensäkin tekniikka on helventunut. En tiedä millaisia aikaansaannoksia sillä saralla on saatu aikaiseksi parhaimmillaan, mutta sen mitä itse olen nähnyt, niin silläkin puolella parhain ja luovin anti koettu. Loppu menee nörtteilyn puolelle. Samoin, kun suurelta osin valokuvaus, jossa hyvä photoshoppaaja muuntuu Annie Leibovitziksi. No. Nyt en jaksa tällä erää enää pölistä näitä joutavia enemmälti. Taide on kuollut, eläköön kaupallisuus, ja...

26.3.2017 2.00 Anything extraordinary cannot do in art anymore. You cannot invent the wheel again. Everything is done at least in 80s. Traditionally painting is still living but we just repeating old. Why even try to do anything. Amusing ourselves? Recent times everybody are artists, so there are no markets and value for art (allthough in Finland). Art as it was is dead? Greatest modern artists are more composers than traditionally artist. They don't typicaly themselves make anything, they just compose and produces? There are factories like Warhol had. What a good damn bullshit. Haha. 

25.3.2017 18.59 Piirrellyt lähinnä kättä harjoittaakseen ilman mitään suurempia tavoitteita. Siirryn tekemään joitakin harjoitusmaalauksia vailla suurempia pyrkimyksiä, kun raivoisampi energia ja flow puuttuu, eikä mitään "rajatonta" tajunnanvirtaa kummalisine ja vähemmän kummalisine, mutta muuten hyvine? ajatuksineen, ideoineen virtaa mitenkään erityisen vuolaana, jopa siinä määrin vähäisessä määrin, että päädyn ehkä tekemään uutta versiota vanhoista maalauksista ja uusia maalauksia toteuttamattomista luonnoksista, ja ehkä jonkun improvisaationkin tilassa, jossa päässä ei tapahdu mitään ihmeellistä, vain perusnormaalia aivotoimintaa ilman kummallisuuksia. Odotettavissa tylsää lopputulosta, mutta jotain täytyy tehdä maanisempia tiloja odotellessa. Ainakin nuo viime viikkoina tehdyt pastelli-improvisaatiot ovat oleet varsin vaatimattomia. Kyllä se vaan niin on, ettei hyvää taidetta luoda normaaleissa olotiloissa. Liika tasaisuus, vakaus on normaaliutta, jolla ei minulle ole mitään mitään käyttöä. 

Joku puhui jossain tv-ohjelmassa taiteilijoiden hulluuden tarpeettomasta romantisoinnista. Totta onkin, että kun mennään äärirajojen yli hulluuden puolelle, niin siitä on romantiikka kaukana, mutta tavallisuudesta ei toisaalta myöskään synny mitään vähääkään kiinnostavaa. Se menee turhanpäiväiseksi pipertämiseksi ilman mahdollisuutta saada mitään edes omalla tasolla mainittavaa aikaiseksi. Siksi hulluutta on haettava ajoittain vaikka väkisin hyvien yöunien ja muunkin kustannuksella. Siellä rajamaastossa piilee se kaikki, mistä hyvän taiteen edellytykset ainakin omalla kohdalla löytyvät. Voi olla, että lähipäivinä kirjoitan tänne jotain sieltä tajunnan rajalta, kunhan ensin tavoitan jollain tavoin sitä rajamaastoa.

18.3.2017 2.06 Katselin vähän läpi, että mitä olen tänne kirjoittanut tai ajatellut pikemminkin suoraan tämän valkoisen päälle näillä kirjaimilla. Enimmäkseen joudun pysyttelemään "puhutun" takana, joka vain pien osa kokonaisuutta, jota pääosin vuoden vaihteen molemmin puolin hahmoteltu tänne ja muualla eli olen silloin tällöin "keskittynyt" ajattelemaan taiteeseen ja sen tekemiseen liittyviä problematiikkoja ja muutakin ohimennen. Kun otetaan muualla pääosin olevat muistiinpanot huomioon (ja valmiiksi muotoutumassa olevat asiat, ajatukset), niin kokonaisuus alkaa olla hyvällä mallilla. Luulen säilyttäväni jo aloitetussa puhtaaksikirjoituksessa (luonnokseksi) oman vinon ja kummallisen kirjoitustyylini, ja jopa suurelta osin tuovani siihen omaa kieroutunutta huumoriani ja kapula kieltä, ja sinne tänne ujutan ihan huvikseni liudan kauniita, ja usein tarpeettomia tai sitten jopa hyvinkin hyödyllisiä adjektiiveja, jotta tulisi selväksi, että jollain tapaa tarpeen tullen osan niitäkin käyttää samoin kapulakielen turhia?, tarpeettomia pikkusanoja, jotka tarpeen tullen laskevat minua alas takaisin maan pinnalle tai nostavat leijailemaan päinvastoin hetkeksi yläilmoihin.

No. Nyt tuli tälle illalle päivitystä riittävästi? ...joten palailen myöhemmin asiaan, kun jotain uutta mielenkiintoisempaa ilmaantuu tai tunnen tarvetta pölistä ilman enempiä sisältöjä. Ehkä se on jonkunlaista tarvetta selittää täällä jotain, kun somessa ei varsinaisesti näin negatiivista ryöpytystä juuri voi ilmi tuoda suppeassakaan jaossa eli siinä omassa kaveripiirissä, joten etsiytykööt tänne ne joita tämmöinen vaihtelevanlaatuinen jorina kiinnostaa. Kaikenlainen palaute näissä kahdessa hämärästi blogin tyyppisten otsikoiden alla julkaistusta materiaalista on tervetullutta. Mutta ei kirjoitusvirheistä, kun olen niitä vain rajatusti korjaillut. Kiitos. Öitä.

18.3.2017 0.24 Mitäpä tässä. Enimmäkseen on ollut luomisen ja paremman taiteilun kannalta aika turha ja liian vakaa olotila. Viikko sitten sain kuitenkin valmiiksi parhaimman maalauksen tämän vuoden puolella, mutta enimmäkseen sellaista oloa, että kun ei pysty mihinkään kummoisten omien juttujen tekemiseen, niin yhtä hyvin joutaisi tekemään jotain tylsää palkkatyötä jollekin taholle, jos sitä nyt nykypäivänä olisi tarjolla.

No. Katsotaan nyt, jos se tästä kohta lähtee paremmalla energialla. Kuvaamisen pidän kuitenkin vähän aikaa tauolla, ja kisoihin osallistumisen vähän pidempään, kunnes on jotain kunnon materiaalia lähetettäväksi. Maalauspuolella kuitenkin tänä vuonna tietyllä uudella tavalla paluuta vanhaan "uuden kokeilemisen" suuntaan, ja välillä tuntuu, että jälki on liiankin vakaata ja kaipaisi enemmän energisyyttä, dynaamisuutta ja vaihtelevuutta voimallisemmin, mutta kyllä se siitä pikku hiljaa lähtee vielä enempi sinne minne pitääkin... ei se pieni harkinta ja suunnitelmallisuus liian suuren improvisoinnin sijaan vaihteeksi haitaksi ole... monimuotoisuus ja uusiutuminen tekee ihan hyvää kunhan perusasiat eivät latistu ja oma ilmaisu, kieli pysyy tietyiltä osin entisellään laadun parantuessa... - toivon mukaan...! :-)

8.3.2017 23.59 Tänään aloitin "Taidekirja(ko?)-" nimellä olevan synopsiksen kirjoittamisen koneella LibreOfficen Writerilla sen kummemmin mitään asetteluita tai muuutakaan säätämättä. Kiirettä ei ole, kun en ole aikatauluttanut asiaa, mutta luonnoksen pitäisi olla tämän vuoden puolella valmiina puhtaaksikirjoitettuna ja suurin piirtein kuvitettunakin... Tänään loppupäivä menikin sitten maalaillessa, mutten saanut valmiksi kuin yhden aiemmin aloittamani. Eipä tässä nyt tällä kertaa muuta. 

5.3.2017 14.57 Säädellyt tässä taas pari päivää Lightroomilla kuvia. Haettu ongelmallisimpiin kuviin oppia Potkan Lightroom-kirjasta, mutta jotkut kuvat ovat vaan niin hankalia, ettei niistä meinaa mitään saada. Valotuksen, kontrastien, värien hienosäätöä, kohinan poistoa, terävöitystä ym., ei sinänsä mitään uutta, mutta se miten saa tasapainoisen kuvan kokonaisuutena aikaiseksi vie aikaa. Kyllä se on parempi kiinnittää jatkossa yhä enemmän kuvatessa huomiota kameran säätöihin, kun teknisesti huonon kuvan säätäminen on työlästä. Sinänsä sommittelultaan  ja muuten toivottoman kuvan säätämisessä ei ole järkeäkään, ja jos kuvassa ei alun perinkään ole tarpeeksi terävyyttä ja tarvittaessa syväterävyyttä, niin turha yrittää, kun ei sillä Lightroomillakaan ihmeisiin pysty. Mielenkiintoista kyllä on, miten "hyvästä" kuvasta saa niin paljon paremman. Sinänsä suht oikein tässä on aiemminkin tehnyt säätöä, mutta koko ajan huomaa kehittyvänsä ja oppivansa karsimaan niitä virheitä. Mutta liian pitkä aika koneella tekee sen, ettei osaa keskittyä kaikkeen tarpeeksi, ja korjatessaan jotain osa-aluetta muuttuu toisaalla huonompaan suuntaan. Ne ovat niin yksilöllisiä vähänkin eri olosuhteissa otetut kuvat. Ruokaa odottelen uunista, sitten jatketaan jonkun aikaa vielä.

Juurikin olen korjannut muun muassa joitakin keinovalossa otettuja potretteja luonnollisempaan suuntaan. Yleensä vähän vieroksun kuvien muuttamista "kylmemmäksi," mutta kyllähän ne tosiasiassa korjauksen jälkeen näyttävät paremmilta, vaikka nyt käytin jossain määrin vibrancea, clarityä ja vielä terävöitystäkin, joita yleensä vieroksun ja vältän viimeiseen asti..., ja joiden kanssa pitää jatkossakin olla maltillinen. Niillä on turha yrittää pelastaa liian epäterävää kuvaa.

3.3.2017 0.08 Ni. Ju. En tiedä olenko ottanut puheeksi, mutta asetin joku sitten tavoitteeksi yksityisnäyttelyn vuonna 2022. Maalailen sinne pikku hiljaa isompia töitä ja siinä sivussa pienempiä sen tarkemmin vielä suunnittelematta tulisiko näyttelystä retrospektiivi vai vain uusiin maalauksiin keskittyvä. Joka tapauksessa ainakin mahdolliset siihen näyttelyyn päätyvät työt saavat ensiesiintymisensä vasta siellä, jos mitään näyttelyä yleensä toteutuu. En näe mitään tarvetta esitellä mitään, kun en kuitenkaan laske myynnin varaan mitään, ja toiseksi kököt pienikokoiset valokuvatiedostot eivät anna oikeaa ja kunnollista kuvaa etenkään paremmista maalauksista....ja näin mobiiliaikaakin kun eletään, niin ei sekään paranna tilannetta yhtään. Esittelen täällä jotain näytteitä maalauksista ja höpisen silloin tällöin joutavia, jos siltä tuntuu.

2.3.2017 19.22 Lopettelen Fiap-näyttelyihin kuvien tyrkytyksen lähettämiini Treirenberg-kuviin. Ei jaksa loputtomasti syytää rahaa tuottamattomiin kohteisiin. Jatkan kuvaamista silloin, kun jaksan, viitsin, pystyn sillä kalustolla, mitä sattuu olemaan, ja kun laadukkaampia kuvia perusteellisesti käsiteltynä on riittävästi, niin mahdollisuuksien eli rahavarojen puitteessa osallistutaan taas kisoihin kunnianhimoisemmin, tavoitteellisemmin, eikä näin päämäärättömästi kuin tähän asti (-).

