FINNISH SELF TAUGHT CONTEMPORARY MODERN AMA TE ARTE ARTIST. PAINTINGS DRAWINGS PHOTOGRAPHS SOUNDTRACKS. IN PURSUIT OF THE PERFECT LINES AND BRUSH STROKES. ART FROM 1992 TILL FUTURE!!!
Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

JuJOITAKIN AJATUKSIA TAITEESTA(ni)/ SOME THOUGHTS ABOUT (MY) ART - ja muustakin, kun ajatus karkaa, ja senhän se tekee vähän väliä

 

Ke 23.4.2018 0.18 Luin ensimmäistä kertaa syksyllä pääosin kirjoitusvirheiden takia korjatun painoksen kirjastani ja mielestäni se olisi ansainnut taiteesta kiinnostuneiden keskuudessa edes vähän kiinnostuneisuutta. Taidepiireistä ei niin väliä, koska niin hyvää kirjaa instituutioiden ulkopuolella olevan on mahdotonta kirjoittaa, että Taidekirja(ko) olisi parempanakaan heille kelvannut.

...mutta siis., mielestäni, vaikka näkökanta omakohtainen onkin, kirja on niin hyvä että voin suositella sitä kuriositettina - outona tapauksena kaikille taiteesta kiinnostuneille, jopa muillekin, vaikkette minua taiteilijana pitäisikään. Myös kuvavalinnat ovat mielestäni melko osuvia ja tukevat tarinaa. Turhaa täytesanastoa ei juuri  ole ja kirja on kirjoitettu pääosin oikeasti suomenkielellä (ilman oikolukijoitakaan). Seuraavat "kirjalliset" tuotokset jätän suosiolla pöytälaatikkoon tai tietokoneen muistiin, sillä jos tämä ei saanut lukijoita, niin eivät tulisi tulevatkaan kirjat saamaan.

Mielelläni olisin ajatellut, että Suomessa olisi mahdollista nousta työttömästä itsensä taiteella elättäväksi ja työllistäväksi ihmiseksi, mutta Ossi Nyman oli se poikkeus, joka vei ainoan paikan tällä vuosikymmenellä. Minä yritän uudelleen -20-luvulla, ja pysyttelen siihen asti rikkaruohona. Bb.

Ma 21.4..2018 11.40 Tein perinteiset testit googlessa niin kuvahaulla kuin normaalillakin. Toki minulla oli enemmän näkyvyyttä kuin ansaitsin, mutta nyt olen ilmeisesti suututtanut ko. hakukoneyhtiön parametrit kunnolla, kun näkyvyys omalta koneelta tehdyssä haussa kehnonpuoleinen. Olen kuullut, että vääränlaisesta politiikasta puhuminen vaikuttaa usein niin, että google vaientaa  sinut hiljaiseksi, ihan varmuuden varalta. Tästä oli artikkelikin jossain. Googlettakaa, niin ehkä se jostain löytyy. Älkää turhaan yrittäkö. Hukkaatte aikaa. Kaikki isot yhtiöt ovat politiikan suurimpia vaikuttajia. Sitä terävintä kärkeä, joka päättää jopa politiikan peruslinjaukset. Näyttää ainakin, ettei vasemmistolaisille ajatuksille ole sijaa. Vasemmisto on kirosana päättävälle eliitille. Olkoonkin, että sieltä ne suurimmat totuudet tulevat, myös yrityselämää koskien. Minä pidän itseäni yritteliäänä ihmisenä, joka laulaa sen  virsiä, joka tuo metvurstia leivän päälle. Kun minulle joskus lopulta tarjotaan työtä, jonka voin vastaanottaa, niin se toivottavasti on sen verta haasteellista, ettei ruikutukselle aikaa jää.

 

Ma 21.4.10.02 Käytin ehkä tunnin aikaa sillä mahdollisesti suosituimmalla taidesivustolla, joka androidille tehty ja voi kuinka minä tylsistyin. Täydellistä, pinnallista, muovista, kaupallista ja yllätyksetöntä pääosin tietokoneella tehtyä perusviihdekuvastoa, joka ehkä kuvastaa liian hyvin tätä päivää, johon en kuulu taiteeni puolesta, jos muutenkaan. Onneksi on vielä niitäkin sivustoja, jossa perinteisempiä keinoja kunnioittaviakin tekijöitä on, olkoonkin että sielläkin alkaa se täydellisyys näkyä liiallisena laskelmointina ja riskien välttelynä. Todella omaperäinen ja jotenkin ehkä kömpelönkin uniikki perinteinen taide alkaa olla katoavaa luonnonvaraa. Kaiken tulisi menestyäkseen olla loppun asti suunniteltua ja viimesteltyä. No. Minä en mennyt muodin mukana, vaan lähinnä omaa tietäni läpi -80 ja -90-luvun, joten mennään jatkossakin. En aio mukautua trendeihin, enkä pyydä ketään mukautumaan pitämään minunkaan tekemisistäni. Maailma on tuolla ja täällä, minä se pieni erivärinen piste, juuri nyt tässä sohvalla. Jos pidän erilaisista jutuista sekä kokijana että tekijänä, niin sillä on pärjättävä, ja otettava kohderyhmäksi se oikeasti itsenäisesti ajatteleva ja omaperäinen prosentti, josta ehkä taas prosentin verran on potentiaalista yleisöä, ja ajateltava että olen vielä sen lisäksi 99 %:sesti väärässä. Mitäpä tästä jää, sen saatte tuumata itse. Arvelisin itse, että tämän jäljelle jääneen osuuden "nälkä", osin tirkistelynhalukin on jo tyydytetty, joten joudun kehittelemään uudentyyppisiä erikoisempia ihmeellisyyksiä ihan vaan haasteena. Ne tietyt positiivisesti yllättävät, sattumanvaraisetkin virheet, toki ohjaillusti, tulevat olemaan jatkossakin olennainen osa taidettani, niin kuvan kuin sanan puolella. En jaksa nyt jakaa kappaleisiin taaskaan tuota joten tällä mennään.

 

Ti 10.4.2018 23.03 Näyttää siltä kiirehtiessäni ylimielisesti ja kusipäisesti kohti jotain omassa mielessäni suurta taiteessa rikoin piirustus- ja maalauskäteni ehkä osin peruuttamattomastikin yrittäessäni voittaa aikaa. Saattaapi olla, että jos aion tavoitteellisesti jatkaa taiteen tekemistä, ainoaksi vaihtoehdoksi jää kirjoituspuoli. En aio pysähtyä itkemään menettyjä mahdollisuuksia, vaan yritän keksiä vaihtoehtoista suunnitelmaa, mutta nyt katellaan lääkärille aikaa jonnekin tulevaisuuteen. Muilta osin kaikki jatkuu samaan malliin kuin ennenkin, mutta nyt ehkä hieman viisastuneempana ja rajoittuneenmpana, ehkä osin rajat myöntäneenä, niitä enää pyrkimättä ylittämään.

La 7.4.2018 14.11 Juu. Taide saa jäädä vähäksi aikaa käytännön tasolla. Ajoin äsken parran, ja oikeasta kädestä on nyt kadonnut siinä määrin voimat, ettei meinannut jaksaa kättä lepuuttamatta tästä selviytyä eli pitää hiljalleen alkaa katsastella lääkärille aikoja. Ei tässä nyt oikein joutaisi lääkärillä käydä, kun on muita suunnitelmia.

To 5.4.2018 14.29 Olen tässä ollut, en varsinaisesti kipeänä, mutta sen verran heikkona jokusen viikon, ettei tavoitteellisempi tekeminen ole tullut kyseeseen. Aika ajoin  tullut päivän, parin ajan yritettyä jotain, mutta on se tunnustettava, ettei oikean käden olkapää tai hauis tai muutkaan lihakset toimi riittävällä tavalla muuta kuin jossain luonnostelutyyppisessä aktiviteetissa. Hommaa jatketaan sitten, kun psyyke ja kroppa antaa myöten.

Katsastan tässä ehkä jokusen näyttelyn ja etsin vielä hetken jotain kevyttä toimistotyötä, kunnes jään lomalle työnhaustakin vähäksi aikaa, aktiivimallin leikkurista huolimatta. Tyhjän saa pyytämättäkin. Millekään tyhjänpäiväisille kursseille en aio mennä. Niiden merkitys ja arvo työnhaussa on tullut selväksi. Samoin en ole kuntoutuksen tarpeessa, joten en aio mennä pajoille askartelemaan. Ajankäyttöongelmia ei ole, vain sen rahoittaminen on ikuisuuskysymys, josta ei pääse. Ja tilannehan on mennyt vaikeammaksi vuosi vuodelta. Ilmaista  hupia on ainostaan seurata, miten soten käy. Tosin sen lopputulos voi viedä taas jokusen kolikon meikäläisenkin kukkarosta, sillä selvää on että toimivan järjestelmän romuttaminen sen kehittämisen sijaan tulee tuomaan isoa laskua Helsingin ja Uudenmaan lisäksi maakunnille ja sitä kautta valtiolle. Niin, että hyvää kevättä vaan.

To 29.3.2018 0.07 Kaikessahan on lopultakin  kyse PR:stä (public relationsships=julkiset suhteet, tuo ihan meikäläisen kääntämänä) lastentarhasta lähtien. Tuo markkinoinnin avainjuttu lähtökohtaisesti, josta kaikki lähtee tai johon kaikki kaatuu. Some-aikana tuo tarkoittaa positiivisuutta tyyliin tykkää minusta, niin minä tykkään sinusta..., mutta jos "rehellisyys" ei anna myöten tykätä kaikesta hyvästäkään tai positiivisestakaan sonnasta, puhumattakaan siitä kaupallisemmasta tyrkytyksestä, niin jääköön tykkäämiskaupat useimmiten meikäläisen osalta tekemättä. Olisi kivempi melkein pitää jostain (esim. päivityksestä) ilman, että "julkaisijan, taiteilijan, luojan" tai muiden, yleensä kenenkään, ennen kuin tilikausi on ohi, olisi pakko tai oikeus (tarpeen) saada tietoon lukemia, jotka vaikuttavat myös muihin potentiaalisiin "asiakkaisiin" ja tekijöihin. Silloin ihmisten olisi tehtävä päätöksiä ilman vaikutteita, ehkä jopa vailla sosiaalisia paineita, ainoastaan konkreettistempien kannanottojen perusteella, joksi tämänkin tekstin voisi hät'hätää laskea, ja johon esimerkiksi hipsteriys perustuu (pois minusta).

No. Nyt joku tuttu tai vähemmän sellainen miettii, että siellä se taas ryypiskelee pyöritellen kummallisia ajatuskulkujaan. Vastaan, että en juuri nyt, mutta eilen otin pari juomaa tulevien leikkausten (aktiivimalli) epäkunniaksi. Päätin samalla huilata työnhausta ainakin ensi maanantaihin. Työnteko ei ole ongelma, vaan siitä asennevammaisten haastattelijoiden siivilästä selviytyminen. En kyllä helpota yhtään omaa haastateltavan penkillä oloani näillä jutuillani. 

Suomennetaan vielä tuo asennevamma. Minähän olen vain köyhä, huonosti koulutettu, työtä vieroksuva, ajan taaksejättämä, osaamaton, kaljamahainen, keski-ikäinen, huumorintajuton ja helvetin ruma mies. Mitä vielä? Keksikää itse loput? Kai teillä mielikuvitusta on, jos ei todellisuudesta tietoa olekaan?

Ke 28.3.2018 Voimat tavoitella mitään "nerokkaammin" tai täydellisemmin ainakaan mitään omaperäistä alkavat kadota motivaation puutteeseen? Siltä tuntuu ainakin. Käden täydellinen toiminta on poissa, enkä usko sen enää johtuvan jokunen päivä käden päällä nukutusta yöstä, joka pilasi parin päivän tekeleet viikko sitten. Kyse on vain siitä, että kun motivaatio ei ole tarpeeksi vahva aivoissa, niin se ei sieltä juonnu käteenkään. Tässäkö on luovuttamisen merkkejä? Minkä suhteen? Turhauttavat työhaastattelut eivät anna toivoa paremmasta ja ehkä helpommastakin metvurstista leivän päälle. Miksi motivaation pitäisi mihinkään kadota, kun taide ja sen tekeminen on parasta osaamistani ja tietämystäni, mitä tulen koskaan saavuttamaan? Ehkä siksi, että mieleen on hiipimässä epäilys, ettei se koskaan tulee riittämään? Taas tuo kuuluisa riittämättömyyden tunne, josta ei pääse koskaan - ainakaan, jos vertailee omia tekemisiä "oman alan" tunnustettuihin parhaisiin. Se panee miettimään jotain ihan muuta, mutta siitä joskus toiste lisää. Nyt mennään näillä pelimerkeillä, ja katsotaan loput kortit myöhemmin.

Pe 23.3.2018 17.49 Kiitokset tähdistä -  olkoonkin, että ne vievät keskiarvoa alaspäin ;) En aio itse antaa täysiä korottaakseni sitä, kuten vastaavat sivustot arvattavasti harrastavat - paitsi tämähän on ihan omanlaisensa paikka, joten kaikkia turha yrittääkään miellyttää. Eipä tämän kummempia. Hyvää viikonloppua.

To 8.3.2018 21.46 Mitäpä tässä. Muistaakseni osaan aika lahjakkaasti laiskotellakin, joten taidan olla vähän aikaa tekemättä mitään, kun on nuo päivät omien kirjoittamattomien tavoitteiden jahtaamisessa ovat käyneet tarpeettoman pitkiksi, ja homma alkaa konkretisoitua kropassa eli suomeksi sanottuna olo alkaa olla kuumeinen. 

Maanantaiksi kerätään asennetta etukäteen toivottomaan tehtävään eli työhakuun kilpailemaan haastatteluun 11 muun hakijan kanssa. Kolmekymmentä vuotta sitten olisin lähtenyt luottavaisesti isompienkin hakijamäärien joukkoon, mutta tilanne on mitä on: ei ole merkitystä, miten ehkä työt hoitaisit - nyt on kysymys työnhakutaidoista ja siitä millainen tyyppi oletettavasti olet sekä siitä miten osaat kaunistella asiat - ne ikävätkin - omaksi eduksesi.

Juu. Toistaiseksi en pakota itseäni tekemään koko valveillaoloaikaa tulevaisuuteen katsovia asioita, vaan pakotan itseni pitämään lomaakin välillä - katsomaan vaikka jonkun leffan tai lukemaan kirjan , joka ei liity taiteeseen millään tavoin, vaan vie hetkeksi pois siitä.

Satunnaisille itsensä naisiksi tunteville hyvää Naisten päivän loppuiltaa. Ilman teitä ihmiskunnan historia olisi pysähtynyt Aatamiin!!! :-) 

Ke 28.2.2018 8.52 Katsoin äsken, että mikä liputuspäivä on tänään meneillään, Kalevalan päivä. Sen verran minäkin väliin googlettelen triviaalitietoa. Samalla huomasin, että suositeltavien liputuspäivien joukkoon on noussut itsenikin allekirjoittaman vetoomuksen mukaisesti Helene Schjerfbeckin ja suomalaisen kuvataiteen päivä, jota vietetään 10.7. Aika näyttää, millaiseksi liputuskäytäntö muodostuu. Toki yksi lipunnosto enemmän sille, kuka tai ken siitä missäkin huolehtii, mutta kyllä Schjerfbeck tunnetuimpana suomalaisena taiteilijana ja suomalainen kuvataide yleensäkin sen ansaitsee, siinä missä nyt vaikkapa Eino Leino.

Kiitoksia kaikille edelleen suurista kävijämääristä, vaikkakin olen jättänyt enimmän vasemmistolaispropagandan kirjoittamisen Uuninpankkopojan tehtäväksi. No. Ei sentään, koskapa, minä olen tullut jälkijunassa, enkä ole vasemmistolaisuuden, vaan järjen, moraalin ja reiluuden jäljillä, ja mielelläni osallistuisin kertomaan jonkun miljonäärin hyväntahtoisuudesta, mutta ne varhaiset kirjoitukset kamelista ja neulansilmästä ovat ehkä enemmän totta kuin uskallamme myöntää, niin kuin moni muukin asia siinä kirjassa, vaikka oletamme että kyse on pelkästä uskosta. Siellä on kuitenkin tiettyä oikeudenmukaisuuden ja oman toiminnan perustaa, mutta moralisoimatta paras, koska en itsekään avaa kyseistä kirjaa kovin tiuhaan eli lähes koskaan.

Nyt muiden asioiden pariin.

Ma 26.2.2018 18.48 Laitan tähän pari esimerkkiä piirustuksista otetuista kuvista, joilla tahdon tähdentää, että yleensä aidossa piirustuksessa tai maalauksessa värit ovat  syvempiä ja  kirkkaampia kuin ainakaan keinovalossa otetussa käsittelemättömässä kuvassa.

Keinovalossa kännyllä. (Eilen).

 

Luonnon valo. (Tänään kännyllä). Tässä lopputulos näyttää suunnilleen siltä kuin pitääkin, kun tarkoituksena on esittää kyseinen maalaus/piirustus luonnonmukaisena käsittelemättä kuvaa, ainakaan paremmaksi. 

Aion jatkossa mahdollisuuksien mukaan (aika, välineet yms)panostaa siihen,että valokuvat näyttäytyisivät edes lähes luonnonmukaisina verrattuna siihen mikä kohteena on. Turha meikäläisen on, ainakaan turhan lattealla kuvalla, antaa liian huonoa vaikutelmaa objektista.

 

Sama pätee alla olevaan. Paperit ovat pääsääntöisesti valkoisia, ja mustakin tulee eri tavalla esiin oikeassa valaistuksessa.

 

 

(Lisätty kuva, ihan muuten vaan, ajan kuluksi, kun en nyt ala kirjoittamaankaan mitään 180223 16.10).

Ti 20.2.2018 22.58 Eipä siitä mihinkään pääse, että tietyntyyppiset työt elikkä esimerkiksi nuo markkerit vaativat tarkkuudessaan enemmän eli piirustuspöydän kunnon alustoineen, jotta ne saa huipputasolle. Nyt työstetään ideoita ja harjoitellaan toistaiseksi, koskapa sohvalla tehden huonoilla akryyli-ja muiden värien pilaamilla alustoilla eli ihan pahvipohjien päällä piirtäen ei saa tuettua kättä riittävästi, jotta saa koko käden liikkeen varmuuden kämmensyrjineen ja sormineen hyödynnettyä niin kuin pitäisi, jotta saa varmaa viivaa ilman apuvälineitä, ja minähän inhoan viivottimia ja muita vastaavia, ellei työ luonne ihan välttämäti sellaisisia vaadi, ja yleensä jos sen tekee, niin silloin on aika siirtyä puuhailemaan toisenlaisten taideteosten pariin.

Ryhdyn katsastelemaan, missä sopivaa välineistöä työskentelyn kehittämiseen on, ja katsastan syksyllä, josko veronpalautuksista olisi jäämässä jotain hankintoihin. Sitähän tämä vuodesta toiseen, kuukaudesta toiseen on, että pystyisi jollain tavoin mahdollistamaan työskentelyn ja sitä kautta taiteen kehittämisen jonnekin niin riittävälle tasolle, ettei sitä enää sitten voi sivuuttaa, ja sillä alkaisi tulla toimeen.

Taitaa taas pari kuukautta edellisten jälkeen olla optikkokäynnin paikka. Sen verran alkaa mennä vaikeaksi taas näkeminen. 

Näyttää siltä, että edelliskuussa rikkoutuneet kävijäennätykset menevät taas uusiksi. Ehkä olen ollut hyvässä ja pahassa tyrkky (tai pilkkikansa ollut liikkeellä - tuo meni parille harvalle ja valitulle) tai sitten laajemmin aloitettu näkyvyyden haku on tuottanut tulosta. Toki menestys on vielä vaisua: Circlen Artist of the year - kisassa sadan palkitun ulkopuolella, mutta toki honorable mention, joka sekin tuota toki-sanaa käyttääkseni ihan siedettävä tulos, kun olen alkanut huomata poikkeavani kansainvälisistäkin trendeistä, pikemminkin ehkä omaksi haitakseni. Toki tietynlainen ekspressionismi näyttäisi olleen pinnalla jo hyvän aikaa, mutta se on sellaista pinnallista ja nättiä, kaunista kuvaa ilman naturalistista raadollisuutta, joka minulle jossain määrin ominaista. Nyt öitä. Pizza on valmista. En tarkasta kirjoitusvirheitä. Korjaan taas sitten vuoden kuluttua suurimman osan kerralla, kun sain tuon wordin hankittua.

Ke 14.2. 23.22 Taiteen parissa tänäänkin. Tänä vuonna tahti on kiihtynyt entisestäänkin. Markkereita noin 250 ja värillisiäkin nyt +50. Onko minun syntini, että olen nopea, ja jos se kuuluu muutenkin olennaisena osana asiaan. Tekemistä pitää alkaa hillitä jo senkin takia, että se alkaa ylittää (eli on tehnyt sen jo) pienimuotoisen tekemisen rajat. Ärsytys nousee jatkuvasti pintaan, kun resurssit eivät riitä mihinkään halvoillakaan välineillä, eikä uskalla edes ajatella missä ne rajat olisivat, jos taloudellisia rajoitteita ei olisi. Tokikin on kysymys tuottamattomasta taiteellisesta toiminnasta, mutta jos vertaisi tätä yritystaloudelliseen ajatteluun, niin miten toimintaa voi kehittää ilman pääomia, ja tuloja. Pitää yrittää kehittää keskinkertaista huonommilla välineillä näkyvää hyvää tulosta, kuvien muodossa pääsemättä tavoitteeliselle tasolle, kun on kiire ja ihan kaikki (eli aika ja raha, ehkä muukin tuki) on täysin liian  rajallista, jopa olematonta. Tänä vuonna on ehkä mennyt keskimäärin +10 h/vrk, ainakin jos kaikki promootioon käytetty aika lasketaan, siis 70 vko ilma mitään tuloa tästä harrastuksesta. Onko se merkki huonoudestani vai vain siitä, että olen epäkaupallisen taiteen äärellä?  Ilman tällaisia kysymyksen asetteluja ja niihin itsekseen positiivisesti vastailuja tässä olisi nopeasti hukassa, vailla minkäänlaisia tavoitteita elämässä.

Eipä siinä mitään. Tänään kirjoittamattoman päiväkiintiön täytettyäni olin muiden terveempien ja epäterveempien puuhien äärellä. Oikeutetusti tai en. Mihin köyhällä tai työttömällä puolustelematta, selittelemättä aikaa on oikeutta käyttää? Nyt näyttää, että sitä aikaa käytetään lähitulevaisuudessa ihan peukaloiden pyörittelyyn ja maailman menon ihmettelyyn, kun muuta ei voi. Siinä kai sitten kai kaikki ovat voittajia?

Tulee mieleen, miten nuoruuden kuvaamataidontunneilla pahimmillaan sanottiin ainoina keinoina, miten kynää tai liitua tulee pidellä kädessä. Ne olivat niitä radikaalimpia virheitä, koska taiteessa pitää aina tehdä niin kuin hyvältä ja sopivimmalta tuntuu, mennä tuloksen ehdoilla rikkoen sääntöjä. Jokaisella kokemus opettaa, miten sitä hiiltä pidellä niin että saa haluamaansa jälkeä. Eri asennot ja pitelyt sormien välissä sen mukaan mitä tehdään. Suurpiirteiseen laajaan luonnosmaiseen työskentelyyn ja pikkutarkkaan työskentelyyn kullakin lienee eri metodit, joita muille turha tyrkyttää, kun ollaan alalla jossa sääntöjen rikkominen ja uusiksi muokkaamaniminen erilaisena lopputuloksena on sitä taidetta vanhan kopionnin sijaan, juurikin uuden luomista. Siksi oikeastaan  palasin konkreettisemmin tehotyöskentelyyn piirustuksen ja maalauksen puolelle valokuvauksen parista. Minulla on vahva tunne , että tiedän mitä teen, kun valokuvauksen puolella etsin hyväksyttäviä keinoja miellyttää mukamas omaperäisesti muita ollen pelkästään itse hukassa ja muiden armoilla. Kunhan jotakin höpötin unta odotellessa. Öitä. Saatan palata, jos uni karkaa liian kauas.

Ma 12.2. 22.39 Pari sanaa ikään kuin muistiinpanoksi itselleni. Näissä näennäisesti esittävissä abstrakteissa päissä on ongelmana rajaus, joka osin johtuu pienistä koo'ista. Pitäisi zoomata aihe lähemmäs tai loitontaa sitä. Samoin pitäisi lisätä joku turha yksittäinen, lyhytkin viiva viiva tai muuta vastaavaa, jotta tulisi syvyyttä ja jotta aihe ei näyttäisi leijuvan tyhjän päällä, kun en ole ottanut "kaulaa" tai muutakaan vastaavaa kuvaan useimmiten, ja muutenkin kuvat rikkovat usein perinteisen sommittelun sääntöjä ja ovat enemmän snapshotteja kuin harkittuja "muotokuvia." Olkoonkin, että ne juuri ovat tarkoitettukin enemmän pikaisiksi sarjatuleksi kuin harkituksi yksittäiseksi kuvaksi. Ju. Muutama harkitumpi kuva pitänee tehdä radikaalein, mutta yleisesti hyväksytyin rajauksin. Eletään kuvatulvan aikaa, jossa päätökset kuvan hyvyydestä ja huonoudesta tehdään sekunneissa jäämättä miettimään, ellei kuva heti sytytä. Silti pitäisi erottautua. Hyvässä.

 

Ma 12.2. 22.52 No. Sen verran vielä, että on muutama poliitikko, jotka pakottavat ehkä tarttumaan kynään, jos sellaiset sopivat omaa näkemystä tukevat valokuvat löytyvät, joiden pohjalta voi alkaa työstämään kuvantapaista. Tietyt Sipilän ja Niinistön kuvaukselliset ilmeet ainakin ovat ainakin  mielessä monia muita unohtamatta. Tarkoituksena ei kuitenkaan ole, tavoitteesta puhumattakaan tehdä karikatyyristä kuvaa perinteisessä mielessä. Toki ne voidaan osin tulla näkemään sellaisina, mutta jos ajatellaan Stenvallin poliittisia maalauksia, niin mitä muuta ne ovat kuin väritettyjä vitsejä. Sellaiseen en tule pyrkimään, vaan vaan pikemminkin sitä välttelemään.

Ma 12.2. 21.24 Mikä saa jaksamaan taiteen tekemistä luottaen omaan kummalliseen visioon, kun jälki ehkä näyttää äkkiseltään tavalliselta muiden silmiin. Se agenda näyttää huonosti perustellulta, mutta silti uskon pystyväni kehittämään sitä edelleen ja itseäni siinä mukana rajattomasti vain pääoma rajoitteena, ja  omanäköisenä mielestäni  perusjutuista eroavana, mutta ehkä äkkiseltään tavanomaisena näyttäytyvien kuvien tuotantona.

Se, tietynlainen asioiden tutkailu niin, että se pureutuu säkenöivänä voimana ihon alle, tulee toivottavasti näkyviin joskus. Jollain tavoin samoin kuin esim Soutine tai Kokosckha (en ala selvitellä tuon oikeaa kirjoitusmuotoa) jne, niin että esittävä kuva näyttäytyy minulle eräällä tavoin enempi henkisenä tai abstraktina näkynä välttämättä vailla samankaltaista konkreettista mielleyhtymää kuin ehkä esim Soutinen tapauksessa mädänneestä härän ruhosta tai tarjottimelle asetetusta limaisesta pilantuneesta kalasta tulee.

Periaatteessa on hyvä kyllä, jos pystyy jotain katsellessaan haistamaan tai kuulemaan maalauksesta tai piirustuksesta konkreettisen näkemisen ohella, mutta sekään nyt ei se itsetarkoitus ole. Se, mitä tavoittelen on jotain itsetarkoituksellisuuksista riippumatonta hetken tunnetta pienine vivahteineen. Se ei välttämäti ole kuvan teon hetken näkemystä, vaan jotain automaattista ilman aikaa ja paikkaa tai todellisuuttakaan. Siksi juurikin peruskuvakin useimmin on lähempänä surrealismia kuin realismia. Minun oikeassa elämmässäkään realismiin ei ole varaa. Ne ovat naturalistisia päiviä tonnikalan ja teen voimalla eli pahempaa kuin todellisuus itsessään on - usein, monelta mutta ei kaikilta osin . Tietynlainen Bukowskimainen romantiikka kaikessa kurjuudessaan pienillä voitonhetkillä hekumoiden on ajoittain tavoiteltavaa. 

Ma 12.2. 2018 21.12  Juu. Olen ehkä tarjonnut omaa perusjuttuani täällä pitkän aikaa. Katson, että siinä on tarpeeksi erottuvuutta muuhun normikamaan nähden, jos osaa oikein katsoa, ja sitähän minä täällä teen eli yritän opettaa näkemään sitä päälle päin tavallista erilaisena, erikoisena ja ihmeellisenä joka kertoo vähällä paljon. Sitten, kun aika tulee, niin esittelen sitä säkenöivää voimaa, joka pureutuu ihon alle.  ;). Rajat eivät ole tulossa vastaan vielä lähes tulkoonkaan edes tänä vuonna, paitsi mitä materiaalien kustannuksiin tulee, sillä ne vievät minut köyhäintaloon ja velkavankeuteen, ja ehkä pakottavat muiden harrastusten pariin ennen aikojaan... Mistä tämä kummallinen usko, ehkä perusteeton, itseen ja oman tekemisen eteenpäin viemiseen tulee, kun ympäriltä sataa pelkkää sontaa päälle.

Sitä mielellään ajattelisi, että kun tarjotaan tiloja kansainvälisiltä taidemessuilta, niin on muidenkin silmissä hyvä, muttei siinä ole lopulta kysymys muuta kuin normaalista näyttelytilan vuokrauksesta kalliiseen hintaan, johon minulla ei ole mahdollisuutta, ja jos olisikin tilillä riittävästi plussaldoa, niin ei vielä järkeä lähteä. Olen jo nyt lähtenyt ainakin puoli vuotta kirjoittamatonta aikataulua etuajassa myyntiportaaleihin, kun ei siellä ole vielä valmiutta nähdä, sitä mitä tuleman pitää. Ei osata nähdä ennen kuin tehdään  konkreettisesti aasta a ja ööstä ö. Maailmalla näyttää taide olevan samoin kuin täällä pääasiassa siloiteltua paskaa, ja siihen nähden minut on otettu siellä hyvin vastaan ilman, että olen juurikaan liikahtanut kotisohvalta ;D Jos tässä ei olisi pakko yrittää omaa persoonallista markkinointityötä harjoittaa, ihan jotta joskus kymmenen vuoden päästä tulisi toimeen, niin jättäisin sen homman suosiolla kuolipesälle. Öitä. :)

Päätin kuitenkin lisätä vielä yhden kuvan uusista tekeleistä. Nyt öitä.

Ars Fennica. En ota kantaa. Varmaankin voittaja oli myös yleisön suosikki, tällä kertaa. Itselläni aika neutraali suhde Kiasmassa nähdyn perusteella voittajan töihin eli ihan täysin ne eivät puhutelleet. Pitäisi tutkiskella lisää. Googlettakaa voittaja. Minä näitä muista. Ei tarvitse. Ja kuitenkin tarvitsisi. 

La 10.2. Noni. Ensimmäiset värilliset kuvat räpelletty tälle vuodelle. Aloittelin heti aamusta, mutta ensimmäiset kunnolliset tulivat vasta palkinnoksi laitetun viinipullollisen jälkeen vähän ennen puolta yötä, ehkä siksi kun työskentelin itselleni epätyypillisten Lidlin ale-värien kanssa alkuun ja lopulta sain aikaiseksi sitä parasta myös heikon välineen eli öljypastellin kanssa yhdistämällä sitä muihin. Tuo öljypastelli ei ole värinä otollisimpia meikäläiselle, ja nytkin meni aikaa taas ymmärtäessä, että ne ovat juuri ne kaikkein vaaleimmat sävyt, jotka tekevät sen kuvan. Näin iltamyöhään ongelmaksi muodostui, ettei erottanut keinovalossa keltaisia valkoisesta jne. Onneksi on oppinut pääosin puuhailemaan päivisin. Laittelen sitten kuvia joskus, kunhan tulos paranee ensin. Ei mene montaa päivää, jos huvittaa ja jaksaa olla toiminnan äärellä.

Niin juu. Olen nyt yhdistelemässä tuota pikaisen speed drawingin juttua värilliseksi. Siinä tulee olemaan toivon mukaan erityyppisiä ja eri tekniikoilla toteutettuja kuvia, joiden pohjana on hyvin nopea piirustus. Ne vuoden päätyöt tullenevat olemaan akryyleja. Maltillisempi toiminta maalausvaiheessa ei ole poissuljettua. Pääasia on, että lopputulos on, sitä mitä pitää. Jos pitäisi jotain ismiä sanoa, niin abstraktin, ekspressionismin, surrealismin ja minimalismin yhdistelmää, jossa vapautta työskentelyssä annetaan automatismille ja improvisaatiolle pienellä harkinnallakin, mutta saa nyt nähdä, mitä sitä päätyy tekemään, jos ylipäätään tekee enää muuta kuin markkereita ja hiiliä tänä vuonna.

To 8.2. 13.23 Oletteko kuulleet kenenkään kirjoittaneen kirjaa ilman wordin oikeinkirjoituksen tarkistusta, synonyymisanastoa, tekemättäkään ainoatakaan googlehakua, käyttämättä fyysistä sanakirjaa tai muutakaan  lähdemateriaalia kuin omat muistiinpanot ja huonosti toimivan muistinsa. Enpä usko, mutta minä tein sen koska en ole kirjailija, eikä minusta sellaista tule. Taiteen nimissä voi kuitenkin tehdä, mitä tahansa ja laittaa sen julkaistavaksi ilman oikolukuja tai että kukaan sitä koskaan lukisi.

Seuraavaan yritykseen panostan enemmän kaikkine tykötarpeineen, joita tulevat olemaan loputtomat lainaukset, sivistyssanat suomenkielen kustannuksella, wordin synonyymisanostosta laajennettu sanavarasto aidon sijaan jne.  Lopputulemana siis tulen tekemään taidekirjan, joka on yhtä epäaito ja teennäinen kuin muutkin vastaavat. Otan samat reseptit käyttöön kuin ns. asiantuntijoillakin on. Ei se mitään muuta, koska taidekirjoille ei ole markkinoita Suomessa, mutta..., antaa olla, palaillaan...

Ma 5.2.2018 19.25 Korjailtu pääosin kaikki alla oleva teksti käymällä se läpi wordin kieliasun tarkistuksen kanssa. Synonyymisanastoa en käyttänyt. Toki siellä vielä on runsaastikin virheitä, koska 50 sivua tekstiä tuli tutkailtua läpi reilussa tunnissa. Kuvat poistettiin, jotta käsittely kopiointeineen ja muineen menisi oikein, joten kuvatekstit jäivät näkyviin sellaisenaan.