Muutenkin tuo loputon rahojen haaskaaminen taiteeseen saa riittää. Välineitä on tarpeeksi maalaamiseen hyväksi aikaa.

Alan kirjoittaa puhtaaksi muistiinpanojani taiteeseen littyvien ajatusten pohjalta. Taloudellisesti ajateltuna tämäkin projekti on pelkkää ajan haaskaamista, mutta väliäkö tuolla. Onpahan jotain mukamas hyödyllistä ja järkevää ajan kulua. Taidekirjat parhaimmillankaan eivät ole listahittejä, ja minulla ei ole tarkoitustakaan yrittää löytää kustantajaa kotikutoiselle kirjalleni, vaan maksimissaankin otan vain pienen omakustannepainoksen ilman voitontavoitteluyrityksiä. Tiettävästi jossain Baltian maissa tai Saksassa on mahdollista painattaa kohtuuhintaan pdf-muotoon tehty kirja. Painokustannukset rahoitan mahdollisilla työllisyystukitöillä (jos mahdollista joskus jotain sellaista saada, jota selkä kestää tehdä...)  tai lottovoitolla tai muulla yhtä sattumanvaraisella tulolla eli aika huteralla pohjalla on, kun ei sponsoria  näin turhille projekteille edes viitsi yrittää hakea. Työhakemuksia en yksityiselle sektorille viitsi lähetellä. Turhaa touhua. Jos työkkäri niin vaatii, sitten kyllä, muttei jaksa panostaa hakemuksiin paljoakaan, kun ne lähetetään muodon vuoksi pakotettuna vailla mahdollisuuksia. Ei tässä jaksa yrittää selitellä, jos tarvettakaan, joidenkin mielestä hukattuja vuosia kenellekään, ja yrittää vastata liian yleisluonteisiin kysymyksiin tyydyttävästi edes. Kerro jotain itsestäsi? Mieti siinä sitten, mitä niistä loputtomista asioista itsestään kertoo. Parempi kysymys on sitten jo esimerkiksi: sano muutama adjektiivi, jotka kuvaavat parhaiten hyviä/huonoja puoliasi? Tuohonkin vastaukset ovat eriaisia eri päivinä. Minä en opettele mitään potentiaalisia vastauksia ulkoa. Se mitä sillä hetkellä on tullakseen on vastaus. Joskus vastauksena on hiljaisuus, muuten vaan tai miettiessä, että mitä kaunista sitä voisi valehtelematta sanoa. Tietynlaista rehellisyyden kiroa. Päivän kunto ratkaisee meikäläisellä melkein kaikessa. Valvotut yöt vievät terävyyden, ja tekevät keskinkertaista mahdollisesti älykkäämmäästä kekinkertaista jopa huomattavasti tyhmemmän, mutta vain hetkellisesti toivottavasti. Eipä tässä nyt muuta. Voi olla, etten tänne kirjoittele hetkeen, vaan keskityn käsittelemään niitä muualle kirjoitettuja asioita puhtaaksi.

Aloitan kirjoittelun lähiaikoina Libre officen Writerillä, kun en jaksa kerjätä mistään enää edes muutamaa kymppiä Windowsin office- paketin ostamiseen tai muuhunkaan. Tuossa Windows kymppi käyttiksessä näyttää olevan vanhoihin se etu, että asiakirjat pystyy tulostamaan pdf:nä, joten katsotaan nyt miten tuohon Writeriin saa upotettua kuvat, ja miten sen yleensäkin saa toimimaan, kun ei ole tullut mitään suurempia kirjoiteltua vuosikausiin, tai oikeammin koskaan.

Mitään kaupallisempaa projektia ei näköpiirissä ole, eikä minun tyyliini sovi lähteä sellaisia väkisin kehittelemään. Jos muut taiteeseen liittyvät projektit tuovat jonkun kolikon "kassaan," niin hyvä on. Muita kirjallisia projekteja en varmaan vie edes koskaan vakavalla mielellä loppuun. Mitään taidetta en edelleenkään tilauksesta tee, ja jos joku kyselee, niin ohjaan asianmukaisten tahojen pariin.

20.2.2017 3.57 Kirjoittelin tuonne jonnekin (en tänne) joitain ajatuksia taiteesta, mutta meni liian filosofiseksi, joten ajattelen pari sanaa, no enemmän, filosofiasta: 3.17 Sanoilla leikkiminen tietäen niiden merkitykset, ja panemalla niitä järjestykseen muodostaen niistä lauseita, joilla löytää oikeutuksen mihin vain, mutta se ei muuta tosiasioita miksikään. Tämä on kaiketi jonkilaista filosofiaa, mutta mitä tekoa sillä on, jos saadaan etsittyä kulloinkin haluttu, kulloiseenkin tilanteeseen sopiva vastaus. Asioiden päälaelleen kääntäminen väärän syyn takia tai oikean vastauksen saamiseksi - mitä järkeä siinä on? Herää kysymys, että mihin näin "vaarallista", ja yhtä lailla turhaa (?) oppia tarvitaan. Onko se mahdollisesti se keino, jolla yksittäinenkin ihminen voisi esittää kysymyksiä ja löytää vastauksia objektiiviselta kannaltakin liittyen omaan käsissä olevaan asiaan. Vai mikä se filosofian perimmäinen tehtävä on? Käännellä asioita eri kantilta, ja poimia sopivin vastaus? Kenen kannalta sopivin? En tiedä, mutta ovatko filosofit humanistisen tiedekunnan tuotoksia, joten...        Noni. Tämä juurikin muistukseksi, kun alkaa omia taidepuolen ajatuksia möyhimään, kääntelemään liikaa jollain tasolla filosofian tavoin, niin eihän siitä tule lasta eikä paskaa, vaan pitkälti jotain, mikä pitää juurikin laittaa faktojen, ja oikeiden mielipiteiden pohjalta järjestykseen. Tulen kyllä jonkin kummallisen esimerkin pohjalta palaamaan asiaan, ehkä jopa tämän yön muistiinpanojen pohjalta.. ja vielä kolmas piste.       No. Noissa taidepuolen jutuissa löysin kyllä ideaa, tosin osittain niin komediallisen hupaisalla nurin niskoin kääntelyllä höystettynä... No. Se on osittain niin mun tapani kirjoittaa näihin muistiinpanoihin liittyen, että luulenpa etten niin karmean paljon tekstin tyyliä muuta siitä mitä se asiallisimmillaan tai melkein asiallisimmillaan on. Jätän tuollaiset toistot kyllä pois.

 

19.2.2017 23.57 Jahas. Jos joku ns. oikea taiteilija sattuu joslus lukemaan näitä juttuja, niin hän saattaa hyvinkin pitkälti olla sitä mieltä, että jonninjoutavaa höpinää. Ju. Niinhän se enimmäkseen on. Miltä osin, sitä en tiedä, koska en ole taiteilijapiireissä liikkunut, ja taidefilosofiakin jäänyt tasolle, jolla ei sevittäisi alkeet käsittävästä kokeesta. Sen mitä olen taidekirjoja lukenut, on keskittynyt enemmänkin taidehistoriaan ja tekniikoihin kuin tämän tapaiseen pölinään. Kaikenlaista enemmän tai vähemmän turhanpäiväistä tekstiä on kasassa aika mukavasti, mutta mitä minä tällä itsekseen pureskellulla päätelmänipulla teen, kun nämä asiat lienevät käsitelty historian saatossa niin monilta tahoilta, että voin vain kuvitella. No. Ainakin olen saanut jotain pientä ajan kulua ja hupia muun tekemisen oheen. Nyt materiaalia alkaa olla 600 sivuisen luonnosvihkon sivuista noin 250 sivulle asti - osa tosin pikaisia (piirrettyjä) luonnoksia, mutta vain pieni osa, kun ne enimmäkeen tehty taas muualle. Kunhan tässä jaksan, viitsin, ehdin, kehtaan tai kykenen tai jotain niin kirjoittelen Wordilla (ai niin pitäisi vielä saada ostetuksi tuo Word eli lisätään listaan: kun on varaa) puhtaaksi ilman sarkasmia, kiroilua tai muutakaan navanalaista tai sopimatonta,  ... ja sitten kun se on kirjoitettu..., niin se on jollain tasolla valmis ja heitetään nurkkaan pölyttymään taulujen seuraksi... Eipä rässä tällä kertaa taas muuta... Ah. Juu. Joku ihmettelee, että mitkä 250 sivua, kun eihän täällä niin paljon ole... No täällä on vain se osa mitä olen tänne kirjoittanut, ja tännehän minä kirjoitan yleensä juurikin kaikkea ihan muuta...ja ne ovat käsin kirjoitettua, joka supistuu rankanpuoleisesti tekstinkäsittelyohjeelmalla isollakin fontilla, ja materiaalia karsimalla, vaikka sitä vielä lisää tulisikin. Mahtaisivat entiset viisimiinuksia jaelleet äidinkielenopettajani ihmetellä, etteikö se tuokaan lopultakaan koulun jälkeenkään oppinut mitään. Katson kuitenkin lukeneeni elämän varrella sen verran monta kirjaa, että niistä no väkisinkin jäänyt sen verran jälkeä, että selviydyn puhtaaksikirjoituksesta ajan kanssa. Tosin muistini on valikoiva ja rajoittunut muutenkin. No. Nyt meen tästä tällä erää... Öitä.

19.2.2017 Kirjoitin muistiin muutaman sivun valokuviini liittyviä ongelmakohtia (sen lisäksi, että pitäisi kuvata enemmän, sekä käsitellä kuvat kunnon lopputulokseen), mutten nyt niistä sen enemmälti. Lisään tähän vain sen, mikä mikä kirjoituksesta meni yleisemmin kuvataiteen puolelle eli koskee tässä lähinnä maalausta.

...olen kuitenkin huomannut, että omien kuvien suhteen tahtoo olla usein pahastikin sokea monien kuvien osalta, joiden huonous ilmenee, muotoutuu omassa mielessä vasta myöhemmin..., samoin jotkut omasta mielestä kliseiset tai muuten kököt kuvat nousevat esiin silmän kasvaessa oppimaan näkemään "oikein" tai ainakin paremmin. Kyse on pitkälti nähdyn ymmärtämisestä, josta on  apua kuvan teko- tai ottohetkellä sekä myöhemmin analysoinnissa. Tällä päästään tietynlaisten, omasta mielestä vääränlaisten ratkaisujen minimointiin.

Sama pätee suurelta osin maalaukseenkin. Ne maalaukset, jotka tekohetken aikoihin näyttivät hyvältä, ovat sitä oikeasti vain, jos ne näyttävät hyvältä vielä 5, 10, 15 tai 20 vuotta myöhemmin, olkoonkin että kysessä ovat omat työt, joita katsoessa silmä on subjektiivinen. Kun katsoo 20 vuotta vanhaa maalaustaan, saattaa olla tarpeettoman ankara itseään kohtaan tai sitten osoittaa liiallista hellämielisyyttä itselleen jotain muka merkittävää maalausta kohtaan. Jälkimmänen saattaa olla seurausta tietystä nostalgiasta. Täysin neutraali ei voi olla, puhumattakaan, että osaisi tarkastella omia aikaan saannoksia tarpeeksi ulkokohtaisesti. Loppupeleissä olen melko tyytyväinen -90-00- luvuilla tehtyihin maalauksiin ja piirustuksiin, joista jotkut osoittavat sellaista taitoa ja osaamista, jota nykyisellä kärsivällisyydellä ei löydy tarpeeksi. Tokikin monia huonoja selvinneitä töitä ei ole aika parantanut, ja monia hyviä on tuhottu tarpeettomasti tässä sen enemmälti selvittelemmättömissä puuskissa. Tietynlainen kuvanlukutaito on vaikeaa omien kuvien osalta, vaikka muuten olisikin hyvä, ja toisaalta kun katsoo noita maalauksia, mitä tullut tehdyksi, niin vaikeaa se on vieläkin jos niitä lähtee vertailemaan mihinkään yleiseen: on ne kuitenkin niin leimaavasti omansa näköisiä, vanhatkin yhä edelleen. Niissä on kuitenkin jotain niin silmiinpistävästi omaa käsialaa, ettei niitä voi sekoittaa muihin. Olkoon se sitten hyvä tai huono asia.