Ma 5.2.2018 12.11. Rahat käytetty lähes lyhentämättöminä laskuihin, joten en raaskinut ostaa tänään kuin kaksi markkeria. Luonnoskirja oli jo liian hintava, joten parempi paperi vähissä. Piirrän ne, jäljellä olevat loppuun, jahka tässä vittuuntumisesta johtuvasta levottomuudesta ja keskittymishäiriöistä toipuu sen verran, että kykenee.

En tiedä menikö apurahojen hakuajatkin ohi - ei sillä, että minulla mahdollisuutta sellaisiin, ja jos saisinkin niin se olisi muusta pois eli yhtä tyhjän kanssa. Saat jotain, ja otetaan saman verran pois. Selvittelet kelalle, turhaan, ettei se lisää perustoimeentuloa, kun menee materiaaleihin, näyttelykustannuksiin ym. vapaa-ajalla harrastettavaan taiteelliseen toimintaan, ja haen yhä työtä, jotta tulisin toimeen.

Tässä, kun asuu osaketalossa vuokralaisena, niin vain harvoista naapurien tervehdyksistä (käännetään katsetta vastaan tullessa tai ei ainakaan oteta katsekontaktia, mutta lähes aina ei ainakaan tervehditä) päätellen meikäläinen koetaan halveksittavana ja alhaisena olentona, mahdollisesti loisena, joka ei tee eikä yritä mitään, vaan elelee huolettomasti verorahoilla. Ei se ole mukavaa kokea jatkuvaa syyllistämistä ihan joka taholta. Etenkin, kun pyrin elelemään rauhallista elämää häiritsemättä muita, mitä nyt täällä mieleni pahoitan, milloin mistäkin.

Enpä tunne yhtään ihmistä, joka vilpittömästi tukisi meikäläistä siinä, mitä teen ja missä uskon pystyväni edelleen kehittymään. Kukaan läheisimmistä ihmisistä elämässäni ei vaivautunut ostamaan edes kirjaani, saati että ketään kiinnostaisi lukea sitä.

Se on ja ei ole taidekirja. Se ei ole taidekirja perinteisten määritelmien mukaan. Se laitettiin keskeneräisenä eteenpäin, kun ei resursseja (edes ajallisia 12.2. huom) loputtomasti meikäläiselläkään vaan ole.

Niin nyt oli minun vuoroni syyllistää, kaikkia niitä, joilta tukea ei saa. Enkä tuossa nyt tarkoittanut rahallista tukea. Kyllä minä vielä pystyn lainailemaan rahaa. Toki tiedän, että siinäkin ovat lopun ajat käsillä. Sitten pitää keksiä jotain muuta.

Tähän asti, olen edennyt rauhallisesti, mutta nykymaailmassa pitää töniä niitä heikompia nurin päästäkseen johonkin tai joksikin. Minä voisin aloittaa tekopyhistä pikkuporvareista, jotka luulevat olevansa jotain, olematta parempia kuin kukaan muukaan, se kadulla lanttia kerjäävä pummi mukaan lukien. Ugh. Olen puhunut. Elikkä päivän terapiaistunnon suorittanut. Voitte hypätä takaisin Salkkareiden pariin.

12.59 Pakko lisätä pari asiaa. En minä kunnioitusta kaipaa tai ansaitsekaan, ja ilman hyväksyntääkin pärjään, mutta hyvin usein silloin, kun siellä seinän takana katsellaan viihdettä, minä täällä touhuilen olemattomasta sosioekonomisesta statuksestani huolimatta tulevaisuuteen katsovia asioita uskaltamatta miettiä, että se kaikki on lopulta turhaa. Ja juurikin tuo olematon sosiaalinen asema on esteenä työnkin saannissa. Köyhyys on köyhälle 24/7 silloinkin kun hetkellisesti on rahaa.

Su 4.2.2018 12.31 Kuluttelin aikaa ennen pilkkipelin äärelle menoa. Tein taas yhden kuvitteellisen kalan.

 

Pe 2.2.2018 14.25 Tokikin on nyt myönnettävä, että tarkempi työskentely, piirtely markkereilla menee mahdottomaksi luonnoskirjaan, joten kunnon taso tai piirustuspöytä lisättävä loputtomalle ostoslistalle. Nämä ns. harkitummatkin ovat edelleen puhtaita improvisaatioita, joissa sitä suunnitelmallisuutta harrastetaan työn edetessä. Voisin myös ottaa käyttöön erikokoisia, jopa värisiäkin, markkereita. Samoin saattaisin miettiä vähän paremmin, mitä ollaan tekemässä. Siinä jotain., millä tuota paremmaksi saa aikas kevyesti. Muilta osin otan vastaan parannusehdotuksia. Teen jotain maalauspuoltakin sitten joskus taas, kun koen tarpeekseni kosiskella yleisöä itseni huvittamisen sijaan.

 

Ma 29.1.2017 14.16 Kiitos jo etukäteen tammikuun runsaslukuisesta kävijämäärästä. Saattaa olla, että jopa joulukuun ennätykset menevät rikki. Se on merkki siitä, että kaipa tälläkin sivustolla on tarkoituksensa - ehkä joillekin muillekin pieni osa jotain konkreettista kurkistusta johonkin, joka on suuri osa elämääni - toki valikoiden, ja valikoiduin sanoin kerrottuna. Lyhyesti, sillä vaikka vaikuttaa, ettei mitään tapahdu, toimintaa ja ajatusta on enemmän kuin tässä ehtii käsitellä, ja reilummin kuin koskaan ennen. 

Muistelen joitakin omia kirjoituksiani menneestä: "Laiskuus otti voiton alkoholismista." tai "Menin baariin kahville viimeisillä kolikoillani, mutta päädyin istumaan aamuyöhön ja heräsin tuntemattomasta osoitteesta eri puolella kaupunkia." Nuo nyt eivät sanasta sanaan, mutta lopultakin baareihin ei ole aikaa eikä rahaa. Se on ajan hukkaa, vaikken absolutisti olekaan - päinvastoin. Nyt on kuitenkin tarve kiriä noita hukattuja vuosia, eikä ole varaa tuhlata aikaa - olkoonkin, että jokainen aktiivinen hetki vie rahaa paperina, fiksatiiveina, markkereina ynnä muuna, puhumattakaan niistä menoista, joita maalausprosessin tuloksena syntyy sitten, kun sitä aloittelen. (Korjattu 2.2. pari ajatusvirhettä, jotka eivät ehtineet oikeanlaisina näytölle asti).

Minun ongelmani taiteessa, sen näyttäytymisessä muille, on etten pyri täydellisyyteen. Viivat ovat usein tarkoituksellisen röpelöisiä, kumia ei käytetä, ei luonnostella, eikä virheviivoja vältellä, vaan tehdään enimmäkseen mutu-tuntumalla usein aggressiivisesti ja nopeasti, jolloin kuvan ja viivojen rytmi on aika lailla mielialan sanelema. Mutta hyvälläkin tuulella, melkein iloisena tai ainakin tyytyväisenä valmis "työ" voi näyttää "ahdistavalta."  Siinä on kai sitä jotain terapian korviketta, kun en sellaisissa käy. Minähän olen toivoton tapaus. Toisinaan taustalla oleva musiikki rytmittyy kuvaan samoin kuin joskus teeveen päällä ollessa meneillään oleva ohjelma luo unimaailman.

Niinpä kuvani usein ovat automatistisia, ja näen ne yhtä paljon surrealistisina kuin ekspressionistisina tai abstrakteina tai näiden ja muiden ismien sekoituksena. Oikeastaan genreen rajaaminen on turhaa, koska teen kaikkea muuta paitsi selkeästi realistista tai hyperrealistista. Monet kuvat ovat psykologisesti tulkittuna lähellä naturalismia sen rujommalla puolella.

Periaatteessa ihmisten luulisi tottuneen kaikenlaiseen, hyvinkin outoihin asioihin, mutta silti vaikuttaa, että näitä pitää esitellä vielä pitkään ennen kuin muut näkevät sen hyvän, mitä minä niissä näen, parhaimmillaan outona kauneutenakin.

Noniin. Pääsitte puoleksi tunniksi tämänhetkisen pääni sisään. Palailen taas ja kirjoitan, mitä sitten sillä hetkellä pään sisällä tapahtuukaan, siis jos siellä mitään silloin on - toimintaa.

Pe 26.1.2018. 10.03 Lopultakin ensimmäinen reaktio kopio-oikeusmerkinnöistä tuli palautteena "sivun arvostelun" keskiarvon pompahtaessa alaspäin, ensimmäistä kertaa aikoihin siihen suuntaan aikoihin... Mutta ei voi mitään, jos aion kaupata printtejä aitojen mukana, niin en voi tarjota enää ilmaista mahdollisuutta kuvien latailuun ilman merkintöjä. Tavoite olisi kuitenkin joskus kustantaa tällä hommalla edes materiaalit ja näyttely- ja promokulut yms., jos nyt ei elantoa saisikaan. Kokeilepa itse kustantaa työttömyyskorvauksella 200 € /kk menoerät muiden laskujen lisäksi. Instituutio suojelee omiaan, ja meikäläisen turha lähteä hakemaan apurahoja, etenkin kun taiteen kentän mielestä akatemiaa tai taideteollista käymättömän tekijän taide ei voi olla hyvää. 

Ma 22.1.2018 22.00 Olen tehnyt tänä vuonna joitakin osin hieman harkitumpia improvisaatioita jossain määrin kontrolloidusti hitaammalla tahdilla ja pienemmällä energialla, mutta kuten lopputuloksista näkyy, täydellisyys ei ole tavoitteena, sillä siitä puuttuu luonnetta ja näin ollen se on tylsää.

Voisi jopa sanoa, että piirustukseni ovat "etsi viisi virhettä"-tyylisiä, ja huomaakin äkkiä löytävänsä tuplasti sen. Suuri osa "töistä" on jopa rakennettu sattumanvaraisten viivojen varaan, joissa virheviivat jäävät näkyviin siinä missä muutkin. Se on usein perusidea, kun en kumia (pyyhe-) käytä lähes koskaan, ja milläpä noita markkereita kumittelet.

Lyijykynää en käytä niiden luonnostelussa, koska en sitä juurikaan harrasta muuta kuin maalauksia varten suunnittelutyötä tehdessä. Lähes kaikki piirustukset ovat ”oikeita" piirustuksia - onpa töhryyn käytetty aikaa kymmenen tuntia tai minuutti.

 

"Finland Past Times Memorial” (22.1.2018)

To 18.1. 1.33 Noniin. Ensimmäisiin uusiin kuviin laitettu tekstiä pilaamaan ne. Jatkossa tarkoitus ei ole noin räikeästi digitaalista esitystä pilata, vaan estää printtaus isossa koossa tiedoston pienellä resoluutiolla jota aikaisemmatkin pääosin ovat. Uudet kuvat löytyvät kategoriasta B&W charcoal and marker tai jotain vastaavaa. Jonkun mielestä kuvien lataus on pikkujuttu, ja niin se olisi minunkin mielestäni, jos määrät pysyttelisivät sadoissa tai edes muutamissa tuhansissa. Tässä harjoitetaan nyt sitä paljon puhuttua aktiivisuutta, jolla yritetään saada vaikkapa nyt alkuun muutama euro sen nollan sijaan. Mukavaa viikonloppua.

To 11.1 1.41 No. Niin. Kuviin tulee leima tai jotain muuta tulevaisuudessa. 

Tuosta kansainvälisyyteen painottumisesta pari sanaa. Toki olen hieman suuruudenhullu yhä edelleen ja tiedän, että monilla osa-alueilla on paljonkin parannettavaa, mutta minä en pelkästään usko, vaan tiedän pystyväni kehittymään, eikä niillä vauvan askelilla, vaan ihan kunnon harppauksin, kunhan motivaatio pysyy korkealla ja aikaa "työskentelyyn" jää riittävästi. Tuo yksi sana oli pakko laittaa lainausmerkkeihin, jottei työnhaku katkeaisi, kuten hetkeksi kävi viime vuonna, kun TE-toimisto katsoi minun työllistäneen itseni.

Ei taide ole mikään superihmisten laji, kuten jotkut luulevat. Tarvitaan jonkun verran lahjoja, ja niin hemmetisti luovuutta ja toimintaa, ja rahaa, jotta voi täydellä teholla toteuttaa itseään. Tietynlaisesta positiivisesta hulluudesta ei ole haittaa, kunhan pystyy pöpilät välttämään, sillä siellä ihminen mömmötetään toimintakyvyttömäksi hamaan tulevaisuuteen.

Kyllä. Suomalaisen taiteen kentän ulkopuolelta tulevan tekijän täytyy olla aika pimahtanut, jos elättelee toiveita elää taiteella suomessa vailla niitten pienten piirien hyväksyntää. Siksipä tämä netti onkin oiva keksintö: voin lähettää kuvaa, minne vain välittämättä mitä minusta täällä ajatellaan. Suomalaisille taiteilijoille on perinteisesti ominaista monenlainen avuttomuus taiteisiin liittymättömissä asioissa, kuten tietotekniikassa. Minä en anna sen rajoittaa itseäni, vaan teen minkä voin, vaikken osaisikaan.

Ti 9.1.2018 1.04 Puhuin tuolla jossain alempana, että kukapa nyt haluaisi Sipilän tai Halla-Ahon kuvan seinälleen. Niin. Eivät nämä meikäläisen kuvatkaan ehkä monen silmiin ole sen nätimpiä, mutta ehkä niiden näennäiseen rumuuteen on piilotettu jotain kaunista, mutta se on niin syvällä siellä jossain, että se aukenee vain minulle. Asiaa voi lähestyä tutkailemalla saksalaisten ekspressionistien piirustuksia ja grafiikkaa. En lähde puhumaan kyvystä tai oikeasta tai väärästä tavasta nähdä ja kokea, vaan yhdestä tavasta tulkita, jonka "ymmärtämisessä" sadan vuoden takainen taide saattaisi olla apuna. Paha sanoa, kun en itsekään ymmärrä, miksi jotain on pakko tehdä, niin kuin minä teen, kun olisi helpompi lykätä kauniita värejä vierekkäin ja päällekkäin miellyttääkseen ihmisiä. Maalata prinssejä rupikonnien sijaan, alastomia naisia täydellisine vartaloineen, vääristeltyjen torsojen sijaan.

Ma 8.1.2018 22.33 Lisätty kuitenkin takaisin pari linkkiä. Osa poistettuja töitä esittelevistä kuvista löytyy niiden takaa.

Ma 8.1.2018 20.02 Poistin kuitenkin saman tien muualla myynnissä olevia töitä, jotten riko tämänhetkisiä sopimuksia kopio-oikeuksista, jotka osin jaettu. Valitan. Muilta osin ja muualla olen toiminut ennen ehtojen hyväksyntää. Yritän päivittää tänne lisää "kopiovapaata" materiaalia.

Ma 8.1.2018 19.42 Poistettu pari taideportaalien linkkiä sopimusteknisistä syistä, varmuuden vuoksi. Saattaa olla, että joudun poistamaan jokusen kuvankin..., ;) Niiltä osin, kun myynnissä muualla. 

Ma 1.1.2018 1.27 No niin. Se oli siinä se vuosi. Vielä on katto pään päällä ja seinät ympärillä. Sähkölaskun maksu on vain pari päivää myöhässä, joten jääkaapissa on valo ja musiikki tahdittaa tekemisiä. Vuoden päätteeksi vein testimielessä pariin taideportaaliin joitakin töitä tarjolle. Tämä tapahtui omaa kirjoittamatonta aikataulua aikaisemmin. Tarkoitus oli odotella vielä materiaalin laadun paranemista ja ideoiden kehittymistä, kypsymistä, mutta nyt odotellaan mitä tapahtuu vai tapahtuuko yhtään mitään. joka tapauksessa kuluja ei ensi alkuun synny, ja sitten jos alkaa kauppa käydä, niin syntyköön menoakin. Kilpailu maailmalla on kovaa, mutta tarpeen tullen voin laittaa tyrkylle sellaisiakin töitä, jotka erottuvat suurestakin massasta.

La 30.12.2017 0.20 Niin juu. Se pointti unohtui suomentaa. Se, etten konkreettisesti maalaa tai piirrä niitä valtapuolueiden poliitikkoja näköisinä tai muutenkaan, ei tarkoita, etteikö heidän aiheuttamansa tuska ja hätä näkyisi piirustuksissani ja maalauksissanikin, jos niitä osaatte katsoa, vaikken varsinaisesti mikään maailman tuskan tulkki olekaan. Lähtökohtaisesti maalaan ja piirrän kuitenkin asiat niin monitulkintaisesti ja samalla simppelisti, että ne toivottavasti jollain kieroutuneella tapaa näyttäytyvät parhaimmillaan kauniina.

Niin juu. Kiitokset myös runsaslukuisimmasta kävijäkuukaudesta vuosiin. Lähes 3000 kävijää joulukuussa. Jos tuosta määrästä olisi puoletkin suomalaisia, niin rupeaisin miettimään enempi sanomisiani, etten putkahtelisi esiin epämääräisissä yhteyksissä esimerkiksi google-haussa, mutta testit aika ajoin suorittaneeni olen edelleenkin siellä perustallaajien joukossa turvallisesti, mikä on tarkoituskin. Jos jotain tarpeetonta tai asiatonta muutosta tapahtuu, niin pikku hiljaiselo muuttaa asiat entiselleen.

Kannattaa itse kunkin tehdä nettihaku itsestään aika ajoin, jotta tietää, mitä ja missä on meneillään ja mistä syystä. Ja aiheesta vai aiheetta. Syyttä vai suotta. Minä olen itsestäni pitänyt meteliä, onneksi ei muut (minusta) :-) ja minä harvoin tagitan nimiä tänne - omaanikaan.

Tiedättekö te mitä te netissä teette. Kaikki suuret yhtiöt Facebookista Googleen muita unohtamatta tietävät jokaisen liikkeenne, jokaista klikkausta myöten, netissä pelkän ip:n avulla. Olemalla käyttäjänä läpinäkyvä, tietää, mitä vahinkoja pahimmillaan voi tapahtua.

Pe 29.12.2017 23.22 Niin mitäkö noissa pikaisissa piirustuksissa on. Tuo kysymys oli alustus. Niistä puuttuvat ne viivat jotka tekisivät niistä kokonaisen piirustuksen. Ehkäpä juuri se, että epäolennainen on jätetty pois, tuo esiin sen mikä on tärkeintä tai ainakin olennaisinta. Hetken ja sen tunteen, mitä kokee tai mielessä pyörii, vaikkei välttämättä koekaan, mutta se silti pakertuu esiin.

Ehkä minä teen ne tarvittavat pohjat (epäolennaiset pääaiheen taustalle) ensi vuonna, jotta niistä tulee, senkin lisäksi mitä ne ovat, myös nättejä, ja kankaalle. Olisiko siinä tavoitetta ensi vuodelle, että teen rumasta nättiä, jopa parhaimmillaan kaunista. Piirrän pensselillä maalaukseksi jättämättä mitään pois ja myöskään mitään lisäämättä. Tehdään pultsarista pörssimeklari ja pääministeristä enkeli, joka haluaa kaikkien parasta yhteiskuntaluokasta huolimatta. Juu. Ei Intiassakaan virallisesti ole kastijärjestelmää ole ollut sitten Gandhin. Juu. Ei meikäläisen kuvissa politiikkaa varsinaisesti ole. Kuka nyt haluaisi laittaa Sipilän tai Halla-Ahon kuvan seinälleen? Ne minun kuvat nyt muuten eivät istu ”perussuomalaisen" mieleen ainakaan visuaalisesti sellaisena kuin pitäisi, muodin ja muotin mukaan.

To 21.12.2017 20.12 Yes, I believe in God. It might be it is not your God, but I believe everything is written anyway forward. I am believing too, that it is I possibility to change everything in my life if it it is meaned so. Anyway, that is why I say, "fuck you" for everybody, who says I can't because if it is written, I do what I want, whatever happens, even if it is written so. You are voyeuristic as much as I, so that is the reason why you are reading me. Don't doom me, because you have no right for that.

Merry Christmas and happy new year 2018! :-) 

Ke 20.12.2017 15.53 Tuottelias vuosi alkaa olla takana, olkoonkin että suurin osa tuotoksista on kuvallisen päiväkirjan tapaista luonnosmaista nopeaa piirustusta. Ensi vuotta en ala suunnitella sen kummemmin, kun mitään mahdollisuutta suunnitella ei ole. Aikamoinen läjä lehtiöitä ja muuta paperia, ja osin kankaitakin kului tänä vuonna, väreistä, fiksatiivista ja muusta puhumattakaan (kymmeniä purkkeja fiksatiivia 9 € per kpl pienenä esimerkkinä).  Se, mitä ensi vuosi tuo tullessaan jää nähtäväksi. Usko omaan kummalliseen tekemiseen ja sen kehittämiseen on kuitenkin kova, ja omissa jutuissani luovuus ja tekninen taso kestää vertailua tässä maassa, osin ulkopuolellakin. Näin uskon, ja sen pohjalta rakennetaan entistä parempaa. Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta (niillekin, joilla ei tänä vuonna onneen ollut varaa) 2018!!!

La 16.12.2017 15.13 Juu. Koskapa olen siirtynyt markkinoimaan töitäni ulkomaille, ne kiinnostavimmat uudet ajatukset löytyvät englanninkielisestä osiosta. Tämä tiedoksi niille harvoille suomalaisille vierailleni, joita taide oikeasti kiinnostaa.

Muilta osin rutisen ja valitan maailman menosta, jos siltä tuntuu Negatiivi-Pera -otsikon alla, mutta nyt ei vain jaksa. Keskityn taidepuoleen niin kauan kuin voimia riittää.

Pe 8.12.2017 15.16 Viime kuukausina on ollut liikaa ideoita taiteen tekemisen suhteen, niinpä olen enimmäkseen tyytynyt tekemään nopeita improvisaatioita. Niilläkin on suurempaa tarkoitusta kuin päällepäin äkkiseltään näyttäisi. Niistä on tarkoitusta koostaa isoa installaatiota johonkin kaukaisuudessa olevaan näyttelyyn. Kun niitä on kertynyt +250, niin sinne joukkoon mahtuu oikeinkin hyviä, joista niitä parhaimpia sitten valitaan.

Nyt kuitenkin luulen, että irrottaudun taiteesta viikonlopun ajaksi, vaikkei oikein mahdollista lähteä mihinkään -  edes kauppaan. Liika on kuitenkin liikaa, silloinkin kun ei olla pikkutarkan täydellisyyteen pyrkivän taiteen äärellä.

Ehkä alan naputella tekstiä vanhan materiaalin pohjalta ihan vaihtelun vuoksi. 

No. Eipä tässä muuta. Hyvää viikonloppua niille muutamalle satunnaiselle suomalaiselle kävijälle.

To 7.12.2017 17.07 Minkä lahjan sitä voisi antaa 100-vuotiaalle Suomelle? Jos tajuaisi kupsahtaa tuhlailemasta verorahoja? No. Huomaisikohan sitä edes kukaan? Lopultakaan en tunne huonoa omaatuntoa nostaessani minimaaliset kelatuet, koskapa ne ovat yhdessä muidenkin kanssa kolikoita verrattuna yritystukien massiivisiin virtoihin, jotka valuvat omistajien taskuihin miljoonina. Mistä luulette, että ne rahat ovat peräisin? Kun verorahoja tuhlataan jakamalla sitä hyväosaisille, se hyväksytään, mutta siltä ruokajonoissa seisoskelevalta otetaan pois tai vähennetään milloin mitäkin, jonka tämä muutenkin vapaaehtoisesti antaisi parempiosaisille ihan vain kuluttamalla sen mitä on, ja usein sitäkin mitä ei ole.

Ke 6.12.2017 16.45 Suomi 100 vuotta. Onneksi olkoon vaan. Itseäni nyt ei juurikaan huvita suuremmin juhlia, olkoonkin, että Suomella menee suhteellisen hyvin, kuten myös valtaosalla suomalaisista, mutta kuulun itse siihen valitettavan suureen osaan suomalaisia, jotka ovat ajautuneet syystä tai syyttä tilanteeseen, jossa mahdollisuudet ovat vähissä tai olemattomat. Jotkut ovat uransa työelämässä tehneet ilman, että käteen on jäänyt mitään mainittavaa. Joidenkin ihmisten menneisyys on rasitteena tulevaisuuden odotusten suhteen. Niin itsellänikin, mutta jatkan omaa tekemistä kiihtyvällä tahdilla, niin pitkään kuin on paikka, jossa voi tehdä tulevaisuuteen katsovia asioita, ja jotain pientä tuloa, millä materiaaleja ja muuta edes vähän pystyy kustantamaan.

Lopultakin asia vain on niin, ettei valkoiselle keski-ikäiselle heteromiehelle ole sijaa nyky-Suomessa, ellei radikalisoidu äärioikealle, johon en ole valmis. Toisaalta äärivasemmiston tai vihreän aatteen puoleltakaan ei löydy ymmärrystä minun kaltaiselleni dinosaurukselle - olkoonkin, että yritän elää tässä ajassa koko ajan uutta etsien vielä suostumatta fossilisoitumaan jäänteeksi entisiltä ajoilta. Käänteisestä rasismista huolimatta pyrin eteenpäin ihan täällä Suomessa, koska olen liian vanha maatakaan vaihtamaan. Ja harva asia lopultakaan muuttuisi vaihtamalla fyysistä asujaimistoa muuhun kuin tuhkaksi tai mullaksi. Enkä usko, että olen yksin ajatusteni kanssa, vaikka nämäkään kirjoitukset eivät keskustelua synnytä suuntaan tai toiseenkaan.

Näiden muutamien "tauolla" tulleiden ajatusten myötä onnittelut minunkin puolestani satavuotiaalle. Juhlitaan nyt, kun vielä muutamia skoolausten ja kippistelyiden aiheita on. Jopa meillä köyhillä, koskapa asiat voisivat meilläkin olla huonomminkin, ja niinhän ne tulevat olemaankin. Kyllä hallitus eduskunnan myötävaikutuksella siitä huolen pitää.... vai mitä itse luulette?

Sen verran vielä, että suurelle yleisölle suomalainen taide näyttäytyy sellaisena kuin se oli yli 100 vuotta sitten, kun Suomeakaan ei virallisesti vielä ollut - oli kansallisromanttinen suomalaisuus, josta taiteessa ei tunnuta yli päästävän, vaikkei nykyajan suomalaisilla taiteilijoilla ainakaan pitäisi romantiikkaan varaa ollakaan.

Pe 1.12.2017 2.48 Laitetaan tännekin tietoa noista sertifikaateista. Niillähän ei konkreettisesti nälkää pidetä poissa, mutta näyttönä aktiivisuudesta kansainvälisellä rintamalla, ja ehkä jopa jonkunlaisesta omaperäisyydestä ja taidostakin, jolla sen verran erottauduttu edukseen, että niitä saatu on.

 

 

 

No. Koulutuksia, työkokemuksia kysellään, ja minä vastailen mitä sattuu - todenmukaisesti kyllä, mutta numeroita mainitsematta, ja siihenhän se tyssää, kun ei pyydetä mitään näytettäväksi, kun en itse mitään pyytämättä näyttele. Nyt näytän nuo kyselemättä, ja kerron samalla kenenkään edelleenkään kysymättä, että viimeisimmässä taloushallinnon koulutuksessa ne huonoimmat numerot olivat hyviä eli kakkosia, mutta juurikin siksi en mainostele, kun näytöt antamatta ja kaikki eivät olleet kiitettäviäkään. Kirjanpidossa hyvin asioiden hoitaminen ei riitä. Samoin tavoin, mutta kuitenkin eri tavalla kuin kirjanpidossa (kuitenkin täydellisyyteen pyrkimättä) pyrin olemaan erinomainen (tavoitteellisemmin) taiteessa.

Aika on ajanut siinä ohi, että välittäisinkään yrittää pitää taloushallinnon osaamista ajan tasalla tai edes yrittää muistaa oppimaani, mutta taiteessa pystyn kehittymään vielä parempaan kuin koskaan ennen ja ottamaan mukaan uusia välineitä mahdollisuuksien mukaan. Suurin rajoittava este on niin kuin muussakin tavoitteellisessa toiminnassa se kapitaali eli lompakon täyte.

Mitä tuosta edellä mainitusta pitäisi päätellä: sitäkö, että yritän taiteesta saaduilla todistuksilla markkinoida itseäni kirjanpitäjäksi vaiko todistella epäkaupallisten piirrosten ja maalauksien mahdollista arvoa vaiko omaa potentiaaliani taiteilijana?

Mitäpä muuta varten tämä sivusto on kuin markkinointia. Tapani markkinoida näyttää vain olevan hieman kummallinen (jopa itselleni), kun olen vasta viimeisen vuoden aikana alkanut hiljalleen päästä asiaan, ja nyt otettu heti käyttöön jo väsytystaktiikka. No. Nyt unten maille. Näitä höpinöitä kukaan lue, ja ehkä parempi niin.

To 30.11.2017 21.46 Lisäilin kuitenkin jo tänään jokusen kuvan, joten en taida lisätä niitä kuvia nyt ihan heti tai mistä sitä tietää, kun niitä tulee synnytettyä hyvällä tahdilla. Kyllä. Tämä on tuotteliain vuosi sitten vuoden 2003, olkoonkin että väliin on ollut pitkääkin taukoa tänä vuonna. Vauhti on ajoittain alkukesästä lähtien ollut kovaa ja kiihtyvääkin väliin. Sinänsä työn määrällä ei ole väliä, vaan sillä mitä on saanut aikaiseksi, niin määrällisesti kuin laadullisesti. "Työn" edetessä määrän kautta myös laatu paranee, ja niitä kaupallista potentiaaliakin omaavia töitä alkaa nousta esiin.

 

"What about Me." pastel, 42x30 cm... Niin tämä ei ole vielä niitä kaupallisia, mutta sinnepäin. Ei kummoinen ehkä, mutta enpä usko, että monikaan tuhertaa alle puoleen tuntiin parempaakaan. Tuo pastellityö oli eräänlainen testi pikakelauksella työskentelystä esittävien aiheiden parissa. Siis kolmen muun tämänpäiväisen ohella.

Jossain seuran näyttelyiden yhteydessä on painotettu "isolla alleviivattuna", että taulujen koot ilmoitetaan vaaka X pysty, mutta mitä enemmän olen käytäntöjä seurannut, niin sen vakuuttuneempi olen, että kansainvälinen standardi on pysty X vaaka. Kirjoitanpahan tähän taas eriävän mielipiteeni ainakin siitä, että kansainvälinen tapa olisi muka huonompi kuin vaihteleva ja ehkä virheellinen suomalainen malli, siis sikäli, mikäli se Suomenkaan malli on.

Lisätty myös linkki kultturilehti Mustekalan sivuille. Se, ettei kukaan "sponssaa" meikäläistä ja taidettani, ei tarkoita sitä, etteikö minulla itselläni olisi melkein velvollisuuskin tukea kaikenlaisia hyväksi katsomiani kulttuurillisia hankkeita, ja osin haukkua niitä kehnoimpia tai ainakin turhimpia. Tuolla Mustekalassa on varmaankin kirjoittajina niitä opetettuja, mutta katsotaan nyt, ja jos teksti ei jatkossa toimi siellä, niin poistan vain linkin. Luulisin sivustolla olevan kuitenkin arvoa ainakin kulttuuriasioista tiedottajana. Sain sieltä vinkin mm. tästä parhaillaan Suomenkin teattereissa meneillään olevasta Loving Vincent -öljyvärimaalausanimaatiosta taannoin.

To 30.11.2017 0.10 Lisäilty taas uutta kuvaa piirustuksista ja maalauksista. Lisätään enempi taas joskus viikon, parin päästä uudemmista jo tehdyistä tai tulevista.

Tarkoituksena käydä ihmettelemässä Kiasmassa jossain vaiheessa Ars Fennica -ehdokkaita. Voipa olla, että kommentoin sitten jälkipyykkinä palkinnonsaajaa, kuka se sitten tulee olemaankaan. Tiedä, vaikka olisi jo valittukin, kun en ole itseäni juuri uutisvirralla rasittanut. Masennusta saa aikaiseksi ihan katsastamalla tilin saldoa ja maksamattomia laskuja, ja yrittämällä tehdä näistä toimivaa yhtälöä minimituloilla.

Su 26.11.2017 23.15 En tykkää kopioista. Kävisikö alla mainittu todisteeksi siitä, että pyrin tarjoamaan uniikkia.

 

Signed background to prove originality. Tiedän kyllä, ettei ole taloudellisesti kannattavaa tehdä väärennöksiä meikäläisen taiteesta, mutta tiedän myös, miten helppoa se on ihan jopa kopiokoneella, kun kyse on markkerilla (tekstaustussi/huopakynä) tehdyistä piirustuksista - jopa juurikin, kun niitä on tehty originaalina jopa kopiopaperille ihan lompakon tyhjyydestä johtuen.

La 25.11.2017 2.20 Olen englanninkielisellä osastolla puhunut tyyliin spiritual, but not religional, joten siitä pari sanaa, sen takia, jos joku pitää kuviani enemmän saatanan kuin oikeampien uskon oppien mukaisina. 

Koen perinteisen kristillisyyden sellaisena kuin katoliset ristiretkeläiset yrittivät sitä pohjoisiin maihin juurruttaa, onnistumatta, vieraana. Siihenhän kuului olennaisena osana mm. kaupankäynti Jumalan edustajien kanssa eli anekauppa, jossa rahaa ja mantroja vastaan saatiin (tai ei saatu?) syntejä anteeksi, ja muutakin epätervettä kyseenalaista tai muuten täysin asiaankuulumatonta tulkintaa, joista suurimman osan Luther viisaudessaan teeseillään ilmi toi ja pois sai, ja joista luterilaisuudessa ehkä esimerkiksi helluntailaisiin nähden selvimpänä ja suurimpana ristiriitana on jäljellä enää lapsikaste, joka sinänsä on muotoseikka, ja jolle lapsi ei mitään voi - ja juuri siksi se (lapsikaste) on tulkinnallisesti kyseenalaista.

Mutta sinänsä, kun uskontoja on useita, niin miksi muutaman kymmentä miljoonaa luterilaista olisi oikeassa, ja esim. se yli miljardi buddhalaista väärässä? Vai pitäisikö sitä yleensä noin edes ajatella ja vain tyytyä elämään oman mielensä mukainen hyvä elämä, jossa tuntee vastuunsa itseään ja muita kohtaan? Koskapa ne "kristitytkään" eivät oikeasti tunnu tuntevan myötätuntoa kuin omiaan kohtaan? No. Eipä mulla taas tässä muuta, mutta tuohon "muurahaispesään" en enempää kirjoituksissani enää sohaise.

Kukin tulkitkoon omat oppikirjansa (uskonkappaleensa), miten haluaa, kunhan "maahan saadaan ja siellä pysyy rauha."

Katson edelleenkin vapaudekseni tulkita niin piruja kuin enkeleitä (kiireisiä ovat minun suhteeni olleet), ja minullehan se piruparka esittäytyy vain reppanana, josta ei ole mihinkään, enkä tuota edellä mainittua tuosta poista, vaikka julkeaisi tulla minua pelottelemaan. Kokemuksesta tiedän, että sillä ehkä on valtaa ihmisiin, jotka voivat minua "kiusata", mutta itse se ei konkreettisesti siihen pysty.