19.2.2017 17.14 Kreikasta (Greek Circuit) tuli tuloksia. Omalta osaltani paremmasta tyrkytyksestä (kuin aikaisemin)? huolimatta tulos jäi laihaksi. Monochrome-sarjassa näkyy oman kansion tietojen mukaan olevan niin radikaali virhe, etteivät kuvat ehkänole mennet edes arvosteluun saakka. Nämä uusien kuvien ongelmat ovat sikäli olleet tiedossa, että olen viime päivinä käsitellyt/kehitänyt uusia kuvia perusteellisemmin ja painottanut siinä nimen omaan valaistus- ja kontrasti puolta (myös värien korjailua), ja myös jättänyt pykälän vaaleampaan, kuin miltä kuvat omalla koneella näyttävät. Erityisen huolellinen olen ollut siinä, että varjoissa sävyt tulevat entistä paremmin esiin. Olen myös käynyt näitä uusia kuvia läpi niiltä osin kuin niitä näyttelyihin tyrkytetty, ja hylännyt ne toivottomimmat tapaukset niin "hyviä" kuin ne omasta mielestä ehkä olisivatkin. Rainbow Circuitiin lähti vielä varsin huono entry: osin vääriä kuvia, ja niiltä osin kuin oikeita, niin viimeistelemättömiä. Sieltä onon siis odotettavissa pahimmassa tapauksessa nollatulos, ja  parhaimmillaankin korkeintaan muutama hyväksyntä.Trierenbergin digikuviin saa jo korjattua versiota, mutta printit on jo valmiina, joten niistä valitaan ne vähemmän ongelmalliset. Sitten toivotaan parasta. Juurikin tuo on pienoinen ongelma, ettei ole kunnon tulostinta, että näkisi heti koevedoksessa kuvien ongelmat. Ne näkee vasta, kun kuvat tulevat (tässä tapauksessa Ifolorilta) milloin mistäkin. Tuo meikäläiselle ongelmallinen mustavalkoinen kuvakin alkaa olla mielessä käsitelty niin, että siltäkin puolelta voi odottaa enemmän tulevaisuudessa. Tuo B&W-kuvan ongelmallisuus on sikäli meikäläiselle ihmeellinen, kun kuvien maailma oli minulle pitkään suurimmaksi osaksi mustavalkoinen niin kuvien tekemisen puolella kuin kiinnostavimman katsastelun ja tutkiskelunkin puolella. Aion korjata tällä saralla kuvien valinnassa ongelmaa sillä, että valitsen jatkossa sisällöltään suht pelkistettyjä (jos ei jopa aivan minimalistisia) kuvia, jotta ne on helpompi käsitellä mahdollisimman täydelliseen lopputulokseen. Nyt sitten kaivetaan Lightroom-kirja hyllystä, ja tutkiskellaan, miten saa korjatuksi loppuja ongelma-alueita kuvissa. Tuo näytön kalibrointi olisi paikallaan jossain vaiheessa kyllä, mutta kokeillaan nyt ensin vaalentamalla hieman ihan summamutikassa. Jonkunlaista suuntaa saa katselemalla kuvia isommassa koossa Telkkarin näytössä. 

16.2.2017 14.41 Tuli tässä eräs päivä mieleen Kalervo Palsa (1947-1987). Häntä pidettiin hulluna, mutta missä määrin hullu hän oikeastaan oli. Siitä on jo noin 20 vuotta aikaa, kun tutustuin Palsan tuotantoon ja tekemisiin niiltä osin kuin se mahdollista oli. Palsan päiväkirjat julkaisukuntoon toimittanut Maj-Lis Pitkänen sensuroi niitä itseään koskevilta osin radikaalisti, ja ehkä muutenkin, luultavimmin itseään ja perhettään suojellakseen.

Palsan päiväkirjoista selviää kovin huonosti oleellisia asioita. Kalervo Palsan suhde naisiin jää epäselväksi. Esimerkiksi, oliko Palsalla ja Maj-Lis Pitkäsellä vain ystävyyssuhde vai oliko taustalla jotain fyysistä. Oletukseninon, että Palsan suunnalta se oli jonkinasteista rakkautta, mutta issmäse määri se sai "oikeaa" todellista vastakaikua? Jos sai, niin etenkin elittää rajun sensuroinnin tietyiltämosin. Entä missä määrin Palsan maalausten aihepiiri juontaa fantasioista, unista tai jostain harkitummasta ideoinnista?

Muistaakseni monenlaisisten ongelmien, kuten juoppouden riivaama Palsa ei ainakaan mainittavissa määrin ollut laitoshoidossa hulluutensa takia. 

Päiväkirjojen perusteella on vaikea sanoa Palsan seksuaalisesta suuntautumisestakaan mitään kummempaa. Suhteet naisiin eivät avaudu. Jossain määrin Palsan mietteitä ja haaveita naisiin liittyen tuodaan siihen tyyliin esille, että voisi päätellä Palsan olleen enempi naisiin kallellaan kuin oman sukupuolensa edustajiin. Kuitenkin itselläni on tiedossa konkreettisemmalta tasolta vain jossain ilmi tullut Palsan Reidar Särestöniemen kanssa juopottelun ohessa harrastama homostelu. Tämä ei kuitenkaan todista Palsaa homoksi sen enempää kuin hänen taulunsa häntä nekrofiiliksi tai muuksikaan pervertikoksi, hädin tuskin bi-seksuaaliseksi.

Kalervo Palsa koki niin sanotuiksi hengenheimolaisiksineen muun muassa Edward Munchin ja August Strindbergin sekä suomalaisista ainakin toisen nuorena kuolleen taiteilijan T. K. Mukan. Minä en koe Palsaa hengenheimolaisekseni, mutta pidän häntä muuten mielenkiintoisena valtavirrasta poikkeavana kummajaisena, joka ansaitsee muuutaman sanan.

Mikä on sitten Kalervo Palsan sija suomalaisen taiteen historiassa. Palsa pantiin jossain määrin merkille jo hänen elinaikanaan, vaikkakin taulujen kaupaksi käymisessä oli ymmärrettävistä syistä ongelmia. Hänen merkitystään ei voi kuitenkaan väheksyä jo kasvavan? kansainvälisen kiinnostuksen takia. Palsan taiteen merkitys tullee olemaan jatkossakin suuri jossain siellä äärilaidalla, josta sitä ei ole tarvetta nostaa liian usein esiin.

No. Ei tämän enempää, kun en ole lukenut mitään Palsaan liittyvää sitten -90-luvun, enkä ole juurikaan nähnyt edes kuvia maalauksista sitten Palsan Kiasma-näyttelyn. Voihan se olla, että joku on paneutunut tutkimaan Kalervo Palsan elämää ja taidetta, ja ehkä päässyt käsiksi jopa alkuperäisiin päiväkirjoihin, jotka lienevät muun jäämistön ohella menneet Maj-Lis Pitkäselle. Tämä on merkki siitä, että tämä ystävyyssuhde oli syvä, ja Pitkänen niitä ensimmäisiä ja harvoja Palsan taiteen "hyväksyjiä ja ymmärtäjiä."

7.2.2017 5.37 Perusongelmahan akryyliväreissä on joustamattomuus, josta syystä värit eivät asetu heti, vaan näyttävät kuivuttuaan erilaiselta kuin märkänä. Tämä taas johtuu pitkälti peittävyyden ja läpinäkyvyyden eri asteista, mutta miten ratkaista tämä ongelma maalaustilanteessa, siinäpä pulma. Läpinäkyvät ja peittävät värit eri lootaan...vai, ja kärsivällisen opettelun kautta, miten eri värit ja niiden yhdistelmät käyttäytyvät kuivuessaan, vai sekoitetaanko reippaasti sopivaa valkoista joukkoon ja toivotaan parasta...Pääosin on saanut suurin piirtein sellaista jälkeä kuin on halunnutkin, mutta kun se suunnilleenkin on iso ongelma, jota öljyillä maalatessa ei ole, vaikka näissäkin on väreissä eri läpinäkyvyyksiä ja peittävyyksiä... 

7.2.2017 4.05. No. Juu. Oikeastaan nuo synkimmät maalaukset ovat ennusteensa tehneet ja ne vaiheet eletty läpi. Loppusyksy ja -vuosi maalausten näkyminä oli kankaalla jo seesteisempää, itsensä oman olon ollessa vaikeampi, ja myöhemmin nuo seesteisemmät maalauksetkin näkyivät jo olotilassa parempana. Jonkunlainen kummajainen tuli luonnoksiin ja päätyi sitä kautta varsin mitättömänä ja neutraalina (harjoitustyönä) isolle pohjalle kolmisen viikkoa? sitten. Se ei ole ihminen, tai sellainen varsinainen vääristelty torsokaan, vain jonkunlainen klöntti joka laitettu roikkumaan - ei hirttoköydessä, vaikka niin saattaisi siitä käsittää. Kaikinpuolin yhdentekevä maalausprosessi, ja sen tulos. Ei ollut tyypillistä kasvavaa (hyvää) energiaa, joka vie yli. Ei ollut suuriakaan vaikeuksia laittaa jarruja päälle... Tavallaan ehkä hyvin konkreettinen tapa tehdä joku asia tietoisesti pois ilman, että on mitään mysteerin tuntua hetkessä tai myöhemmin. Jopa liian tavallista ja jopa tylsää, jolloin ei synny mitään - ainakaan omasta mielestä. Jos kaikenlainen jolloin tapaa selittämätön puuttuu, ei ole minkäänlaista flow'ta, niin ei siitä mitään voi tulla. Ei kaunista, ei kunnolla rumaa, ei myrskyä, ei tyyntä, vain merkityksetön kuva. 

Sinänsä tuo meikäläisen värimaailma synkkä ole. Pääosin puhtaita värejä, mutta ne sävyt yhdistettynä kuvakieleen. Aiemmin välttelin öljyissä mustaa, mutta viime vuonna otin akryylipalettiin sekoittamattoman valmiin mustan, samoin lisäsin valkoisen määrää, sen käyttöä useissa maalauksissa..., ja toimin muutenkin paljolti pienellä paletilla..., mikä joskus ennen oli useimmiten etu, mutta... Jaa a. En tiiä. Katsotaan nyt, jos saisi jotenkin luonnollisesti muuttumaan värimaailman hieman elävämpään suuntaan, vai onko se meikäläiselle mahdollista akryyliväreillä...Ehkä haettava fiilistä pienemmillä öljymaalauksilla...taitaa tässä vaan vaatia akryyliin totuttelua vielä jokusen maalauksen verran...vielä... 

7.2.2017 2.40 Olen puhunut tuolla höpinöissäni jotain, ettei voi aloittaa alusta. Niin on nyt kuitenkin pakko tehdä. Otettava maalaukseen täysin uutta suuntaa. Sen täytyy tapahtua luonnollisesti, muta kuitenkin sen on tapahduttava. Muuten voin lopettaa yhtä hyvin tähän. Kirjallista tekstiä on kasassa yhteen, samoihin kansiin eri muistiinpanoista kerättynä noin 250 käsinkirjoitettua sivua - ja siinä vain sitä tietynlaista materiaalia, joka tässä ensimmäisessä projektissa tarpeen - ei tosin kaikki, koska mistä sitä osaa etsiä tai jaksaa käydä kaikkea turhaa hölynpölyä läpi löytääkseen sieltä ne muutamat harvat, yksittäiset käyttökelpoiset rivit. Se, mitä niistä materiaaleista puhtaaksi kirjoittaa, on toinen juttu...ja toisaalta, mitä uutta tekstiä on enää tarpeen tuottaa. Se onko mitään tarvetta julkaista mitään e-kirjana edes onkin toinen juttu. Aikomus kuitenkin tehdä "lopullinen" versio PDF-muotoon. Tarkoitus kuitenkin aloittaa koneelle vieminen jossain vaiheessa, ja sitten kun kaikki oikealla lailla kasassa, jos se yleensä on mahdollista, niin tilata joku Ifolor-tyyppinen koevedos, ja jos joskus on joutilasta rahaa, mitä epäilen, niin teettää pieni painos (100-200 kpl)  jossain ulkomailla. 