La 25.11.2017 0.22 Nyt on taas ollut julkisuudessa esillä Harro Koskisen "Sikamessias"-teos. En sitä sen enempää käsittele tässä, mutta tuo teos on oikeastaan seurausta siitä, että kyseinen taiteilija vertauskuvallisesti alkoi tuota eläintä käyttää teoksissaan. Ja niin kuin ihmisillä oli messiaansa, niin sitten myös sioilla oli. Oikeuttahan siitä sitten alettiin käydä. Ei montaa vuotta heitä ajallisesti, kun oli aiemmin? (kysymysmerkki, kun en tarkasta faktoja) oli Salaman romaanin "Juhannustanssit" tiimoilta polemiikkia. Molemmat taiteilijat muistaakseni tiettävästi tuomittiin.

Mitä nykyään pitäisi tehdä aiheuttaakseen hämminkiä, jotta pääsisi julkisuuteen -  mielellään sellaista sekasotkua, joka katsottaisiin eduksi taiteellisella uralla tulevaisuudessa. Alaston totuus mielipidekokoelmassa eräs kirjoittaja heitti ilmaan kysymyksiä, mikä olisi nykyajan Guernica, ja siinä yhteydessä kysymysmerkin kera ilmoitti yhtenä vaihtoehtona tämän kuuluisan suomalaisen ns. Kissantappovideon. En ole kyseistä "teosta" nähnyt, mutta se toiminee ainakin esimerkkinä siitä, mitä ei ainakaan saa tehdä eli jonnekin tuli laitettua rajat. Itsensä ja omat eritteensä jokainen voinee tunkea jalustalle, mutta missä määrin viattomien luontokappaleiden alttarille laittaminen ja sinne uhraaminen on edistänyt tämän taiteilijan uraa? En ole alkuunkaan kaikista yksityiskohdista tietoinen, mutta heti alkuunsa tästä tapauksesta kuultuani ainakin itse vieroittauduin kyseisen taiteilijan urasta yli kahdeksikymmeneksi vuodeksi, ja nykyään hänen teoksiaan katsellessaan yhä tuo "muinainen" ehkä lapsellinen? tai muuten typerä tai ajattelematon "tempaus" tai mitä se ikinä olikaan häiritsee, ja vie pois asiasta sen vierelle. Hän on joutunut kuulemaan 30? vuoden ajan asiasta, mutta minun korviini mitään järkevää puolustusta ei ole kuulunut. Miten puolustella asiaa, jonka omassa mielessäänkin heti sen tehtyään tietää järjettömäksi. Toisaalta perverssiyden määrää ja suunnitelmallisuutta todistaa se, että todistusaineistoa ei tuhottu, vaan sillä yritettiin (ja onnistuttiinkin?) tehdä rahaa. Näin alas ei vajonnut edes itseään mielellään  Euroopan synkimmäksi maalariksi kokenut? Kalervo Palsa, joka suruissaan ja tuskissaan joutui omakohtaisesti lopettamaan kituvan sairaan koiransa siitä muuta numeroa tekemättä kuin itkuiset päiväkirjamerkinnät.

Edellä mainitussa olevia asiavirheitä korjaillaan tarpeen vaatiessa, mutta toki voitte käyttää omaakin harkintaa, missä määrin muistini kuulopuheiden pohjalta on ollut erehtyväinen. Tulinko poistaneeksi oman vastuuni ja siirtäneeni lukemanne uskottavuuden oman harkintanne varaan? Olisiko minussa ollut lakimiespotentiaalia? No. Enpä usko, sanon näin ihan itse vastaten itseni asettamaan retoriseen kysymykseeni, mutta uskokaa te ihan mitä haluatte?

No eipä tämän kummempia. Jos siltä tuntuu, niin käykää pudottamassa omat vertauskuvalliset pökäleenne vaikkapa paikallisen taidemuseonne postiluukusta sisään. Hienovaraista ja sivistynyttä. Siitä ne (he) tykkää(vät). Öitä.

Su 19.11.2017 11.59 Katsoin juuri esikoiskirjailija Ossi Nymanin haastattelua Perjantai -ohjelmassa. Asiaahan hän puhuu, olkoonkin että vierastan edelleen sanoja "ideologisesesti työtön", juurikin koska taiteesta puhuttaessa on kysymys elämäntavasta ulkopuolelta tulevasta paineesta huolimatta. Toki siihen kuuluu olennaisena osana työttömyys.

 

Laitoin tuohon kuvan "Persona non grata", koska siitähän minun kohdallani edelleen on kysymys (tuo pastelli vuodelta 1996), eikä niinkään ideologisesta työttömyydestä. Toki toivomuksena olisi, että joskus taiteella voisin joskus tulla toimeen. Esimerkkikuva osoittanee senkin väitteen turhaksi, ettei taiteessani ole tarinoita. Otan jossain vaiheessa työn alle myös teoksen nimeltä Ideologisesti työtön.

Ajattelin itse naiivisti rahoittavani taiteen tekoa työtä tekemällä, mutta sitten ei vain enää saanut töitä, ja lopulta ei kyennyt sen enempää töiden hakemiseen kuin taiteenkaan tekemiseen - vuodet vierivät, ja nyt tässä ollaan vanha ukko, joka pystyy lähes mihin vain, mutta katsoo edelleen parhaimmaksi keskittyä taiteisiin, koska ei edelleenkään sinne muuttuneeseen työmaailmaan kelpaa, vaikka onkin muuttunut ja kehittynyt maailman mukana.

Onnea vaan niille nuorille, jotka ovat sen päätöksen edessä, miten elämä pitäisi elää ja olla. Lopultakin taide valintana kannattaa vain harvoin. Persaukisuus on suurin hinta, jonka tästä näennäisestä vapaudesta joutuu maksamaan, mutta se tuo joillekin sellaista menestystä palkintona, kuten nyt Ossi Nymanille, että se saa ja ehkä kannustaa joitakin lähtemään taidetta omilla ehdoillaankin tekemään.

Ma 13.11.2017 22.12 Jatkettu speed drawingia eli pikaisia hiilipiirustuksia, mutta aloiteltu tekemään jo muutakin. Jos noissa pikaisissa "kasvokuvissa" ei päällisin puolin näyttäisi näkyvän eroja toisiinsa riittävästi, niin voi tutkailla vaikkapa pelkkien "silmien" eroja. Eipä tässä muuta, paitsi että saatan tehdä akryyliversioitakin noista...

To 9.11.2017 B&W -osioon lisäilty kuvia. Kuvat suurelta osin quickieitä, jotka parhaimmillaan tehty alle minuutissa, toistaiseksi kaikki ilman mallia. Ne ovat eräänlaisia kuvitteellisia, abstrakteja kasvokuvia, joissa käsi on tehnyt "työn" ja ajattelu jäänyt vähemmälle, olemattomiin jopa eli voisi puhua automatismista taas kerran, vaikkei mistään transsissa piirtämisestä missään tapauksessa kyse ole.

 

(Lisätty kuva ihan muuten vaan)

Muilta osin en paljoakaan viitsi niitä kummallisempia ajatuksia kertoilla, kun olen töitä katsellut ja pitää vissiin alkaa normaalimpaa kuvaa alkaa itsestään antaa kuitenkaan mitään vanhempaa poistamatta, koskapa kuitenkin pystyn seisomaan myös omien vanhempien juttujeni takana pääosin ja pienimuotoiset sekavammat tilat saavat olla muistutuksena ihan, vaikka itselleni.

Kävin tiistaina HAMissa: ei suositeltavaa lukuun ottamatta oliko se nyt Merenheimon hallittuja maalauksia; mutta myös erityisen suositeltavassa taiteilijaparin näyttelyssä Taidehallissa, jossa etenkin Karin Hellmannin ryijyt ja kollaasit nousivat esiin tasollaan. Åke hellmann'in maalaukset olivat tyyliltään liian tavanomaisia minulle, eivätkä aihepiiritkään niitä kiehtovimpia: muotokuvia ja alastonkuvia hieman värittömällä esityksellä. Kannattaa käydä katsastamassa, kun vielä ehtii.

Pe 27.10.2017 8.58 Never Been so Lost maalaukseni Vuotalossa on kuulemma ollut merkittynä vihreällä täplällä avajaisista lähtien. Kaupan peruunnuttua se on jälleen saatavilla poikkeuksellisen edulliseen hintaan taas rajoitetun ajan. Pian hintani taas pompsahtavat, kun en lähtökohtaisesti mitään myynnin varaan laske. Samoin on myös joitakin muita kehystettyjä maalauksia toistaiseksi myynnissä alehintaan.

 

Never Been so Lost, 2016

Su 8.10.2017 11.14 Olen ollut enimmäkseen hiljaa. Se ei ole johtunut siitä, etteikö olisi sanottavaa, vaan lähinnä siitä, että kaikki tarkempi tekeminen on ollut tarpeettoman vaikeaa tässä uusia laseja odotellessa. Siis  myös kirjoittaminen. Näkö muuttunut siinä määrin reilusti parempaan suuntaan, ettei vanhoilla laseilla tai ilman lasejakaan oikein pinnistellenkään tarpeeksi hyvin näe, joten tällä hetkellä pääsääntöisesti ei tehdä mitään. Ensi viikolla saan toivottavasti lasit ja pääsen täydellä teholla touhuilemaan mitä nyt tarvetta onkaan. Varmaankin sitten on olevinaan taas niin kiire, ettei ehdi saada tehdyksi mitään. Nytkään ei muka kiireiltä ehtinyt sen enempää Vuotalon näyttelyn avajaisiin kuin kritiikki-iltaankaan. No. Eipä tuolla suuresti kritisoitavia meikäläisen maalauksia ollutkaan, ja muiden töitä osaan arvostella hyvässä ja pahassa ihan itsekin. Kysymys on enimmäkseen mielipiteistä, kunhan tekniset ratkaisut ovat kohdillaan.

Kun suurin osa tutuista asuu Itä-Helsingissä, niin mainostettakoon tässä nyt Vuotalon lisäksi Ars Longassa parhaillaan olevaa Haagan taideseuran näyttelyä, vaikkei itselläni mitään tekemistä ko. seuran tai kaupunginosankaan kanssa ole. Tuo siis Vartiokylässä.

Ma 2.10.2017 19.55 Tauluja viety ja haettu Vuosaaressa. Minun arkeni ja unelmani kelpasi juryttäjälle yhden taulun verran. Se on poikkeuksellisen edullisesti saatavilla eli hintaan 250 €. Tuota voisi kutsua jo alehinnaksi, kun työ on laadukkaasti kehystetty taidelasin alle.

Vuotalossa olevista teoksista löytyy monenlaiseen makuun vaihtoehtoja, samoin lienee, että hintaa on eripaksuisille lompakoille, jos jotakuta kiinnostaa sisustaa taiteella julisteiden sijaan.

Huomenna ti 3.10. avajaiset klo 18. Kutsu Acrylics-otsikon alla ensimmäisenä kuvana.

Asiasta kolmanteen. Teen tuohon sivuun uuden kategorian, jossa tulee olemaan myynnissä laadukkaasti kehystettyjä ripustusvalmiita "töitä", keskittyen lähinnä paperille tehtyihin piirustuksiin ja maalauksiin. Siis lähiaikoina muun muassa nuo reputetut työt. Hinnat tulevat olemaan kohtuullisia, mutten pysty kilpailemaan monienkaan "taulukauppojen" kanssa hinnoilla. Myöskään postin rikottavaksi turha lähettää mitään eli myynnissä noutona tai muuten sovitusti Itä-Helsingissä. Edelleen tiedoksi, että maksuvälineenä käy PayPal.

Su 1.10.2017 15.41 Sain taulut kehystyksestä torstaina. Sinne meni valtaosa tulevista veronpalautuksista. Maanantaina näitä kehystettyjä tekeleitä tyrkytellään Itä-Helsingin taideseuran Vuotalossa tiistaina? alkavaan näyttelyyn "Arki ja unelmat 100-vuotiaassa Suomessa." En nyt ole varma, menikö tuo nimi oikein. Minulle taide on arkea, kunnes joku kelpuuttaa hetkeksi töihin muiden asioiden äärelle päiviä viettämään. Taiteessa on myös tulevaisuuteni, ja sitä kautta unelma paremmasta, olkoonkin, että teoksissani ei konkreettisesti ole näkyvissä arkea tai unelmaakaan? - ainakaan useimmiten. Vertauskuvallisesti taiteessani on paljonkin niin unelmaa kuin arkeakin. En minä lähtökohtaisesti maalaa painajaisia tai helvettiä, vaan osin juurikin sitä millaisena maailma ja sitä myöten arki näyttäytyy minulle. Saattaa olla, että minun arkeni näyttäytyy muille tuskaisempana kuin mitä se todellisuudessa on. Useimmiten minulla on ihan hyvä olotila, ja niilläkin hetkillä, kun jotain tunnelmaltaan raskasta kuvaa maalataan tai piirretään se ei kuvaa sitä hetkeä konkreettisesti, vaan se tehdään sen takia, että on parempi laittaa ne asiat kankaalle kuin konkreettisesti elää ne. Voi olla, että senkin joutuu tekemään myöhemmin tai sitten se on jo eletty, ja nyt sitten kuvan muotoon maalattu.

Laitan tuon kutsun Vuotaloon, vaikkapa tuonne Acrylics-otsikon alle ensimmäiseksi kuvaksi.

Pe 15.9.2017 0.13 Lueskelen nykyisellään, en juuri ihan nyt, Alaston totuus taiteesta -kirjoituskokoelmaa. Hieman häiritsee näissä kirjoituksissa olevat suuret lainausten määrät. Toki ihan kiinnostavaa tekstiä suurelta osin, mutta olisi kiva joskus lukea omilla ajatuksillaan seisovaa tekstiä, sikäli kuin se nykyaikakana on mahdollista (26.9.4.57 huomio: juurikin tuota mielipidekokoelmana (pamfleteista puhuttiin) ko. kirjan takakannessa mainostetaan. Tokikin tapahtumat, jotka johtivat kirjan kirjoittamiseen perustelevat tiettyjä lainauksia, jottei lukija ihan ulalla olisi, niin kuin te nyt, mutten alakaan tuo kirjan sisältöä sen kummemmin käsittelemään. No. Ehkä tuota eliitin ja elitismin määritelmää, josta eräs kirjoittaja puhuu - sitten joskus)()))). Aina vedotaan siihen, että kaikki on keksitty ja tehty jo ajat sitten... Juurikin tuntuu koulutus vievän luovuutta, kun akateemisuus paistaa teksteistä niin selkeästi läpi - tuo joko koulunpenkillä tai muuten kirjojen äärellä omien muistikirjojen kera hankittu sivistys, jonka myötä näiltä ihmisiltä on osin kadonnut omaperäisyys, silloinkin kun he asiaa puhuvat. Osa teksteistä on selkeästi oman toimen puolustusta, ja alkupuolella ainakin häiritsevästi (juuri edellä mainitun takia, koska aina löytyy kauniita omia tekemisiä oikeaksi selitteleviä sanoja) nimimerkillä kirjoitettua.

Kaikenlaisen mukamas älykkään tekstin äärellä ollessa alkaa usein tarpeeton sivistyssanojen viljely. Tosiaan silloinkin, kun saman asian helpommin ja paremmin esittäisi ihan suomenkielellä. Väliin tuohon samaan syyllistyy ihan itsekin, kun ei löydä jollekulle sanalle sopivaa vastinetta, kun olen itsekin taidesanaston oppinut pääosin englanninkielisistä kirjoista.

Ei minulla ole mitään sitä vastaan, että omaa lukeneisuutta tuodaan esille lainauksilla tai sivistyssanoilla tai muullakin, mutta jos niitä käytetään perusteettomasti täydentämään omaa köyhää itseilmaisua tai vajavaista luovaa sanavarastoa tai muuta, niin sitten ehkä. Kyllähän tuo edellä sanottu saadaan laajaksi, kun otetaan vierassanat avuksi. No. Tämä tästä tällä erää. Vanhalla vocabulariteetilla eli suomeksi sanottuna (sillä tuo ei vielä niitä virallisia vierassanoja ole): palataan asiaan sitten, kun jotain asiaa mahdollisesti on, ja jossain vaiheessa, vaikkei varsinaisesti mitään asiaa olisikaan...

Su 10.9.2017 0.41 Tulin kertomaan vain, että uutta asiaa taiteen saralta ei ole kerrottavaksi, eikä tule ihan vielä, koska vanhat asiat ovat vielä loppuun käsittelemättä. Niinpä palaan kirjoittamaan puuttuvat asiat ensin käsin (vanhan materiaalin pohjalta) ja sitten myöhemmin puhtaaksi jo olemassa olevan kirjan jatkoksi tai täydennykseksi, ken mitenkin asian haluaa tulkita. Joka tapauksessa tuo tekele tulee jäämään "taidehistoriaan jonkunlaisena kummajaisena, olkoonkin, että se ehkä todennäköisimmin kaivetaan esiin jostain vasta mahdollisesti kuolemani jälkeen.... Niin, oudon tästä tapauksesta tekee sekin, että tuo kirja ei ole eikä tule olemaan tietokirja tai muutakaan vastaavaa, vaan eräällä tapaa omanlaisensa taideteos, sanoilla leikkimistä liiemmälti muilta lainailematta, ilman suuria tarkoitusperiä. Se on jotain, mikä on pakko tehdä, samoin kuin jotkut maalaukset on pakko maalata tai piirustukset piirtää... Nyt, kun homma on kääntynyt vielä odotettuakin kannattamattomammaksi, kiinnostukseni viedä projektia eteenpäin, ja tehdä lopputuloksesta kaupallisesti hyödytön klassikko, on kasvanut entisestäänkin. Lopputulemana tämän tekstin lukija voi olettaa, että yritykseni tuottaa kummallista tekstiä on liiankin onnistunut, olkoonkin että käsitykseni omasta kieroutuneesta huumoristani on liiankin subjektiivista.

 

Minun puolestani, ne harvat taiteen ja kirjallisuuden ystävät voivat lukea jatkossakin pohjoismaista dekkaria, sen sijaan että etsisivät jotain oikeasti persoonallista tekstiä, joka heittää ehkä jokusen oikeastikin tärkeän kysymyksen ilmaan vailla lupausta, että kirjoittaja itse ottaa koppia. Kyllä tarkoitin juuri sitä. Sanat heittävät kysymyksiä ei kirjoittaja. Mitä helkkaria tuo nyt sitten tarkoitti?

*****************************

Ke 23.8.2017 0.41Pari sanaa Juhani palmun latomaisemista. Juu. En suuremmalti J Palmun tuotantoa tunne, ja sitä missä määrin "omaa" se latojen ulkopuolinen maalauspuoli hänellä on, niin sanotaan pari sanaa latomaalauksista. Mitä lisäarvoa Palmun maisemat tuovat jo aiemmin tehtyyn? Modernimpaa ja puhtaampaa pohjoista värimaailmaa hieman outoine osin metafyysisine tunnelmineen? Palmun maisemista puuttuu tietynlainen konkreettinen elämä tekemisen meininkeineen, mutta kuitenkin ne vahvasti ovat varsinaisesti esittämättä mitään, eräänlaisia tunnelmapaloja, joista ei välttämättä mitään yksittäistä selkeää symboliikkaa löydy. Sinänsä juurikin, tuo tietynlainen turhanpäiväisyys ja tekninenkin nerottomuus, haasteen puute on yhtäläistä monille töille? Ehkä lopultakin enempi mielenmaisemaa kuin oikeaa, mutta kuitenkin tulee mieleen, että maalari ei ole haastanut tarpeeksi itseään eikä potentiaalisia katsojia... Mutta mitä erilaista tai uutta? Ei nyt jaksa. Nukkumaan. En halua Palmua uniini. (Osanottoni toki onnettomuuden johdosta). Kuitenkin kaikki kunnia, siitä että on tehnyt loputtomasti omaa versiota jostain hyvin kliseisestä aiheesta jollain tapaa niin omannäköisenä, että saanut pusketuksi itsensä läpi sen harmaan kiven niillä ansioilla tai muilla, tai ansioitta, ehkä ideoitta, mutta jonkunlaisella taidolla kuitenkin? Noni. Ny. Nukkumaan. Ostakaa Palmun kirja! ;)

Ma 21.8.2017 6.26 Kommentoin eilen sanaa  lintukoto, siis facessa, lukematta juttua, ja nyt sen sijaan että menisin katsomaan, mitä on kirjoitettu., kirjoitan pari riviä lisää aiheesta... Onko Suomi ollut lintukoto sodan kokeneelle ja itsenäisyyden tehneelle veteraanille? Jos jolle kulle on, niin entä sille jolle sota toi öiksi painajaiset, ehkä alkoholismin tai juoppouden, ehkä huumeongelmankin seurauksena helpotuksen ja unohduksen etsimisestä ym.? Entä näiden sodan kokeneiden lapsille, sille suurelle ikäluokalle, oliko Suomi heille lintukoto? Heille, jotka kovalla työllään osin vapaa-ajan puutteesta kärsien, osin siitä osaamatta juuri haaveilla, niissä ikuisissa työpaikoissaan odottaen vapauttavaa pientä eläkettä, ei kultaisella kädenpuristuksella, vaan kädenpuristuksella kultaisen tai kullatun kellon kera ehkä työperäisen sairauden seurauksena ennenaikaisesti odotettua pienemmän eläkkeen pariin. Onko Suomi heille lintukoto? Ollut yleensä koskaan? Entä heidän lapsilleen? Ovatko he eläneet lintukodossa? Ehkä juurikin tämä ns. pullamössösukupolvi sai elää hetken niin turvallista ja turvattua elämää, että silloin yhteiskunta näytti tuntevan vastuunsa, jolloin ehkä hetkeksi tuli harhakuva, että maailmassa kaikki hyvin - tai ainakin Suomessa. Ja muista viis. Niin olemmeko me eläneet lintukodossa, ja jos, niin milloin? Vai onko se väkisin väännetty versio ehkä todellisemmalle ilmiölle eli ruotsalaiselle kansankodille, joka sekin sellaisenaan jo entistä nostalgian kultaamaa aikaa?

 

Lintukoto, 2016

Ma 14.8.2017 0.19 Sanotaan, ettei nykyaikana hyväkään tuote myy itse itseään, vaan hyvän myynnin (tai myynnin yleensä) takana on hyvä markkinointi eli juurikin se, mitä tehdään ennen, kun tuote vaihtaa omistajaa yleensä rahaa vastaan. Lisäksi nykyaikana on unohdettu puhua eräästä asiasta: tuotteen elinkaaresta. Tokikin on isoja brändejä, mutta nekään eivät ilman uudistuksia ja kehitystyötä pärjäisi, vaikka välillä tuntuu, että jotkut asiat, kuten esimerkiksi Fazerin sininen on ja pysyy. Olisiko tämä ollut mahdollista ilman oikeanlaista mielikuvamarkkinointia, jossa tuote on siirretty yhä uudelleen uusille sukupolville?

No. Juu. Jos minä joitain markkinoinnin perusjuttuja tiedänkin, niin miksi en edelleenkään panosta omien juttujen markkinointityöhön, vaan uskon sitkeästi, että se paras osa siitä, mitä teen, tulee myymään itsensä hyvinkin vielä ja kylkiäisenä sitä ihan minun itsenikin mielestä sonnankaltaista tavaraa. Mielestäni taiteeseen ei kuulu markkinointityö, vaan tekeminen ja ideointi - ei siis tehdasmainen tuottaminen suoriteperusteisesti sen enempää urakalla kuin tuntipalkallakaan. Yrittäjät ovat tuottajia, jotka kiirehtivät saamaan korkoa sijoituksilleen, kun taas taiteessa kiire on kirosana. Tokikin voi ajatella, että jossain asiassa tuntuisi menevän kuukausi, mutta kun tarttuu toimeen, saattaa valmista syntyä viikossa tai parissa päivässä, mutta toisaalta aikaa voi tuhraantua yli kaksikymmentä vuotta, ja asia silti olla vielä kesken. Tuo jälkimmäinen tuli mieleen eräästä taulusta, joka on kahteen kertaan aikanaan myytykin, ja jota oltiin taas (jokunen kuukausi sitten) ostamassa, vaikkei se vielä valmis ole, jos tuleekaan. Joka tapauksessa tämä Portugalissakin (jossa minäkään en ole) käynyt maalaus on parista kohtaa kärsinyt sen verran vauriota, että niitä korjailtava ja samalla muutakin, ennen kuin siitä voi täysin luopua. Niin. Joo. Miten tällainenkin taulu, joka aika ajoin on ollut työn alla vuodesta 1994 hinnoitellaan. Koon puolesta alta tonnin (uudet pienitöisemmät akryylit samassa koossa noin 600-800 €), mutta entä se kaikki muu siihen (tämä öljy) liittyvä historia? Niin siinä tullaan siihen, että ainakin kaikki meikäläisen tekemä on uniikkia. En pidä edes painografiikasta laattoineen ja muineen koska siinä uniikkia on se taiteilijan työpajaan jäävä laatta, kun ostajan seinälle päätyy paperille painettu kopio peilikuvana alkuperäisestä työstä. Tietyssä mielessä uniikki sekin, jos ei muuten, niin toivon mukaan numeroinnit ja signeeraukset käsin tehtyjä. Olin taas vasta pääsemässä alkuun, mutta pitää käydä hiljalleen nukkumaan.

 

Tässä siis tuo maalaus: Suuri purkaus No 2 (kuva lisätty kuvatekstin tapaan myöhemmin. Jos olisi vaateliaampaa lukijakuntaa äänettömän ja hiljaisen sijaan, niin saattaisin yrittää tarjota loistavan sisällön lisäksi viihdyttäviä kuvia, jotta asia tulisi ymmärretyksi edes osittain).           NO. Miten jostain jotain parempaa ymmärrystä voi luoda, jos, tietoa ei tarjoilla eikä sitä tarjolla ole, vaikka etsisi...

Ostakaa, jos siltä tuntuu, mutta voitte olla ostamattakin, sillä ainakaan minä en mitään myynnin varaan laske, jos nyt minkään varaan.

Ti 8.8.2017 8.12 Kävin joku sitten aika taas Kiasmassa. Jostain luin ne selitykset, jotka ovat "toukkateoksen” takana, ja ei siinä mitään pahaa ole, kun viimeisintä tieteen ajatusta tuodaan sen taiteelle ominaisen tunteen sijaan esiin, mutta minulle tuo "taideteos" näyttäytyy vähän sellaisena kuin kuvittelisin koululaisten tiedeprojektien olevan. En näe siinä edelleenkään mitään vähääkään kiinnostavaa taiteen näkökulmasta. Voisin tässä haukkua joitakin muitakin Kiasmassa esillä olevista teoksista, mutten ole kriitikko, joten tehkööt muut sen. No. Enpä usko, että tekevät, koska nykyään ei esitetä negatiivista kritiikkiä. Kriitikot ovat osa taiteen kenttää eivätkä uskalla omiaan tai heidän valintojaan tyrmätä. Kaikki on joko hyvää, tai sitten jotain mistä ei puhuta eli suomeksi: vaietaan. Niin se menee. Minä en ole osa taiteen kenttää, joten voinen puhua mitä päähän pälkähtää (kunhan en hauku oman seuran jäsenten töitä - eli minunkin käteni ovat osin sidotut). Minua ei ole tarvinnut toistaiseksi noteerata Suomessa millään tavoin. En ole tehnyt mitään, mikä olisi pakottanut taiteen kentän puolustuskannalle. No. Kirjan kyllä. Kirjan, joka voidaan sivuuttaa ja vaieta vuosiksi, mutta ne sanat on kirjoitettu ja ne pysyvät, ja niiden kirjoitettujen lisäksi on sanottu jo paljon paljon muutakin. En minä koe olevani instituutioiden vihollinen, minä koen olevani vielä toistaiseksi riippumaton, niin vapaa kuin nykyaikana voi olla - olkoonkin, että se samalla on kiroukseni. Tällaista tekstiä ehkä sitten kirjan kakkososaan.

 

Olin jo menossa nukkumaan, kun piti vielä tuohon Kiasman yhteyteen lisätä kuva pökäleestä. (Jaa. Minultako muka loppuisivat eri aiheisiin sopivat kuvat kesken. Lukekaapa minun kirjani, niin saatatte yllättyä siinäkin suhteessa, vaikka valinnat vähän hätäisiä olivatkin ja niissä osin mentiin pikseleiden ehdoilla viihteen kustannuksella).

Ti 8.8.2017 7.35   Uusien mielenkiintoisten bändien löytäminen omille soittolistoille on käynyt hankalaksi. Pitkän tauon jälkeen löytyi puhkisoitetun Metallican ja muutkin omaperäisyydellään päihittävä erittäin kiinnostava mongolialaistaustainen Tengger Cavalry. Imperiumissa uusin levy on saanut arvosanan 8 1/2. Siellä arvostelija lienee kaivannut enempi itselleni epämusiikillista örinää tämän musiikillisemman kurkkulaulun sijaan. En ole itse vielä ehtinyt etsimään bändin uusinta ja kaikkia muitakaan levyjä, kun Spotifysta löytyneissä levyissä on riittänyt hyvän aikaa mielenkiinnon ylläpitäjää, mutta odottavalla kannalla olen uuden levyn suhteen, jahka se kuunteluun pääsee, koskapa se on Imperiumin arvostelijan mukaan ylös ja eteenpäin edellisiin levyihin verrattuna. Se tullee olemaan itselleni täyden kympin levy, sillä niin hienoa on ko. bändin tuotanto jo niiltä osin, kun siihen olen tutustunut.

Su 30.7.2017 22.25 Joskus kuukauden kuluttua arvelisin tulevani tänne kertomaan olemattomista tekemisistäni, olemattomista matkoistani, kohdatusta epäonnesta tai mistä tunnen terapeuttisesti tarvetta latoa kirjaimia sanoihin, sanoja ujuttaa jonkinlaisen lauseen muotoon, ja etenkin sitten, jos saa taas jonkun nerokkaan älynvälähdyksen... tai kokonaisen sarjan sellaisia............tai sitten saatan viettää hiljaiseloa kauemminkin. Ken tai kuka sen tietääkin, ja kertoo sen sitten aikanaan...Nono. alkaa nukuttaa. Ehkä tulen kertomaan sen unen huomenna...

La 29.7.2017 19.52 Palaillaan asiaan sitten joskus, kun teen jotain mukamas kertomisen tai pohtimisen "arvoista." Olen nyt niin lomalla kuin taiteesta nyt yleensä voi olla persaukisena.

To 20.7.2017 21.55 Nyt ei ole uusia ajatuksia taiteesta tai sen teosta. Keskityn nyt muihin asioihin toistaiseksi ja palaan asiaan, kun jotain uutta ilmenee. Juurikin joudun odottelemaan kelarahoja, ja näyttää, että jos yrittää mitään tehdä, niin olen pian koditon... Ihan sama. Etsikää hupinne muualta. En jaksa yrittää ketään viihdyttää nyt. Saatte naurun aihetta sitten, kun teen näitä päivityksiä jostain ties mistä asuntolasta. 

Pe 30.6.2017 8.06 Laitetaanpas sitten taas jotain. Ajattelin Reidaria Neuvostoliitossa, missä se nyt olikin, Moskovassa? Niin. Mitäpä siitä. En minä tiedä asiasta mitään. En ole lukenut Särestöniemen elämäkertaa. Hänen oli helppo olla suomalaisena kommunistina Neuvostoliitossa suomalaisen opintolainan turvin. Siihen aikaan länsimaiset opiskelijat elivät varsin vapaata ja leveää elämää rajan itäpuolella. Oli helppo olla solidaarinen Neuvostoliittolaisille aateveljille ja sisarille, kun länsimaisena saattoi käydä valuuttabaarissa ja muuallakin nauttimassa länsimaisia virvokkeita, ja ehkä saaden sinne joitain itäblokkilaisia opiskelukavereitakin. Se todellinen neuvostoajan taiteellinen ja muu rajoittuneisuus koski länsimaisia opiskelijoita varsin etäisesti, joten miten helppoa onkaan olla solidaarinen, kun on taloudellisesti ja muuten vapaampi kuin jopa Suomessa. Siinä on jotain niin tekopyhää, että käy leikkimässä Neuvostoliitossa kommunistia, ja sitten kun se kyllästyttää niin ostetaan matkalippu Suomeen. Kaiken lisäksi Neuvostoliitossa ei tietääkseni suvaittu homoutta, kuten ei Venäjällä vieläkään. Siellä on kaiketi käsitys, että se on tarttuvaa. Niin, siis Reidar oli homo. No. Sitä en tiedä, oliko hän kommunisti, mutta perinteisesti suuri osa siellä opiskelevista suomalaisista oli juuri sitä. Tarinoiden mukaan suomalaiset opiskelijat ovat kielitaitoisina auttaneet paikallisia jopa suomalaisturistien kusetuksessa. Juurikin kommunisteille yleensä on kelvannut vain paras. Picassokin muistaakseni oli kommunisti, muttei suuremmin vieroksunut rahaa, vaan pikemminkin nautti suuresti kaikesta, mitä sillä sai. Kun itseltä ei puutu mitään, niin on helppo toivoa, että muillakin olisi kaikkea, mutta jos kommunistilla on miljoona, miljardi tai mitä tahansa jotain rahaa, niin jakaisiko hän sen. Tuskinpa. Hän sanoisi vain, ettei siitä kuitenkaan kaikille riitä eli miksi antaa kenellekään mitään. Juuri siksikin kommunismi ei tule koskaan toimimaan, kun se kommunisti itse ei ole valmis luopumaan mistään, vaan haalii lisää. Helppo on persaukisen vaatia kommunismin nimissä jotain tasajakoa, mutta sitten kun hänelle tulee tuplana jotain, ja hän pääsee tasajaon yläpuolelle, niin olisiko hän valmis uudelleen "alentamaan" itsensä. Kunhan nyt jotain päätä pahkaa höpisin enempi miettimättä, ja ollenkaan pohtimatta. Tiedoksi kaikille: minä en ole kommunisti, niukasti vasemmalla kyllä.

Juurikin epäkaupallisen, omista lähtökohdista kumpuavan, taiteen tekemisen äärellä oleminen ei tee minuakaan kommunistiksi. Se on vain merkki siitä, etten lähde myymään itseäni muille sellaisena mitä en ole, vaan teen sitkeästi sitä mihin uskon, ja toivon että jollain on jotain kaupallista potentiaalia sitten joskus. Nyt olen pysähtynyt hetkeksi taiteen puolella, miettimään mitä seuraavaksi vai ymmärtäisikö sitä lopettaa tai pitää edes pidemmän tauon. Tietynlainen voiton tavoittelu kuuluu kaikkeen. Olemattomilla resursseilla ei voi jatkaa loputtomiin, vaikka ideavarasto olisi ehtymätön ja parhaimmat vielä siellä varaston puolella.

To 29.6.2017 18.20 Kun tässä on luppoaikaa, niin puhutaan pari sanaa taas. Varmaankin nuo taidehistorian professorit ansaitsevat kunnian tietämyksistään, ja samoin ansaitsevat tittelinsä. Minä olen toisenlaisen tiedon etsijä. Minua ei kiinnosta mahdollisesti esim. flaamilaisissa muotokuvissa esiintyvät hedelmäkorit tai se mistäpäin vaatteet, joita heillä on päällään ovat kotoisin. Ymmärrän kyllä, että joitain kiinnostaa, mutta minä en sillä tiedolla mitään tee. Siitä ei ole apua oman taiteen tekemisessä tai nykyajan symboliikkoja keinotekoisesti rakennettaessa. Tuon ajan maalausten värien käyttöön ja tekniikkaan yleensä perehtyminen voi olla jo hedelmällisempää kuin se mainittu hedelmäkori, mutta useimmiten sekään ei palvele tarkoitustaan, kun modernista taiteesta löytää esimerkkejä vapaammasta ilmaisusta, joista on enemmän hyötyä oman taiteen kehittämisessä. Noni. Ei nyt jaksa tällä kertaa enempää. Yritän katsella jotain muuta harrastusta loppuillaksi.

19.57 Edellä mainittu tarkoitettu vaan kertomaan, että sitä energiaa haaskautuu muutenkin kuin olemalla turhan, tarpeettoman tiedon jäljillä - esimerkiksi epäoleellisten asioiden kirjoittelussa, kuten nyt. Laitoin tänään työkkärille postia, että olen valmis menemään yhdeksällä eurolla jonnekin pajalle. Minä en pidä sitä tärkeämpänä kuin tätäkään, mutta ainakin saisin 9 €/pv, elleivät ole alentaneet tuotakin... No. Voin lähteä vitosellakin, jos saan matkat kaupan päälle. Ai. Niin. Enhän minä ole masentunut tällä hetkellä, että näinköhän kelpaan. Kysehän on kuntouttavasta työtoiminnasta. No. Ahdistus on palaillut kyllä hyvää vauhtia. Enköhän minä pian kelpaa. Mikä oli pointti? Pitää suomentaa päättäjille: eikö sitä yhdeksää euroa voisi antaa ennen sairastumista. Sitten kun olet siinä kunnossa, ettet kykene mihinkään ja olet muiden varassa enempi tai vähempi, niin... No. Niin päättäjä. Käytä mielikuvitustasi ja jatka tuo kesken jäänyt lause loppuun. Alla olevaan viitaten. Minun ei pitäisi olla nälkäinen sen enempää kuin ärsyyntynytkään. Lainasin pari sataa, ja kaiken järjen mukaan minun pitäisi olla ryyppäämässä, mutten ole.

20.37 Pitäisiköhän alkaa kasata aineistoa seuraavaa palkatta tehtävää kirjaprojektia varten. Kirjan nimeksi voisi tulla vaikkapa: Sekoamisen anatomia - vain yhdeksän euron tähden.

No. Niin. Miettikää ihan itse, mitkä tämän päivän jutuista on tosissaan heitettyjä. Minä itse, kun en tiedä. Sen verran alkaa todellisuudentaju mennä. Illan jatkoja.

To 29.6.2017 17.36 Sen verran vielä. Tuo Taidekirja(ko) julkaistiin Amazonilla. Juu. Se ei ole suomalainen. Elisa on, ja sillä voi olla tarkemmat sisällölliset kriteerit, vaikka omasta mielestäni poistin kirjasta kaiken vasemmistolaisuuteen viittaavan paatoksen ja yritin keskittyä henkilökohtaisella näkemyksellä taiteeseen unohtaen politiikan. En moittinut nykyistä hallitusta, pääministeriä tai muutakaan, mutta me elämme Suomessa, ja täällä holhotaan ja valvotaan ehkä mikä on ihmisille sopivaa luettavaa ja kelpaako taiteesta kirjoittamaan ihminen, jolla ei siihen koulutusta ole, tai muitakaan ansioita.

Ärsytettynä tai nälkäisenä meikältä tulee radikaalia tekstiä, mutta pahinta mitä voi tapahtua on, että ylläpitäjä sulkee tämän sivuston. En usko, että sellaista tapahtuu, sillä olen vältellyt nimittelemästä tai haistattelemasta kenellekään henkilökohtaisesti. Vahinkoja tapahtuu, ja saatan mennä kirjoituksissani liian pitkälle. Noni. Tämä riittää tällä erää.

Minäkin, kristitty mies? Miksi en tyydy maalaamaan enkelinkuvia uskovaisille? Menisikö liian tekopyhäksi? 

 

Tämä nyt tuohon kuvaamaan sitä maailman pimeää puolta.

 

To 29.6.2017 16.15 Kerronpa yhden asian vielä. Ihmisiä kuunnellaan vasta sitten kun jotain ehtii tapahtua. Esimerkkinä tästä Imatran ampumistapaus vai oliko se Lappeenranta? Tämä heppu oli hakenut psykiatrista apua saamatta sitä. No niin. Kohta olen poliisiseurannassa, kun tällaisia puhelen. Ei syytä. En minä aio viattomia tappaa, en edes niitä, jotka vievät leivän köyhän suusta, enkä jossain määrin uskovaisena miehenä edes tapa itseäni, vaikka se varmasti useammalle olisi helpotus kuin itkun aihe. Minä jatkan kaikesta paskasta huolimatta yrittämistä, ja yritän pitää sen kaiken sisällä olevan poissa muualta kuin näistä kirjoituksista. En ihmettele, jos joku sortuu kyseenalaisiin tekoihin, mutta se että syyttömät ja viattomat kärsivät uhreina on väärin. Minä en ole syytön enkä viaton, joten minä ehkä ansaitsen kaiken. Ehkä jos joku minun kaltaiseni, jolla ei tunnu olevan muutenkaan oikeutta elää ihmisarvoista elämää olisi kuollut tuossa iskussa tai jossain muussa olisi suonutkin sille oikeutusta... 

To 29.6.2017 15.43 Eipä tässä jaksa enää kituutella. En ole ratkeamassa ryyppäämään ihan vain vastalauseena kaikenlaiselle kyykyttämiselle. Kokeilen, jos luottoa vielä löytyy, että voi vähän lähteä liikenteeseen tuulettumaan miettimättä onko varaa kahviin tai mitä nyt mieli sattuu tekemäänkin ja kuvailemaan vielä, kun pystyy ennen kuin olen pakotettu joko myymään kameran tai viemään sen kaniin veronpalautuksiin asti. Ihme sinänsä, että fatta ja kela antoivat minun omistaa jotain näin kallista näin pitkään käskemättä myydä sitä. En edelleenkään ole menossa ruokajonoon, vaikka tämän maan päättäjät yrittävät sinne kaikki köyhät pakottaa. Juurikin teette ihmiset niin katkeraksi, etteivät he työhön enää kykene, vaikka haluaisivat. Vitutuskäyrät vain nousevat niin korkealle, ettei monikaan löydä lohtua kuin pullosta. Ei ihminen ole ollut oman itsensä ja elämänsä herra, joka päättää itse kohtalostaan, enää aikoihin. nyt häivyn täältä vähäksi aikaa, ja mieluummin en palaisi koskaan, mutta kai tällä joku terapeuttinen vaikutus on, joten...

 

Eräänä kuulaana kevätyönä/Viidestoista yö (2000).

To 29.6.2017 12.04 tuohon alla olevaan vielä viittaan ja tunnustan olleeni noissa ns. tötteröhommissakin. Voisiko sosiaalivirasto todellakin miettiä jotain oikeasti mielekästä puuhailua ihmisille joilla on vielä rahtunen kunnianhimoa jäljellä? Tuolla pajalla ollessani järjestin itseni sieltä pois hakeutumalla ja päästenkin koulutukseen jonka kunnialla suoritin, olkoonkin ettei siitä mitään hyötyä ollut. Voisiko sen 9 €/pv maksaa jostain oikeasti hyödyllisestä, jonka ilkeäisi häpeilemättä liittää ansioluetteloon? Kysyn nyt yleisellä tasolla? Kenelle ja mitä hyötyä noista päiväkerhoista on? Jos asiansa hoitaa hyvin, niin pyydätkö sosiaaliviraston tätiä suosittelijaksi tulevia työpaikkoja varten? Tuli vaan mieleen, kun omasta mielestäni olen yrittänyt ja tulen yrittämäänkin, mutta olen nyt päiväkerhon tarpeessa vain tullakseni toimeen. Näillä mielipiteilläkään ei ole mitään taloudellista arvoa, mutta toivottavasti joku jolla valtaa ja halua muuttaa asioita vahingossa näkee osan näistä.

To 29.6.2017 10.42 Mikä on taiteen merkitys nyky-yhteiskunnassa (yhteiskunnalle olematon?)? Miksi tehdä taidetta taiteen vuoksi lisäämättä taiteeseen mitään elämää suurempaa sanomaa? Miksi minä en maalaa pilkkakuvia Sipilästä tai Halla-Ahosta tai muista, jotka hieman vittuilua osakseen ansaitsisivat? Miksi maalata ja piirtää merkityksetöntä sisältöä, kun voisi tuoda kunnolla näkyviin oman kurjan tilanteen lisäksi niiden miljoonan suomalaisen hädän, joita tämä nykyinen tilanne koskettaa; työttömien, eläkeläisten, pienipalkkaisten, jotka suuremmalti valittamatta jaksavat tehdä töitä voimatta tehdä mainittavan suuria suunnitelmia elämässään. Hallitus jatkaa toimiaan vähemmistön kurjuutta huomioon ottamatta, kun niillä neljällä? miljoonalla on asiat niin hyvin, etteivät he valita. Kokoomus ja keskusta porskuttavat sen ansiosta, että lukuisilla suomalaisilla, ihan tavallisilla, duunareilla on piensijoituksia, joiden tulevaisuudesta nämä ovat enemmän huolissaan kanssaan työtä tekevien tai omastakaan ansiotulosta tai yleensä toimeentulosta. Ne, jotka töitä eivät tee, niiden ei pian sanalaskun mukaisesti syömänkään pidä. Niin miksen minä maalaa sitä todellisuutta, jossa mukavassa työssä hyvin toimeentulevan käsitys suomalaisesta köyhästä näyttäytyy kadulla resuisissa vaatteissa vastaantulevana puliukkona. Tämän päivän köyhyys on toisenlainen? Voisi ajatella, että alkoholismi on yhtä usein seuraus kuin syy. Kamalinta on, että köyhyydestä joutuvat kärsimään lapset. He ovat syyttömiä eivätkä itse voi vaikuttaa asioihin. Lapsiperheistä on aina pidetty erityisen paljon puhetta eduskunnassa, mutta mitä on tehty? Alettu syyttelemään puhelemalla kannustinloukuista. Miksi aikana, jolloin yritykset tekevät historiallisen suuria voittoja työnteko ei kannata? Minne kaikki rahat valuvat? Minun kaltaisilleko muka? Paljonko se Helsingin viimevuotinen ylijäämä nyt olikaan? Entä miksi kaikki taiteilijat ovat juoppoja (huom. Yleistys). Se nyt on halvempaa kuin taiteen tekeminen, siis taiteen sijaan keskittyä juopottelemaan. Materiaalien hinnat eivät laadukkainakaan normaali-ihmisen mielestä ehkä ole kalliita, eivätkä ne olekaan, jos maalaa taulun pari vuodessa, mutta entä kun maalaa ja piirtää sata tai kaksi sataa tai enemmän saamatta kaupaksi mitään tai välittämättä myydä mitään, kun rahaa ei voi käyttää edes kuluihin ilman että se vähennetään suoraan tuista joilla pitäisi saada ostettua mm. ruokaa. Minä en maalaa noita arkielämän raadollisuuksia ehkä juurikin siksi, että maalaaminen on tapa unohtaa kehno jääkaapin sisältö ja maksamattomat laskut ja velat. Taidetta ei tehdä kännissä, eikä kännejä vedetä loistavien ideoiden takia, vaan pikemminkin hetkellisen unohduksen takia tai että jotain mukamas tapahtuu. Tällä viikolla käytin viimeiset rahani kahteen purkkiin fiksatiivia, seuraavalla kerralla ne saattavat mennä kahteen pulloon viiniä. Sanotaan nyt vielä se, ettei mitään ylimääräistä kahta kymppiä ollut, vaan tuo oli suoraan pois ruokarahoista. Mitä opimme tästä? Vastaan itse, että tuskinpa mitään. Ihmiset eivät viisastu, koska heillä ei ole tarpeeksi vaihtoehtoja.

Ke 28.6.2017 13.47 Pari sanaa taidekirja(ko) - kirja taiteen tekemisen jäljillä olemisesta -teoksen hinnoittelun perusteista: tarkoituksenani ei ollut tehdä kalliiksi ja vaikeaksi kirjan ostamista niille, joilla ei esimerkiksi ole luottotietoja tai joilla muuten on rahat vähissä, mutta toisaalta yritin karsia ostajajoukosta ne, joilta todellinen kiinnostus tutustua kirjan sisältöön puuttuu, ja jotka ovat ehkä ostamassa kirjaa "vääristä" syistä. Myöskään sen takia en laittanut kirjan hinnaksi vitosta tai kymppiä, että vaikken kirjailija olekaan ja ne puhumani tittelit puuttuvat, niin en ole sen huonompikaan kuin muut, ja jotta kirjalla olisi edes jotain uskottavuutta, on sen näyttävä hinnassa jollain lailla, vaikken minä mitään rahoja näekään kuin ehkä lyhyesti. No. Niin. Nyt puhun kirjasta enää kysyttäessä.

Ke 28.6.2017 13.13 Tietyiltä tahoilta on näkynyt epäsuoria, mutta riittävän suoria, lainauksia täältä ja tuolta toiselta blogin tapaiselta. Sitä minä ihmettelen, juu, kun tällaista tapahtuu, vaikkei kukaan ilkeä tunnustaa lukevansa juttujani, ja vielä vähemmän olevansa joskus samaa mieltä kanssani jostain. En minä kunniaa kaikista hienoista sanojen yhdistelyistä tarvitse, mutten oikein siitäkään pidä, että esitellään omana keksintönä tai ideana tai minä tahansa, sitä mikä lopultakin on joltain muulta. voisin kertoa pari esimerkkiä, mutta koska kyseessä olevat ovat julkisuuden henkilöitä, niin en viitsi. Tästäkin minua syytetään. Kerron jotain, mutten sitten lopultakaan kerro mitään. En minä koskaan mitään pyörää tule uudelleen keksimään, mutta parhaimmillaan olen omaperäinen ja erottuva niin hyvässä kuin pahassa sekä kuvataiteen että kirjoittamisen puolella. Tuon asioihin omaa muille närästystä aiheuttavaa näkökulmaa. Toisinaan teen asioita tarkoituksena ärsyttää ihmisiä yleisellä tasolla, joskus omalla huumorillani, josta kukaan ei ota tolkkua, miten tosissani minä olen, koska kaikessa on siteeksi aina jonkun näkökulman mukainen totuus, joka jonkun toisen mielestä taas on toisenlainen.

Ti 27.6.2017 21.06 Juurikin tuota alla olevaa symboloi Tomtebossa tällä hetkellä esillä oleva maalaukseni "Door Is Opening?" Niin minä mielellään sen näkisin, että ovi on avautumassa johonkin. Yritetty on, avata ovea. Se nyt vaan on niin, että milloin kukakin paiskaa sen nenäni edestä kiinni. Milloin yhteiskunta, milloin ihmiset joiden kanssa yritän olla tekemisissä, milloin mikäkin. Taho... En ole mikään huomionkipeä, mutta jonkunlaista hyväksyntää jokainen kaipaa. Olisin tuon kirjankin tiimoilta hakenut sitä mieluummin ulkomailta, jossa marginaali-ilmiöt koetaan plussana jopa, mutta koska englanninkieleni on surkeaa, se ei ollut mahdollista.

 

Door Is Opening?

Ti 27.6.2017 14.41Juuri kun olin kirjoittamassa tuota alla olevaa tekstiä, niin sain palkinnon yrittämisestä, ensimmäisen sellaisen roiskeen taiteen äheltämisestä päälleni eli työnhaku meni poikki, ja kaipailtiin selvitystä. Näin suomessa. Kyllä minä olin tietoinen, että tästä projektista. ei ole muuta kuin haittaa, mutta tein sen loppuun siitä huolimatta. Kaikki rahat mitä tämä projekti tuo., viedään pois muista tuista, joita niitäkin nyt joudun odottelemaan. Tein selvityksen saman tien. Mitä sitten seuraavaksi. Luulenpa, että avaan tölkillisen olutta, ja alan katsastelemaan oliko tuo teksti sen arvoista, että maksoi yrittää. Enpä taida jaksaa taidetta vähään aikaan, en sen tekemistä, enkä ainakaan myymistä. Siis myymisyritystä.

Ti 27.6.2017 13.47 Kuten jotkut ehkä etusivulta huomasivatkin, kirja on  tullut jo myyntiin ainakin Amazonin Kindle Shopissa, ja on pian saatavilla myös ainakin Elisa kirjassa ja Google Playssä. Tämä on parasta mihin nyt pystyin, ja jos minun parhaani ei riitä, niin sille en mahda mitään. Olisin loman tarpeessa, mutta siinä suhteen mikään ei ole muuttunut, eikä muutu, että minä voisin tai ansaitsisinkaan pitää lomaa. Taiteilijat tai työttömätkään eivät vain ole lomalla. Eikä tässä kameraa kanittamatta lähdetä edes Tallinnaan. Siinä mielessä minulle on ihan sama, kuinka monta kappaletta tämä projekti myy. Toivon vain, että Taidekirja(ko) löytää ne muutamat lukijat, joille sillä mahdollisesti on jotain annettavaa ehkä enemmänkin viihteenä kuin tiedon lähteenä.

To 15.6.2017 23.45 luin vielä kerran tuon kirjan tekstiosan läpi, ja ei se nyt loppujen lopuksi hassumpi ole. Hieman epäkiinnostavien asioiden äärellä siinä liikutaan. Ajattelin asian korjaantuvan kerronnan omituisuudella ja huumorilla, mutta tuo jälkimmäinen kyllä on jäänyt niihin poistettuihin kappaleisiin ja liuskoihin.  Ehkä tuo liian helpon verbaaliakrobatian välttely sai poistamaan jotain kelvollistakin tsoukkia. Luulisin, juu, että tuota voisi kutsua jollain tapaa taidekirjaksi. Luulen, että voin seisoa tekemäni takana, jos en ylpeänä, niin suht tyytyväisenä kuitenkin. Poistan tuossa alempana olleen, aiemmin illalla kirjoitetun tekstin.

To 15.6.2017 11.53 Sanon nyt vielä suomeksi sen, mikä pilasi kirjan: kirjallisen laadun kriteerien täyttämisen, riittävyyden yritys. Sen lopputuloksena siitä tuli tylsä. Ehkä omaperäinen, mutta tarpeeton.

13.11 Juurikin nuo kirjallisen laadun kriteerien täyttämiset vievät väärään suuntaan paitsi kirjoittamisessa, niin myös maalauksen puolella. Jos on hulluja ja värikkäitä ideoita, niin se pitää näkyä lopputuloksessa ilman turhia "sääntökirjojen" mukaisia kaunisteluja. Tästä johtuen aion rikkoa tulevaisuudessa enemmän maalaukseen huomaamattani asettamiani rajoja. Jos on isoja ajatuksia, niin ei pidä arkailla niiden toteuttamista ”isona" aina kun mahdollista.

Ehkä kuitenkin olen jotain tehnyt niin oikein, että se näyttäytyy muillekin laatuna, koska sain Artavitasta sertifikaatin erinomaisuudesta. Se ei välttämättä ole sen kummempi kuin hyväksyntä kv. valokuvauksen puolella, mutta jota kuinkin ainoa palaute, mitä olen asiantuntijoilta saanut. Tyhjää parempi, kun en itse osaa päättää, edes mitä tauluja livenä esittelisin. Toki olisi ollut niitä uudempia näennäisen hyviä, mutta niissä on liian helppoja ratkaisuja, ja minähän teen kaiken vaikeamman kautta. Varmaankin noissa viimevuotisissa (syksystä loppuvuoteen) on joitain, jotka menevät joskus kaupaksi helpostikin, vaikka itselleni ne ovat liian helppoja ja kaupallisia.

To 15.6.2017 11.08 Oikeastaan olen tullut siihen loppupäätelmään, että olen hionut kirjan tekstistä sen särmikkään pinnan pois niin, että jäljellä on enää valju haalistunut ja sisällyksetön turhanpäiväinenkin löpinä, joka vain kaukaa sivuaa jotain tärkeämpää otsikon asioista. Tähän loppui kirjoittaminen määrittelemättömäksi ajaksi. Juu. Ei se pöyhimällä siitä muuksi muutu, ja se on edelleenkin sitä samaa, vaikka sen mereen heittäisi. Parhaimmillaan se toimii lannoitteena jollekin uudelle. Tämmöistä tässä. Palaillaan.

Ke 14.6.2017 23.59 Tuosta alla mainitusta kirjasta vielä: en ole käyttänyt yhteenkään aikaisempaan näin turhaan projektiin yhtä paljon aikaa ja vaivaa. Varovaisten arvioiden mukaan yli 200 tuntia. Siltikin olisin tarvinnut vielä parikymmentä tuntia lisää pelkästään tämän materiaalin työstämiseen, ja oikeastaan toiset 200 tuntia jaksaakseni kirjoittaa ja muokata kaiken tarvittavan. Johonkin on kuitenkin laitettava raja. Jos oletetaan, että kirjaa myydään 50 kappaletta, niin tuntipalkakseni tulee noin euro, jonka kela sitten vielä vähentää muista tuista. Siksi motivaatio on lopussa kirjoittamisen suhteen, ja palaan taas muun taiteen pariin. Kirjoittaminen on vain liian työlästä minulle. Ehkä yhdistän sitä maalauksiin tulevaisuudessa. Mutta jos viitsisitte lopettaa meikäläisen nimittelyn laiskaksi. Sovittaisiko niin. Nyt lopetan puhelemisen tälle tabletin ruudulle, kun ei se kuitenkaan vastaa. Öitä. No. Sen verran vielä, että kaikki kirjaan tulleet tekstiluonnoksetkin on kirjoitettu selvinpäin, joten jos homma menee karille, en voi laittaa edes kännin piikkiin. Nyt uudelleen, öitä.

Ke 14.6.2017 22.55 Taidekirjako - kirja taiteen tekemisen jäljillä olemisesta, on lähetetty julkaistavaksi kaikkine virheineen kenenkään oikolukematta sitä. Jos tulee bumerangina takaisin, niin ei voi mitään. Parhaani yritin. Sivumäärä jäi lopultakin melko pieneksi (en laskenut). Kuvat ovat ihan hyvälaatuisia huomioiden, että otettu keinovalossa käsivaralta, ja ainoat korjailut ovat rajaukset ja resoluutioiden muutokset. Tekstin taso selviää ostamalla kirja, jos se myyntiin tulee. Muuten sitä ei ole saatavilla. Ilmoitan myöhemmin mistä ja mihin hintaan sitä voi ostaa.

Ti 13.6.2017 12.09 Fiapin kisojen nature-sarjaan on kuulemma voinut osallistua jo parin vuoden ajan eläintarhakuvilla. Tämä on taas niitä mielestäni ikäviä muutoksia valokuvauksessa (kisoja ja noin yleensäkin ajatellen). Vaikken olekaan mikään kummoinen luontokuvaaja, niin arvostan oikean luontokuvauksen tuomia haasteita ja kuvaajia, jotka siinä hyviä ovat. Minun silmissäni hyvä kuva tavallisesta sorsasta tai variksesta on parempi kuin tekniseltä tasolta samanlainen eksoottisesta häkkieläimestä. Onhan siinä nyt eroa, lähteekö painavan rinkan kanssa viikoksi kairaan, vai bussilla pariksi tunniksi Korkeasaareen.

Vaikka itsekin olen perusluonteeltani laiska, niin lopultakin, kun olen mielenkiintoisten asioiden äärellä, en laske käytettyjä tunteja, ennen kuin on valmista, jos sittenkään. Olen tuhonnut aiemmin Korkeasaaressa ottamani kuvat hyödyttöminä, enkä ole ainakaan vielä suunnitellut lähteväni Korkeasaareen uusia ottamaan. Jos vaikka kuvaisikin jotain Suomen luonnossa esiintyvää eläintä, ja kukaan muu ei tietäisi sen olevan otettu eläintarhassa, niin minä tietäisin. Luontokuvauspuoli on ollut täynnä huijareita koko historiansa ajan. Minulle on tärkeää yhäkin silti se, että keinot, joita käytän, sopivat omaan näkemykseeni siitä, millaisia omat hyvät kuvani tulevaisuudessa parhaimmillaan ovat. En oikein osaisi arvostaa sellaista sellaista palkintoakaan, joka olisi tullut liian heppoisista ansioista jollain onnistuneella eläintarharäpsyllä. Kuvaan siis jatkossakin niitä vapaana liikkuvia eläimiä. Tuuristahan siinäkin pitkälti on kyse minun kärsivällisyydelläni.

Jos nyt joku esimerkki muusta valokuvauksesta, jossa mielestäni liikutaan rajoilla tai pari kuvaa kokonaisen näyttelyllisen sijaan olisi riittänyt. Kuvaan itsekin taidetta ja omaa näkemystä, tulkintaa siitä sekä taidemuseoissa ja näyttelyissä kaikkea muutakin, joka ei varsinaisesti taidetta ole. Niin siis siihen esimerkkiin. Aikanaan oli näyttely, jossa oli "epäonnistuneita" kuvia maalauksista. Niissä kuvissa salamat saattoivat heijastua maalauksesta tai ne olivat muutoin, esimerkiksi rajaukseltaan huonoja, koska olivat vaikkapa salaa otettuja. Kohteena saattoi olla Louvren teokset. Tässä tavallaan tuodaan kyllä esiin omaa näkemystä, mutta kokonainen sarja "huonoja" kuvia..., niin onko siinä mitään kummallisempaa kuin yhden vitsin ja tähdenkin leffassa. Tokikin muistaakseni joku yksittäinen kuva oli niin hienosti pilattu, että salaman heijastukset tai vastaava teki siitä abstraktimman ja sommitelmaltaan onnistuneen.

Toki itsekin olen tehnyt kokeiluja, niin valokuvauksessa kuin maalauksessakin, mutta jätän ne "sarjat" yleensä onnistuneenakin korkeintaan muutaman teoksen mittaisiksi, tekemättä mitään pitkää isoa sarjaa. Siksi minä en ole tunnettu minkään erityisen tyylin "osaajana." Tämä ei taas tarkoita, etten mitään osaisi enkä mitään mistään tietäisi. Mielenkiinnon kohteilleni ei ole vain vielä tullut loppua eli uteliaisuus kokeilemattomia asioita kohtaan ei ole tullut tyydytettyä. Kaikkea ei tietty tarvitse kokeilla, kun monet ideat tietää huonoksi jo niiden syntyhetkellä, toiset taas ovat taloudellisesti mahdottomia, ja ne unohdetaan mahdollisuuksien mukaan.

No niin. Nyt muiden asioiden äärelle. Voisin jatkaa, jos olisi jotain kuvitelmaa, että ketään niin suuresti kiinnostaa. Äänettömälle yleisölle muutama rivi kerrallaan on tarpeeksi. Päivän jatkoja. Palajaillaan.

La 10.6.2017 9.07 Olen katsellut ottamiani ja jaossa saamiani kuvia Tomtebon näyttelyn maalauksista. Sen enempiä vertailematta teoksia keskenään, ne ensisilmäyksellä muodostuneet omat suosikit ovat pysyneet samoina.

Ritva Lumiaho-Pesolan PVC-grafiikalla toteutetut lyyrisen rytmiset viivat viehättävät silmää. Aurinkotuuli-  ja Vain elämää -teokset hengittävät hyvin ja niissä on grafiikkaan sopivaa minimalistisuutta.

Leena Heikkilän luonnonläheinen puupiirrosmainen, mikä tekniikka sitten onkaan, tyyli näkyy suomalaiskansallisena, osin alkukantaisena lopputuloksena.

Vesa Urtin Light -akryyli on melkoisen hyvin keltaisen ytimessä.

Sari Tallqvistin akryylit näyttävät epäilijöille, miksi kukkamaalauksilla on oikeutuksensa. Minulle kukkamaalaukset näyttäytyvät parhaimmillaan abstraktina. Tummempi maalauksista etenkin toi mielleyhtymää Marilan kukkiin, mikä ei ole varsinaisesti huono asia, kun toteutus oli kuitenkin sivellintyöskentelyltään vähemmän rankkaa, ja väritkin pysyttelevät inhimillisen voimakkaina, eivätkä mene sinne hyperekspressionismin puolelle.

Leena Ristolaisen sekatekniikalla toteutettu Läpi tuulen ja veden on ilmava ja silmälle lempeä teos, jossa on kaunista väriä ja viivaa, muotoa luonnonläheisesti. Jollain tapaa yhtymäkohtaa Meurosen teoksiin.

Kirsti Pesarin akryylit ovat kaikin puolin juuri sitä mitä pitääkin, mutta hieman enemmän tyhjää tilaa sinne jonnekin... Juuri tuosta johtuen en oikein saa kiinni, vaikkei niissä varsinaisesti mitään vikaa ole, ja ne ovat hyvin lähellä sitä, mitä suomalainen maisena ja mielenmaisemakin parhaimmillaan on.

Siinä osa niitä minun suosikkejani. Jollain toisella on toiset suosikit. Niin se menee, joku tykkää äidistä, joku tyttärestä, joku isästä, joku pojasta. Kaikki eivät ole äitejä tai isiä, mutta kaikki ovat joko poikia tai tyttäriä. Käykää ostamassa omannäköisenne työ jolta kulta heistä, sillä nyt on hintojen suhteen hullut päivät.

 

 

To 8.6.2017 17.16 Juuri nyt siis meneillään heinäkuun puolelle Itä-Helsingin taideseuran Mielenmaisema -näyttely Villa Tomtebossa Tamminiemessä. Käykää katselemassa hyvin monipuolista näyttelyä. Se on hyvä tekosyy käydä samalla Seurasaaressa (tai päinvastoin). Parilta kymmeneltä (?) taiteilijalta esillä olevat teokset ovat myytävänä. Eilen oli taiteilijatapaaminen, jossa en itse ollut paikalla, kun en ole markkinamies. Jos jollain jotain kysyttävää on, niin täältä löytyvät yhteystiedot, joista minut saa kiinni.

Pe 2.6.2017 19.23 Juu. Kävin ke aamupäivällä Kiasmassa. Ars-näyttelyillä on joka kerta vähemmän annettavaa meikäläiselle. Olen tässä sulatellut näkemääni, ja ennen kuin enemmälti aiheesta kirjoitan, niin näyttely on nähtävä vielä ainakin kerran, mutta omasta mielestäni joukkoon on päässyt turhan paljon suoranaista roskaa, joka ei ansaitsisi paikkaa minkään vakavasti otettavan nykytaiteen museon katselmuksissa. Sitten on niitä helmiä, jotka luovat oikeutta järjestää Ars-näyttely aika ajoin. Meikäläisen ymmärrys ei kaikessa vaan riitä: mitä lisäarvoa toukat jo aiemmin taiteessa (Kiasmassakin) nähtyjen eritteiden lisäksi tuovat. Kaikenlaista mukamas epämiellyttävää tai mitä intentiota nyt on haettukin, joka näyttäytyy minulle vain tylsänä ja tarpeettomana, kuten kaikenlaiset muut mässäilyt kissantappovideoineen ja muine lapsellisine sensaation (en perhana ala miettiä tuota kirjoitusasua 3.6. Huomio) sensaationhakuuksioineen (20.6. en ole varma menikö oikein, muttei haittaa..., mutta nyt näin vain niin typeränä, etten lukenut haettua merkitystä opasteesta. Ja juurikin jonkun taideteoksen yhteydessä oli käytetyn näköinen kondomi. Nuorilleko näitä taideteoksia tehdään, vai tekevätkö näitä nuoret? Tuossa nyt pari esimerkkiä niistä tyhmimmistä jutuista, ja jatkan listaa, kunhan saan katsoa rauhassa näyttelyn läpi vielä kertaalleen. Liian helpoilta ja mauttomilta tai muuten haetuilta ratkaisuiltaan olevat teokset nakertavat näyttelyn arvoa ja vievät tarpeettomasti huomiota niiltä oikeasti hyviltä teoksilta, joita kuitenkin ei suurin, mutta suuri osa kuitenkin. Nyt oli toki niitä koululaisryhmiä paikalla, joka hienoa sinänsä, mutta häiritsee omaa taiteen kokemista. Helsingissä onkin parempi viedä lapset kuviksen tunneilla taiteen pariin niin usein kuin vain mahdollista, sen sijaan että yritettäisiin tunneilla huonoilla välineillä työskennellen saada nuoria kiinnostumaan taiteesta. Kun nähdään ja opitaan mahdollisimman laaja skaala vaihtoehdoista ja potentiaalista halvoilla vesiväreillä suttaamisen sijaan, se luo parempaa ja avarampaa käsitystä taiteesta kaikin puolin tällaisen meikäläiselle tyypillisen rajoittuneen maailmankuvan sijaan.

Heräsi myös kysymys, että miten taiteilijat valitaan ARS-näyttelyyn? Entä teokset? Ovatko valitsijat tarpeeksi selvillä, siitä mitä tuli valituksi? Kun näitä vitriiniin viime tingassa ähellettyjä pökäleitä yhä silloin tällöin näkee taidenäyttelyissä, niin herää kysymys, miksi? Sama vitsi naurattaa tai huvittaa korkeintaan kerran. Sen jälkeen se enää ärsyttää. Etenkin taiteessa. Miksi jotain laajaa katselmusta nykytaiteesta ei voisi toteuttaa säännöllisin väliajoin suomalaistaiteilijoiden voimin ja promota niitä parhaita ja potentiaalisimpia menestykseen myös maailmalle. Suomessa on hyvä joukko jo -70-80-luvulla (aiemminkin) pinnalle nousseita (ja kansainvälisestikin menestyneitä) taiteilijoita, joiden profiilia voisi yrittää nostaa. Vai onko se niin, että suomalainen taideinstituutio haluaa pitää suuret nimet ja heidän perintönsä itsellään haluamatta jakaa sitä maailman kanssa. Tunnetaanko Wardia maailmalla? Entä joitain nuorempia nimiä?

Kiasmassa käytyäni aloin aamupäivällä maalailla isompia pohjia. Iltaan tai alkuyöhön venyneen kumarassa työskennellyn (pohjat lattialla) maalaussession jäljiltä selkä oli eilen sen verran kipeänä, ettei pystynyt enää jatkamaan kesken jääneitä maalauksia. Maalausta jatketaan tänään tai joskus toiste, silloin kun tarpeelliselta tai hyvältä tuntuu.