7.2.2017 1.01 No ehkä olin liian ankara itselleni... Taitessani elämä kuoli vuonna 2003. Sen jälkeen olen maalannut vain satunnaisesti välillä 2003-2013. Nyt, kun aloittelin maalausta uudelleen kasvavassa määrin, etsin todellisuuden syvintä olemusta, niin ettei kankaalle jäänyt elämää tai muutakaan jäljelle enää oikein lainkaan. Se mitä siellä on, sitä minä en tiedä tai ymmärrä. Mutta näyttää siltä, noiden parin öljymaalauksen perusteella, että olen yrittelemässä herätellä henkiin jotain uutta, jonkunlaista elämän tapaista. Storm -niminen maalaus saattaa jonkun mielestä olla jostain helvetin esikartanosta, mutta minä näen siinä hyvin paljon jotain eläväisen alkumyrskyn kaltaista. Se onko siinä mitään ihmisyyttä muuta kuin alkuliman tai vastaavan muodossa on toinen juttu. Koen että tämä, se on osa alkamassa olevaa muutosta. Muodonmuutos -taulussa (akryyli, 2015) muutos on kuvattu käänteisenä (ei toukasta perhoseksi, vaan perhosesta toukaksi) kokoon käpertymisenä. Jotain pitää kadottaa lopullisesti, jotta voi versoa uutta. Ja nyt uskonkin, että sitä uutta versomista, uusiutumista alkaa tapahtua. Kalervo Palsa on kuulemma sanonut haluavansa olla Euroopan synkin maalari. Minä en. Teen sitä mitä täytyy, muuta en voi, pysty, kykene. Ei tämä ole meikäläisen ohjailtavissa, tämä meikäläisen taide. En pysty kovinkaan paljoa vaikuttamaan omaan elämääni muutenkaan. Tiedä vaikka ne auringonlaskut ja kukkataulut, joita jossain määrin eli suurestikin olen vieroksunut, ovat seuraavana tulossa. Ei voi tietää. Vaikka suunnittelisin ja luonnostelisin puoli vuotta tai pidempäänkin jotain yhtenä päivänä tapahtuvaa maalausta varten, niin sieltä voi tulla ihan jotain muuta. Ei voi tietää. Onneksi tuo arvaamattomuus liittyy suurimmalta osin maalaukseen. Tietty noita positiivisia muutoksia voisi tapahtua taloudessa ja eämässä muutenkin. Elämä on pääosin pelkkää rutiinia nykyään. Vain satunnaiset pikku asiat tuovat muutosta, vaihtelua elämään. Köyhä ihminen oppii arvostamaan niitä pieniäkin asioita, ja asioilla on oikeat mittasuhteet. Lottopotti muuttaisi ongelmien laatua. Eivät ongelmat katoisi rahalla. Ehkä jonkinlainen säännöllinen kohtuullinen taloudellinen turvallisuus, jotta voisi vähän edes suunnitella jotain pientä. Kohtuullisuus eräs niistä antiikin pakanahyveistä. Juu. Mitä maalaukseen tulee. Muutosta tapahtuu, mutta jos jostain syystä ei tapahdu, niin maalaaminen loppuu. En aio jatkaa enää syvemmälle maailmanlopun kuviin. En usko sen olevan tarkoitus.

7.2.2017 0.16 Katselin läpi kuvia maalauksista ja piirustuksista. Ei nuo kuvat tosiaan ole olleet tästä maailmasta enää pitkään aikaan, jos koskaan. Niissä maailma ei ole vielä herännyt eloon tai sitten se on jo kuollut. Nuo ovat oikeastaan todellakin maailmanlopun kuvia. Ei yhtä ainoaa elävää puuta tai kukkaa, vain jotain järjenvastaista, jossa ihminen, elämä ei ole läsnä, ei oikein henkikään. Ne ovat jotain käsittämätöntä kuvaa fyysisestä maailmasta, jossa ei ole mitään elonmerkkiä. Ne ovat fyysiseen muotoon puettuja painajaisia. Painajaisia, joita en useimmiten lähes koskaan edes itse näe, mutta kuitenkin ne jollain tapaa on tässä nähty, kun nuo maalaukset kerran ovat tehty. Mitä todellisuutta ne loppupeleissä edustavat. Olenko minä häivyttänyt itseäni pala palalta maalaus maalaukselta tästä maailmasta? Lopultakin huomaan maalanneeni vuosikaudet jotakuinkin samaa etsien epätpivoisesti poispääsyä, mutta ollen pakotettu tekemään sitä samaa. Eräässä kirjassaa Terry Pratchett'in helvetti on samojen kuvien värittämistä ikuisesti.

6.2.2017 22.46 Pari huomiota vuodesta 2016. Viime vuonna valmistui reilut 30 akryylimaalausta, joka on oikeastaa enemmän vähän kuin paljon tai edes kohtuullisesti. Tutkailtuani kuvia maalauksista, totesin oikeastaan vain sen minkä tiesinkin, ja miksi olen akryylejä vältellyt Olen maalannut pääasiassa halvemmilla väreillä, mutta myös jossain määrin laadukkaamilla. Akryylien ongelmat ovat öljyyn nähden joustamattomuus, elottomuus, latteus, olkoonkin että maalaisi puhtailla kirkkailla väreillä. Suurimpia ongelmia on värin ilmeettömyys, joka näkyy lopputuloksessa luonnottomana. Vaikea sanoa, missä määrin akryylin huono sekoitettavuus johtuu tottumattomuudesta akryyleihin, ja pitkälti siitä että suurimman osan omaa taidehistoriaa on maalannut öljyllä pitäytyen enimmiltä  osin samassa merkissäkin. Välillä on tullut kokeiltua muitakin ja palattua, enemmän tai vähemmän huonojen kokemusten jälkeen samaan vanhaan tuttuun nimeltä mainitsemattomaan öljyvärinimeen. No. Ei noista akryylimaalauksista sen enempää.

Miksi sitten aion maalata tulevaisuudessa akryylejä? Loppupeleissä siksi, kun on pakko. Aion siirtyä maalaamaan suurempikokoisia maalauksia. Ei ole mahdollisuutta antaa ison öljyvärimaalauksen lojua lattialla päiväkausia viemässä kaiken "vapaan" tilan. Siksi kokeilen taas uutta laadukkaampaa? akryylivärimerkkiä, laajempaa palettia, monipuolisempaa sivellinvalikoimaa monipuolisempaan työskentelyyn ja vernissausta elon "pakottamiseen" pintaan, ja jotta saa ulottuvuutta kaksiuloitteeseen "varjoista kontrastittomaan" työhön.

Viime vuonna tein vain yhden öljymaalauksen. Vaikea sanoa, missä määrin alitajunta ohjaili ottamaan juuri tässä sinänsä merkityksettömässä työssä öljyt esille on mysteerio, mutta tuo maalaus on oikeastaan ainoa viimevuotisista, joka täydellisesti vaati öljyvärien käyttöä. Tuo maalaus oli siis Gaia-teemainen "Wounded." 

Tänä vuonna samoin kuin tulevina vuosina mahdollisesti aion tehdä suuren osan pienemmistä maaluksista öljyllä. Miten suuren, se jää nähtäväksi? Kuitenkin, jos noihin akryyleihin ei saa täydellisemmin tuntumaa, niin...no, katsotaan nyt. Joka tapauksessa on täysin mahdotonta alkaa vuokrkaksiossa läträämään isojen öljymaalausten kanssa, kun pienempienkin kuivattelussa on ongelmansa, ainakin jos tekee useampia lähetysten tai jopa samaan aikaan, kuten joskus muinoin...

Tein myös joitain huomioita pastellimaalauksesta/piirustuksesta, muttei siitä sen enempää kuin, että joistakin ongelmista päästy eroon, jonkun muun tullessa jossain määrin tilalle.. Sinänsä pastellien taso ei kummoisesti ole parantunut vuosien varrella. Teen pastellilla vain tietyntyyppiset työt, muita sitten muilla välineillä. Oikeastaan sellaista edes pienten virheiden pastellia ei löydy viime vuodelta ensimmäistäkään, jos nyt aikaisemmiltakaan. Ne omat suosikitkaan virheettömiän ole - päinvastoin niissä voi olla hyvin järkyttävän radikaaleja virheitä, jotka on huomannut vasta vuosien päästä. Sitä on helposti omille jutullie sokea, ja näkee ne muiden töissä olevat virheet. Tietysä mielessä olisi hyvä jos joku ammattilainen huomauttaisi konkreettisista virheistä, kuten virheviivoista ym, jotka eivät ole niinkään makuasioita useimmiten, jotta oppisi näkemään ilman sokeita pisteitä omiakin kuvia, niin vaikea kuin se joskus saattaa ollakin kuunnella, kun joku osoittaa sormella jotain piirustuksen tai maalauksen kohtaa... Tiettyjä häiritseviäkään juttuja ei ole tarkoituskaan korjata, vaikka voisikin. Vain ottaa niistä opiksi tulevia varten...tai sitten ei...

Joku saattaa ihmetellä tätä minimalistisuutta. Pelkistystä. Kuvallinen sanakirjani on ohut. Se ei sisällä ihmisen aikaansaamia esineitä tms. Tämä on tietynlaista nature-maalausta, jos sellaista termiä nyt voi käyttää. Käytin juuri kuitenkin. On muotoja, muodottomuutta. Abstraktia, varsin naiiviakin symbolikieltä, jonka oikeasttåaan haluaisin riisua pois kokonaan senkin, mutta vissiin olen sen sijaan pakotettu lisäämään sitä. Vaikea nähdä onko muutosta tähän todellisuuteen tietynlaisen esittävyyden muodossa tulossa, vai koenko että on pakko mennä järjettömyydessä jonnekin COBRA-ryhmän ja toisaalta dadaismin läheisyyteen tai ties minne ennen kuinkuin alan itsekään löytää tolkkua ulospääsyä pakottamatta itseäni muuttumaan, vaan muuttumalla luonnollisesti. Liikaa tuhlattuja päiviä, viikkoja, kuukausia, hukattu kymmenen vuotta loppupeleissä saamatta mitään konkreettista aikaan... Nyt on loppukirin paikka. Nyt ei ole enää aikaa kuin pariin viisivuotissuunnitelmaan...

18.1.2017 4.01.  Jokainen kukka.  Rumuuden jäätarhassa.       On terroria.    (Tabermann)        (...mutta minun silmissäni rumuuden puutarhasta ei silti puutu outoa mystistä kaunueutta.... (lisäykseni 18.3.17 1.18))

13.1.2017. 20.12  No.Se on sitten vuosi 2017. Mitäpä tässä. Kaikessa joutilaisuudessani minulla on jotenkin ollut niin kiire, etten ole ehtinyt paljon mitään tehdä. No. Vuoden vaihteessa neljässä päivässä keskimäärin yli 15 tuntia päivässä kuvien analysointia, käsittelyä, FIAP-kuvakansioiden ja tiedostojen järjestelyä, vanhan karsintaa, uuden valitsemista jne. Tämän lisäksi viimeisen kuukauden aikana jota kuinkin reilut kymmenkunta muutaman tunnin sessiota tietokoneen äärellä. Vielä on urakkaa parin viime vuoden kuvien läpi käymisessä ja parhaiden kehityksessä, mutta jo nyt nuo kilpailukuvakansiot alkavat olla paremmalla tolalla kuin koskaan aikaisemmin, ja uudet kuvat loppuvuoden entryistä ovat saaneet hyväksyntöjä itselleni vaikeissa Balkanin maista sen verran, että positiiviselta näyttää.

Vuonna 2015 tuli otettua osaa kisoihin harvakseltaan ja huonolla menestyksellä. Ites asiassa mitäköhän olen yleensä tehnyt vuoden 2015, kun en ole juuri maalannutkaan? Toisaalta muutamat sitä edeltävätkin vuodet ovat varsinaisilta aikaan saannoksilta ainakin taiteen puolella jääneet vaatimattomiksi. 

31.12.2016 21.05 Puhun usein mielipiteitäni asioista totuuksina, mutta taiteeseen liittyy toki vain vähän ehdottomia totuuksia. Monissa muissakin asiat riitelevät, eivät niinkään ihmiset. Toki taiteessakin on ehdottomia totuuksia, ainakin mitä tiettyihin historian asioihin tulee. Omaa tekemistä määrittelevät "säännöt" ja tavat sun muut ovat lähinnä yksilöllisiä mielipidekysymyksiä, joista toiset voivat olla samaa tai eri mieltä  - sillä ei ole merkitystä. Taiteilijoiden yksilölliseen persoonallisuuteen perustuu taiteen moniulotteinen kiehtovuus.

Eipä tässä muuta vissiin enää tänä vuonna, joten onnellista uutta vuotta 2017 kaikille!

26.12. 1.34 Pari sanaa FIAP-näyttelyharrastuksesta. No. Ensimmäisenä tulee mieleen, että kallista tällaiselle persaukiselle EFIAPin tavoittelu. Nyt on jäänyt vähiin kuvien ottaminenkin. Helsinki on jotenkin liian tuttu paikka, jotta siihen osaisi ottaa uutta näkökulmaa, ja vastaan tulee tosiasiana sekin, että peruskatukuvauksella on vaikea menestyä, vaikka kuvat eivät aivan karsean huonoja olisikaan. Tarvitaan todella nappiosumia, jotka vaativat rohkeaa otetta kuvaamiseen. Tarkkailijana olo ei usein tahdo riittää. Pitää ujuttautua tapahtumien keskelle, ja yleensäkin kiertää enemmän erilaisissa tapahtumissa ja rohkeasti etsiä hyvää paikkaa. Myöskään ihmisten, kauniiden naisten pysäyttäminen kuvaa varten ei riitä. Ympäristön taustoineen on oltava kunnossa, ja joissain maissa (balkanin maat mm) naisen kauneus, hyvä valo ja tausta ei tahdo riittää, vaan kaipaavat alastonkuvia. Vanhat, ryppyiset mummelit ja papparaiset ovatkin parempia. Lapsia ei uskalla kuvata. Olet pedofiili, heti jos yrität ottaa tuntemattomasta lapsesta kuvan. Päiväkotien ohi ei kannata mennä kamera kaulassa. Tulee vihaisia katseita, vaikka ei ole aikomustakaan ottaa kuvaa. Jos kulkee päiväkodin tai koulun ohi, niin kannattaa pitää kamera repussa. Tuossa on koulua ja päiväkotia puron varrella vieri vieressä, joten enpä ole puroakaan enää käynyt kuvaamassa. Hysteriaa. Kameran kohdistaminen yleensäkin aikuiseenkin ihmiseen aiheuttaa usein ongelmia, vaikka aktiivikuvaajat tietävät missä tilanteissa on luvallista kuvata ja missä ei. Siitä huolimatta parempi, helpompi usein olla taistelematta kuvausoikeuden puolesta julkisellakaan paikalla.

JU. Köyhällä uusien innostavien kohteiden löytäminen on vaikeaa joskus. Auton puute. Ulkomaiden tavoittamattomuus, kun ei budjetti salli. Luontokuvaus vaatii perehtymistä ja kunnon välineet sekä paljon kärsivällisyyttä jota ei ole. Maisemilla (Helsingin)'vaikea saada ensimmäistäkään hyväksyntää, miksi ottaa ensimmäistäkään maisemakuva  edes. Kamerakiellot halleissa tapahtuvissa musiikkikonserteissa, jääkiekko-otteluissa sun muissa...  Lopputuloksena kuvia, joissa ei mitään ihmeellistä, ja latistuva mielenkiinto koko kuvausta kohtaan. Keskinkertaista huonomman menestyksen takia alkaa keskittyä yhä enemmän pääharrastukseen, sen opiskeluun, kehittämiseen. Kuvankäsittelyyn pitäisi varata aikaa, samoin kuvien analysointiin ja rajauksiin, muuhun viimeistelyyn. Tietyllä tavalla "epäonnistumiset" ruokkivat itseään, mutta tietyssä mielessä nyt on pahin ohitettu. On osallistuttu, yritetty itselle vaikeita maita, ja saatu tarvittava määrä maita. Nyt voi keskittyä enempi ja toivottavasti harkitummin niihin varmempiin näyttelyihin. Vielä ei kuitenkaan tavoitella pariin vuoteen palkintoja tai hooämmiä, mutta eihän sitä koskaan tiedä, jos hyvä tilanne osuu kohdalle, ja sen saa onnistuneesti talteen.toistaiseksi vielä enempi maalaukseen keskittyen, mutta uutta intoa hakeva tässä on. Jatkossa yritän panostaa enempi näiden kuvien viimeistelyyn, ja jättää suosiolla ne omat liian taidekuvamaiset suosikit pois kilpailukuvista....,  ja niiden tilalle ehkä kokeiluun joitain minimalistista kuvaa..., ja kuva-arkistojen kaivelua, ja kuvien tutkailua suuressa koossa... Paneutumista oman sommittelun sijaan siihen perinteisempään sommitteluun, tarinaan/kertovuuteen, kuvan nimeämiseen tylsien nimien sijaan jotain ihan muuta... Paljon on kaikenlaista pientä, jolla voi jo nyt nostaa omaa tasoa, ja odotuksia lähettäessä kuvia kisoihin... Ajasta se ei ole kiinni, kun käytän ja tuhlaan aikaa turhempaankin...

25.12. 23.47 Ongelmani on usein sanallisen muistin huonous, ja kun olen kadottanut hyviäkin? ajatuksia laiskuudessani kirjoittaa niitä muistiin, niin olen viime aikoina huonomuistisuuteni tajunneena yhä enenevissä määrin kirjoittanut kaikenlaista muille itsestään selvääkin ylös (tai alas englanninkieliseen tapaan) , puhunkin muistiinpanoista, sinne tänne. Olen pitänyt muistikirjaa vuodesta 1994. Se on 99,9 prosenttisesti hölynpölyä, jolla ei ole mitään tekemistä päiväkirjamaisen proosan kanssa, jota en tässä tai muuaallakaan harjoita toistaiseksi. Se on asia joka on tullakseen sitten joskus, jos on. Muistiinpanot on tehty ajan saatossa sekavissa ja normaaleimmissa, mutta yleensä vähemmän luovissa olosuhteissa/-tiloissa, ja niillä ei ole mitään muuta kuin tietynlainen ajan hetkessä oleva arvo, jonka koen olevan siellä rivien välissä. Olen suurimman ajan elämääni tehnyt asioita, maalauksia ynnä muuta, ymmärtämättä tarkkaan mitä ja miksi ne on tehty niin kuin ne on tehty. On ollut vain pakko tehdä. Selittelemättä, perustelematta, anteeksipyytelemättä jne. Nyt on aika selitellä niiltä nosin kuin ymmärrystä on, ei välttämättä menneisyyttä, vaan enemmänkin niitä intentioita, jotka määrittelevät nykypäivän tekemistä, tai tekemättä jättämistä niiltä osin kuin mahdollista. En aio kirjoittaa kurjaa menneisyyttäni uusiksi ja paremmaksi. Yritän tehdä nykyisyydestä ja tulevaisuudesta paremman. Sellaisen jota ei ole syytä hävetä, vaan josta voin parhaimmillaan olla ylpeä. Katua ei ole syytä mennyttä, se on ja pysyy hyvässä ja huonossa. Jotkut virheet on ollut pakko tehdä monta kertaa, jotta niistä on saanut tarvittavan opin, ja tulen tekemään monia virheitä uudelleen ja uudelleen, tyhmä kun olen. Jos olisin hiiri, niin kävisin hiirenloukuista syömässä juustoa, niin kauan kuin henki pihisee. Helppoa?, mutta vaarallista ruokaa. Tulen tekemään typeryyksiä elämäni loppuun, mutta toivottavasti yksi kerrallaan samojen virheiden toistaminen vähenee, ja ne pahimmat virheet saadaan minimoitua, niin mitättömiksi, että ne eivät liikaa häiritse muita kuin itseäni. Tämä on toiveajattelua, silä en ole perfektionisti - kaukana siitä. 

 

25.12. 22.03 Jotkut luulevat ehkä, että taiteellisen keskustelun vältteleminen esim. ryhmissä minun kohdallani johtuisi ylimielisyydestä. He ovat täysin väärässä, sillä se useimmiten johtuu pikemminkin alemmuuskompleksista, ja huonosta itsetunnosta sekä myös ajoittaisesta hitaudesta, osin tarpeellisen tietämyksen puutteesta kaikkien tekniikoiden, materiaalien, teorioiden ja muun osalta. Vaikka toisaalta usein olen jonkunlaisen suuruudenhulluuden vallassa osin kuvitellen jopa ajoittain ettei ole rajoja. Tällaisessa jonkunlaisessa hulluuden puuskassa saattakin syntyä helposti paljon erilaista, uudenlaista taidetta, joka tuntuu tekoherkellä helpolta, ikään kuin että tekee mitä tahansa, niin on magic touch, maaginen kosketus. Tekemisen helppous ei lopulta kuitenkaan tarkoita, että eläisi kaikkitietävän neron harhakuvitelmissa. On paljon opettelemisen arvoisia tekniikoita, joista tiedä mitään tai tarpeeksi, ja joita on valmis jossain määrin harjoittelemaan, ottamaan ajan kanssa käyttöön niin että ne tulevat luonnostaan. Joitakin tekniikoita on hylättävä heti kättelyssä itselle sopimattomina. Informalismista jonkun verran kiinnostuneena tietyntyyppisten materiaalimaaalustekniikoiden opettelua ja paksujen impastojen ym vast tekemisen harjoittelua (teoksien tutkimisen ja teorioiden kautta ensin) joskus... Myös syvyyden maalaamista enemmän pitää tietoisesti alkaa harjoittaa, ja tutkia erityyppisistä maalauksista itselleni sopivia keinoja siihen. Tästä voisi mainita esimerkkinä Marika Mäkelän -80-luvun maalaukset, jotka puhuttelevat meikää yhä edelleen.. Perusperiaatteena tulee kuitenkin olemaan tiettyjen selkeiden 3D-efektien vältteleminen, perspektiivit (kaikkinen mahdollisine pakopisteineen, vääristeltyä perspektiiviä kyllä jossain määrin). Tarkoituksena käyttää simppelimpiä keinoja, kuten viivojen (ja siveltimien) paksuudet, värit, tietyt linjat (jos tiedätte miten Pollock maalasi, tai dripdroppasi), siveltimen vetojen suunnat, jälkien tarkoituksellinen näkyvyys tai näkymättömyys... Tätä syvyysongelmaa, joka sisäsyntyistä, ei osaamattomuutta, alan tutkia enemmän, ja yritän löytää sopivia keinoja tuoda sitä, syvyyttä, luonnollisesti rytmiä ja muuta tekniikkaa kadottamatta maalaamiseen.... Se tulee alussa vaatimaan enemmän harkintaa, mutta ajan myötä se tulee luonnolliseksi osaksi maalausta samoin kuin muutkin uudet asiat osaksi summaa..