Pe 2.6.2017 0.20 Lisätty valittuihin paloihin taas jotain vaihtelevan laatuista kuvaa. Olen sinne juurikin laittanut jotain vanhempia säilyneitä esittävämpiä piirustuksia tms., koska olen aina ollut sitä mieltä, että taiteessa lähtökohtana on, että jossain määrin pitää osaa oikeasti piirtää. Eräs henkilö tässä taannoin ihmetteli, että "Ai, sä osaat oikeasti niinku piirtää." No. Meikäläinen ei puhtaasti realistisemman taiteen jäljillä ole ollut sitten peruskoulun, ja siellähän kuvaamataidontunnit olivat mitä olivat, ja veivät pienimmänkin halun taiteen tekemiseen kymmeneksi vuodeksi. Vuoden 1992 lyhyiden hyperrealististen kokeilujen jälkeen ymmärsin, että taiteella oli minulle joku muu tarkoitus kuin realistisen tai hyperrealistisen esittävyyden tavoittelu, ja se on sitä ilmaisuteorian mukaista tunteensiirtoa. Ja piste.

Ke 31.5.2017 0.48 Juu. Nyt on taas toiminnan aika. Huomenna ehkä käyn katsastamassa näyttelyn tai pari, ja kuvailemassa. Sitten on maalaamisen vuoro. Jos hakemistani työpaikoista kuuluu jotain, niin mahdollisiin haastatteluihin mennään siinä kunnossa, missä maalausputken jäljiltä on. En voi odottaa ja pitää itseäni normaalissa ja vakaassa kunnossa toimettomana telkkaria katsellen ja kuvia rutiininomaisesti käsitellen. Tarvitsen haastetta, ja kun taiteesta on kyse, niin silloin voin mennä äärimmäisyyksiin. Nyt on vain liikaa toteuttamista odottelevaa ideaa, jotta voi vain tyytyä kypsyttelemään niitä, kun odottaa tapahtuvaksi jotain mihin en itse voi vaikuttaa. Pitää tehdä sitä, mihin voi vaikuttaa, sillä nyt olen juurikin alkamassa maalaamaan taas hieman tai oikeastaan reilumminkin uudenlaista taidetta omassa historiassa. Tuolla on jokusella kankaalla maalattua pohjaa keskeneräisenä ollut odottelemassa, mutta oikeastaan aika on ajanut jo niistäkin ideoiden kypsyessä ohi, joten katsotaan nyt....

Olen kuitenkin tutkiskellut abstraktin ekspressionismin tietyntyyppisiä maalauksia (ja myös paljon muuta) iskostaakseni mieleeni tiettyjä tyylillisiä peruslinjauksia kohti isompia kankaita siirryttäessä. Se, minkälaiseksi kymmeniltä taiteilijoilta suodatetut vaikutukset omaan tulevaan tyyliin muotoutuvat, on osin arvoitus itsellenikin.... Innostuneena odotan, mitä tuleman pitää... Tosin katkoksia tulee maalausrupeamiin liikaa väkisin, kun on ainakin alkukesästä paljon kaikenlaista ohjelmaa tiedossa. No. Siinäpä sitä taas jotain tulevista päivistä, ja jos tilanne muuttuu, se on merkki toisenlaisista kiireistä eli pysyn pääosin poissa täältä ja muualtakin pahateosta. Öitä.

Ti 30.5.2017 15.34 Lisätty Pictures pääotsikon alle satunnaisesti onnistuneimmista poimittuja kuvia World Village -festivaaleilta viime sunnuntaiaamulta Dalindeon lyhyeltä keikalta. Bändin nimi kirjoitettu väärin, kun en näitä umlautteja vai mitä ne ovatkin ala etsiskelemään tabletilla. Tietokoneen näppiksillä sen saa muistaakseni ctrl+alt gr+jotain...  Kokeilkaa itte. Se on morot.

Ti 30.5.2017 1.35 Täällä ole juurikaan viitsinyt valokuvausta sivuta. Olin sunnuntaina Maailma kylässä -festivaaleilla Dalindeota katsastamassa. Kuvailin pitkästä aikaa vanhalla Canonilla (eos1000d). Se meni pitkälti räpsimiseksi, kun ajatteli, ettei sillä kuitenkaan kunnollista mitään aikaan saa. No. Olisi saanut, jos olisi ollut säädöt kohdillaan, tai olisi arvioinut valon suunnilleen oikein, kun en mittaillut, enkä säätänyt, vaan tarkensin sen verran eteen, että ajattelin kameran puoliautomatiikan hoitavan loput syväterävyyksineen. Muuten olisikin kaikki mennyt suurin piirtein niin kuin piti, mutta kamerassa oli ISO-arvona 800 taulujen kuvauksen jäljiltä, kun olisi pitänyt olla 200, ja niinpä suurin osa kuvista paloi niin pahasti puhki, ettei Lightroom niitä pelastanut. No. Jokusen kuvan sai ehkä käsiteltyä sellaiseen kuntoon, että niiltä voi odottaa satunnaisia hyväksyntöjä FIAP-kisoissa sitten joskus, kun taas mahdollista ottaa enemmän osaa. Jatkossa pitää tarkastaa paremmin kameran perussäädöt ennen kuvaamista, ja kuvauksen aikana katsoa tilannekuvissakin huolella valotus kohdilleen ja vilkaista aika ajoin lcd-ruutuun, että miltä se tulos noin suurin piirtein näyttää. Perusasioita, jotka pitäisi huomioida aina, mutta unohtuvat aika ajoin, etenkin jos pitää taukoa, ja kun kuvittelee, että pikku virheet voi korjailla lightroomilla, kun ottaa kuvat raw'na. Ja. Tämä juuri, kun taannoin olin päättänyt keskittyä ottamaan parempia kuvia, jotta kehitys sujuisi jouhevammin. No. Ensi kerralla sitten. 

Ma 29.5.2017 11.01 Tomtebon ryhmänäyttely alkaa viikon kuluttua. Tervetuloa sinne katsastamaan minun ja muiden tauluja, ja tekemään kauppaa niistä omien mieltymysten mukaan.

Ajat ovat paranemassa? Siis joillain? Ns. hyvien aikojen tullessa myös taiteen puolella kaupankäynti vilkastuu, josta saattaa seurata hintojen nousua. Tomtebossa olevat maalaukseni (tai maalaus) on vielä hinnoiteltu niin, että että ne ovat tavallisen työssäkäyvän ihmisen ostokykyjen sisällä. Muiden esillä olevien teosten hintoja en tiedä, mutta varmaankin hinnat ovat vielä pääosin kohtuullisia. Tervetuloa siis myös ostoksille paitsi Tomteboon niin myös henkilökohtaisesti kanssani. Minulta löytyy taidetta monenlaiseen makuun.

Hintataso on vielä suht huokea. Pari baari-iltaa tai muuta vähemmän tärkeää väliin jättämällä saa jo hyvän kehystämättömän paperityön. Vastaavia valintoja sitä on itsekin joutunut tekemään, voidakseen tehdä yleensä mitään. Ottakaa rohkeasti yhteyttä, jos kiinnostaa, mutta mieluummin ei kännissä, kun en ainakaan tuttujen kanssa viitsi tehdä kauppoja joita selvinpäin kadutaan. Tuossa parisen viikkoa sitten tarjottiin yhdestä taulusta viisisataa, mutten ollut innostunut kauppoja lukkoon lyömään, vaikka siitä olisi saanut hyväksi aikaa jääkaapin täytettä. Juurikin ei ole tarkoitus ketään pienituloista viedä velkavankeuteen, sen takia että sattuu olemaan kiinnostunut jostain maalauksestani. Halvempaakin löytyy.

Kokemus on myös opettanut, että velaksi myyminen ei kannata. Maksut onnistuvat myös PayPalilla, jolloin ostaja voi käyttää luottokorttiaan. Tarvitaan vain PayPal-tili. Omat mahdollisesti PayPal-tililleni tulevat suoritukset tulevat toimimaan FIAP-näyttelykassana. Kaikki ilmoitetaan asianmukaisesti verottajalle. Nyt on juurikin ollut vain menoja ilmoitettavaksi.  Itäkeskuksen metroaseman lähettyvillä asustelen. Tervetuloa niin vanhat kuin uudetkin "asiakkaat."

La 20.5.2017 5.32 Kun en nyt saa unta, niin otan käsittelyyn yhden asian. Puhuin tuolla aiemmin toistojen määrän tuomasta varmuudesta, jolla eräällä tapaa helpot asiat saadaan rutiiniksi, jotta voi keskittyä niihin vaativampiin.

Toistojen tuoma varmuus koskee oikeastaan useimpia asioita, joihin liittyy mekaanista toimintaa enemmän, mutta toki myös juuri esimerkiksi palveluammatteja. Asiakkaiden neuvominen eri asioissa paranee ja kasvaa kokemuksen myötä, kun tietyt vastaukset ovat entisten kokemusten myötä valmiina seuraavia varten. No. Ajatukset lähtivät väärille urille. Aloitan alusta.

Olin siis kolmisen vuotta maksuselvityksessä kirjanpitoapulaisena. Maksuja eri kirjanpitotileille laskettaessa laskunauhaa saattoi kertyä parisen metriä, ehkä ylikin. Siinä näppäilyn kehittyessä ja parantuessa oikeastaan huomasi piankin, että nopeassa näppäilyssä väärään numeroon osunut sormi kuului korvaan heti näppäilyn tapahduttua elikkä virheen huomasi, vaikka se ehti tapahtua. Sitten vain pysähtyi, näppäili saman miinuksena ja yritti päästä taas rytmiin. Tuloksena oli sitten nauhaa lukuineen ja loppusummineen.

Ajatellaan nyt, että tilejä ei saatu täsmäämään. Sitten lasketaan tili kerrallaan, kunnes se sentin ero löytyy. Kun kahta pari metristäkin nauhaa nopeasti vertaa läpi, niin silmä oppii numeroihin ja tiettyihin poikkeamiin, ja löytää ne. Nykyään on juurikin Facebookissa kaikenlaista testiä, jossa pitää löytää vaikkapa avoin lukko tai milloin mitäkin. Lasit päässä nämä ratkeavat ehkä sekunnin sadasosissa ja ilman laseja voi mennä satakin kertaa kauemmin. Taas poikkesin asiasta.

Edellä mainitussa voisi puhua eräänlaisesta näkemisen rutiinista. Jos ajatellaan vaikkapa valokuvauskilpailuja. Kyseenalaisten arviointien kohdalla olivatpa ne mihin suuntaan tahansa, on usein sanottu, että tuomarilla on puusilmä.

Liikkeeseen liittyvä ääni, ja äänen poikkeamisesta huomattu virhe. Poikkeamisen näkeminen. Miten tämä sitten liittyy maalaamiseen. Tässä tulee edellä mainittujen lisäksi ja niitä vahvemmin esiin tuntoaisti. Kaikkien näiden aistien yhteispeli kokemuksen tuomana varmuutena tuo sen huippuosaamisen, jonka avulla helpot asiat voidaan suorittaa melko "mekaanisesti" rutiininomaisesti ja keskittyminen voidaan suunnata vaativampiin ja uusiin asioihin, joita vastaan tulee.

Lopputulemana siis, että toistot samanlaisina tuovat sen varmuuden jota voisi kutsua ammattitaidoksi. Liikun itse juurikin usein niiden poikkeamien alueella eli maalaan tavallaan virhettä virheen perään. Etsinkö virheellisyydestä toiston kaavaa, niin että kun maalaan oikein, pysähdyn, ja ajattelen, että mitä helvettiä.

No. Tämä meni väsyneeksi koko ajattelu nyt, mutta on tuossa ehkä jotain ajatuksen poikasta. Ei muuta, kun huomenta.

 La 20.5.2017 4.15 Vielä viikko sitten oli osin selkeää mielikuvaa siitä, mihin päin lähden taidetta viemään, mutta nyt tuntuu, että olen pahasti hukassa, enkä voi luottaa omaan harkintakykyyn viedäkseni sitä omannäköisenä, mutta yleisemminkin mahdollisena eteenpäin. Vaikkakin sain unista mukamas osin vahvistusta eräille tyylillisille suunnitelmille, niin otan nyt etäisyyttä taiteeseen. Ehkä juurikin alan pommittamaan työkkäriä, ja vaatimaan että meikälle lähetetään niitä tukipaikkojen työtarjouksia sen sijaan että keksisin tekosyitä vältellä työnhakua. Jotain muuta ajateltavaa tässä tarvitsee taiteen sijaan. Mielellään juurikin luovaa, mutta josta saa rahallista korvausta, ja vatsan täyteen, laskut maksettua ym.

Sitten kun alan maalata, niin siinä pitää olla tulevaisuutta, olkoonkin että omilla ehdoilla jatkaisi. Loputtomiin ei jaksa tehdä tuottamatonta "työtä," vaikka uskoisikin siihen mitä tekee. Usko siihen, että se paranee vielä niin, että se näkyy muille edes osin sellaisena kuin itselle parhaimmillaan tekee alkaa hiipua osittain.

Ehkäpä vien nämä pähkäilyt lopullisesti täältä pois, kun ei näillä ole sen kummempaa mielipiteellistä arvoa edes, faktoista puhumattakaan. En minä tiedä välitänkö edes suuresti tosiasioista vai onko jossittelu, kysymysten ilmaan heittely ja omiin kysymyksiin vastailu ja kaikenlainen muu ihmettely tärkeämpää.

Onko tämä kirjoittelu terapeuttista edes, kun jotenkin koen, että kaikella pitää olla aina vähän suurempi merkitys ja tavoitteellisuus kuin miltä päällepäin näyttää. Jos tästä ei ole hyötyä, edes itselleni, niin miksi jatkaa.

Pe 19.5.2017 Juu. En voi kehittyä kirjoittajana, kun ei minkäänlaista palautetta mistään suunnalta. Minun pitää itseni yrittää arvailla, mikä on hyvää, mikä huonompaa, missä kohtaa vino tyyli osuu maaliin, milloin vedän jonkun homman överiksi, tai milloin muuten vaan menee liikaa huonon maun puolelle, milloin tabletista poimiutuu sanoja tekstiin, jotka muuttavat asiasisällön toiseksi kuin se oli tarkoitettu. Joku saattaa luulla, että puhelen yksikseni ääneen sekoamispisteessä, mutta lopultakin, olen jossain määrin tällaista turhaa asioiden pyörittelyä kirjaten niitä ylös harrastanut vasta viime joulukuulta. Miksi sitten kaikenlaisia turhia sekaviakin ajatuskulkuja pitää tänne kirjoittaa juurikaan edes jälkikäteen virheitä korjailematta? Onko se kenties niin, että välillä on joutavan jaarittelun ja joskus toiste toiminnan aika? Missä määrin teen itsestäni tarkoituksella naurettavan? Entä tarkoituksetta? Ja onko sillä lopultakaan väliä? Ehkäpä tässä haastaa ja viihdyttää itseään paremman tekemisen sijaan haahuillen tavoitteettomasti tietämättä edes, mitä haluaisi, jos pystyisi yhtään vaikuttamaan mihinkään. Ei perhana olette oikeassa. Tarvitsen jotain järkevämpää ajan kulua. Ehkä on taas aika alkaa maalata taas vaihteeksi? Tai ehkäpä minä olen vain kunnon känniä vailla?

Minä kirjoitan toimettomuudesta. Jos lähtisin viikon matkalle, niin se reissu kuitattaisiin parilla lauseella. Aikanaan kuittasin vuoden mittaisen jakson parilla sivulla. Vakkuri kirjoitti Brysselin yössä, että toimettomuus synnyttää sairaita ajatuksia, ja niinhän se on, kun jotain tyhjää tilaa täyttää muulla kuin toiminnalla.

Pe 19.5.2017 Turhaan minä mitään palautetta mistään odotan. Olisiko niin, että nykyaikana se negatiivinenkin kritiikki olisi ostettava rahalla. Poistun täältä viikonlopuksi, ja sitten palaan harrastamaan deletointia. Kyllä minä tiedän, että osalle niistä harvoista "lukijoistani" tämä on tietynlaista voyeurismia. Näyttää siltä, että jotain saattaa tapahtua, mutta sitten mitään ei kuitenkaan tapahdu. Ei sitä koskaan tiedä. En minä osaa sanoa edes huomisesta mitään. En pysty suunnittelemaan mitään. kyllähän sitä voi periaatteessa tapahtua melkein mitä tahansa melkein, milloin tahansa, mutta olenko minä kirjoittamassa täällä, jos sekoan tai voitan jättipotin lotosta? Joka tapauksessa se kiinnostavin jää näkyviin täällä vain samanlaisena hiljaisuutena kuin teidän kommentit. Tämä on monologia, jossa minä päätän mitä kerron, ja te arvailette lopun. En tiedä, mutta tuo ei tainnut enää olla hauskaa? Hyvää viikonloppua. 

To 18.5.2017 23.31 Taidekirja(ko)n keskeneräinen pdf-demoversio ladattavissa Media-otsikon alta rajoitetun ajan. Olkaa hyvä. Ei maksa mitään.

To 18.5.2017 18.56 Alettu katsastamaan Taidekirjaan tulevia kuvia hiljalleen. Huomenna alan ehkä jo ankkuroida kuvia tekstiin, jota muutellaan ja korjataan sitten kyllä vielä tarpeen mukaan. Kun on valmista, niin ladataan Elisa-kirjalle, joka joko ehdottaa sopimusta tai ei, ja jos ehdottaa, niin minä hyväksyn sen tai en... Näin se siis menee. Jos. Jolla kulla kysyttävää, niin rohkeasti vaan...

To 18.5.2017 2.23 No. Hyvinkin reilut pari tuntia piti vielä pakertaa hioessa tekstiä lopulliseen asuun. Tulevatpa muut olemaan, mitä mieltä tahansa, niin minun mielipiteeni on, että olen viimeisen kahden päivän, hups tässähän on mennyt kohta neljä päivää, niin siis olen saanut Kirjakon tiimoilta parasta jälkeä omassa historiassa koskaan aikaiseksi, ja jos se ei tule kelpaamaan muille, voin unohtaa lopullisesti kauas tulevaisuuteen siirretyt kirjalliset projektit, ja mahdollisesti lopettaa kaiken tavoitteellisemman kirjoittamisen, myös täällä, tällaista ilmoitusluontoista asiaa lukuun ottamatta. Voin luvata omalla parhaalla tasolla olevaa tekstiä lähtemättä vertaamaan muihin.

Nyt olen juurikin niin väsynyt, kuin edellä mainitusta voitte päätelläkin, joten alan hiljalleen valmistautua unten maille. Enää ei riitä keskittymistä ollenkaan, ennen unia välissä. Hyvää yötä.

Ke 17.5.2017 23.06 Niinhän siinä sitten juurikin kävi, etten saanut mielenrauhaa, ennen kuin pääosa "Taidekirjanko" suurimmista ongelmista ja virheistä oli saatu korjattua, niin että se alkaa näyttää siltä kuin pitääkin. Vielähän siinä on kuvattomassakin versiossa tekemistä, mutta nyt alkaa tuntua, että olen loppusuoralla, jolloin suurimmat säädöt on tehty. Se voi olla, että hieman enemmästä keskittymisestä äidinkielen tunneilla muinoin olisi ollut nyt apua, mutta se olisi ehkä vienyt omaa tyyliä pois liikaa oikeaoppisempaan kirjoitusmuotoon. Katsotaan nyt, mutta ihan positiivisella mielellä tässä, vaikka päivät venyneet tavallaan tarpeettomassa ja tuottamattomassa puuhailussa. Öitä.

Ke 17.5.2017 12.05 Kävin tuota Taidekirja(ko)n tekstiä juuri läpi eilisten varsin reilujen korjailujen ja lisäysten jälkeen kunnolla läpi. Siellä on edelleen runsaasti paitsi kirjoitusvirheitä myös muuta virhettä, jonka lisäksi osaksi tyyli on muuttunut liikaa oikeaoppisempien sanajärjestysten muuttelujen jälkeen. Nyt pitää jättää ainakin pariksi päiväksi projekti rauhaan, ja miettiä sitten, miten tästä mennään eteenpäin. Joka tapauksessa turha kiirehtiminen ei auta mitään. Juurikin suurimmat ongelmat ovat siinä, että lopputulos tulee olemaan tiivistystä ja karsintaa, valintaa melkoisen suuresta määrästä tekstiä, joka pääosin jäsentelemätöntä. Edellä mainittuun viitaten jossain täällä ohimennen mainitsemani 600 sivuinen luonnoskirja esimerkiksi on täynnä, jonka isäksi muita muistiinpanoja (mm. tämä blogin tapainen). Vaarana saattaa olla, että muokkauksessa muuttuu yleisilme liikaa ja tietty vähäkin särmä häviää. Pitää yrittää saada jollain tapaa kokonaisuus toimimaan yhtenäisesti tyyliltään (omannäköisenä) ja asiasisällöltään. 

No. Eipä tässä nyt tällä kertaa muuta ollut mielessä ainakaan tänne asti laitettavaksi.

Ti 16.5.2017 22.37 Itä-Helsingin taideseuralla on Suomalainen mielenmaisema - Finnish Mindscape -näyttely 6.6.-5.7. Villa Tomtebossa Tamminiementie 1:ssä. Avajaiset 5.6. klo 18-20. Taiteilijatapaaminen 7.6. klo 16-18. (Näyttelyn englanninkielisessä nimessä ollut virhe, jonka luulin olleen tarkoituksellinen muutos, on korjattu. Uudet tiedot päivitetty asianmukaisille paikoille. Huomio 17.5.17 15.24. Korjattu vielä taiteilijatapaamisen muuttunut kellonaika.). Mainostan vielä lähempänä näyttelyn ajankohtaa uudelleen.

Siinä siis infoa seuran kesän ryhmänäyttelystä, jonka varsinainen näyttelyilmoitus löytyy Pictures-otsikon alta Acrylic Paintings 2014-2017 -kuvista.

Tervetuloa!

Ma 15.5.2017 21.04 Tänään aamulla kyseltiin, että miten kirjaprojektini edistyy. Vastasin, että motivaatio on ollut vähän hakusessa. Kotiin tultua istahdin kuitenkin tietokoneen ääreen harrastamaan leikkaa liimaa -toimintaa kahdeksaksi tunniksi. Ensimmäiseen kahteen tuntiin en muistanut edes panna tupakaksi tai pikemminkin sätkäksi tai sikariksi. Toinen samanlainen sessio olisi vielä tarvittu, mutta kuten sanottua, motivaatio on edelleenkin hakusessa, joten lähetin oikoluettavaksi vielä hieman keskeneräiseksi jääneen puhtaaksikirjoituksen. Niin sanotusta muokkaamattomasta puhtaaksikirjoituksesta sivumäärä puolittui, mutta tämähän on loppupeleissähän kuvakirja, joka sattuu sisältämään tekstiä. No. Katsotaan nyt, tuleeko vielä jotain suurempaa muutosta sisällön suhteen, mutta kiinnostuneet voivat laittaa sähköpostia, niin muutamalle ensimmäiselle lähetän jossain vaiheessa ilmaisen kuvattoman version tästä jotain muuta kuin elitististä korkeakulttuuria olevasta "teoksesta", jolla ei ole edes vielä lopullista nimeä. Saattaa olla, että nimeksi tulee "Taidekirja(ko?) tai Taidekirjako?" No. Eipä tässä muuta taas tällä erää. Se, mitä seuraavat päivät tuovat tullessaan, jää nähtäväksi. Palaan asiaan, jos sellaista ilmenee, ja jossain vaiheessa, vaikkei mitään sanottavaa olisikaan. 

Ti 9.5.2017 0.53 Sain jakona nähtäväksi seuran kesän näyttelyyn ehdolla olevia teoksia. Oikeinkin tasokasta näyttelyä odotettavissa Itä-Helsingin taideseuralta kesäkuussa Tomteboon, Tamminiemeen. Hyvin vaihtelevaa mielenmaisemaa: abstraktia, puoliesittävää ja esittävämpää hyvin monipuolisesti, mitä sieltä lopulta valitaankin. Omaan makuunkin löytyy hyvin erilaisia tuotoksia. Valitsijoilla tullee olemaan tiukka tehtävä. Ilmeisestikin näyttelyn teema on tuonut suuresti juurikin sitä näkökulmaa entistä enemmän esiin myös muilla, joka itselleni on suurelta osin tärkein osa taiteen teon perusolemusta eli juurikin tunteen siirto kankaalle, niin että se näkyy vaihtelevina viivoina, muotoina ja väreinä joko esittävämpänä tai abstraktimpana. En osaa edes lähteä arvailemaan, että mikä tai mitä omista akryyleistä päätyy näyttelyyn, kun en osaa arvottaa omia uusimpia töitä ainakaan mihinkään tiettyyn järjestykseen. Mielenkiinnolla odottelen tietoa, mistä juryttäjä eniten pitää. Odotettavissa hieno näyttely. Oli pakko toistaa. Sen verran laadukkaalta näyttäviä töitä kuvien perusteella, että pelkään laskevani näyttelyn tasoa. Kannattaa siis käväistä Tamminiemessä kesällä. Mainostan näyttelyä vielä lähempänä ennen avajaisia, vaikken mainosmies olekaan.

To 4.5.2017 18.05 Piirtelen nuo loput paperit ja maalaan pienemmät tyhjät ja keskeneräiset kankaat loppuun. Sitten jatkan tuon ns. Kirjan puhtaaksi kirjoittamista, vaikka motivaatio onkin hakusessa. Kaikkea aikansa. Vien kuitenkin sen projektin loppuun, ihan vain saadakseni siitä jonkunlaisen käyntikortin itselleni, mutta millaisen? Se ei tule olemaan perusesimerkki mistään - ei tiedosta, taidosta tai osaamisesta sen enempää kuin määrätietoisuudesta tai edes tavoitteellisuudestakaan. Onpahan kuitenkin edes yksi pidempi projekti saatu sitten viedyksi loppuun. Teen sen itseni takia. Todistaakseni itselleni pystyväni tällaiseen siinä missä muutkin omalla tyylilläni lainaamatta muita. Se missä määrin vielä tulee uutta tekstiä jo muistiin kirjoitetun lisäksi, jää nähtäväksi, mutta yritän pitää sivumäärän jollain tapaa kurissa, kun mahdolliseen fyysiseen versioon tulee runsaastikin kuvia.

Ju. Puhuin tuolla aiemmin hyvästä vireestä, mutta se jäi todellakin vireen tasolle ilman kunnon flowta hyvine ja loistavine ideoineen luonnollisena kokonaisvaltaisena toimintana. Sama ns. hyvä tuntuma oli tälläkin viikolla, mutta jotain puuttuu vielä, että se muuttuu tekemisestä joksikin enemmäksi. En vaan ymmärrä niitä taiteilijoita, jotka menevät työhuoneelleen jonakin kellonlyömänä ja poistuvat sieltä tehtyään päivän tunnit täyteen. Nimenomaan sellaisina normaaleina päivinä, jolloin suunnittelee tekemisiään liikaa, rytmittää elämäänsä suorittamisen mukaan, minulta ei synny mitään muuta kuin tavallista, joka on taiteessa yhtä kuin tarpeetonta roskaa. 

La 28.4.2017 1.24 Juu. En ole unohtanut "Kirjaa," mutta tällaiselle maanisdepressiiviselle introvertille ja tiettyjä erityisherkänkin ominaisuuksia omaavalle yksi asia kerrallaan on riittävästi, jos haluaa saada tulosta aikaiseksi, tekeepä sitten mitä tahansa. Kaikki keskittyminen pitää laittaa täydellisesti siihen, mitä kulloinkin tekee. Olen tämän huomannut kyllä ennenkin. Pienikin häiriötekijä laskee lopputuloksen keskinkertaiselle tasolle. Eilenkin meni pari tuntia virittelyyn, ennen kuin oli siinä mielentilassa, että sieltä voi tulla mitä tahansa - siis hyvässä mielessä. Sama keskittymisen tarve ilman häiriöitä koskee muun muassa erästä harrastamaani verkkopeliä, ja oikeastaan kaikkea vähänkään luovempaa tekemistä, jos aikoo saada tehoja irti. Musiikki soi koko ajan, mutta se on oikeastaan vain rytmittämässä taustalla (- viemässä "transsiin"). Jos musiikista haluaa taas saada kaiken tai yleensä mitään irti, niin silloin pitää unohtaa se muu tekeminen. Miksikö otin tämän tässä esiin. No. Juurikin tuli joku ohjelma erityisherkistä, ja siitä sain ymmärrystä ja tukea sille, miksi olen oikeastaan missä tahansa liikkeellä ollessani tilassa, jossa kaikki ikään kuin hyökyy päälle elikkä tunnen ja tiedostan liian monia asioita voimatta vaikuttaa mihinkään, edes omiin sanomisiini tai ajatuksiini. Siitä suodattuu jotenkin se taide, mitä teen. Maalaan sen mitä tunnen, en sitä olematonta kuvaa päässä tai päästä, paitsi joskus harvoin, kun näen "selkeää" kuvaa päässä. Kerran maalasin yhden unen tietyn hetken melko pian herättyäni, mutta miksi sen unen muistin ja sain kirjoitettua unen pöpperössä kokonaisuudessaan ylös, sitä en tiedä. No. Tämä tästä, koska en aio nyt keskittää tämän enempi ajatuksiani kirjoittamiseen, vaan sen sijaan olla ajattelematta ja nukkua. Öitä.

Pe 27.4.2017 23.04 Olen saavuttanut kahtena päivänä niin hyvän vireen ja tuntuman pastelliliituun, että melkeinpä minkä tasoista "huipputyötä" tahansa voi odotella milloin tahansa, kunhan vire jatkuu ja sopivan tasoista ideaa pukkaa oikeaan aikaan. Toivottavasti vapun karkelot eivät liikoja sotke tekemisen meininkiä. Sinänsä suorittamisen ja tekemisen tarve on toissijaista, mutta parhaimmat fiilikset tekemisen suhteen pitäisi voida saada käytettyä hyväksi niin, että lopputuloksena on ns. klassikoita, omassa tuotannossa merkittäviä teoksia. Hyvänkin vireen aikana tulee huteja ja väärin arviointeja mm. värien suhteen, ja toisaalta värien rajallisuuden takia (aina joku lopussa, ja silloin pitää etsiä vaihtoehtoisia keinoja). Piirtäminen (osin maalaaminen) pastelleilla on jollain tapaa kiihkeämpi, tiiviimpi ja keskittyneempi kuin esim. akryyleilla maalaaminen. Ratkaisuja voi tehdä liiankin nopeasti, ja sarja liian voimakkaasti painaen tehtyjä viivoja pilaa hetkessä hyvälle alulle päässeen tekeleen... Liian tummilla tehdyt vedot paljastuvat fiksatessa vaaleampien hennommin vedettyjen sävyjen alta... Tällaista tässä nyt. En ole juurikaan pastelleilla räpeltämisestä kirjoittanut mihinkään mitään. Paperityöt arvostetaan perinteisesti liian matalalle. Pastellipiirustus/-maalaus on paljon hienoviritteisempää puuhailua kuin yleisesti luullaan. Tokikin melkein välineellä kuin välineellä saa helpostikin kaikenlaisia hienoja juttuja aikaan, mutta sen tason nostaminen niistä helpoista hienoista asioista oikeaan kunnollisen ja mahdollisesti omaperäisen, omannäköisen kuvan tekemiseen. Piirtämisen merkityksen tärkeyttä (käden harjaannuttamista) ei ole turhaan joissain yhteyksissä korostettu. Sattumalta tulee vain satunnaisesti hyvää. Hyvä jälki ei oikein meinaa onnistua satunnaisesti tekemällä muuten aktiivisemmaltakaan tekijältä. No. Jos nyt olisin hiljaa ensi viikkoon asti?

Pe 27.4.2017 14.24 Tuli tässä mieleen pari ajatusta, kun piti laittaa kuvia maalauksista ehdolle seuran Tomtebon näyttelyyn. On aina vaikea päättää, mitä tyrkyttää uusista tai uudemmista maalauksista, silloin kun niitä pienessä määrin on mahdollista saada esille ryhmänäyttelyyn. Tiettyjä hyvä maalauksen kriteerejä voisi olla tekninen laatu ja osaaminen. Liikun itse maalauksessa koko ajan uusilla tutkimattomilla alueilla, joten en näe nopeassa työskentelyssä tekniseen täydellisyyteen pyrkimisessä mitään järkeä. Siksi jätin hyperealistisen ja pitkälti muunkin esittävän taiteen tekemisen ja kehittämisen, ja lähdin matkalle kohti uutta tuntematonta päämäärää, jonka seuraavista etapeistakaan ei aina ole tietoa. Tekninen osaaminen perustuu abstraktissa taiteessa oikeastaan toistojen määrään eli harjoituksen kautta oppimiseen. Jotta voi tuoda maalaukseen teknistä varmuutta, olisi tehtävä samantyyppistä maalausta enemmän, eräällä tavalla samaa sarjaa, jotta tekninen varmuus kasvaisi toistojen. Uusien asioiden näkyminen intensiivisen ja nopean työskentelyn lopputuloksessa varmana, hallittuna ja samalla luonnollisena vaatii runsasta tekemistä, jota monesti jo rajoittaa materiaalien hinta silloin kun rahaa ei tule mistään. Tokikin tiettyjä ominaispiirteitä löytyy meikäläisen taiteessa, mutta esimerkiksi akryylimaalauksessa olen vasta pääsemässä alkuun, ja toivottavasti eroon osin sen suurimmista ongelmista. Lopultakin voi olla, että akryylimaalauksen eduista huolimatta, on suuri osa tulevaisuudessakin olisi parempi tehdä öljyvärein tuskaillen tärpätin hajun kanssa välineitä pestessä ja muutenkin. Paperitöitä ei suurestikaan viitsi tyrkytellä näyttelyihin, kun jo yhden suht pienikokoisenkin kehystys maksaa halvimmillaan yli 50 euroa. Tokikin siellä paperitöissä olisi sellaisia joilla voisi olla potentiaalia kehystettynä mennä kaupaksi paljonkin paremmin kuin monella akryylityölläni, jotka nekin kehystämättömiä vain ripustuksin.

Pe 27.4.2017 Maalailtu ja piirretty on aika ajoin taas vähän tiiviimmin. Eilen muun muassa tein kymmenen pastellia. Vireeseen aloin päästä vasta muutaman heikkotasoisen jälkeen, ja parhaimpienkin taso jäi sellaiseksi, ettei sitä kannata availla sen enempi edes kuvien muodossa. Osasin rauhoittua nukkumaan hieman yllättäen itsenikin, koska viimeinen pastelli signeerattiin pari minuuttia ennen puolta yötä. Suhteellisen kovilta kierroksilta laskeutuminen nukahtamaan kaiketi ennen yhtä on harvinaista, olkoonkin että olen löytänyt melatoniinista parhaimman ja toimivimman mömmöni. Se onkin yllättävää, että näin harmittomasta hormonista saa parhaimman avun kaikkien niiden tyrmäävien myrkkyjen jälkeen. No. Eipä tässä oikeastaan mitään kummallista asiaa ollut, joten en ala mistään sitä asiaa tekemäänkään, vaan aloittelen jotain ihan muuta. Hyvää vappua...

Ma 24.4.2017 23.13 Ei ole juurikaan tullut kirjoiteltua tänne, eikä tuohon toiseenkaan palstaan. No. Eivät nämä mitään varsinaisia kunnon blogeja ole. Lauantaina aloin piirtää ja maalata taas, mutta meni sen verran ylienergiseksi, että laitoin jarrua päälle. Tuo meikäläisen maalaaminen on vähän samanlaista kuin kirjoittaminen, eli vaihtelevan laatuista. Välillä jostain puuttuu pilkku, välillä piste on väärässä paikassa, tarvittaisiin adjektiivia tai jotain muuta sopivaa sanaa huonon ilmaisun sijaan. Tällä tavoin syntyy toisinaan niitä omalla mittarilla mitattuina olevia mestariteoksia, ja toisaalta myös sitä ongelmajätettä. Ei sillä niin väliä. Keskityn nyt lähitulevaisuudessa enempi tekemiseen turhia pohdiskelematta, on sieltä sitten tullakseen merkityksetöntä terapiamaalausta tai parempaa. Kun sitä keskinkertaista tekee tarpeeksi, se kehittyy paremmaksi saadessaan uutta ilmettä hiljalleen, kunnes se lopulta on hyvää, jopa erinomaista jonkun mielestä, jos ei muiden niin omasta näkökulmasta - se lienee tärkeintä. Taide on ilmaisumuotona kuitenkin subjektiivista, niin tekemisen kuin kokemisenkin osalta. Kukin maalaus esittää eri ihmisille niin monin tavoin kuin sillä "näkijöitä" on. Ei ole varsinaisesti oikeaa ja väärää tulkintaa. (Olkoonkin, että olen jotain omaa näkökulmaa laittanut joidenkin kuvien tekstitykseksi). Omassa tulkinnassaankaan ei kannata olla liian ehdoton, vaan pitää mieli avoimena ja nähdä omatkin maalaukset eri tavoin eri aikoina erilaisissa mielentiloissa olematta liian sokea. No. Niin tämä höpinä alkaa mennä taas sellaiseksi, että alan hiljalleen käydä nukkumaan. Palaan asiaan tai sen viereen taas sitten joskus. Öitä.

La 8.4. 19.05 Siinä määrin paskamainen olotila, että parempi irrottautua kaikesta taiteen tekemisestä vähäksi aikaa ihan tietoisesti. Sitten jatketaan, kun siltä tuntuu. Se voi tapahtua huomenna, viikon päästä tai milloin vain. Kirjoittamista jatkan samoin sitten, kun jaksan. Turha yrittää vääntää väkisin mitään. Palaan asiaan sitten, kun jotain uutta tapahtuu, jos mitään tapahtuu. 

Ti 4.4.2017 23.38 Vieläpä juu sen verran alla olevasta, että joku saattaa tiedustella, että mistä tuo kirja, mikä se n nimeksi sitten tuleekaan, tulee olemaan saatavilla. Muutamalle ensimmäiselle kyselijällä voin lähettää kuvattoman pdf-version ilmaiseksi sähköpostitsei. Myöhemmin tulevaa kuvallisten pdf-version julkaisumahdollisuuksia selvittelen ehkä Elisa-kirjassa, ja jos se ei onnistu, laitan kuvattoman pdf-version ilmaiseen jakeluun, ja odottelen parempia taloudellisia aikoja pienen omakustannepainoksen otattamiseen laadukkaana, mutta kotikotoisena, kovakantisena kirjana. Paljon on vielä auki, mutten mene liikoja asioiden edelle. Jonkun pitäisi vielä oikolukeakin sitten ns. valmis teos, jota ennen ei kannata lähteä julkisesti teuraalle. On tässä muutenkin riittävästi ongelmia, ilman että laittaa liian keskeneräistä materiaalia mihinkään. Sitä on tällä sivustolla ihan riittävästi, ja minulla on omat kieroutuneet syyni siihen, miksen ole poistanut mitään...!!! :-)

Ti 4.4.2017 22.44 Ns. Kirjan puhtaaksikirjoitus on edennyt hyvin, jonka lisäksi luonnosta uudeksi tekstiksi on syntynyt. Täällä kirjoitusasu on mitä on, ja kirjoitusvirheitäkin korjailen rajallisesti. Kirjan muotoiluun panostan enemmän, jotta sanavalintojen ynnä muun kautta olisin johdonmukainen, ja enimmät epäloogisuudet ja ristiriitaisuudet jne. tulisi vältettyä. Saattaa olla, että joudun käyttämään tarpeettoman paljon sellaisia sanoja kuin "saattaa, ehkä, usein, mahdollisesti, mielestäni" ja niin edelleen, jotta tekisin selväksi, että yleiselläkin tasolla olevat asiat eivät ole faktoja tai edes käsityksiä yleisestä mielipiteestä, ja niiltä osin, kun tulen puhumaan omista käsityksistäni, niin voi olla, että varsin ehdottomanakin sanottu asia, ei ole itsellenikään välttämäti sitä, tai edes puolitotuus... Tämä teksti tässä on miettimättä laitettua, ja sekavaa. Tuossa kirjassa tulen pyrkimään lyhyeen ja ytimekkääseen, liikoja selittelemättömään tyyliin. Saattaa olla, että jossain itsellenikin hankalassa ja kyseenalaisessa asiassa, tulen valottamaan asiaa jonkun esimerkin kautta, mutta tätä tulen välttämään...

Valmista tulee sitten, kun on tullakseen. Uskoisin kuvattoman pdf-version olevan valmis hyvässä lykyssä varsin nopeasti - jopa viikossa, tai kahdessa. Kuvallinen versio vienee viikon, pari lisää. Varsinaista aikarajaa ei kuitenkaan ole eli jos tuntuu, että menee liian pakonomaiseksi, niin pidän taukoa, vien ajatuksia muualle ja puuhailen jotain muuta. Paljon riippuu siitä, millä motivaatiolla jaksaa kirjoittaa puhtaaksi, ja missä määrin mukamas muuta tärkeää tekemistä on, ja kuinka usein ja paljon pitää olla tekemättä mitään. Kela ja fatta päätöksillään huolehtii siitä, ettei aikaa tuhraannu kodin ulkopuolella missään mihinkään ylimääräisiin turhuuksiin.

Alun perin aikanaan lähdin luonnostelemaan kirjaa suurelta osin eri aihepiireistä. Se ja muutkin kirjalliset projektit jäivät hautumaan jotain kaukaista tulevaisuutta varten. En usko, että lähden viemään uutta isompaa ja pidempää projektia enää läpi. Raha on huono motivaattori, mutta jotain kaupallista potentiaalia yritän katsastella tulevaisuuden tekemisiä varten (ei koske taidetta). Tämä piakkoin toivon mukaan valmistuva tekele tulee sisältämään lähes yksin omaan uutta joulukuulta 2016 alkaen kirjoitettua tekstiä. Myös vielä tällä hetkellä jo puhtaana kirjoitetuttuna olevat suorat lainaukset jätän kokonaan pois. En tule nojaamaan kirjaa millään muotoa muiden itseäni viisaampien jo kirjoittamaan sanaan, ja niiltä osin kuin sitä tulee mahdollisesti tapahtumaan, on kyse puhtaasta vahingosta, jota paljon joskus lukeneena on vaikea välttää.

No. Eipä tässä tällä erää muuta. Palaan asiaan, kun jotain konkreettisesti uutta ilmoitettavaa on.

28.3.2017 2.06 Lisätty paperikuviin jokunen luonnoskirjaan pikaisesti tehty pastelli... Niissä nyt ei hirveästi, siis juurikaan ole ideaa. Hymh. Siksi ne saattoi jopa laittaakin tuonne gallerian puolelle. Katsellaan..., jos sitä myöhemmin jossain vaiheessa jotain. Ehkä jopa parempaa... Ja nuo on otettu kännyllä keinovalossa.

26.3.2017 2.19 Juuripa niin. Samalla kun alkaa löytää fiilistä tehdä taidetta, tulee mieleen miten järjetöntä ja hyödytöntä se on. Mitään uutta ei enää voi ainakaan perinteisin keinoin tehdä. Vanhojen elävien ja kuolleitten Suomen nykytaiteen mestareiden maalaukset halpenevat ja menettävät arvoaan, kun markkinoille pukkaa koko ajan enenevissä määrin toistensa näköistä taidetta ainakin useimpien asiaa ymmärtämättömien maallikoiden silmissä. Ja toistensa näköistähän se on asiaa ymmärtävänkin näkökulmasta. Yhä vähenevissä määrin näkyy mitään, mikä joka jollain tapaa erottuisi radikaalimmin joukosta. Enkä minäkään tässä mitään poikkeusta kaiketi tee. Päinvastoin olen etsinyt koko ajan keinoja mennä pelkistetympään suuntaan mukamas mahdollisimman omaperäisellä tyylillä, mutta se kun on niin, ettei taiteessa ole ollut mitään todella omaperäistä ja uutta 30 vuoteen. Vaikka eletään digiaikaa, niin mielenkiintoisimmat multimediateoksetkin niiltä osin kuin niitä olen nähnyt ovat pitkän ajan takaa. Kun ajatellaan vaikka performanssitaidetta. Moni maallikko pitää sitä "tuoreena" ilmiönä -60-luvulla alkaneena ja -70-80-luvulla Suomessa ilmiöksi ja suomalaisen yleisön ihmetykseksi nousseen (Pirtola ja muut), vaikka sen juuret ovat ties missä, mutta ainakin dadaistit tekivät performansseja viime vuosisadan alkupuolella. Videotaiteessa kuvamanipulaatio on tullut yksittäisen taiteilijan ulottuville, ja yleensäkin tekniikka on halventunut. En tiedä millaisia aikaansaannoksia sillä saralla on saatu aikaiseksi parhaimmillaan, mutta sen mitä itse olen nähnyt, niin silläkin puolella parhain ja luovin anti koettu. Loppu menee nörtteilyn puolelle. Samoin, kun suurelta osin valokuvaus, jossa hyvä photoshoppaaja muuntuu Annie Leibovitziksi. No. Nyt en jaksa tällä erää enää pölistä näitä joutavia enemmälti. Taide on kuollut, eläköön kaupallisuus, ja...

26.3.2017 2.00 Anything extraordinary cannot do in art anymore. You cannot invent the wheel again. Everything is done at least in 80s. Traditionally painting is still living but we just repeating old. Why even try to do anything. Amusing ourselves? Recent times everybody are artists, so there are no markets and value for art (although in Finland). Art as it was is dead? Greatest modern artists are more composers than traditionally artist. They don't typically themselves make anything, they just compose and produces? There are factories like Warhol had. What a good damn bullshit. Haha. 

25.3.2017 18.59 Piirrellyt lähinnä kättä harjoittaakseen ilman mitään suurempia tavoitteita. Siirryn tekemään joitakin harjoitusmaalauksia vailla suurempia pyrkimyksiä, kun raivoisampi energia ja flow puuttuu, eikä mitään "rajatonta" tajunnanvirtaa kummalisine ja vähemmän kummalisine, mutta muuten hyvine? ajatuksineen, ideoineen virtaa mitenkään erityisen vuolaana, jopa siinä määrin vähäisessä määrin, että päädyn ehkä tekemään uutta versiota vanhoista maalauksista ja uusia maalauksia toteuttamattomista luonnoksista, ja ehkä jonkun improvisaationkin tilassa, jossa päässä ei tapahdu mitään ihmeellistä, vain perusnormaalia aivotoimintaa ilman kummallisuuksia. Odotettavissa tylsää lopputulosta, mutta jotain täytyy tehdä maanisempia tiloja odotellessa. Ainakin nuo viime viikkoina tehdyt pastelli-improvisaatiot ovat olleet varsin vaatimattomia. Kyllä se vaan niin on, ettei hyvää taidetta luoda normaaleissa olotiloissa. Liika tasaisuus, vakaus on normaaliutta, jolla ei minulle ole mitään käyttöä. 

Joku puhui jossain tv-ohjelmassa taiteilijoiden hulluuden tarpeettomasta romantisoinnista. Totta onkin, että kun mennään äärirajojen yli hulluuden puolelle, niin siitä on romantiikka kaukana, mutta tavallisuudesta ei toisaalta myöskään synny mitään vähääkään kiinnostavaa. Se menee turhanpäiväiseksi pipertämiseksi ilman mahdollisuutta saada mitään edes omalla tasolla mainittavaa aikaiseksi. Siksi hulluutta on haettava ajoittain, vaikka väkisin hyvien yöunien ja muunkin kustannuksella. Siellä rajamaastossa piilee se kaikki, mistä hyvän taiteen edellytykset ainakin omalla kohdalla löytyvät. Voi olla, että lähipäivinä kirjoitan tänne jotain sieltä tajunnan rajalta, kunhan ensin tavoitan jollain tavoin sitä rajamaastoa.

18.3.2017 2.06 Katselin vähän läpi, että mitä olen tänne kirjoittanut tai ajatellut pikemminkin suoraan tämän valkoisen päälle näillä kirjaimilla. Enimmäkseen joudun pysyttelemään "puhutun" takana, joka vain pien osa kokonaisuutta, jota pääosin vuoden vaihteen molemmin puolin hahmoteltu tänne ja muualla eli olen silloin tällöin "keskittynyt" ajattelemaan taiteeseen ja sen tekemiseen liittyviä problematiikkoja ja muutakin ohimennen. Kun otetaan muualla pääosin olevat muistiinpanot huomioon (ja valmiiksi muotoutumassa olevat asiat, ajatukset), niin kokonaisuus alkaa olla hyvällä mallilla. Luulen säilyttäväni jo aloitetussa puhtaaksikirjoituksessa (luonnokseksi) oman vinon ja kummallisen kirjoitustyylini, ja jopa suurelta osin tuovani siihen omaa kieroutunutta huumoriani ja kapula kieltä, ja sinne tänne ujutan ihan huvikseni liudan kauniita, ja usein tarpeettomia tai sitten jopa hyvinkin hyödyllisiä adjektiiveja, jotta tulisi selväksi, että jollain tapaa tarpeen tullen osan niitäkin käyttää samoin kapulakielen turhia?, tarpeettomia pikkusanoja, jotka tarpeen tullen laskevat minua alas takaisin maan pinnalle tai nostavat leijailemaan päinvastoin hetkeksi yläilmoihin.

No. Nyt tuli tälle illalle päivitystä riittävästi? ...joten palailen myöhemmin asiaan, kun jotain uutta mielenkiintoisempaa ilmaantuu tai tunnen tarvetta pölistä ilman enempiä sisältöjä. Ehkä se on jonkunlaista tarvetta selittää täällä jotain, kun somessa ei varsinaisesti näin negatiivista ryöpytystä juuri voi ilmi tuoda suppeassakaan jaossa eli siinä omassa kaveripiirissä, joten etsiytykööt tänne ne joita tämmöinen vaihtelevan laatuinen jorina kiinnostaa. Kaikenlainen palaute näissä kahdessa hämärästi blogin tyyppisten otsikoiden alla julkaistusta materiaalista on tervetullutta. Mutta ei kirjoitusvirheistä, kun olen niitä vain rajatusti korjaillut. Kiitos. Öitä.

18.3.2017 0.24 Mitäpä tässä. Enimmäkseen on ollut luomisen ja paremman taiteilun kannalta aika turha ja liian vakaa olotila. Viikko sitten sain kuitenkin valmiiksi parhaimman maalauksen tämän vuoden puolella, mutta enimmäkseen sellaista oloa, että kun ei pysty mihinkään kummoisten omien juttujen tekemiseen, niin yhtä hyvin joutaisi tekemään jotain tylsää palkkatyötä jollekin taholle, jos sitä nyt nykypäivänä olisi tarjolla.

No. Katsotaan nyt, jos se tästä kohta lähtee paremmalla energialla. Kuvaamisen pidän kuitenkin vähän aikaa tauolla, ja kisoihin osallistumisen vähän pidempään, kunnes on jotain kunnon materiaalia lähetettäväksi. Maalauspuolella kuitenkin tänä vuonna tietyllä uudella tavalla paluuta vanhaan "uuden kokeilemisen" suuntaan, ja välillä tuntuu, että jälki on liiankin vakaata ja kaipaisi enemmän energisyyttä, dynaamisuutta ja vaihtelevuutta voimallisemmin, mutta kyllä se siitä pikku hiljaa lähtee vielä enempi sinne minne pitääkin... ei se pieni harkinta ja suunnitelmallisuus liian suuren improvisoinnin sijaan vaihteeksi haitaksi ole... monimuotoisuus ja uusiutuminen tekee ihan hyvää kunhan perusasiat eivät latistu ja oma ilmaisu, kieli pysyy tietyiltä osin entisellään laadun parantuessa... - toivon mukaan...! :-)

8.3.2017 23.59 Tänään aloitin "Taidekirja(ko?) -" nimellä olevan synopsiksen kirjoittamisen koneella LibreOfficen Writerilla sen kummemmin mitään asetteluita tai muutakaan säätämättä. Kiirettä ei ole, kun en ole aikatauluttanut asiaa, mutta luonnoksen pitäisi olla tämän vuoden puolella valmiina puhtaaksikirjoitettuna ja suurin piirtein kuvitettunakin... Tänään loppupäivä menikin sitten maalaillessa, mutten saanut valmiiksi kuin yhden aiemmin aloittamani. Eipä tässä nyt tällä kertaa muuta. 

5.3.2017 14.57 Säädellyt tässä taas pari päivää Lightroomilla kuvia. Haettu ongelmallisimpiin kuviin oppia Potkan Lightroom-kirjasta, mutta jotkut kuvat ovat vaan niin hankalia, ettei niistä meinaa mitään saada. Valotuksen, kontrastien, värien hienosäätöä, kohinan poistoa, terävöitystä ym., ei sinänsä mitään uutta, mutta se miten saa tasapainoisen kuvan kokonaisuutena aikaiseksi vie aikaa. Kyllä se on parempi kiinnittää jatkossa yhä enemmän kuvatessa huomiota kameran säätöihin, kun teknisesti huonon kuvan säätäminen on työlästä. Sinänsä sommittelultaan  ja muuten toivottoman kuvan säätämisessä ei ole järkeäkään, ja jos kuvassa ei alun perinkään ole tarpeeksi terävyyttä ja tarvittaessa syväterävyyttä, niin turha yrittää, kun ei sillä Lightroomillakaan ihmeisiin pysty. Mielenkiintoista kyllä on, miten "hyvästä" kuvasta saa niin paljon paremman. Sinänsä suht oikein tässä on aiemminkin tehnyt säätöä, mutta koko ajan huomaa kehittyvänsä ja oppivansa karsimaan niitä virheitä. Mutta liian pitkä aika koneella tekee sen, ettei osaa keskittyä kaikkeen tarpeeksi, ja korjatessaan jotain osa-aluetta muuttuu toisaalla huonompaan suuntaan. Ne ovat niin yksilöllisiä vähänkin eri olosuhteissa otetut kuvat. Ruokaa odottelen uunista, sitten jatketaan jonkun aikaa vielä.

Juurikin olen korjannut muun muassa joitakin keinovalossa otettuja potretteja luonnollisempaan suuntaan. Yleensä vähän vieroksun kuvien muuttamista "kylmemmäksi," mutta kyllähän ne tosiasiassa korjauksen jälkeen näyttävät paremmilta, vaikka nyt käytin jossain määrin vibrancea, clarityä ja vielä terävöitystäkin, joita yleensä vieroksun ja vältän viimeiseen asti..., ja joiden kanssa pitää jatkossakin olla maltillinen. Niillä on turha yrittää pelastaa liian epäterävää kuvaa.

3.3.2017 0.08 Ni. Ju. En tiedä olenko ottanut puheeksi, mutta asetin joku sitten tavoitteeksi yksityisnäyttelyn vuonna 2022. Maalailen sinne pikku hiljaa isompia töitä ja siinä sivussa pienempiä sen tarkemmin vielä suunnittelematta tulisiko näyttelystä retrospektiivi vai vain uusiin maalauksiin keskittyvä. Joka tapauksessa ainakin mahdolliset siihen näyttelyyn päätyvät työt saavat ensiesiintymisensä vasta siellä, jos mitään näyttelyä yleensä toteutuu. En näe mitään tarvetta esitellä mitään, kun en kuitenkaan laske myynnin varaan mitään, ja toiseksi kököt pienikokoiset valokuvatiedostot eivät anna oikeaa ja kunnollista kuvaa etenkään paremmista maalauksista…ja näin mobiiliaikaakin, kun eletään, niin ei sekään paranna tilannetta yhtään. Esittelen täällä jotain näytteitä maalauksista ja höpisen silloin tällöin joutavia, jos siltä tuntuu.

2.3.2017 19.22 Lopettelen FIAP-näyttelyihin kuvien tyrkytyksen lähettämiini Trierenberg-kuviin. Ei jaksa loputtomasti syytää rahaa tuottamattomiin kohteisiin. Jatkan kuvaamista silloin, kun jaksan, viitsin, pystyn sillä kalustolla, mitä sattuu olemaan, ja kun laadukkaampia kuvia perusteellisesti käsiteltynä on riittävästi, niin mahdollisuuksien eli rahavarojen puitteessa osallistutaan taas kisoihin kunnianhimoisemmin, tavoitteellisemmin, eikä näin päämäärättömästi kuin tähän asti (-).

Muutenkin tuo loputon rahojen haaskaaminen taiteeseen saa riittää. Välineitä on tarpeeksi maalaamiseen hyväksi aikaa.

Alan kirjoittaa puhtaaksi muistiinpanojani taiteeseen liittyvien ajatusten pohjalta. Taloudellisesti ajateltuna tämäkin projekti on pelkkää ajan haaskaamista, mutta väliäkö tuolla. Onpahan jotain mukamas hyödyllistä ja järkevää ajan kulua. Taidekirjat parhaimmillaankaan eivät ole listahittejä, ja minulla ei ole tarkoitustakaan yrittää löytää kustantajaa kotikutoiselle kirjalleni, vaan maksimissaankin otan vain pienen omakustannepainoksen ilman voitontavoitteluyrityksiä. Tiettävästi jossain Baltian maissa tai Saksassa on mahdollista painattaa kohtuuhintaan pdf-muotoon tehty kirja. Painokustannukset rahoitan mahdollisilla työllisyystukitöillä (jos mahdollista joskus jotain sellaista saada, jota selkä kestää tehdä...)  tai lottovoitolla tai muulla yhtä sattumanvaraisella tulolla eli aika huteralla pohjalla on, kun ei sponsoria näin turhille projekteille edes viitsi yrittää hakea. Työhakemuksia en yksityiselle sektorille viitsi lähetellä. Turhaa touhua. Jos työkkäri niin vaatii, sitten kyllä, muttei jaksa panostaa hakemuksiin paljoakaan, kun ne lähetetään muodon vuoksi pakotettuna vailla mahdollisuuksia. Ei tässä jaksa yrittää selitellä, jos tarvettakaan, joidenkin mielestä hukattuja vuosia kenellekään, ja yrittää vastata liian yleisluonteisiin kysymyksiin tyydyttävästi edes. Kerro jotain itsestäsi? Mieti siinä sitten, mitä niistä loputtomista asioista itsestään kertoo. Parempi kysymys on sitten jo esimerkiksi: sano muutama adjektiivi, jotka kuvaavat parhaiten hyviä/huonoja puoliasi? Tuohonkin vastaukset ovat erilaisia eri päivinä. Minä en opettele mitään potentiaalisia vastauksia ulkoa. Se mitä sillä hetkellä on tullakseen, on vastaus. Joskus vastauksena on hiljaisuus, muuten vaan tai miettiessä, että mitä kaunista sitä voisi valehtelematta sanoa. Tietynlaista rehellisyyden kiroa. Päivän kunto ratkaisee meikäläisellä melkein kaikessa. Valvotut yöt vievät terävyyden, ja tekevät keskinkertaista mahdollisesti älykkäämmästä keskinkertaista jopa huomattavasti tyhmemmän, mutta vain hetkellisesti toivottavasti. Eipä tässä nyt muuta. Voi olla, etten tänne kirjoittele hetkeen, vaan keskityn käsittelemään niitä muualle kirjoitettuja asioita puhtaaksi.

Aloitan kirjoittelun lähiaikoina Libre officen Writerillä, kun en jaksa kerjätä mistään enää edes muutamaa kymppiä Windowsin office- paketin ostamiseen tai muuhunkaan. Tuossa Windows kymppi käyttiksessä näyttää olevan vanhoihin se etu, että asiakirjat pystyy tulostamaan pdf´na, joten katsotaan nyt, miten tuohon Writeriin saa upotettua kuvat, ja miten sen yleensäkin saa toimimaan, kun ei ole tullut mitään suurempia kirjoiteltua vuosikausiin, tai oikeammin koskaan.

Mitään kaupallisempaa projektia ei näköpiirissä ole, eikä minun tyyliini sovi lähteä sellaisia väkisin kehittelemään. Jos muut taiteeseen liittyvät projektit tuovat jonkun kolikon "kassaan," niin hyvä on. Muita kirjallisia projekteja en varmaan vie edes koskaan vakavalla mielellä loppuun. Mitään taidetta en edelleenkään tilauksesta tee, ja jos joku kyselee, niin ohjaan asianmukaisten tahojen pariin.

20.2.2017 3.57 Kirjoittelin tuonne jonnekin (en tänne) joitain ajatuksia taiteesta, mutta meni liian filosofiseksi, joten ajattelen pari sanaa, no enemmän, filosofiasta: 3.17 Sanoilla leikkiminen tietäen niiden merkitykset, ja panemalla niitä järjestykseen muodostaen niistä lauseita, joilla löytää oikeutuksen mihin vain, mutta se ei muuta tosiasioita miksikään. Tämä on kaiketi jonkinlaista filosofiaa, mutta mitä tekoa sillä on, jos saadaan etsittyä kulloinkin haluttu, kulloiseenkin tilanteeseen sopiva vastaus. Asioiden päälaelleen kääntäminen väärän syyn takia tai oikean vastauksen saamiseksi - mitä järkeä siinä on? Herää kysymys, että mihin näin "vaarallista", ja yhtä lailla turhaa (?) oppia tarvitaan. Onko se mahdollisesti se keino, jolla yksittäinenkin ihminen voisi esittää kysymyksiä ja löytää vastauksia objektiiviselta kannaltakin liittyen omaan käsissä olevaan asiaan. Vai mikä se filosofian perimmäinen tehtävä on? Käännellä asioita eri kantilta, ja poimia sopivin vastaus? Kenen kannalta sopivin? En tiedä, mutta ovatko filosofit humanistisen tiedekunnan tuotoksia, joten...        Noni. Tämä juurikin muistutukseksi, kun alkaa omia taidepuolen ajatuksia möyhimään, kääntelemään liikaa jollain tasolla filosofian tavoin, niin eihän siitä tule lasta eikä paskaa, vaan pitkälti jotain, mikä pitää juurikin laittaa faktojen, ja oikeiden mielipiteiden pohjalta järjestykseen. Tulen kyllä jonkin kummallisen esimerkin pohjalta palaamaan asiaan, ehkä jopa tämän yön muistiinpanojen pohjalta... ja vielä kolmas piste.       No. Noissa taidepuolen jutuissa löysin kyllä ideaa, tosin osittain niin komediallisen hupaisalla nurin niskoin kääntelyllä höystettynä... No. Se on osittain niin minun tapani kirjoittaa näihin muistiinpanoihin liittyen, että luulenpa etten niin karmean paljon tekstin tyyliä muuta siitä mitä se asiallisimmillaan tai melkein asiallisimmillaan on. Jätän tuollaiset toistot kyllä pois.

 

19.2.2017 23.57 Jaahas. Jos joku ns. oikea taiteilija sattuu joskus lukemaan näitä juttuja, niin hän saattaa hyvinkin pitkälti olla sitä mieltä, että jonninjoutavaa höpinää. Ju. Niinhän se enimmäkseen on. Miltä osin, sitä en tiedä, koska en ole taiteilijapiireissä liikkunut, ja taidefilosofiakin jäänyt tasolle, jolla ei selvittäisi alkeet käsittävästä kokeesta. Sen mitä olen taidekirjoja lukenut, on keskittynyt enemmänkin taidehistoriaan ja tekniikoihin kuin tämän tapaiseen pölinään. Kaikenlaista enemmän tai vähemmän turhanpäiväistä tekstiä on kasassa aika mukavasti, mutta mitä minä tällä itsekseen pureskellulla päätelmänipulla teen, kun nämä asiat lienevät käsitelty historian saatossa niin monilta tahoilta, että voin vain kuvitella. No. Ainakin olen saanut jotain pientä ajan kulua ja hupia muun tekemisen oheen. Nyt materiaalia alkaa olla 600 sivuisen luonnosvihkon sivuista noin 250 sivulle asti - osa tosin pikaisia (piirrettyjä) luonnoksia, mutta vain pieni osa, kun ne enimmäkseen tehty taas muualle. Kunhan tässä jaksan, viitsin, ehdin, kehtaan tai kykenen tai jotain niin kirjoittelen Wordilla (ai niin pitäisi vielä saada ostetuksi tuo Word eli lisätään listaan: kun on varaa) puhtaaksi ilman sarkasmia, kiroilua tai muutakaan navanalaista tai sopimatonta, ... ja sitten kun se on kirjoitettu..., niin se on jollain tasolla valmis ja heitetään nurkkaan pölyttymään taulujen seuraksi... Eipä tässä tällä kertaa taas muuta... Ah. Juu. Joku ihmettelee, että mitkä 250 sivua, kun eihän täällä niin paljon ole... No täällä on vain se osa mitä olen tänne kirjoittanut, ja tännehän minä kirjoitan yleensä juurikin kaikkea ihan muuta...ja ne ovat käsin kirjoitettua, joka supistuu rankanpuoleisesti tekstinkäsittelyohjelmalla isollakin fontilla, ja materiaalia karsimalla, vaikka sitä vielä lisää tulisikin. Mahtaisivat entiset viisimiinuksia jaelleet äidinkielenopettajani ihmetellä, etteikö se tuokaan lopultakaan koulun jälkeenkään oppinut mitään. Katson kuitenkin lukeneeni elämän varrella sen verran monta kirjaa, että niistä no väkisinkin jäänyt sen verran jälkeä, että selviydyn puhtaaksikirjoituksesta ajan kanssa. Tosin muistini on valikoiva ja rajoittunut muutenkin. No. Nyt menen tästä tällä erää... Öitä.

19.2.2017 Kirjoitin muistiin muutaman sivun valokuviini liittyviä ongelmakohtia (sen lisäksi, että pitäisi kuvata enemmän, sekä käsitellä kuvat kunnon lopputulokseen), mutten nyt niistä sen enemmälti. Lisään tähän vain sen, mikä kirjoituksesta meni yleisemmin kuvataiteen puolelle eli koskee tässä lähinnä maalausta.

...olen kuitenkin huomannut, että omien kuvien suhteen tahtoo olla usein pahastikin sokea monien kuvien osalta, joiden huonous ilmenee, muotoutuu omassa mielessä vasta myöhemmin..., samoin jotkut omasta mielestä kliseiset tai muuten kököt kuvat nousevat esiin silmän kasvaessa oppimaan näkemään "oikein" tai ainakin paremmin. Kyse on pitkälti nähdyn ymmärtämisestä, josta on apua kuvan teko- tai ottohetkellä sekä myöhemmin analysoinnissa. Tällä päästään tietynlaisten, omasta mielestä vääränlaisten ratkaisujen minimointiin.

Sama pätee suurelta osin maalaukseenkin. Ne maalaukset, jotka tekohetken aikoihin näyttivät hyvältä, ovat sitä oikeasti vain, jos ne näyttävät hyvältä vielä 5, 10, 15 tai 20 vuotta myöhemmin, olkoonkin että kyseessä ovat omat työt, joita katsoessa silmä on subjektiivinen. Kun katsoo 20 vuotta vanhaa maalaustaan, saattaa olla tarpeettoman ankara itseään kohtaan tai sitten osoittaa liiallista hellämielisyyttä itselleen jotain muka merkittävää maalausta kohtaan. Jälkimmäinen saattaa olla seurausta tietystä nostalgiasta. Täysin neutraali ei voi olla, puhumattakaan, että osaisi tarkastella omia aikaan saannoksia tarpeeksi ulkokohtaisesti. Loppupeleissä olen melko tyytyväinen -90-00- luvuilla tehtyihin maalauksiin ja piirustuksiin, joista jotkut osoittavat sellaista taitoa ja osaamista, jota nykyisellä kärsivällisyydellä ei löydy tarpeeksi. Tokikin monia huonoja selvinneitä töitä ei ole aika parantanut, ja monia hyviä on tuhottu tarpeettomasti tässä sen enemmälti selvittelemättömissä puuskissa. Tietynlainen kuvanlukutaito on vaikeaa omien kuvien osalta, vaikka muuten olisikin hyvä, ja toisaalta kun katsoo noita maalauksia, mitä tullut tehdyksi, niin vaikeaa se on vieläkin, jos niitä lähtee vertailemaan mihinkään yleiseen: on ne kuitenkin niin leimaavasti omansa näköisiä, vanhatkin yhä edelleen. Niissä on kuitenkin jotain niin silmiinpistävästi omaa käsialaa, ettei niitä voi sekoittaa muihin. Olkoon se sitten hyvä tai huono asia.

19.2.2017 17.14 Kreikasta (Greek Circuit) tuli tuloksia. Omalta osaltani paremmasta tyrkytyksestä (kuin aikaisemin)? huolimatta tulos jäi laihaksi. Monochrome-sarjassa näkyy oman kansion tietojen mukaan olevan niin radikaali virhe, etteivät kuvat ehkä ole mennet edes arvosteluun saakka. Nämä uusien kuvien ongelmat ovat sikäli olleet tiedossa, että olen viime päivinä käsitellyt/kehittänyt uusia kuvia perusteellisemmin ja painottanut siinä nimenomaan valaistus- ja kontrasti puolta (myös värien korjailua), ja myös jättänyt pykälän vaaleampaan, kuin miltä kuvat omalla koneella näyttävät. Erityisen huolellinen olen ollut siinä, että varjoissa sävyt tulevat entistä paremmin esiin. Olen myös käynyt näitä uusia kuvia läpi niiltä osin kuin niitä näyttelyihin tyrkytetty, ja hylännyt ne toivottomimmat tapaukset niin "hyviä" kuin ne omasta mielestä ehkä olisivatkin. Rainbow Circuitiin lähti vielä varsin huono entry: osin vääriä kuvia, ja niiltä osin kuin oikeita, niin viimeistelemättömiä. Sieltä on siis odotettavissa pahimmassa tapauksessa nollatulos, ja  parhaimmillaankin korkeintaan muutama hyväksyntä. Trierenbergin digikuviin saa jo korjattua versiota, mutta printit on jo valmiina, joten niistä valitaan ne vähemmän ongelmalliset. Sitten toivotaan parasta. Juurikin tuo on pienoinen ongelma, ettei ole kunnon tulostinta, että näkisi heti koevedoksessa kuvien ongelmat. Ne näkee vasta, kun kuvat tulevat (tässä tapauksessa Ifolorilta) milloin mistäkin. Tuo meikäläiselle ongelmallinen mustavalkoinen kuvakin alkaa olla mielessä käsitelty niin, että siltäkin puolelta voi odottaa enemmän tulevaisuudessa. Tuo B&W-kuvan ongelmallisuus on sikäli meikäläiselle ihmeellinen, kun kuvien maailma oli minulle pitkään suurimmaksi osaksi mustavalkoinen niin kuvien tekemisen puolella kuin kiinnostavimman katsastelun ja tutkiskelunkin puolella. Aion korjata tällä saralla kuvien valinnassa ongelmaa sillä, että valitsen jatkossa sisällöltään suht pelkistettyjä (jos ei jopa aivan minimalistisia) kuvia, jotta ne on helpompi käsitellä mahdollisimman täydelliseen lopputulokseen. Nyt sitten kaivetaan Lightroom-kirja hyllystä, ja tutkiskellaan, miten saa korjatuksi loppuja ongelma-alueita kuvissa. Tuo näytön kalibrointi olisi paikallaan jossain vaiheessa kyllä, mutta kokeillaan nyt ensin vaalentamalla hieman ihan summamutikassa. Jonkunlaista suuntaa saa katselemalla kuvia isommassa koossa Telkkarin näytössä. 