Monia tekniikoita, välineitä, uusia (vesiliukoinen öljy, johon syytä tutustua) ja vanhoja, joita ei ole käyttänyt aikoihin, joista mainittakoon guassi, joka on erinomaisen soveltuva tietyntyyppisiin maalauksiin jo halpuutensa takia. Myös värimaailmaa, kirkkaat, murretut, maavärit, näiden yhdistelmät, jopa tarkoitukselliset likaiset värit,... niitä pitää miettiä, että niitä saa luonnolliseksi osaksi palettia... Maalaukseen liittyy paljon kaikkea mielenkiintoista, jossa riittää opettelemista ja jo opetellun uudelleen käyttöönottoa, ja hyödyntämistä.... Informalisteille tyypillisen materiaalimaaluksen tutkailua, ja prosessimaalauksen, lasuurien ja impastojen ja paljon muun harkittua, mutta luonnollista hyöduåyntämistä eri vaikutelmien aikaan saamiseksi pelkän tyypillisen tietyn sopivan värisen pohjamaalauksen lisäksi, osana, sijaan,,,, jne... tutkailtavaa on, kuvia, tekstiä, mitä tahansa tietoa vaan saa, sellaista itselle sopivaa, jota ei heti kättelyssä ainakaan miettimättä tyrmää, vaan voi harkita.... Paljon on tietoa, paljon vielä puuttuu olennaistakin tietoa, taitoa, kaikkea ei tarvitse tietää,,,,, jos maalaaminen muuttuu luonnollisesta prosessista liian suunnitelmalliseksi, ja tekniseksi, se ei ole enää enimmäkseen mukavaa enää sitten..., pikku näpertelyä ja rakentamista voi tehdä hyvällä mielellä joskus, ja pohjia voi rakentaa useampia kerralla osin pastoilla alusmaalauksen, mahdollisten kuviointien (marmoroinnit jne) lisäksi.... Loputtomasti mahdollisuuksia... Taidekirjaa esille, tutkintaa miten on tehty, miten voi tehdä, matkimatta esimerkkien, idean pohjalta omia versioita mahdollisista, eri vaikutelmien toteutuskeinoista,,, ..... _halutun saavuttamiseksi, unohtaen täysin esimerkkikuvat, linjat, muodot, muistaen vain teknsten ratkaisujen mahdollisuudet, ..... Olennaista värien keskinäisten suhteiden vaikutus syvyyteen, tasapainoon jne...Viiva, ja sen luonne, tyhjien tilojen merkitykset(ja tömyydet). Hyvässä maalauksessa on paljon tarkasteltavaa, joskus asiat näkyvät heti, useimmiten tarvitaan tutksikelua niin kauan, etten jaksa gallerioissa ja museoissa painaa kuin olennaisimpia asioita pikaisesti mieleeni, ja tutkiskella omia ajatuksia, ja mahdollisia kuvia maalauksista myöhemmin analyyttisemmin. Galleriassa tvst käydessään ei aina ole vastaanottavaisimmillaan, ja mielenkiintoisimmat näyttelyt olisikin hyvä nähdä ainakin kaksi kertaa. Joskus on vaan vaikea saada lähdetyksi kertaakaan... Minulla ei ole varsinaisesti kuvallista muistia, eideettistä muistia, enkä osaa oikein määritellä, miten muistan mitenkin, kun kuitenkin muistan tärkeimmän yleensä, sen mikä minulle on oleellisisinta, hyvinkin riittävän hyvin. Toiset muistavat samat kuvat eri lailla, ehkä usein paremmin. Kukin poiminee kuvista itselleen tärkeän, niin minä ainakin teen. Jotkut maalaukset unohtuvat saman tein. Niille ei merkitä mitään koodia, jota en osaa selittää, jotkut jossain mielessä jäävät varsin kokonaisvaltaisina muistiin, joistain valittuja osia väreistä, teknikkasta, tai jostain....ja näihin asioihin olisi hyvä pystyä palaamaan myöhemmin niiltä osin kuin tarve vaatii, jotta voisi ottaa opiksi.  VÄhän tuli sekavaa tekstiä taas, mutta en jäsennellyt, pelkkää ajatusta muistiin, jota tarpeen vaatiessa luonnokseksi kirjoitettuna johonkin yritellään järkeistää, jotta näistä ajatuksista saa jotain tolkkua edes itse..... Siinä jotain, paljon mielessä... välillä kirjoitan tänne, olkoon, välillä muistikirjaan, ehkä tuon jotain muistikirjasta tänne, ja vien täältä sinne...?

25.12. 19.05 Laitan tähän vielä yhden ajatuksen. Normaalin käyttäytymisen odotukset ovat suurin luovuutta rajoittava tekijä. Tarkoitan normaalilla käyttäytymisellä, pelkoa ilmaista tietyn mallin ulkopuolella olevia ajatuksia kirjallisesti tai suullisestikaan. Ääripäihin ajautuminen on vaikeaa ilman ääripään ajattelua. Työelämässä työnantajilla on odotuksia, joihin työntekijän pitäisi vastata. Työnantaja odottaa normaalia, ja saa sen. Vaikka työnantaja ottaisi minut näiden ajatusten takia, se saa silti vain normaalia, koska loppupeleissä, tietyt mallit estävät poikkeukset. Nyt voin haistatella, mutta työpaikalla se ei sovi hyvän käytöksen mallien mukaan. Tietty ajattelutapa ja -malli sopii yksin puuhaillessa, kun ei mennä henkilökohtaisuuksiin ja puhutaan asoista yleisellä tasolla. Ideoidaan, ajatellaan tms. No. Siis luovuus toimii huonosti ryhmässä rajatun (sanan ym.)vapauden takia. No.nyt riitti tältä illalta. Haistatelkaa toisillenne, luovasti. Vapaus maistuu äänekkäältä ja karmiinin punaiselta.

 

25.12. 18.37 Joku varmaan muistaa kjrjaprojektini. Ju. En ole jättänyt sinänsä aietta kirjoittaa kirjoja. Kyllä. Monikossa. Minulla on paljon erilaisia muistiinpanoja eri aiheista, jonka lisäksi paljon ajattelemattomia ja tekemättömiä asioita. Projektit ovat siinä mielessä jäissä, etten ole jatkanut luonnoksenluonnoksen tekemistäkään. Ja sittenkin kun ensimmäinen kjrja on valmis, niin ei siitä fyysisenä tule muuta kuin omakustanne, jota en markkinoi tai edes välttämättä ilmoittele sen valmistumisesta missään. Se on vain kirja. Ei myymistä varten. Vain ajankuluksi koottu kokoelma ajatuksia. Turhanpäiväisiä, merkityksettömiä. Luultavasti roskaa. Mutta, jos joku joskus lukee minun kirjoittamani kirjan, niin toivon että kritiikki perusteltaisiin, eikä vain sanottaisi, että ihan paska. Jos joku sanoo, jostain että joku on paskaa, huonoa tai muuta, niin pitää kysyttäessä osata perustella miksi. On taideteoksa eri taiteenaloilta, joista ehkä harvoista pitää, ja itsekin sanoo järkyttäväksi, huonoksi, jopa paskaksi, mutta minä pystyn vastaamaan yleensä, lähes poikkeuksetta, miksi en jostain pidä. Jos en saa muotoilluksi heti, niin tarvittaessa pienen harkinnan jälkeen voida sanoa miksei jostain taideteoksessta pidä tai miksi pitää. Jos ei muuten osaa perustella, niin voi sanoa vaikka että "tämä kuva jättää minut kylmäksi, se ei puhuttele minua." Tämä on kauniimpi tapa sanoa, että joku on kansankielellä paskaa. On lukemattomia tapoja perustella lyhyesti käyttämättä kieltä, joka ei kuuluu hyvään suomeen muutenkaan. 

 

25.12. 16.52 Ärsytän aika useinkin itseäni äärirajoille. Käyminen jossain rajoilla on tapa saada itsestä enemmän irti, ja uutta näkökulmaa asioihin. Hulluuden rajoilla käyminenkin voi olla jossain määrin vapauttavaa, kun siitä huomaa selviävänsä. Usein ajattelee itsensä solmuun kirjoittamatta mitään ylös, toisinaan kirjoittaa ajattelematta. Harkintaa on hyvä olla, mutta liika harkinta yhdistettynä toimintaan ei aina sovi minulle. Taiteessa sopiva määrä harkintaa tuo intention kankaalle. Se, että on ennakolta harkittua ajatusta ottaessaan pensselin käteen ei tarkoita sitä, etteikö intuitiolla, improvisaatiolla ja impulsivisuudella ole paikkansa maalausprosessissa, luonnostelussa, kirjoittamisessa, ajattelussa ja missä tahansa. Hetkessä olevaa tunneälyä, kliseistä sisäistä maisemaa ynnä muuta ei voi täysin paeta olipa miten laskelmoiva tahansa. Siksi näen hyvänä, että hetken tila näkyy hyvin suuressa määrin meikäläisen tekemisissä. Toki historia, menneisyys, nykyisyys ja oletukset tulevaisuudesta kaikki vaikuttavat... , tuovat oman mausteensa näkyviin ilmaisussa. Vaikka yrittäisi olla kuinka riippumaton, politiikasta, instituutioista, yleisöstä, niin loppupeleissä kukaan ei voi ollä täysin puhtaasti riippumaton. Samahan se on politiikassakin, lopulta on valittava oma puolensa, tai äänestää tyhjää tai olla äänestämättä, joka sekin on tavallaan kannanotto. Ja yleensä juuri nämä tyhjää äänestäneet kovasanaisimmin haukkuvat, arvostelevat kaikkia päätöksiä. Ne, jotka minut tuntevat, tietävät suunnilleen, mitä äänestän ja miksi? Suomessa on perinteisesti ollut hyvää se, että täällä on ollut äänekäs oppositio, jota hallitus ei ole voinut olla kuuntelematta. Se ei suinkaan tarkoita, että asiat menisivät paljonkaan toisin, jos hallituksen kostumus olisi toinen. Tällä hetkellä elellään jotain nykyajalle käsittämätöntä sanelupolitiikkaa, jonka arvot ovat käsittämättömiä. Ei siitä sen enempää. Parempi keskittää ajatusta muualle nyt.  Hyvää joulupäivää.