16.2.2017 14.41 Tuli tässä eräs päivä mieleen Kalervo Palsa (1947-1987). Häntä pidettiin hulluna, mutta missä määrin hullu hän oikeastaan oli. Siitä on jo noin 20 vuotta aikaa, kun tutustuin Palsan tuotantoon ja tekemisiin niiltä osin kuin se mahdollista oli. Palsan päiväkirjat julkaisukuntoon toimittanut Maj-Lis Pitkänen sensuroi niitä itseään koskevilta osin radikaalisti, ja ehkä muutenkin, luultavimmin itseään ja perhettään suojellakseen.

Palsan päiväkirjoista selviää kovin huonosti oleellisia asioita. Kalervo Palsan suhde naisiin jää epäselväksi. Esimerkiksi, oliko Palsalla ja Maj-Lis Pitkäsellä vain ystävyyssuhde vai oliko taustalla jotain fyysistä. Oletukseni on, että Palsan suunnalta se oli jonkinasteista rakkautta, mutta missä määrin se sai "oikeaa" todellista vastakaikua? Jos sai, niin etenkin se selittää rajun sensuroinnin tietyiltä osin. Entä missä määrin Palsan maalausten aihepiiri juontaa fantasioista, unista tai jostain harkitummasta ideoinnista?

Muistaakseni monenlaisten ongelmien, kuten juoppouden riivaama Palsa ei ainakaan mainittavissa määrin ollut laitoshoidossa hulluutensa takia. 

Päiväkirjojen perusteella on vaikea sanoa Palsan seksuaalisesta suuntautumisestakaan mitään kummempaa. Suhteet naisiin eivät avaudu. Jossain määrin Palsan mietteitä ja haaveita naisiin liittyen tuodaan siihen tyyliin esille, että voisi päätellä Palsan olleen enempi naisiin kallellaan kuin oman sukupuolensa edustajiin. Kuitenkin itselläni on tiedossa konkreettisemmalta tasolta vain jossain ilmi tullut Palsan Reidar Särestöniemen kanssa juopottelun ohessa harrastama homostelu. Tämä ei kuitenkaan todista Palsaa homoksi sen enempää kuin hänen taulunsa häntä nekrofiiliksi tai muuksikaan pervertikoksi, hädin tuskin biseksuaaliseksi.

Kalervo Palsa koki niin sanotuiksi hengenheimolaisikseen muun muassa Edward Munchin ja August Strindbergin sekä suomalaisista ainakin toisen nuorena kuolleen taiteilijan T. K. Mukan. Minä en koe Palsaa hengenheimolaisekseni, mutta pidän häntä muuten mielenkiintoisena valtavirrasta poikkeavana kummajaisena, joka ansaitsee muutaman sanan.

Mikä on sitten Kalervo Palsan sija suomalaisen taiteen historiassa. Palsa pantiin jossain määrin merkille jo hänen elinaikanaan, vaikkakin taulujen kaupaksi käymisessä oli ymmärrettävistä syistä ongelmia. Hänen merkitystään ei voi kuitenkaan väheksyä jo kasvavan? kansainvälisen kiinnostuksen takia. Palsan taiteen merkitys tullee olemaan jatkossakin suuri jossain siellä äärilaidalla, josta sitä ei ole tarvetta nostaa liian usein esiin.

No. Ei tämän enempää, kun en ole lukenut mitään Palsaan liittyvää sitten -90-luvun, enkä ole juurikaan nähnyt edes kuvia maalauksista sitten Palsan Kiasma-näyttelyn. Voihan se olla, että joku on paneutunut tutkimaan Kalervo Palsan elämää ja taidetta, ja ehkä päässyt käsiksi jopa alkuperäisiin päiväkirjoihin, jotka lienevät muun jäämistön ohella menneet Maj-Lis Pitkäselle. Tämä on merkki siitä, että tämä ystävyyssuhde oli syvä, ja Pitkänen niitä ensimmäisiä ja harvoja Palsan taiteen "hyväksyjiä ja ymmärtäjiä."

7.2.2017 5.37 Perusongelmahan akryyliväreissä on joustamattomuus, josta syystä värit eivät asetu heti, vaan näyttävät kuivuttuaan erilaiselta kuin märkänä. Tämä taas johtuu pitkälti peittävyyden ja läpinäkyvyyden eri asteista, mutta miten ratkaista tämä ongelma maalaustilanteessa, siinäpä pulma. Läpinäkyvät ja peittävät värit eri lootaan...vai, ja kärsivällisen opettelun kautta, miten eri värit ja niiden yhdistelmät käyttäytyvät kuivuessaan, vai sekoitetaanko reippaasti sopivaa valkoista joukkoon ja toivotaan parasta...Pääosin on saanut suurin piirtein sellaista jälkeä kuin on halunnutkin, mutta kun se suunnilleenkin on iso ongelma, jota öljyillä maalatessa ei ole, vaikka näissäkin on väreissä eri läpinäkyvyyksiä ja peittävyyksiä... 

7.2.2017 4.05. No. Juu. Oikeastaan nuo synkimmät maalaukset ovat ennusteensa tehneet ja ne vaiheet eletty läpi. Loppusyksy ja -vuosi maalausten näkyminä oli kankaalla jo seesteisempää, itsensä oman olon ollessa vaikeampi, ja myöhemmin nuo seesteisemmät maalauksetkin näkyivät jo olotilassa parempana. Jonkunlainen kummajainen tuli luonnoksiin ja päätyi sitä kautta varsin mitättömänä ja neutraalina (harjoitustyönä) isolle pohjalle kolmisen viikkoa? sitten. Se ei ole ihminen, tai sellainen varsinainen vääristelty torsokaan, vain jonkunlainen klöntti joka laitettu roikkumaan - ei hirttoköydessä, vaikka niin saattaisi siitä käsittää. Kaikin puolin yhdentekevä maalausprosessi, ja sen tulos. Ei ollut tyypillistä kasvavaa (hyvää) energiaa, joka vie yli. Ei ollut suuriakaan vaikeuksia laittaa jarruja päälle... Tavallaan ehkä hyvin konkreettinen tapa tehdä joku asia tietoisesti pois ilman, että on mitään mysteerin tuntua hetkessä tai myöhemmin. Jopa liian tavallista ja jopa tylsää, jolloin ei synny mitään - ainakaan omasta mielestä. Jos kaikenlainen jolloin tapaa selittämätön puuttuu, ei ole minkäänlaista flow'ta, niin ei siitä mitään voi tulla. Ei kaunista, ei kunnolla rumaa, ei myrskyä, ei tyyntä, vain merkityksetön kuva. 

Sinänsä tuo meikäläisen värimaailma synkkä ole. Pääosin puhtaita värejä, mutta ne sävyt yhdistettynä kuvakieleen. Aiemmin välttelin öljyissä mustaa, mutta viime vuonna otin akryylipalettiin sekoittamattoman valmiin mustan, samoin lisäsin valkoisen määrää, sen käyttöä useissa maalauksissa..., ja toimin muutenkin paljolti pienellä paletilla..., mikä joskus ennen oli useimmiten etu, mutta... Jaa a. En tiedä. Katsotaan nyt, jos saisi jotenkin luonnollisesti muuttumaan värimaailman hieman elävämpään suuntaan, vai onko se meikäläiselle mahdollista akryyliväreillä...Ehkä haettava fiilistä pienemmillä öljymaalauksilla...taitaa tässä vaan vaatia akryyliin totuttelua vielä jokusen maalauksen verran...vielä... 

7.2.2017 2.40 Olen puhunut tuolla höpinöissäni jotain, ettei voi aloittaa alusta. Niin on nyt kuitenkin pakko tehdä. Otettava maalaukseen täysin uutta suuntaa. Sen täytyy tapahtua luonnollisesti, muta kuitenkin sen on tapahduttava. Muuten voin lopettaa yhtä hyvin tähän. Kirjallista tekstiä on kasassa yhteen, samoihin kansiin eri muistiinpanoista kerättynä noin 250 käsinkirjoitettua sivua - ja siinä vain sitä tietynlaista materiaalia, joka tässä ensimmäisessä projektissa tarpeen - ei tosin kaikki, koska mistä sitä osaa etsiä tai jaksaa käydä kaikkea turhaa hölynpölyä läpi löytääkseen sieltä ne muutamat harvat, yksittäiset käyttökelpoiset rivit. Se, mitä niistä materiaaleista puhtaaksi kirjoittaa, on toinen juttu...ja toisaalta, mitä uutta tekstiä on enää tarpeen tuottaa. Se, onko mitään tarvetta julkaista mitään e-kirjana edes, onkin toinen juttu. Aikomus kuitenkin tehdä "lopullinen" versio PDF-muotoon. Tarkoitus kuitenkin aloittaa koneelle vieminen jossain vaiheessa, ja sitten kun kaikki oikealla lailla kasassa, jos se yleensä on mahdollista, niin tilata joku Ifolor-tyyppinen koevedos, ja jos joskus on joutilasta rahaa, mitä epäilen, niin teettää pieni painos (100-200 kpl) jossain ulkomailla. 

7.2.2017 1.01 No ehkä olin liian ankara itselleni... Taiteessani elämä kuoli vuonna 2003. Sen jälkeen olen maalannut vain satunnaisesti välillä 2003-2013. Nyt, kun aloittelin maalausta uudelleen kasvavassa määrin, etsin todellisuuden syvintä olemusta, niin ettei kankaalle jäänyt elämää tai muutakaan jäljelle enää oikein lainkaan. Se mitä siellä on, sitä minä en tiedä tai ymmärrä. Mutta näyttää siltä, noiden parin öljymaalauksen perusteella, että olen yrittelemässä herätellä henkiin jotain uutta, jonkunlaista elämän tapaista. Storm -niminen maalaus saattaa jonkun mielestä olla jostain helvetin esikartanosta, mutta minä näen siinä hyvin paljon jotain eläväisen alkumyrskyn kaltaista. Se onko siinä mitään ihmisyyttä muuta kuin alkuliman tai vastaavan muodossa on toinen juttu. Koen että tämä, se on osa alkamassa olevaa muutosta. Muodonmuutos -taulussa (akryyli, 2015) muutos on kuvattu käänteisenä (ei toukasta perhoseksi, vaan perhosesta toukaksi) kokoon käpertymisenä. Jotain pitää kadottaa lopullisesti, jotta voi versoa uutta. Ja nyt uskonkin, että sitä uutta versomista, uusiutumista alkaa tapahtua. Kalervo Palsa on kuulemma sanonut haluavansa olla Euroopan synkin maalari. Minä en. Teen sitä mitä täytyy, muuta en voi, pysty, kykene. Ei tämä ole meikäläisen ohjailtavissa, tämä meikäläisen taide. En pysty kovinkaan paljoa vaikuttamaan omaan elämääni muutenkaan. Tiedä vaikka ne auringonlaskut ja kukkataulut, joita jossain määrin eli suurestikin olen vieroksunut, ovat seuraavana tulossa. Ei voi tietää. Vaikka suunnittelisin ja luonnostelisin puoli vuotta tai pidempäänkin jotain yhtenä päivänä tapahtuvaa maalausta varten, niin sieltä voi tulla ihan jotain muuta. Ei voi tietää. Onneksi tuo arvaamattomuus liittyy suurimmalta osin maalaukseen. Tietty noita positiivisia muutoksia voisi tapahtua taloudessa ja elämässä muutenkin. Elämä on pääosin pelkkää rutiinia nykyään. Vain satunnaiset pikku asiat tuovat muutosta, vaihtelua elämään. Köyhä ihminen oppii arvostamaan niitä pieniäkin asioita, ja asioilla on oikeat mittasuhteet. Lottopotti muuttaisi ongelmien laatua. Eivät ongelmat katoisi rahalla. Ehkä jonkinlainen säännöllinen kohtuullinen taloudellinen turvallisuus, jotta voisi vähän edes suunnitella jotain pientä. Kohtuullisuus eräs niistä antiikin pakanahyveistä. Juu. Mitä maalaukseen tulee. Muutosta tapahtuu, mutta jos jostain syystä ei tapahdu, niin maalaaminen loppuu. En aio jatkaa enää syvemmälle maailmanlopun kuviin. En usko sen olevan tarkoitus.

 

Muodonmuutos/ Metamorphosis, lyijykynä/pencil, 2003

7.2.2017 0.16 Katselin läpi kuvia maalauksista ja piirustuksista. Ei nuo kuvat tosiaan ole olleet tästä maailmasta enää pitkään aikaan, jos koskaan. Niissä maailma ei ole vielä herännyt eloon tai sitten se on jo kuollut. Nuo ovat oikeastaan todellakin maailmanlopun kuvia. Ei yhtä ainoaa elävää puuta tai kukkaa, vain jotain järjenvastaista, jossa ihminen, elämä ei ole läsnä, ei oikein henkikään. Ne ovat jotain käsittämätöntä kuvaa fyysisestä maailmasta, jossa ei ole mitään elonmerkkiä. Ne ovat fyysiseen muotoon puettuja painajaisia. Painajaisia, joita en useimmiten lähes koskaan edes itse näe, mutta kuitenkin ne jollain tapaa on tässä nähty, kun nuo maalaukset kerran ovat tehty. Mitä todellisuutta ne loppupeleissä edustavat. Olenko minä häivyttänyt itseäni pala palalta maalaus maalaukselta tästä maailmasta? Lopultakin huomaan maalanneeni vuosikaudet jotakuinkin samaa etsien epätoivoisesti poispääsyä, mutta ollen pakotettu tekemään sitä samaa. Eräässä kirjassaan Terry Pratchett'illa helvetti on samojen kuvien värittämistä ikuisesti.

6.2.2017 22.46 Pari huomiota vuodesta 2016. Viime vuonna valmistui reilut 30 akryylimaalausta, joka on oikeastaan enemmän vähän kuin paljon tai edes kohtuullisesti. Tutkailtuani kuvia maalauksista, totesin oikeastaan vain sen minkä tiesinkin, ja miksi olen akryylejä vältellyt Olen maalannut pääasiassa halvemmilla väreillä, mutta myös jossain määrin laadukkaammilla. Akryylien ongelmat ovat öljyyn nähden joustamattomuus, elottomuus, latteus, olkoonkin että maalaisi puhtailla kirkkailla väreillä. Suurimpia ongelmia on värin ilmeettömyys, joka näkyy lopputuloksessa luonnottomana. Vaikea sanoa, missä määrin akryylin huono sekoitettavuus johtuu tottumattomuudesta akryyleihin, ja pitkälti siitä, että suurimman osan omaa taidehistoriaa on maalannut öljyllä pitäytyen enimmiltä osin samassa merkissäkin. Välillä on tullut kokeiltua muitakin ja palattua, enemmän tai vähemmän huonojen kokemusten jälkeen samaan vanhaan tuttuun nimeltä mainitsemattomaan öljyvärinimeen. No. Ei noista akryylimaalauksista sen enempää.

Miksi sitten aion maalata tulevaisuudessa akryylejä? Loppupeleissä siksi, kun on pakko. Aion siirtyä maalaamaan suurempikokoisia maalauksia. Ei ole mahdollisuutta antaa ison öljyvärimaalauksen lojua lattialla päiväkausia viemässä kaiken "vapaan" tilan. Siksi kokeilen taas uutta laadukkaampaa? akryylivärimerkkiä, laajempaa palettia, monipuolisempaa sivellinvalikoimaa monipuolisempaan työskentelyyn ja vernissausta elon "pakottamiseen" pintaan, ja jotta saa ulottuvuutta kaksiulotteiseen "varjoista kontrastittomaan" työhön.

Viime vuonna tein vain yhden öljymaalauksen. Vaikea sanoa, missä määrin alitajunta ohjaili ottamaan juuri tässä sinänsä merkityksettömässä työssä öljyt esille, on mysteerio, mutta tuo maalaus on oikeastaan ainoa viimevuotisista, joka täydellisesti vaati öljyvärien käyttöä. Tuo maalaus oli siis Gaia-teemainen "Wounded." 

 

Wounded, 2016

Tänä vuonna, samoin kuin tulevina vuosina mahdollisesti, aion tehdä suuren osan pienemmistä maalauksista öljyllä. Miten suuren, se jää nähtäväksi? Kuitenkin, jos noihin akryyleihin ei saa täydellisemmin tuntumaa, niin...no, katsotaan nyt. Joka tapauksessa on täysin mahdotonta alkaa vuokrakaksiossa läträämään isojen öljymaalausten kanssa, kun pienempienkin kuivattelussa on ongelmansa, ainakin jos tekee useampia lähetysten tai jopa samaan aikaan, kuten joskus muinoin...

Tein myös joitain huomioita pastellimaalauksesta/piirustuksesta, muttei siitä sen enempää kuin, että joistakin ongelmista päästy eroon, jonkun muun tullessa jossain määrin tilalle... Sinänsä pastellien taso ei kummoisesti ole parantunut vuosien varrella. Teen pastellilla vain tietyntyyppiset työt, muita sitten muilla välineillä. Oikeastaan sellaista edes pienten virheiden pastellia ei löydy viime vuodelta ensimmäistäkään, jos nyt aikaisemmiltakaan. Ne omat suosikitkaan virheettömiä ole - päinvastoin niissä voi olla hyvin järkyttävän radikaaleja virheitä, jotka on huomannut vasta vuosien päästä. Sitä on helposti omille jutuille sokea, ja näkee ne muiden töissä olevat virheet. Tietyssä mielessä olisi hyvä, jos joku ammattilainen huomauttaisi konkreettisista virheistä, kuten virheviivoista ym., jotka eivät ole niinkään makuasioita useimmiten, jotta oppisi näkemään ilman sokeita pisteitä omiakin kuvia, niin vaikea kuin se joskus saattaa ollakin kuunnella, kun joku osoittaa sormella jotain piirustuksen tai maalauksen kohtaa... Tiettyjä häiritseviäkään juttuja ei ole tarkoituskaan korjata, vaikka voisikin. Vain ottaa niistä opiksi tulevia varten...tai sitten ei...

Joku saattaa ihmetellä tätä minimalistisuutta. Pelkistystä. Kuvallinen sanakirjani on ohut. Se ei sisällä ihmisen aikaansaamia esineitä tms. Tämä on tietynlaista nature-maalausta, jos sellaista termiä nyt voi käyttää. Käytin juuri kuitenkin. On muotoja, muodottomuutta. Abstraktia, varsin naiiviakin symbolikieltä, jonka oikeastaan haluaisin riisua pois kokonaan senkin, mutta vissiin olen sen sijaan pakotettu lisäämään sitä. Vaikea nähdä onko muutosta tähän todellisuuteen tietynlaisen esittävyyden muodossa tulossa, vai koenko että on pakko mennä järjettömyydessä jonnekin COBRA-ryhmän ja toisaalta dadaismin läheisyyteen tai ties, minne ennen kuin alan itsekään löytää tolkkua ulospääsyä pakottamatta itseäni muuttumaan, vaan muuttumalla luonnollisesti. Liikaa tuhlattuja päiviä, viikkoja, kuukausia, hukattu kymmenen vuotta loppupeleissä saamatta mitään konkreettista aikaan... Nyt on loppukirin paikka. Nyt ei ole enää aikaa kuin pariin viisivuotissuunnitelmaan...

18.1.2017 4.01.  Jokainen kukka.  Rumuuden jäätarhassa.       On terroria.    (Tabermann) (...mutta minun silmissäni rumuuden puu/jäätarhasta ei silti puutu outoa mystistä kauneutta.... (lisäykseni 18.3.17 1.18))

13.1.2017. 20.12 No. Se on sitten vuosi 2017. Mitäpä tässä. Kaikessa joutilaisuudessani minulla on jotenkin ollut niin kiire, etten ole ehtinyt paljon mitään tehdä. No. Vuoden vaihteessa neljässä päivässä keskimäärin yli 15 tuntia päivässä kuvien analysointia, käsittelyä, FIAP-kuvakansioiden ja tiedostojen järjestelyä, vanhan karsintaa, uuden valitsemista jne. Tämän lisäksi viimeisen kuukauden aikana jota kuinkin reilut kymmenkunta muutaman tunnin sessiota tietokoneen äärellä. Vielä on urakkaa parin viime vuoden kuvien läpi käymisessä ja parhaiden kehityksessä, mutta jo nyt nuo kilpailukuvakansiot alkavat olla paremmalla tolalla kuin koskaan aikaisemmin, ja uudet kuvat loppuvuoden entryistä ovat saaneet hyväksyntöjä itselleni vaikeissa Balkanin maista sen verran, että positiiviselta näyttää.

Vuonna 2015 tuli otettua osaa kisoihin harvakseltaan ja huonolla menestyksellä. Itse asiassa mitäköhän olen yleensä tehnyt vuoden 2015, kun en ole juuri maalannutkaan? Toisaalta muutamat sitä edeltävätkin vuodet ovat varsinaisilta aikaan saannoksilta ainakin taiteen puolella jääneet vaatimattomiksi. 

31.12.2016 21.05 Puhun usein mielipiteitäni asioista totuuksina, mutta taiteeseen liittyy toki vain vähän ehdottomia totuuksia. Monissa muissakin asiat riitelevät, eivät niinkään ihmiset. Toki taiteessakin on ehdottomia totuuksia, ainakin mitä tiettyihin historian asioihin tulee. Omaa tekemistä määrittelevät "säännöt" ja tavat sun muut ovat lähinnä yksilöllisiä mielipidekysymyksiä, joista toiset voivat olla samaa tai eri mieltä - sillä ei ole merkitystä. Taiteilijoiden yksilölliseen persoonallisuuteen perustuu taiteen moniulotteinen kiehtovuus.

Eipä tässä muuta vissiin enää tänä vuonna, joten onnellista uutta vuotta 2017 kaikille!

26.12. 1.34 Pari sanaa FIAP-näyttelyharrastuksesta. No. Ensimmäisenä tulee mieleen, että kallista tällaiselle persaukiselle EFIAPin tavoittelu. Nyt on jäänyt vähiin kuvien ottaminenkin. Helsinki on jotenkin liian tuttu paikka, jotta siihen osaisi ottaa uutta näkökulmaa, ja vastaan tulee tosiasiana sekin, että peruskatukuvauksella on vaikea menestyä, vaikka kuvat eivät aivan karsean huonoja olisikaan. Tarvitaan todella nappiosumia, jotka vaativat rohkeaa otetta kuvaamiseen. Tarkkailijana olo ei usein tahdo riittää. Pitää ujuttautua tapahtumien keskelle, ja yleensäkin kiertää enemmän erilaisissa tapahtumissa ja rohkeasti etsiä hyvää paikkaa. Myöskään ihmisten, kauniiden naisten pysäyttäminen kuvaa varten ei riitä. Ympäristön taustoineen on oltava kunnossa, ja joissain maissa (Balkanin maat mm) naisen kauneus, hyvä valo ja tausta ei tahdo riittää, vaan kaipaavat alastonkuvia. Vanhat, ryppyiset mummelit ja papparaiset ovatkin parempia. Lapsia ei uskalla kuvata. Olet pedofiili, heti jos yrität ottaa tuntemattomasta lapsesta kuvan. Päiväkotien ohi ei kannata mennä kamera kaulassa. Tulee vihaisia katseita, vaikka ei ole aikomustakaan ottaa kuvaa. Jos kulkee päiväkodin tai koulun ohi, niin kannattaa pitää kamera repussa. Tuossa on koulua ja päiväkotia puron varrella vieri vieressä, joten enpä ole puroakaan enää käynyt kuvaamassa. Hysteriaa. Kameran kohdistaminen yleensäkin aikuiseenkin ihmiseen aiheuttaa usein ongelmia, vaikka aktiivikuvaajat tietävät missä tilanteissa on luvallista kuvata ja missä ei. Siitä huolimatta parempi, helpompi usein olla taistelematta kuvausoikeuden puolesta julkisellakaan paikalla.

JU. Köyhällä uusien innostavien kohteiden löytäminen on vaikeaa joskus. Auton puute. Ulkomaiden tavoittamattomuus, kun ei budjetti salli. Luontokuvaus vaatii perehtymistä ja kunnon välineet sekä paljon kärsivällisyyttä jota ei ole. Maisemilla (Helsingin)'vaikea saada ensimmäistäkään hyväksyntää, miksi ottaa ensimmäistäkään maisemakuvaa edes. Kamerakiellot halleissa tapahtuvissa musiikkikonserteissa, jääkiekko-otteluissa sun muissa...  Lopputuloksena kuvia, joissa ei mitään ihmeellistä, ja latistuva mielenkiinto koko kuvausta kohtaan. Keskinkertaista huonomman menestyksen takia alkaa keskittyä yhä enemmän pääharrastukseen, sen opiskeluun, kehittämiseen. Kuvankäsittelyyn pitäisi varata aikaa, samoin kuvien analysointiin ja rajauksiin, muuhun viimeistelyyn. Tietyllä tavalla "epäonnistumiset" ruokkivat itseään, mutta tietyssä mielessä nyt on pahin ohitettu. On osallistuttu, yritetty itselle vaikeita maita, ja saatu tarvittava määrä maita. Nyt voi keskittyä enempi ja toivottavasti harkitummin niihin varmempiin näyttelyihin. Vielä ei kuitenkaan tavoitella pariin vuoteen palkintoja tai höö ämmiä, mutta eihän sitä koskaan tiedä, jos hyvä tilanne osuu kohdalle, ja sen saa onnistuneesti talteen. Toistaiseksi vielä enempi maalaukseen keskittyen, mutta uutta intoa hakeva tässä on. Jatkossa yritän panostaa enempi näiden kuvien viimeistelyyn, ja jättää suosiolla ne omat liian taidekuvamaiset suosikit pois kilpailukuvista....,  ja niiden tilalle ehkä kokeiluun joitain minimalistista kuvaa..., ja kuva-arkistojen kaivelua, ja kuvien tutkailua suuressa koossa... Paneutumista oman sommittelun sijaan siihen perinteisempään sommitteluun, tarinaan/kertovuuteen, kuvan nimeämiseen tylsien nimien sijaan jotain ihan muuta... Paljon on kaikenlaista pientä, jolla voi jo nyt nostaa omaa tasoa, ja odotuksia lähettäessä kuvia kisoihin... Ajasta se ei ole kiinni, kun käytän ja tuhlaan aikaa turhempaankin...

25.12. 23.47 Ongelmani on usein sanallisen muistin huonous, ja kun olen kadottanut hyviäkin? ajatuksia laiskuudessani kirjoittaa niitä muistiin, niin olen viime aikoina huonomuistisuuteni tajunneena yhä enenevissä määrin kirjoittanut kaikenlaista muille itsestään selvääkin ylös (tai alas englanninkieliseen tapaan). Puhunkin muistiinpanoista, sinne tänne. Olen pitänyt muistikirjaa vuodesta 1994. Se on 99,9 prosenttisesti hölynpölyä, jolla ei ole mitään tekemistä päiväkirjamaisen proosan kanssa, jota en tässä tai muuallakaan harjoita toistaiseksi. Se on asia, joka on tullakseen sitten joskus, jos on. Muistiinpanot on tehty ajan saatossa sekavissa ja normaaleimmissa, mutta yleensä vähemmän luovissa olosuhteissa/-tiloissa, ja niillä ei ole mitään muuta kuin tietynlainen ajan hetkessä oleva arvo, jonka koen olevan siellä rivien välissä. Olen suurimman ajan elämääni tehnyt asioita, maalauksia ynnä muuta, ymmärtämättä tarkkaan mitä ja miksi ne on tehty niin kuin ne on tehty. On ollut vain pakko tehdä. Selittelemättä, perustelematta, anteeksipyytelemättä jne. Nyt on aika selitellä niiltä osin, kun ymmärrystä on, ei välttämättä menneisyyttä, vaan enemmänkin niitä intentioita, jotka määrittelevät nykypäivän tekemistä, tai tekemättä jättämistä niiltä osin kuin mahdollista. En aio kirjoittaa kurjaa menneisyyttäni uusiksi ja paremmaksi. Yritän tehdä nykyisyydestä ja tulevaisuudesta paremman. Sellaisen jota ei ole syytä hävetä, vaan josta voin parhaimmillaan olla ylpeä. Katua ei ole syytä mennyttä, se on ja pysyy hyvässä ja huonossa. Jotkut virheet on ollut pakko tehdä monta kertaa, jotta niistä on saanut tarvittavan opin, ja tulen tekemään monia virheitä uudelleen ja uudelleen, tyhmä kun olen. Jos olisin hiiri, niin kävisin hiirenloukuista syömässä juustoa, niin kauan kuin henki pihisee. Helppoa? mutta vaarallista ruokaa. Tulen tekemään typeryyksiä elämäni loppuun, mutta toivottavasti yksi kerrallaan samojen virheiden toistaminen vähenee, ja ne pahimmat virheet saadaan minimoitua, niin mitättömiksi, että ne eivät liikaa häiritse muita kuin itseäni. Tämä on toiveajattelua, sillä en ole perfektionisti - kaukana siitä. 

 

25.12. 22.03 Jotkut luulevat ehkä, että taiteellisen keskustelun vältteleminen esim. ryhmissä minun kohdallani johtuisi ylimielisyydestä. He ovat täysin väärässä, sillä se useimmiten johtuu pikemminkin alemmuuskompleksista, ja huonosta itsetunnosta sekä myös ajoittaisesta hitaudesta, osin tarpeellisen tietämyksen puutteesta kaikkien tekniikoiden, materiaalien, teorioiden ja muun osalta. Vaikka toisaalta usein olen jonkunlaisen suuruudenhulluuden vallassa osin kuvitellen jopa ajoittain, ettei ole rajoja. Tällaisessa jonkunlaisessa hulluuden puuskassa saattaakin syntyä helposti paljon erilaista, uudenlaista taidetta, joka tuntuu tekohetkellä helpolta, ikään kuin, että tekee mitä tahansa, niin on magic touch, maaginen kosketus. Tekemisen helppous ei lopulta kuitenkaan tarkoita, että eläisi kaikkitietävän neron harhakuvitelmissa. On paljon opettelemisen arvoisia tekniikoita, joista tiedä mitään tai tarpeeksi, ja joita on valmis jossain määrin harjoittelemaan, ottamaan ajan kanssa käyttöön niin että ne tulevat luonnostaan. Joitakin tekniikoita on hylättävä heti kättelyssä itselle sopimattomina. Informalismista jonkun verran kiinnostuneena tietyntyyppisten materiaalimaaalustekniikoiden opettelua ja paksujen impastojen ym vast. tekemisen harjoittelua (teoksien tutkimisen ja teorioiden kautta ensin) joskus... Myös syvyyden maalaamista enemmän pitää tietoisesti alkaa harjoittaa, ja tutkia erityyppisistä maalauksista itselleni sopivia keinoja siihen. Tästä voisi mainita esimerkkinä Marika Mäkelän -80-luvun maalaukset, jotka puhuttelevat meikää yhä edelleen. Perusperiaatteena tulee kuitenkin olemaan tiettyjen selkeiden 3D-efektien vältteleminen, perspektiivit (kaikkine mahdollisine pakopisteineen, vääristeltyä perspektiiviä kyllä jossain määrin). Tarkoituksena käyttää simppelimpiä keinoja, kuten viivojen (ja siveltimien) paksuudet, värit, tietyt linjat, jos tiedätte, miten Pollock maalasi, tai dripdroppasi, siveltimen vetojen suunnat, jälkien tarkoituksellinen näkyvyys tai näkymättömyys... Tätä syvyysongelmaa, joka sisäsyntyistä, ei osaamattomuutta, alan tutkia enemmän, ja yritän löytää sopivia keinoja tuoda sitä, syvyyttä, luonnollisesti rytmiä ja muuta tekniikkaa kadottamatta maalaamiseen.... Se tulee alussa vaatimaan enemmän harkintaa, mutta ajan myötä se tulee luonnolliseksi osaksi maalausta samoin kuin muutkin uudet asiat osaksi summaa.

Monia tekniikoita, välineitä, uusia (vesiliukoinen öljy, johon syytä tutustua) ja vanhoja, joita ei ole käyttänyt aikoihin, joista mainittakoon guassi, joka on erinomaisen soveltuva tietyntyyppisiin maalauksiin jo halpuutensa takia. Myös värimaailmaa, kirkkaat, murretut, maavärit, näiden yhdistelmät, jopa tarkoituksellisen likaiset värit... niitä pitää miettiä, että niitä saa luonnolliseksi osaksi palettia... Maalaukseen liittyy paljon kaikkea mielenkiintoista, jossa riittää opettelemista ja jo opetellun uudelleen käyttöönottoa, ja hyödyntämistä.... Informalisteille tyypillisen materiaalimaalauksen tutkailua, ja prosessimaalauksen, lasuurien ja impastojen ja paljon muun harkittua, mutta luonnollista hyödyntämistä eri vaikutelmien aikaan saamiseksi pelkän tyypillisen tietyn sopivan värisen pohjamaalauksen lisäksi, osana, sijaan, jne. tutkailtavaa on, kuvia, tekstiä, mitä tahansa tietoa vaan saa, sellaista itselle sopivaa, jota ei heti kättelyssä ainakaan miettimättä tyrmää, vaan voi harkita.... Paljon on tietoa, paljon vielä puuttuu olennaistakin tietoa, taitoa, kaikkea ei tarvitse tietää,,,,, jos maalaaminen muuttuu luonnollisesta prosessista liian suunnitelmalliseksi, ja tekniseksi, se ei ole enää enimmäkseen mukavaa enää sitten..., pikku näpertelyä ja rakentamista voi tehdä hyvällä mielellä joskus, ja pohjia voi rakentaa useampia kerralla osin pastoilla alusmaalauksen, mahdollisten kuviointien (marmoroinnit jne.) lisäksi.... Loputtomasti mahdollisuuksia... Taidekirjaa esille, tutkintaa miten on tehty, miten voi tehdä, matkimatta esimerkkien, idean pohjalta omia versioita mahdollisista, eri vaikutelmien toteutuskeinoista, …. _halutun saavuttamiseksi, unohtaen täysin esimerkkikuvat, linjat, muodot, muistaen vain teknisten ratkaisujen mahdollisuudet, … Olennaista värien keskinäisten suhteiden vaikutus syvyyteen, tasapainoon jne. Viiva, ja sen luonne, tyhjien tilojen merkitykset (ja -tömyydet). Hyvässä maalauksessa on paljon tarkasteltavaa, joskus asiat näkyvät heti, useimmiten tarvitaan tutkiskelua niin kauan, etten jaksa gallerioissa ja museoissa painaa kuin olennaisimpia asioita pikaisesti mieleeni, ja tutkiskella omia ajatuksia, ja mahdollisia kuvia maalauksista myöhemmin analyyttisemmin. Galleriassa tai vast. käydessään ei aina ole vastaanottavaisimmillaan, ja mielenkiintoisimmat näyttelyt olisikin hyvä nähdä ainakin kaksi kertaa. Joskus on vaan vaikea saada lähdetyksi kertaakaan... Minulla ei ole varsinaisesti kuvallista muistia, eideettistä muistia, enkä osaa oikein määritellä, miten muistan mitenkin, kun kuitenkin muistan tärkeimmän yleensä, sen mikä minulle on oleellisinta, hyvinkin riittävän hyvin. Toiset muistavat samat kuvat eri lailla, ehkä usein paremmin. Kukin poiminee kuvista itselleen tärkeän, niin minä ainakin teen. Jotkut maalaukset unohtuvat saman tein. Niille ei merkitä mitään koodia, jota en osaa selittää, jotkut jossain mielessä jäävät varsin kokonaisvaltaisina muistiin, joistain valittuja osia väreistä, tekniikasta, tai jostain…ja näihin asioihin olisi hyvä pystyä palaamaan myöhemmin niiltä osin kuin tarve vaatii, jotta voisi ottaa opiksi.  Vähän tuli sekavaa tekstiä taas, mutta en jäsennellyt, pelkkää ajatusta muistiin, jota tarpeen vaatiessa luonnokseksi kirjoitettuna johonkin yritellään järkeistää, jotta näistä ajatuksista saa jotain tolkkua edes itse…. Siinä jotain, paljon mielessä... välillä kirjoitan tänne, olkoon, välillä muistikirjaan, ehkä tuon jotain muistikirjasta tänne, ja vien täältä sinne...?

25.12. 19.05 Laitan tähän vielä yhden ajatuksen. Normaalin käyttäytymisen odotukset ovat suurin luovuutta rajoittava tekijä. Tarkoitan normaalilla käyttäytymisellä, pelkoa ilmaista tietyn mallin ulkopuolella olevia ajatuksia kirjallisesti tai suullisestikaan. Ääripäihin ajautuminen on vaikeaa ilman ääripään ajattelua. Työelämässä työnantajilla on odotuksia, joihin työntekijän pitäisi vastata. Työnantaja odottaa normaalia, ja saa sen. Vaikka työnantaja ottaisi minut näiden ajatusten takia, se saa silti vain normaalia, koska loppupeleissä, tietyt mallit estävät poikkeukset. Nyt voin haistatella, mutta työpaikalla se ei sovi hyvän käytöksen mallien mukaan. Tietty ajattelutapa ja -malli, sopii yksin puuhaillessa, kun ei mennä henkilökohtaisuuksiin ja puhutaan asioista yleisellä tasolla, ideoidaan, ajatellaan tms., mutta luovuus toimii huonosti ryhmässä rajatun (sanan ym.) vapauden takia. No. Nyt riitti tältä illalta. Haistatelkaa toisillenne, luovasti. Vapaus maistuu äänekkäältä ja karmiinin punaiselta.

 

25.12. 18.37 Joku varmaan muistaa kjrjaprojektini. Juu. En ole jättänyt sinänsä aietta kirjoittaa kirjoja. Kyllä. Monikossa. Minulla on paljon erilaisia muistiinpanoja eri aiheista, jonka lisäksi paljon ajattelemattomia ja tekemättömiä asioita. Projektit ovat siinä mielessä jäissä, etten ole jatkanut luonnoksenluonnoksen tekemistäkään. Ja sittenkin, kun ensimmäinen kirja on valmis, niin ei siitä fyysisenä tule muuta kuin omakustanne, jota en markkinoi tai edes välttämättä ilmoittele sen valmistumisesta missään. Se on vain kirja. Ei myymistä varten. Vain ajankuluksi koottu kokoelma ajatuksia. Turhanpäiväisiä, merkityksettömiä. Luultavasti roskaa. Mutta, jos joku joskus lukee minun kirjoittamani kirjan, niin toivon, että kritiikki perusteltaisiin, eikä vain sanottaisi, että ihan paska. Jos joku sanoo, jostain että joku on paskaa, huonoa tai muuta, niin pitää kysyttäessä osata perustella miksi. On taideteoksia eri taiteenaloilta, joista ehkä harvoista pitää, ja itsekin sanoo järkyttäväksi, huonoksi, jopa paskaksi, mutta minä pystyn vastaamaan yleensä, lähes poikkeuksetta, miksi en jostain pidä. Jos en saa muotoilluksi heti, niin tarvittaessa pienen harkinnan jälkeen voida sanoa miksei jostain taideteoksesta pidä tai miksi pitää. Jos ei muuten osaa perustella, niin voi sanoa, vaikka että "tämä kuva jättää minut kylmäksi, se ei puhuttele minua." Tämä on kauniimpi tapa sanoa, että joku on kansankielellä paskaa. On lukemattomia tapoja perustella lyhyesti käyttämättä kieltä, joka ei kuuluu hyvään suomeen muutenkaan. 

 

25.12. 16.52 Ärsytän aika useinkin itseäni äärirajoille. Käyminen jossain rajoilla on tapa saada itsestä enemmän irti, ja uutta näkökulmaa asioihin. Hulluuden rajoilla käyminenkin voi olla jossain määrin vapauttavaa, kun siitä huomaa selviävänsä. Usein ajattelee itsensä solmuun kirjoittamatta mitään ylös, toisinaan kirjoittaa ajattelematta. Harkintaa on hyvä olla, mutta liika harkinta yhdistettynä toimintaan ei aina sovi minulle. Taiteessa sopiva määrä harkintaa tuo intention kankaalle. Se, että on ennakolta harkittua ajatusta ottaessaan pensselin käteen ei tarkoita sitä, etteikö intuitiolla, improvisaatiolla ja impulsiivisuudella ole paikkansa maalausprosessissa, luonnostelussa, kirjoittamisessa, ajattelussa ja missä tahansa. Hetkessä olevaa tunneälyä, kliseistä sisäistä maisemaa ynnä muuta ei voi täysin paeta olipa miten laskelmoiva tahansa. Siksi näen hyvänä, että hetken tila näkyy hyvin suuressa määrin meikäläisen tekemisissä. Toki historia, menneisyys, nykyisyys ja oletukset tulevaisuudesta kaikki vaikuttavat..., tuovat oman mausteensa näkyviin ilmaisussa. Vaikka yrittäisi olla kuinka riippumaton, politiikasta, instituutioista, yleisöstä, niin loppupeleissä kukaan ei voi olla täysin puhtaasti riippumaton. Samahan se on politiikassakin, lopulta on valittava oma puolensa, tai äänestää tyhjää tai olla äänestämättä, joka sekin on tavallaan kannanotto. Ja yleensä juuri nämä tyhjää äänestäneet kovasanaisimmin haukkuvat, arvostelevat kaikkia päätöksiä. Ne, jotka minut tuntevat, tietävät suunnilleen, mitä äänestän ja miksi? Suomessa on perinteisesti ollut hyvää se, että täällä on ollut äänekäs oppositio, jota hallitus ei ole voinut olla kuuntelematta. Se ei suinkaan tarkoita, että asiat menisivät paljonkaan toisin, jos hallituksen koostumus olisi toinen. Tällä hetkellä elellään jotain nykyajalle käsittämätöntä sanelupolitiikkaa, jonka arvot ovat käsittämättömiä. Ei siitä sen enempää. Parempi keskittää ajatusta muualle nyt.  Hyvää joulupäivää.

Missä määrin voin perustella itselleni vastuun välttämistä sillä, että teen taidetta (olematta taiteilija, koska en saa siitä tuloa, enkä apurahoja tms.). Vastuuta, velvollisuutta hakea työtä, jota ei ole tarpeeksi nuoremmille ja koulutetummillekaan tarpeeksi. Kenen velvollisuus on tarjota työtä? Työ määrä määräytyy tarpeen mukaan. Jo nytkin, niissä paikoissa, joissa olen ollut töissä, on ollut puutetta työstä. Töiden keinotekoinen järjestäminen kaupungin tai muunkaan taholta vain työllisyystilastojen kaunistamiseksi, niin onko järkeä? Kaikki avoimet vähänkään taitoa, osaamista vaativat työpaikat ovat jo kauan menneet enempi tai vähempi suhteilla. Työmarkkinoita vääristävät myös työkokeilun merkeissä tehtävät työt, etenkin jos ei ole lupausta, odotusta edes määräaikaisesta työstä. Työkokeilu koeajan merkeissä on ihan perusteltua. Toki on työvoimapulasta kärsiviä aloja, mutta kaikki eivät voi, pysty tai kykene työskentelemään tai kouluttautumaan siivous- tai hoitoalalle, eikä ole järkevää pakottaa esim. alalle sopimattomia hoitoalalle. Sehän olisi vastuutonta, jopa vaarallista. No. Alan hakea töitä, niitä itselle sopivia paikkoja, jotta kaikki ovat tyytyväisiä. Teen taidetta ja haen aktiivisesti työtä jota ei ole tai johon joku muu on pätevämpi. Aina on joku pätevämpi. Kukaan ei ole paras missään, paitsi tällaisessa jaarittelussa. Jos joku hetkellisesti onkin paras, huomenna joku on jo parempi. Korvaamatonta työntekijää ei työmaailmassa ole. Ja monella alalla monia johtoportaan ihmisiä olisikin ehkä syytä korvata. Tämä koko juttu meni asian sivuun taiteen saralta, mutta laitettakoon pointiksi nyt, vaikka se, että mihin taidetta ylipäätään tarvitaan. Ihmiset voivat laittaa hyvinkin yksilöityjä julisteita, valokuvia tai mitä tahansa seinille, museoille ja gallerioille riittävät tuottamaan tarpeeksi muutaman kymmenen taiteilijaa näiden nykyisten tuhansien? sijaan. Taiteilijoiden omat seinät, komerotilat, nurkat ovat rajalliset. Tarvitaan joku uusi aate, jonka nimissä nykytaidetta tuhotaan, jotta niillä joita ei tuhota olisi tilaa elää... No. Kunhan höpisen. En aina tiedä itsekään, milloin olen tosissani tai juttu alkaa mennä överiksi. Ihan sama. Nyt teen jotain muuta. Siinä sitä pureskeltavaa työnantajaehdokkaille, kun googlettelevat meikäläisen nimeä...ja minä en osaa edes hävetä, vaan jatkan kirjoittamista - ihan mistä tahansa aiheesta, milloin sattuu... ;)

 

25.12. 16.04 Jos yhdistettäisiin kahdesta turhimmasta taiteen tyylisuunnasta eli dadaismista provokatiivinen, julistuksellinen puoli ja hyperrealismista tarkkuuden taito, niin mitä silloin saataisiin? Hyper-(foto-)realismi on sinänsä ihailtava ismi taidon vaatimuksen puolesta, mutta jos taitoa käytetään jäljentämään valokuva tarkempana kuin alkuperäinen on, ilman että luodaan uutta sisältöä, niin missä on pointti ilman vertauskuvallisuutta tai muutakaan. Entä jos tekee hyperrealistisen maalauksen, piirustuksen elävän mallin pohjalta? Se osoittaa jo suurempaa taitoa, mutta... Jos tekee hyperrealistisen kuvan tyhjästä, ajatuksista, harkinnan kautta, niin se menee, jos surrealismin puolelle. Dadaismi, ärsyttämisen ja performanssitaiteen isoisä. Mitä sille kuuluu? 

25.12. 15.19 Jatkan silloin tällöin täällä kirjoittelua, yksinpuhelua... Kuvia laitan joskus kaukaisessa tulevaisuudessa, jos laitan...

  Taiteen pohdiskelu itsekseen kaivelematta valmiiksi pureskeltuja ajatuksia saattaa johtaa päätöksiin, jotka ovat kulahtaneita, kliseitä tietämättä niiden olevan sitä.

23.12.2016 21.32 Ei minkäänlaista päivitystä sivulle toistaiseksi, mahdollisesti kuukausiin, tai jopa koskaan...!!! Vaikka kävijä määrät ovat olleet ihan kohtuullisia, niin en jaksa käydä mitään monologeja!!! Kiitokset kaikille sivulla vierailleille!!!!

23.12.2016 19.46 I have nothing to offer for you, so I'll not publish the pictures of new art. I'll start painting period soon, but because I paint to entertain myself, I don't share the becaming paintins here or anything anywhere else for a while... No more marketing!!!

23.12.2016 19.37. Aloitan lähiaikoina maalausrupeaman, mutten enää toistaiseksi julkaise kuvia uusista maalauksista, enkä vanhoistakaan. Lopetan töiden markkinoinnin kaikkialla tuloksettomana. Osallistun vain ajoittain tapahtuviin fyysisiin näyttelyihin ja FIAP-näyttelyihin....

23.12.2016 1.44 Mietin tässä, etten nyt laita tänne toistaiseksi omia ajatuksiani tai mielipiteitä, vaan joitain lainauksia jossain vaiheessa muilta, niiltä osin kuin enimmäkseen olen samaa mieltä. Ei meikäläisen ajatukset ja mielipiteet kiinnosta ketään, ja usein olen seuraavalla viikolla eri mieltä itsenikin kanssa, joten kerron jotain jos kysytään, muuten pidän niiltä osin mielipiteeni suurimmaksi osaksi omana tietonani, ja vaikenen. Oletukset ovat turhia, ja niinpä yritän nollata päätäni, ja deletoida tarpeetonta tietoa, ja oletusta sieltä muutenkin, mutta jos sinne jotain tietoa jää, niin sen pohjalta, luon ja teen mitä pystyn. Ehkä jatkossa kirjoitan muistiinpanoja ja aloitan maalauksia nollasta esimerkiksi avaamalla umpimähkään valitun kirjan ja valitsemalla sokkona sanoja avaimiksi..., vaikea sanoa, mutta jollain tavalla täytyy saada päästä pois kaikesta siitä, mitä on ollut, ja alkaa alusta, tavallaan, kuitenkaan aloittamatta alusta, vaan jatkamalla tästä hetkestä resetoituna... En tiedä, mitä tulee tapahtumaan ja miten, mutta jotain täydellisesti uutta kuitenkin. Se, tulenko julkistamaan vähään aikaan mitään mullistavaa, tai edes luonnoksenluonnosta on toinen juttu... No. Tässä sitä tuli puolittain jotain ajatusta ääneen. En tietenkään pystyisi alkoholin tai lääkkeiden tai minkään muunkaan avulla tyhjentämään kaikkea sitä hyödytöntä ja hyödyllistä, oikeaa, väärää ja oletuspohjaista, mitä pääkopassa on, mutta yritän ottaa niin primitiivisen tabula rasa-asenteen kuin pystyn, ja kun jo puolittain on kaikki tilin saldoa myöten nollatilanteessa, niin samaa asennetta sitten muuhunkin, että kaikki on yhtä tyhjän kanssa, ja oikeastaan silloin mikä tahansa muutos on eteenpäin kohti parempaa. Pohja on saavutettu. Alemmas ei voi mennä. Nyt puretaan aikaisemmin rakennettu muuri, ja sitten rakennetaan siltoja muurien sijaan, ovia ja ikkunoita maailmaan kaltereiden ja lukittujen sopukoiden sijaan jne.    Tässä sitä höpölöpö tajunnanvirtaa, mikä saa luvan toimia jatkossakin...!!! Nyt hiljenen täältä vähäksi aikaa. Älkää ottako vakavasti, sillä en minäkään. Tämä saa jäädä muistutukseksi itselleni toistaiseksi, mutta annan itselleni luvan poistaa tämän, jos erehdyn tämän joskus lukemaan alusta loppuun... Hyvää joulua ja rauhallista uutta vuotta.

22.12.2016 21.27 Ja. Miksikö minä näitä kökköjä kotisivuja pidän? En kaipaakaan mitään suurempaa huomiota, ja siksi en pidä itsestäni mitään hirveän suurta meteliä, enkä tee mitään julkisuustemppuja. (Ei tulisi mieleenkään rääkätä eläimiä julkisuuden nimissä erään tavoin (18.3.17 huom.)) Minulle riittää, että jonain päivänä yksikin oikea ihminen tutustuu näihin sivuihin, siis joku sellainen jolle minä voin olla hyödyksi, ja joka voi olla minulle hyödyksi. Kuka tahansa pelle voi tehdä jotain älytöntä, jolla pääsee lehtien otsikoihin, mutta minulle riittää maksimissaan muutaman sanan negatiivinen tai positiivinen huomio kritiikin merkeissä joskus tulevaisuudessa liittyen mahdolliseen yksityisnäyttelyyn. Vaikka olenkin tehnyt joitain varsin kyseenalaisia maalauksia, jotka saattaisivat aiheuttaa hämmennystä, en aio esitellä niitä julkisesti missään vielä ainakaan useisiin vuosiin, en aio provosoivilla maalauksilla hakea mitään sellaista, mitä en esittelemilläni kuvilla saa. Toki saatan jotain kohtuullisen rankkaa esitellä, mutta en mitään, joka olisi provokatiivista - pikemminkin vain joitain ihmetyksiä kysymyksen muodossa herättäviä töitä.

22.12.2016 20.52 Olen tarkoituksella lyönyt jarruja pohjaan ainakin aattoiltaan asti, koska maalaaminen on sen verta kokonaisvaltaista, että se vie mukanaan ja kierroksille koko hereillä oloajaksi vähintään ajatustasolla. Niinpä yritän pitää taiteellisen ajattelun minimissä ja keskittyä pienimuotoiseen ideointiin ja luonnoksiin antamatta sivellinkädelle edes pikkusormea, mutta jo ennen vuoden loppua saattaa olla paljonkin uuttaa julkaistavaa mahdollisten ajatusten lisäksi, joita olen kirjoittanut ajoittain muistiin - myös lainauksia esim. Barbara Roselta, jonka -80-luvun amerikkalaista maalaustaidetta käsittelevän kirjan ajatusmaailman koin suurelta osin omakseni, vaikken kovin suuresti innoissani kaikista kirjassa olleista/esitellyistä maalauksista ollutkaan, niin tiettyä osittaista hengenheimolaisuutta sille aikakaudelle, monien muiden lisäksi koen.

20.12.2016   5.14 Viimeisimmän Itä-Helsingin taideseuran ryhmänäyttelyn juryttäjä Mika Vesilahti puhui seuran jäsenlehdessä Sutisessa töiden signeerauksesta. Kuulemma signeerausta ei tulisi tehdä mustalla tussilla (huopakynällä, marker). Olen aika pitkälti samaa mieltä, vaikka olen sitä suuresti harrastanutkin pienemmissä akryyleissäkin. Muun muassa näyttelyssä olleessa White Stroke-maalauksessani näkyy kyllä, että se vie osittain vasempaan alakulmaa väärään suuntaan. Yleensä markkerilla tehdyt signeeraukset eivät mielestäni töissäni haittaa, kun ne on sijoitettu epäolennaiseen paikkaan. Tarkoitan tällä paikkaa, joka ei pidä sisällään mitään maalaukseen liittyvää mielenkiintoista... Tavallaan maalaus loppuu ennen alareunaa, jonne signeeraus sijoitetaan - se loppu on ikään kuin koristelua, jotta kangas saadaan täyteen. Aion kuitenkin jatkossa harkita vakavasti signeerauksen tekemistä myös pienempiin maalauksiin kulloinkin maalaukseen sopivalla värillä (vastaväri on hyvä ainakin silloin, kun maalaus jo valmiiksi sisältää sitä, muutoin vähän vieroksun sitä) ja ohuella pensselillä. Pelkkiin nimikirjaimiin tai muodissa olevaan signeerauksen poisjättämiseen en aio siirtyä, sillä nimeni on eräänlainen tavaramerkki, jota ei voi täysin korvata lyhenteillä tai logolla. Joten kaikille mahdollisesti maalausteni ostoa harkitseville tiedoksi, että aion olla huolellisempi jatkossa signeeratessani ja tehdä siitä mahdollisimman hyvin tauluun istuvan. Paperitöitä en aio enää juurikaan signeerata markkerilla, vaan käytän esim. pastellitöihin pastellia, ja muihin kulloinkin sopivaa välinettä. Olen kyllä kieltämättä hakenut liikaakin kontrastia esim. lyijykynätöihin ja hiiliin signeeraamalla niitä huopakynällä. Teen parannuksen, sillä olin väärässä - suurelta osin.

Vesilahti otti myös puheeksi erään asian, jota olen ajoittain miettinyt, mutta jonka olen ajatellut kehyksillä korjaantuvan eli maalausten menon sivureunojen yli eli sen, että saattaisi olla hyvä maalata ne valkoisella tai mustalla. No. Minähän en tietty ole näyttelyihin tyrkytettäviä maalauksia kehystänyt...! Maalaan jatkossa sopivammalla värillä eli todennäköisesti valkoisella sellaisten maalausten reunat, jotka ovat ehdolla näyttelyyn. Maalaushetkellä nuo reunojen yli sivulle menneet maalausjäljet ja valumat huomaa, kun kääntelee maalausta tai se on niin hyvin esillä paraatipaikalla, mutta sitten se unohtuu, ja silloinkin kun sen huomaa, niin siitä ei välitä... Juu. Voisin olla maalauksen viimeistelyssä huolellisempi ja tarkempi - myös maalauksen ollessa valmis tutkiskella sitä paneutuneesti niin pitkään, että olen varma, ettei sille enää tarvitse tehdä mitään, ja että se todella on valmis - ainakin sillä erää... ;)

Pitänee seuraavalla kerralla mennä seuran kritiikki-iltaan, niin saa ensikäden tietoa yleisistä käytännöistä tiettyjen asioiden suhteen.

8.12.2016 19.51 Mikä taiteen teossani on teknisesti olennaista? Maalaamiseni ja piirtämiseni perustuu pääosin vakaaseen käteen ja on konstailematonta, turhia kikkoja ja halpoja temppuja (cheap tricks) välttelevää varsin pienimuotoista perinteistä hetkessä olevaa työskentelyä. Vältän aiheita, teemoja, jotka vaativat pikkutarkkaa työskentelyä. Olennaista on spontaanius ja improvisointi. Vaikka kulloinkin meneillään oleva työ perustuisikin luonnokseen, lopputulos saattaa muotoutua hyvin erilaiseksi kuin alun perin oli suunniteltu (jopa hyvinkin pitkään). En pidä edes maalarinteipin käytöstä, ellei se ole välttämätöntä ja työ vaadi sitä tai jotain vastaavaa. Olen tosin hankkinut projektorin nopeuttaakseni ja helpottaakseni joidenkin mahdollisten tulevien töiden tekoa. Olen myös piirtänyt läpi joidenkin hyvinkin abstraktien puoliesittävistä luonnoksista maalauspohjaan, mutta useimmiten tarvitaan vain siveltimiä, värejä, palettiveitsiä sekä kankaita tai paperia. Olen jopa sen verran vanhanaikainen, että vieläkään, kun päävälineeksi on muotoutunut akryylivärit, en silti monessa mielessä ole niistä niin innostunut kuin öljyväreistä. Pääsyynä niihin siirtymiseen (toistaiseksi?) on nopeus ja siitä seuraava tietynlainen helppous. Kuivumisen nopeus on useimmissa töissä etu, mutta siitä on turhan usein myös haittaa. Halvimmissa akryyliväreissä ainakin on ongelmana myös eräänlainen pinnan elottomuus, muovisuus, sieluttomuus, jota ajoittain yritän korjailla edes vähän vernissaamalla osan maalauksista, jotta niihin saisi hieman enempi elämää. Vernissaus toivon mukaan myös parantaa maalauksen mahdollisuuksia selvitä ajasta ja pikku lioista ja kolhuista. Olen vernissannut jopa joitain paperille tehtyjä akryylejä. Jatkossa tulen mahdollisesti taas maalaamaan enemmän myös öljyllä. Paperitöiden, lähinnä pastellien, suurin ongelma on se, että usein viimeinen kerros olisi hyvä saada jättää fiksaamatta, mutta fiksaamattomat työt tahtovat vahingoittua huonoissa ja ahtaissa säilytysolosuhteissa. Ne pitäisi saada heti lasin alle suojaan kehyksiin, mutta tämä on kustannuskysymys niin kuin monet muutkin ongelmat, kuten materiaalien hintoihin liittyvät. Tämä jälkimmäinen rajoittaa aika pitkälti tilan puutteen lisäksi suurikokoisten töiden tekemistä.

8.12.2016 Elämä on muutosta, ja sen myötä oppimista, kehitystä ja kasvua. olen käsitellyt näitä elämän perusteemoja myös maalauksissani. Olen nyt tietyn muutosvaiheen taitekohdassa, jossa uskon piankin ottavani taiteen teossa askelen/levelin tai pari tasollisesti eteenpäin. Moni minut tunteva luulee, että jumitan paikoillani tekemättä mitään. Taiteenteko on kuitenkin kokonaisvaltainen prosessi, joka pitää sisällään muutakin kuin ne maalaustuokiot (, joilla niilläkään ei ole yleisöä). Se vaatii tietynlaista opiskelua, jotta voi kehittyä. Sitä kutsutaan myös elämäksi. Juu. Taiteen teko vaatii osittaista eristäytymistä, mutta se ei tarkoita, että ellei notku kapakoissa tai toreilla, etteikö erakollakin olisi elämää. Saattaa olla, että lähitulevaisuudessa löydän uudenlaista ilmaisutapaa maalauksessa noudattamatta mitään vallitsevia ismejä/normeja/trendejä/valtavirtaa omassa pienessä taiteessani, joka tulee kasvamaan yhden pykälän suuremmaksi ainakin omassa mielessäni ja omalla mittapuullani, mikä on olennaisinta. Siitä tulee sitten suurempaa muidenkin mielissä, jos tullakseen, se on toisarvoista, vaikka tietysti aina on ilahduttavaa, kun joku pitää jostain maalauksesta niin paljon, että maksaa siitä kunnon hinnan ja vie kotinsa seinälle. Vaikka minulle ei ole millään tavoin olennaista muiden miellyttäminen, sen enempää potentiaalisten ostajien kuin taidemaailmankaan, niin töitä on niin moneen lähtöön, ja ne käsittelevät paljolti aiheita, jotka ovat lähellä itseni lisäksi monia muitakin ihmisiä. Pidän itseäni enemmän oppineena kuin opetettuna. Koulut eivät koskaan ole niin suuresti kiinnostanet, ja olenkin iloinen, ettei minua hyväksytty aikoinaan taideakatemiaan, koska silloin olisin tullut opetetuksi, enkä oppineeksi. Jotkut asiat pitää tehdä vaikeimman kautta, jotta niillä olisi omalla mittakaavalla se merkitys, joka niillä pitää olla, ja jotta voisi hiljalleen pienin askelin kasvaa, sillä samalla omalla mittapuulla suuremmaksi. Kaikkea taitoa, tietämystä ei tarvitse olla, vaan vain se pikku hiljaa kasvava riittävä osaaminen. Jos se ei riitä muille, niin se on epäolennaista. Riittävää on, jos kasvaa ennen kuolemaansa oman elämänsä sankariksi, teki sitten mitä tahansa. En edelleenkään aio taloudellisesta ahdingostani huolimatta tehdä pakotettuna mitään, mikä sotii omaa taidefilosofiaani vastaan, ja olisi "painostettuna" omassa mielessäni ostajakanditaattien arvotonta kosiskelua. Jatkan tietä omilla ehdollani eteenpäin toivoen sattumalta miellyttäväni joillakin töilläni ajoittain joitain yksittäisiä ihmisiä edes. Kun eteenpäin menee taulu tai piirustus, johon molemmat osapuolet ovat tyytyväisiä, eikä niitä jostain syystä tuhoamatta jääneitä pahnan pohjimmaisia, niin osa tavoitteesta on saavutettu.

 

I AM STARTING PAINTING PERIOD/SEASON SOON. I HAVE ALREADY MADE SKETCHS AND PAPER WORKS LIKE SPEED DRAWINGS!!! :-) SOME OF UPDATES COMES ALMOST REAL TIME AS PICTURES OF THESE WORKS!!!! RELEASED ALREADY A FEW OF SPEED DRAWINGS AT SAME NIGHT THEM HAS DONE!!!  THESE KIND OF SPEED DRAWINGS AND OTHER QUICK DRAWINGS AND SKETCHS ARE AVAILABLE VERY CHEAP PRICES WITHOUT FRAMES OR ANYTHING ELSE!!!! ORDER YOUR OWN FAVOURITE!!!! FOR FOREIGN ORDERS YOU CAN PAY WITH PAYPAL!!!! JUST TAKE A CONTACT ME BY EMAIL!!!!  (This info given on the 12th, in September 2016)

Minua viehättää taiteessa tietynlainen rosoisuus, viimeistelemättömyys. Ehkä siksi työt, joissa ei näy edes yhtä pientä virhettä, eivät useinkaan kiehdo minua.

En halua, että töissäni on liikaa elementtejä. Niiden tulee olla mahdollisimman tarkoin ajasta ja paikasta riippumattomia.

Pyrin jättämään töissäni tilaa ja vapautta jopa hyvinkin erilaisille tulkinnoille.

Välillä maalaan liiankin vaistonvaraisesti ja nopeasti, kun aika ajoin vaadittaisiin pysähtymistä ja rationaalista ajattelua kesken maalausprosessinkin.

Sitä mukaa, kun huomaa maalaamisessa ja piirtämisessä edistyvänsä, alkaa yhä paremmin tajuta oman rajoittuneisuutensa ja kykyjensä rajallisuuden.

Taiteilija tarvitsisi aimo annoksen sossuverbaalisuutta ja markkinamiehen elkeitä, joissa minulla on vielä opettelemisen varaa.

Minulle maalausprosessi on parhaimmillaan kuin yhden miehen performanssi ilman yleisöä.

Tekemiäni kuvia sopisi arvostelemaan paremmin psykologi tai psykiatri kuin taidefilosofiaan ja -historiaan perehtynyt kriitikko.

Mielestäni aito metafyysinen maalaus on täysin ajaton.

Yritän olla sotkematta taiteen tekemiseen liikaa teorioita tai alentua pokkuroimaan kulloinkin vallassa olevia instituutioita, jotka määrittelevät - niin surkeaa kuin se onkin - mikä kulloinkin on taidetta ja mikä ei, tai ainakin sen mikä on mukamas hyvää taidetta. Menestyvässä taiteessa piiri pieni pyörii.

"Huonoa makua ymmärtääkseen on omattava erittäin hyvä maku." (John Waters)

"Learn the rules like a pro, so you can break them like an artist." (Pablo Picasso)

"Itseoppinut on ainoa oppinut, muut ovat opetettuja." (Paasilinna)

"Taulut - mies taulujensa takana, hamuaa tulevaisuuden taivasta, kädet kurkottavat, aukeaa janoinen suu, istuu kalpeana kuin lakana." (Andy L. 22.11.1994).  

"Ihmistä voi kohdata vain kaksi suurta onnettomuutta. Toinen on se, ettei hän saa mitä haluaa, ja toinen on se, että saa." (Oscar Wilde)

"Tärkeää itsepetoksessa on se, ettei mene liiallisuuksiin, koska silloin voi ruveta itsekin epäilemään petosta." (Juha Numminen)

"On vain valittava. Valittava niin kuin kahden naisen välillä joita rakastaa, eri tavalla/yhtä paljon. On vain valittava. Ja naurettava kahdesti niin syvältä, jos valitsee väärin." (Tommy Tabermann)

Tolstoin mukaan tiede on ajatuksen siirtoa ja taide tunteen siirtoa.

Hyvin perusteltu negatiivinen kritiikki on positiivista, koska se on rakentavaa.

En kurkottele tähtiin. Päämääränä pikkuinen hitunen kuuta, niin ehkä tavoittaa pienen palasen maata, kaupunkia tai edes lähiötä, tai ennen kaikkea itsensä.

My problem in making of art is that I do art for people, not for institutions, but subjectively myself fascination art. So people can see something relevant in my art, despite the fact that the interpretation is different.

Others may do what they can, I do what I want even if I can't.... Life is a process of learning...

I publish here later something in my terrible English...

 

 

 

 

Ma 12.2. 22.39 Pari sanaa ikään kuin muistiinpanoksi itselleni. Näissä näennäisesti esittävissä abstrakteissa päissä on ongelmana rajaus, joka osin johtuu pienistä koo'ista. Pitäisi zoomata aihe lähemmäs tai loitontaa sitä. Samoin pitäisinlisötä joku turha yksittäinen, lyhytkin viiva viiva tai muuta vastaavaa, jotta tulisi syvyyttä ja jotta aihe ei näyttäisi leijuvan tyhjön päällä, kun en ole ottanut "kaulaa" tai muutakaan vastaavaa kuvaan useimmiten, ja muutenkin kuvat rikkovat usein perinteisen sommittelun sääntöjä ja ovat enemmän snapshotteja kuin harkittuja "muotokuvia." Olkoonkin, että ne juuri ovat tarkoitettukin enemmän pikaisiksi sarjatuleksi kuin harkituksi yksittäiseksi kuvaksi. Ju. Muutama harkitumpi kuva pitänee tehdä rasikaalein, mutta hyväksytyin rajauksin. Eletään kuvatulvan aikaa, jossa päätökset kuvan hyvyydestä ja huonoudesta tehdään sekunneissa jäämättä miettimään. Silti pitäisi erottautua. Hyvässä

Ma 12.2. 2018 21.12  Juu. Olen ehkä tarjonnut omaa perusjuttuani täällä pitkän aikaa. Katson, että siinä on tarpeeksi erottuvuutta muuhun normikamaan nähden, jos osaa oikein katsoa, ja sitähän minä täällä teen eli yritän opettaa näkemään sitä päälle päin tavallista erilaiswna, erikoisena ja ihmeellisenä joka kertoo vähllö paljon. Sitten, kun aika tulee, niin esittelen sitä säkenöivää voimaa, joka pureutuu ihon alle.  ;). Rajat eivät ole tulossa vastaan vielä lähes tulkoonkaan edes tänä vuonna, paitsi mitä materiaalien kustannuksiin tulee, sillä ne vievät minut köyhäintaloon ja velkavankeuteen, ja ehkä pakottavat muiden harrastusen pariin wnnen aikojaan... Mistä tämä kummallinen usko, ehkä perusteeton, itseen ja oman tekemisen eteenpäin viemiseen tulee, kun ympäriltö sataa pelkkäänså ontaa päälle.

 


©2018 Ajatuksia taiteen tekemisen jäljillä olemisesta | layout2 - suntuubi.com