Missä määrin voin perustella itselleni vastuun välttämistä sillä, että teen taidetta (olematta taiteilija, koska en saa siitä tuloa, enkä apurahoja tms). Vastuuta, velvollisuutta hakea työtä, jota ei ole tarpeeksi nuoremmille ja koulutetummilekaan tarpeeksi. Kenen velvollisuus on tarjota työtä? Työ määrä määräytyy tarpeen mukaan. Jo nytkin, niissä paikoissa, joissa olen ollut töissä, on ollut puutetta työstä. Töiden keinotekoinen järjestäminen kaupungin tai muunkaan taholta vain työllisyystilastojen kaunistamiseksi, niin onko järkeä? Kaikki avoimet vähänkään taitoa, osaamista vaativat työpaikat ovat jo kauan menneet enempi tai vähempi suhteilla. Työmarkkinoita vääristävät myös työkokeilun merkeissä tehtävät työt, etenkin jos ei ole lupausta, odotusta edes määräaikaisesta työstä. Työkokeilu koeajan merkeissä on ihan perusteltua. Toki on työvoimapulasta kärsiviä aloja, mutta kaikki eivät voi, pysty tai kykene työskentelemään tai kouluttautumaan siivous-tai hoitoalalle, eikä ole järkevää pakottaa esim. alalle sopimattomia hoitoalalle. Sehän olisi vastuutonta, jopa vaarallista. No. Alan hakea töitä, niitä itselle sopivia paikkoja, jotta kaikki ovat tyytyväisiä. Teen taidetta ja haen aktiivisesti työtä jota ei ole tai johon joku muu on pätevämpi. Aina on joku pätevämpi. Kukaan ei ole paras missään, paitsi tällaisessa jaarittelussa. Jos joku hetkellisesti onkin paras, huomenna joku on jo parempi. Korvaamatonta työntekijää ei työmaailmassa ole. Ja monella alalla monia johtoportaan ihmisiä olisikin ehkä syytä korvata. Tämä koko juttu meni asian sivuun taiteen saralta, mutta laitettakoon pointiksi nyt vaikka se, että mihin taidetta ylipäätään tarvitaan. Ihmiset voivat laittaa hyvinkin yksilöityjä julisteita, valokuvia tai mitä tahansa seinille, museoille  ja galleriolile riittävät tuottamaan tarpeeksi muutaman kymmenen taiteilijaa näiden nykyisten tuhansien? sijaan. Taiteilijoiden omat seinät, komerotilat, nurkat ovat rajalliset. Tarvitaan joku uusi aate, jonka nimissä nykytaidetta tuhotaan, jotta niillä joita ei tuhota olisi tilaa elää... No. Kunhan höpisen. En aina tiedä itsekään, milloin olen tosissani tai juttu alkaa mennä överiksi. Ihan sama. Nyt teen jotain muuta. Siinä sitä pureskeltavaa työnantajaehdokkaille, kun googlettelevat meikäläisen nimeä...ja minä en osaa edes hävetä, vaan jatkan kirjoittamista - ihan mistä tahansa aiheesta, milloin sattuu... ;)

 

25.12. 16.04 Jos yhdistettäisiin kahdesta turhimmasta taiteen tyylisuunnasta eli dadaismista provokatiivinen, julistuksellinen puoli ja hyperrealismista tarkkuuden taito, niin mitä silloin saataisiin? Hyper(foto-)realismi on sinänsä ihailtava ismi taidon vaatimuksen puolesta, mutta jos taitoa käytetään jäljentämään valokuva tarkempana kuin alkuperäinen on, ilman että luodaan uutta sisältöä, niin missä  on pointti ilman vertauskuvallisuutta tai muutakaan. Entä jos tekee hyperrealistisen maalauksen, piirustuksen elävän mallin pohjalta? Se osoittaa jo suurempaa taitoa, mutta... Jos tekee hyperrealistisen kuvan tyhjästä, ajatuksista, harkinnan kautta, niin se menee jos surrealismin puolelle. Dadaismi, ärsyttämisen ja performanssitaiteen isoisä.Mitä sille kuuluu? 

25.12. 15.19 Jatkan silloin tällöin täällä kirjoittelua, yksinpuhelua... Kuvia laitan joskus kaukaisessa tulevaisuudessa, jos laitan...

  Taiteen pohdiskelu itsekseen kaivelematta valmiiksi pureskeltuja ajatuksia saattaa johtaa päätöksiin, jotka ovat kulahtaneita, kliseitä tietämättä niiden olevan sitä.

23.12.2016 21.32 Ei minkäänlaista päivitystä sivulle toistaiseksi, mahdollisesti kuukausiin, tai jopa koskaan...!!! Vaikka kävijä määrät ovat olleet ihan kohtuullisia, niin en jaksa käydä mitään monologeja!!! Kiitokset kaikille sivulla vierailleille!!!!

23.12.2016 19.46 I have nothing to offer for you, so I'll not publish the pictures of new art. I'll start painting period soon, but because I paint to entertain myself, I don't share the becaming paintins here or anything anywhere else for a while... No more marketing!!!

23.12.2016 19.37. Aloitan lähiaikoina maalausrupeaman, mutten enää toistaiseksi julkaise kuvia uusista maalauksista, enkä vanhoistakaan. Lopetan töiden markkinoinnin kaikkialla tuloksettomana. Osallistun vain ajoittain tapahtuviin fyysisiin näyttelyihin ja FIAP-näyttelyihin....

23.12.2016 1.44 Mietin tässä, etten nyt laita tänne toistaiseksi omia ajatuksiani tai mielipiteitä, vaan joitain lainauksia jossain vaiheessa muilta, niiltä osin kuin enimmäkseen olen samaa mieltä. Ei meikäläisen ajatukset ja mielipiteet kiinnosta ketään, ja usein olen seuraavalla viikolla eri mieltä itsenikin kanssa, joten kerron jotain jos kysytään, muuten pidän niiltä osin mielipiteeni suurimmaksi osaksi omana tietonani, ja vaikenen. Oletukset ovat turhia, ja niinpä yritän nollata päätäni, ja deletoida tarpeetonta tietoa, ja oletusta sieltä muutenkin, mutta jos sinne jotain tietoa jää, niin sen pohjalta, luon ja teen mitä pystyn. Ehkä jatkossa kirjoitan muistiinpanoja ja aloitan maalauksia nollasta esimerkiksi avaamalla umpimähkään valitun kirjan ja valitsemalla sokkona sanoja avaimiksi..., vaikea sanoa, mutta jollain tavalla täytyy saada päästä pois kaikesta siitä, mitä on ollut, ja alkaa alusta, tavallaan, kuitenkaan aloittamatta alusta, vaan jatkamalla tästä hetkestä resetoituna... En tiedä, mitä tulee tapahtumaan ja miten, mutta jotain täydellisesti uutta kuitenkin. Se, tulenko julkistamaan vähään aikaan mitään mullistavaa, tai edes luonnoksenluonnosta on toinen juttu... No. Tässä sitä tuli puolittain jotain ajatusta ääneen. En tietenkään pystyisi alkoholin tai lääkkeiden tai minkään muunkaan avulla tyhjentämään kaikkea sitä hyödytöntä ja hyödyllistä, oikeaa, väärää ja oletuspohjaista, mitä pääkopassa on, mutta yritän ottaa niin primitiivisen tabula rasa-asenteen kuin pystyn, ja kun jo puolittain on kaikki tilin saldoa myöten nollatilanteessa, niin samaa asennetta sitten muuhunkin, että kaikki on yhtä tyhjän kanssa, ja oikeastaan silloin mikä tahansa muutos on eteenpäin kohti parempaa. Pohja on saavutettu. Alemmas ei voi mennä. Nyt puretaan aikaisemmin rakennettu muuri, ja sitten rakennetaan siltoja muurien sijaan, ovia ja ikkunoita maailmaan kaltereiden ja lukittujen sopukoiden sijaan jne.    Tässä sitä höpölöpö tajunnanvirtaa, mikä saa luvan toimia jatkossakin...!!! Nyt hiljenen täältä vähäksi aikaa. Älkää ottako vakavasti, sillä en minäkään. Tämä saa jäädä muistutukseksi itselleni toistaiseksi, mutta annan itselleni luvan poistaa tämän, jos erehdyn tämän joskus lukemaan alusta loppuun.. Hyvää joulua ja rauhallista uutta vuotta.

22.12.2016 21.27 Ja. Miksikö minä näitä kökköjä kotisivuja pidän? En kaipaakaan mitään suurempaa huomiota, ja siksi en pidä itsestäni mitään hirveän suurta meteliä, enkä tee mitään julkisuustemppuja. (Ei tulisi mieleenkään rääkätä eläimiä julkisuuden nimissä erään tavoin (18.3.17 huom.)) Minulle riittää, että jonain päivänä yksikin oikea ihminen tutustuu näihin sivuihin, siis joku sellainen jolle minä voin olla hyödyksi, ja joka voi olla minulle hyödyksi. Kuka tahansa pelle voi tehdä jotain älytöntä, jolla pääsee lehtien otsikoihin, mutta minulle riittää maksimissaan muutaman sanan negatiivinen tai postiivinen huomio kritiikin merkeissä joskus tulevaisuudessa liittyen mahdolliseen yksityisnäyttelyyn. Vaikka olenkin tehnyt joitain varsin kyseenalaisia maalauksia, jotka saattaisivat aiheuttaa hämmennystä, en aio esitellä niitä julkisesti missään vielä ainakaan useisiin vuosiin, en aio provosoivilla maalauksilla hakea mitään sellaista, mitä en esittelemilläni kuvilla saa. Toki saatan jotain kohtuullisen rankkaa esitellä, mutta en mitään, joka olisi provokatiivista - pikemminkin vain joitain ihmetyksiä kysymysen muodossa herättäviä töitä.

22.12.2016 20.52 Olen tarkoituksella lyönyt jarruja pohjaan ainakin aattoiltaan asti, koska maalaaminen on sen verta kokonaisvaltaista, että se vie mukanaan ja kierroksille koko hereilläoloajaksi vähintään ajatustasolla. Niinpä yrtän pitää taiteellisen ajattelun minimissä ja keskittyä pienimuotoiseen ideointiin ja luonnoksiin antamatta sivellinkädelle edes pikkusormea, mutta jo ennen vuoden loppua saattaa olla paljonkin uuttaa julkaistavaa mahdollisten ajatusten lisäksi, joita olen kirjoittanut ajoittain muistiin - myös lainauksia esim Barbara Roselta, jonka -80-luvun amerikkalaista maalustaidetta käsittelevän kirjan ajatusmaailman koin suurelta osin omakseni, vaikken kovin suuresti innoissani kaikista kirjassa olleista/esitellyistä maalauksista ollutkaan, niin tiettyä osittaista hengenheimolaisuutta sile aikakaudelle monien muiden lisäksi koen.

20.12.2016   5.14 Viimeisimmän Itä-Helsingin taideseuran ryhmänäyttelyn juryttäjä Mika Vesilahti puhui seuran jäsenlehdessä Sutisessa töiden signeerauksesta. Kuulemma signeerausta ei tulisi tehdä mustalla tussilla (huopakynällä, marker). Olen aika pitkälti samaa mieltä, vaikka olen sitä suuresti harrastanutkin pienemmissä akryyleissäkin. Muun muassa näyttelyssä olleessa White Stroke-maalauksessani näkyy kyllä, että se vie osittain vasempaa alakulmaa väärään suuntaan. Yleensä markkerilla tehdyt signeeraukset eivät mielestäni töissäni haittaa, kun ne on sijoitettu epäolennaiseen paikkaan. Tarkoitan tällä paikkaa, joka ei pidä sisällään mitään maalaukseen liittyvää mielenkiintoista... Tavallaan maalaus loppuu ennen alareunaa, jonne signeeraus sijoitetaan - se loppu on ikään kuin koristelua, jotta kangas saadaan täyteen. Aion kuitenkin jatkossa harkita vakavasti signeerauksen tekemistä myös pienempiin maalauksiin kulloinkin maalaukseen sopivalla värillä (vastaväri on hyvä ainakin silloin, kun maalaus jo valmiiksi sisältää sitä, muutoin vähän vieroksun sitä) ja ohuella pensselillä. Pelkkiin nimikirjaimiin tai muodissa olevaan signeerauksen poisjättämiseen en aio siirtyä, sillä nimeni on eräänlainen tavaramerkki, jota ei voi täysin korvata lyhenteillä tai logolla. Joten kaikille mahdollisesti maalausteni ostoa harkitseville tiedoksi, että aion olla huolellisempi jatkossa signeeratessani ja tehdä siitä mahdollisimman hyvin tauluun istuvan. Paperitöitä en aio enää juurikaan signeerata markerilla, vaan käytän esim. pastellitöihin pastellia, ja muihin kulloinkin sopivaa välinettä. Olen kyllä kieltämättä hakenut liikaakin kontrastia esim. lyijykynätöihin ja hiiliin signeeraamalla niitä huopakynällä. Teen parannuksen, sillä olin väärässä - suurelta osin.

Vesilahti otti myös puheeksi erään asian, jota olen ajoittain miettinyt, mutta jonka olen ajatellut kehyksillä korjaantuvan eli maalausten menon sivureunojen yli eli sen, että saattaisi olla hyvä maalata ne valkoisella tai mustalla. No. Minähän en tietty ole näyttelyihin tyrkytettäviä maalauksia kehystänyt...! Maalaan jatkossa sopivammalla värillä eli todennäköisesti valkoisella sellaisten maalausten reunat, jotka ovat ehdolla näyttelyyn. Maalaushetkellä nuo reunojen yli sivulle menneet maalausjäljet ja valumat huomaa, kun kääntelee maalausta tai se on niin hyvin esillä paraatipaikalla, mutta sitten se unohtuu, ja silloinkin kun sen huomaa, niin siitä ei välitä... Juu. Voisin olla maalauksen viimeistelyssä huolellisempi ja tarkempi - myös maalauksen ollessa valmis tutkiskella sitä paneutuneesti niin pitkään, että olen varma, ettei sille enää tarvitse tehdä mitään, ja että se todella on valmis - ainakin sillä erää... ;)

Pitänee seuraavalla kerralla mennä seuran kritiikki-iltaan, niin saa ensikäden tietoa yleisistä käytännöistä tiettyjen asioiden suhteen.

8.12.2016 19.51 Mikä taiteen teossani on teknisesti olennaista? Maalaamiseni ja piirtämiseni perustuu pääosin vakaaseen käteen ja on konstailematonta, turhia kikkoja ja halpoja temppuja (cheap tricks) välttelevää varsin pienimuotoista perinteistä hetkessä olevaa työskentelyä. Vältän aiheita, teemoja, jotka vaativat pikkutarkkaa työskentelyä. Olennaista on spontaanius ja improvisointi. Vaikka kulloinkin meneillään oleva työ perustuisikin luonnokseen, lopputulos saattaa muotoutua hyvin erilaiseksi kuin alun perin oli suunniteltu (jopa hyvinkin pitkään). En pidä eds maalarinteipin käytöstä ellei se ole välttämätöntä ja työ vaadi sitä tai jotain vastaavaa. Olen tosin hankkinut projektorin nopeuttaaksen ja helpottaakseni joidenkin mahdollisten tulevien töiden tekoa. Olen myös piirtänyt läpi joidenkin hyvinkin abstraktien puoliesittlävistä luonnoksista maalauspohjaan, mutta useimmiten tarvitaan vain siveltimiä, värejä, palettiveitsiä sekä kankaita tai paperia. Olen jopa sen verran vanhanaikainen, että vieläkään, kun päävälineeksi on muotoutunut akryylivärit, en silti monessa mielessä ole nistä niin innostunut kuin öljyväreistä. Pääsyynä niihin siirtymiseen (toistaiseksi?) on nopeus ja siitä seuraava tietynlainen helppous. Kuivumisen nopeus on useimmissa töissä etu, mutta siitä on turhan usein myös haittaa. Halvimmissa akryyliväreissä ainakin on ongelmana myös eräänlainen pinnan elottomuus, muovisuus, sieluttomuus, jota ajoittain yritän korjailla edes vähän vernissaamalla osan maalauksista, jotta niihin saisi hieman enempi elämää.Vernissaus toivon mukaan myös parantaa maalauksen mahdollisuuksia selvitä ajasta ja pikku lioista ja  kolhuista. Olen vernissannut jopa joitain paperille tehtyjä akryylejä. Jatkossa tulen mahdollisesti taas maalaamaan enemmän myös öljyllä. Paperitöiden, lähinnä pastellien, suurin ongelma on se, että usein viimeinen kerros olisi hyvä saada jättää fiksaamatta, mutta fiksaamattomat työt tahtovat vahingoittua huonoissa ja ahtaissa säilytysolosuhteissa. Ne pitäisi saada heti lasin alle suojaan kehyksiin, mutta tämä on kustannuskysymys niin kuin monet muutkin ongelmat, kuten materiaalien hintoihin liittyvät. Tämä jälkimmäinen rajoittaa aika pitkälti tilan puutteen lisäksi suurikokoisten töiden tekemistä.

8.12.2016  Elämä on muutosta, ja sen myötä oppimista, kehitystä ja kasvua. olen käsitellyt näitä elämän perusteemoja myös maalauksissani. Olen nyt tietyn muutosvaiheen taitekohdassa, jossa uskon piankin ottavani taiteen teossa askelen/levelin tai pari tasollisesti eteenpäin. Moni minut tunteva luulee, että jumitan paikoillani tekemättä mitään. Taiteenteko on kuitenkin kokonaisvaltainen prosessi, joka pitää sisällään muutakin kuin ne maalaustuokiot(,joilla niilläkään ei ole yleisöä). Se vaatii tietynlaista opiskelua, jotta voi kehittyä. Sitä kutsutaan myös elämäksi. Juu. Taiteen teko vaatii osittaista eristäytymistä, mutta se ei tarkoita, että ellei notku kapakoissa tai toreilla, etteikö erakollakin olisi elämää. Saattaa olla, että lähitulevaisuudessa löydän uudenlaista ilmaisutapaa maalauksessa noudattamatta mitään vallitsevia ismejä/normeja/trendejä/valtavirtaa omassa pienessa taiteessani, joka tulee kasvamaan yhden pykälän suuremmaksi ainakin omassa mielessäni ja omalla mittapuullani, mikä on olennaisinta. Siitä tulee sitten suurempaa muidenkin mielissä,  jos tullakseen, se on toisarvoista, vaikka tietysti aina on ilahduttavaa, kun joku pitää jostain maalauksesta niin paljon, että maksaa siitä kunnon hinnan ja vie kotinsa seinälle. Vaikka minulle ei ole millään tavoin olennaista muiden miellyttäminen, sen enempää potentiaalisten ostajien kuin taidemaailmankaan, niin töitä on niin moneen lähtöön, ja ne käsittelevät paljolti aiheita, jotka ovat lähellä itseni lisäksi monia muitakin ihmisiä. Pidän itseäni enemmän oppineena kuin opetettuna. Koulut eivät koskaan ole niin suuresti kiinnostanet, ja olenkin iloinen, ettei minua hyväksytty aikoinaan taideakatemiaan, koska silloin olisin tullut opetetuksi, enkä oppineeksi. Jotkut asiat pitää tehdä vaikeimman kautta, jotta niillä olisi omalla mittakaavalla se merkitys, joka niillä pitää olla, ja jotta voisi hiljalleen pienin askelin kasvaa, silä samalla omalla mittapuulla suuremmaksi. Kaikkea taitoa, tietämystä ei tarvitse olla, vaan vain se pikku hiljaa kasvava riittävä osaaminen. Jos se ei riitä muille, niin se on epäolennaista. Riittävää on, jos kasvaa ennen kuolemaansa oman elämänsä sankariksi, teki sitten mitä tahansa. En edelleenkään aio taloudellisesta ahdingostani huolimatta tehdä pakotettuna mitään, mikä sotii omaa taidefilosofiaani vastaan, ja olisi "painostettuna" omassa mielessäni ostajakanditaattien arvotonta kosiskelua. Jatkan tietä omilla ehdollani eteenpäin toivoen sattumalta miellyttäväni joillakin töilläni ajoittain joitain yksittäisiä ihmisiä edes. Kun eteenpäin menee taulu tai piirustus, johon molemmat osapuolet ovat tyytyväisiä, eikä niitä jostain syystä tuhoamatta jääneitä pahnan pohjimmaisia, niin osa tavoitteesta on saavutettu.

 

I AM STARTING PAINTING PERIOD/SEASON SOON. I HAVE ALREADY MADE SKETCHS AND PAPER WORKS LIKE SPEED DRAWINGS!!! :-) SOME OF UPDATES COMES ALMOST REAL TIME AS PICTURES OF THESE WORKS!!!! RELEASED ALREADY A FEW OF SPEED DRAWINGS AT SAME NIGHT THEM HAS DONE!!!  THESE KIND OF SPEED DRAWINGS AND OTHER QUICK DRAWINGS AND SKETCHS ARE AVAILABLE VERY CHEAP PRICES WITHOUT FRAMES OR ANYTHING ELSE!!!! ORDER YOUR OWN FAVOURITE!!!! FOR FOREIGN ORDERS YOU CAN PAY WITH PAYPAL!!!! JUST TAKE A CONTACT ME BY EMAIL!!!!  (This info given on the 12th,  in September 2016)

Minua viehättää taiteessa tietynlainen rosoisuus, viimeistelemättömyys. Ehkä siksi työt, joissa ei näy edes yhtä pientä virhettä, eivät useinkaan kiehdo minua.

En halua, että töissäni on liikaa elementtejä. Niiden tulee olla mahdollsimman tarkoin ajasta ja paikasta riippumattomia.

Pyrin jättämään töissäni tilaa ja vapautta jopa hyvinkin erilaisille tulkinnoille.

Välillä maalaan liiankin vaistonvaraisesti ja nopeasti, kun aika ajoin vaadittaisiin pysähtymistä ja rationaalista ajattelua kesken maalausprosessinkin.

Sitä mukaa, kun huomaa maalaamisessa ja piirtämisessä edistyvänsä, alkaa yhä paremmin tajuta oman rajoittuneisuutensa ja kykyjensä rajallisuuden.

Taiteilija tarvitsisi aimo annoksen sossuverbaalisuutta ja markkinamiehen elkeitä, joissa minulla on vielä opettelemisen varaa.

Minulle maalausprosessi on parhaimmillaan kuin yhden miehen performanssi ilman yleisöä.

Tekemiäni kuvia sopisi arvostelemaan paremmin psykolgi tai psykiatri kuin taidefilosofiaan ja -historiaan perehtynyt kriitikko.

Mielestäni aito metafyysinen maalaus on täysin ajaton.

Yritän olla sotkematta taiteen tekemiseen liikaa teorioita tai alentua pokkuroimaan kulloinkin vallassa olevia instituutioita, jotka määrittelevät - niin surkeaa kuin se onkin - mikä kulloinkin on taidetta ja mikä ei, tai ainakin sen mikä on mukamas hyvää taidetta. Menestyvässä taiteessa piiri pieni pyörii.

"Huonoa makua ymmärtääkseen on omattava erittäin hyvä maku." (John Waters)

"Learn the rules like a pro, so you can break them like an artist." (Pablo Picasso)

"Itseoppinut on ainoa oppinut, muut ovat opetettuja." (Paasilinna)

"Taulut - mies taulujensa takana, hamuaa tulevaisuuden taivasta, kädet kurkottaa, aukeaa janoinen suu, istuu kalpeana kuin lakana." (Andy L. 22.11.1994).  

"Ihmistä voi kohdata vain kaksi suurta onnettomuutta. Toinen on se, ettei hän saa mitä haluaa, ja toinen on se, että saa." (Oscar Wilde)

"Tärkeää itsepetoksessa on se, ettei mene liiallisuuksiin, koska silloin voi ruveta itsekin epäilemään petosta." (Juha Numminen)

"On vain valittava. Valittava niin kuin kahden naisen välillä joita rakastaa, eri tavalla/yhtä paljon. On vain valittava. Ja naurettava kahdesti niin syvältä, jos valitsee väärin." (Tommy Tabermann)

Tolstoin mukaan tiede on ajatuksen siirtoa ja taide tunteen siirtoa.

Hyvin perusteltu negatiivinen kritiikki on positiivista, koska se on rakentavaa.

En kurkottele tähtiin. Päämääränä pikkuinen hitunen kuuta, niin ehkä tavoittaa pienen palasen maata, kaupunkia tai edes lähiötä, tai ennen kaikkea itsensä.

My problem in making of art is that I do art for people, not for institutions, but subjectively myself fascination art. So people can see something relevant in my art, despite the fact that the interpretation is different.

Others may do what they can, I do what I want even if I can't.... Life is a process of learning...

I publish here later something in my terrible English...

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 


©2017 Ajatuksia taiteesta/Some things | layout2 - suntuubi.com